Lohdullista huomata, että kuluttajahintaindeksin noususta (+3,6%) lainakorkojen nousua peräti 2,7% pu.
Näin muuksi nousuksi jää +0,9%, ja joka jonkun sähkönhintavirheenkorjauksen jälkeen vajaat +1,5% vuositasolla, ei paha.
Tietenkin valitettavasti Suomen kannalta korkojen nousu imee rahaa kulutuksesta asuntolainojen yms painottuessa muuttuviin korkoihin (esim 12kk Euribor), toisin kuin Euroopan isoisssa maissa, ja Euroopan isojen maiden tilanne on se mikä ratkaisee lopulta EKP:n korkopolitiikan, ei ulkoilmamuseon laidan pienmaat.
“Lohdullisesti” Saksan BKT on kuitenkin jämähtänyt ja teollisuus - etenkin energiaintensiivinen - samoin. Niinpä, rahapolitiikkatarpeemme saa tukea riittävän merkityksellisestä maasta.
EKP:n “data dependent” -keskuspankkiirit joutuvatkin kohtaamaan itsensä, ja pohtimaan onko “data” vain toteutunutta, hitausmomenttien kautta suodattunutta historiaa, vai teollisuuden ostopäällikköindeksejä ja -tilauksia, vai mitä.
Jokainen joka takkaa polttaa tietää että tulen sammuminen kestää aikansa. Mutta myös että jos pesään lisää puuta niin siinähän se roihataa uudelleen.
Toisaalta kun puut kastuvat, sytyttäminen voi olla yllättävän hankalaa
Monet kategoriat ovat vielä korkojen ohella nousussa, mutta jos elämän välttämättömyyksiä miettii niin elintarvikkeiden vuositason nousu on peruja 1-2/2023. Toinen iso välttämättömyys, asumiskulut (ml sähkö), sen sijaan nakuttanut vahvaa nousua niin vuosi- kuin kk-tasolla.
Kuten Appelqvist toteaa yhdessä twiitissään, hintoja - kustannuksia - päivitetään joiltain osin vuoden vaihteessa, ts jotain epäjatkuvuutta voi tulla
EDIT: mielenkiintoinen spiraali tuokin, että EKP:n korkopolitiikka vaikuttaa siis korkoihin, jotka puolestaan vaikuttavat elinkustannusindeksiä suoraan (asumiskulut, tuotannon kulut, palvelujen kulut yms) nostavasti, sekä epäsuorasti palkkainflaation kautta mikä näkyykin hyvin henkilökustannuksien kautta hintojen nousuna: kulttuuri- ja vapaa-aika, koulutus, ravintolat ja hotellit, muut palvelut.