Sisäpiirimyynneissä kannattaa muistaa myös mistä taustoista sisäpiiriläinen on. Jos hän on tehnyt elämäntyönsä yritykselleen eikä ole ollut raharikas ennestään, hänellä ei ehkä ole muita sijoituksia joten hänen kannattaa luultavasti hajauttaa omistuksiaan aina välillä kun näkee arvon nousseen tarpeeksi. Silloin kannattaa myydä. Ei siksi että uskoo kurssin laskevan vaan koska haluaa omistaa muutakin. Usein suunnilleen kaikki varat on kiinni omassa firmassa ja kun haluaa alkaa nauttia rikastumisestaan ostamalla vaikka veneen tai urheiluauton tai hulppeamman kämpän niin silloinkin pitää myydä. Toinen juttu on sellaiset sisäpiiriläiset joilla on jo kunnon hajautus, kuten ulkopuoliset hallituksen jäsenet. Lähtijän tapauksessa myyminen on myös luontevaa, kyllähän sitä näkee arvokkaampana sellaiset omistukset joissa on muita paremmin informoitu. Kun informaatioetu poistuu, voi hyvinkin haluta sijoittaa johonkin muuhun.
Sen sijaan kun sisäpiiriläinen ostaa, hänen hajautuksensa useimmiten heikkenee, joten siinä tapauksessa hän todellakin uskoo (tai tietää?) että tuotto on parempi kuin jossakin muualla. Riskihän kasvaa kun hajautus vähenee, ja kasvaneen riskin vastapainoksi tuotto-odotuksenkin pitää nousta.
Em. syistä sisäpiirimyynnit eivät ole yhtä hyvä indikaatio kuin sisäpiiriostot.
”