AerCap Holdings - ilmailualan tuntematon jättiläinen

Mitä tulee mieleen, kun puhutaan lentoliikenteeseen sijoittamisesta? Lentoyhtiöt ovat ensimmäisten joukossa, samoin huippukuntoiset ja -kalliit komponenttivalmistajat. Mutta entäs se yhtiö, joka omistaa koneet? Tässä ketjussa käsitellään firmaa, joka saa melko vähän huomiota verrattuna kokoluokkaansa ja merkitykseensä koko toimialalle.

AerCap Holdings (NYSE: AER) on vuonna 1995 perustettu, Irlannissa päämajaansa pitävä globaali lentokonevuokrausmarkkinan jättiläinen. Se on ylivoimaisesti maailman suurin matkustajalentokoneiden, helikoptereiden ja moottoreiden vuokraaja, jonka asiakkaita ovat kasvavissa määrin lentoyhtiöt ympäri maailmaa - yhteensä AerCap omistaa n. 3500 kappaletta yllä mainittuja assetteja.

Markkina-arvo: 16,9 BUSD
Liikevaihto (TTM): 7,76 BUSD
EPS (TTM): 15,18 USD
Kirja-arvo per osake (30.6.24): 89,5 USD
Osakekurssi (4.8.24): 86,61 USD

AerCapin bisnes on melko tylsää sorttia, mutta jokaiselle liisausbisneksestä tietävälle ymmärrettävää: se ostaa koneita ja moottoreita valmistajilta (joskus myös muilta tahoilta), rahoittaa ostokset velalla ja pääomalla, ja vuokraa ne sitten eteenpäin. Vuokrasopimukset ovat alalla pitkiä, AerCapin keskimääräisen sopimuksen ollessa kestoltaan yli seitsemän vuotta. Lisäksi AerCap tienaa koneiden ja moottorien huollolla, joka kuuluu yleensä vuokrasopimukseen. Se on kuitenkin hyvin pieni osa yhtiön kokonaisliikevaihdosta (alle 10 %).

Historiaa

Seuraavaksi on tulossa kasa lyhenteitä, josta pyydän jo etukäteen anteeksi.

2000-luvun alussa vuokrausala oli nykyistä pienempi, ja sitä hallitsivat etupäässä kaksi toimijaa: General Electricin omistama GECAS, sekä AIG:n omistama ILFC. AerCap - tuolloin vielä edeltäjänsä nimellä Debis Airfinance - oli pienempi kilpailija, mutta vuonna 2014 tähän tuli muutos AerCapin hankkiessa ILFC:n 7,6 BUSD:n kauppahinnalla (koostuen käteisestä ja merkittävästä osakeannista), saaden kaupassa 41 BUSD:n edestä assetteja, ILFC:n tilauskannan tulevaa kasvua varten, ja tietysti luoden uskottavan kilpailijan GECASille. AIG:n myyntiaikeet perustuivat organisaation uudelleenjärjestelyyn ja finanssikriisin aikaisten bailouttien takaisinmaksuun, joten AerCap pääsi ostamaan ILFC:n alle sen kirja-arvon - tapahtuma, joka tuppaa olemaan yleinen AerCapin kaupanteossa.

Koronapandemia sotki ilmailualan suunnitelmat oikein kunnolla, mutta AerCap ei todellakaan lepäillyt laakereillaan. Maaliskuussa 2021 AerCap julkisti ostavansa GECASin General Electriciltä valtavassa 30,2 BUSD:n kaupassa, joka teki AerCapista vuokrausmarkkinan kuninkaan. Se myös avasi AerCapille uuden bisnesalan, sillä GECASin helikopteribisnes Milestone siirtyi AerCapin haltuun osana diiliä. Kuten ILFC-ostokin, niin tämäkin kauppa perustui myyjätahon aikeisiin järjestellä yhtiötä uudelleen, minkä vuoksi AerCap pääsi taas ostamaan assetit alennuksella itselleen. GE:stä tuli samalla AerCapin suurin omistaja, sillä korvaukseen sisältyi 6,6 BUSD:n edestä AerCapin osakkeita. Näistä lisää myöhemmin. Kahdessa vuosikymmenessä piskuinen AerCap nielaisi siis kummatkin alan kahdesta hallitsijasta, ja on nyt täysin ylhäisessä yksinäisyydessään alansa ykkönen.

Bisnesalat

  • AerCap Leasing: ydinbisnes eli lentokoneiden vuokraus. Suurin ja tärkein osa yhtiötä, liikevaihdosta n. 90 prosenttia tulee tästä. Bisnes on hyvin hajautettu globaalisti: viisi suurinta asiakasta edustavat 20 prosenttia yhtiön konekannasta, ja asiakkaat eivät ole keskittyneet yksittäiseen maanosaan. APAC-alue on yhtiölle tärkein markkina, jonne on vuokrattu kolmasosa yhtiön koneista. Kuten yllä mainitsin, niin koneiden huoltosopimukset ovat sisäänleivottuna liisaukseen; ymmärtääkseni kaikissa bisnesalueissa homma toimii samalla tavalla.
  • AerCap Cargo: sama kuin yllä, mutta rahtikoneilla. Näiden osuus AerCapin konekannasta on 120 kappaletta, eli matkustajalentokoneisiin verrattuna bisnes on pienimuotoisempaa. Suurimmat asiakkaat ovat Amazon ja Maersk.
  • AerCap Materials: lentokoneen osien korjaus-, jakelu- ja myyntibisnes. AerCapilla on omat toimitilat lentokoneiden purkamiseen, josta saadaan myös varaosia yli 850 asiakkaan käyttöön.
  • Milestone: helikopterien liisausbisnes. Konekanta on reilun 320 helikopterin suuruinen, ja asiakaskuntaan kuuluu mm. kuljetuspalveluiden tarjoajia ja energiayhtiöitä.
  • AerCap Engines: ehkä mielenkiintoisin osa yhtiötä. Engines on lentokonemoottorien vuokrausta hoitava bisnes, johon AerCap on tehnyt isoja panostuksia viime vuosien aikana – yhtiön CMD:llä viestittiin n. 8 BUSD:n moottoritilauksista edellisen kolmen vuoden aikana. Lentoyhtiöiden on pidettävä koneet ilmassa, eivätkä lentokoneet voi olla pitkiä aikoja poissa pelistä moottorivikojen takia. Engines-bisnes vastaa tähän ongelmaan tarjoamalla nopealla aikataululla varamoottoreita sekä moottorien huoltopalveluita. AerCapin ja moottorivalmistaja Safranin puoliksi omistama yhteisyritys Shannon Engine Support on osa tätä segmenttiä. V. 2023 vuosikertomuksessa AerCap mainitsee yhtiön tuottaneen 124 MUSD:n liisaustulot.

Kilpailuedut

Lentokonevuokraus ei ole bisnes, jossa nautitaan syvistä vallihaudoista ja korkeista kannattavuuksista – päinvastoin. AerCap saa kuitenkin skaalaetuja ison kokoluokkansa turvin. Laajempi verkosto ympäri maailmaa, hyvät suhteet valmistajiin sekä taloudelliset valmiudet hankintoihin, altistus eri konetyyppeihin ja huoltosopimukset takaavat etua kilpailijoihin nähden. Markkinalle ei myöskään ole erityisen helppoa tulla uutena toimijana.

Markkinatrendit

AerCapin sijoitusteesin kannalta on muutama tärkeä markkinatrendi, jotka ovat mainittava tässä erikseen:

  1. Liisausmarkkinan kasvu. Viime vuosina yhä suurempi osa uusista lentokoneista on mennyt liisaajien taseisiin, eikä suoraan lentoyhtiöiden haltuun. Lentokoneet sitovat sen verran paljon pääomia, että vuokraus on yhä useammille parempi vaihtoehto.
  2. Lentoliikenteen kysyntä on huipussaan. Ympäristöasioista voi kukin olla mitä mieltä tahansa, mutta lentäminen on kaikkea muuta kuin loppumassa. Tämä on taannut sen, että AerCapin ja muiden vuokraajien koneille löytyy kysyntää vuokrankorotuksista huolimatta (2019-2023 välillä 20 prosentin kasvu isoimman lentokoneryhmän eli A321Neon vuokrissa, vuokrausaste lähentelee 100 prosenttia). Tämä pätee etenkin kohdan nro 3 valossa:
  3. Uusien lentokoneiden ja moottoreiden tuotanto sakkaa pahasti. Boeing, Airbus, Raytheon – kaikki suuria valmistajia, kaikki viestineet suurista tuotanto-ongelmista viimeisen 12 kuukauden aikana. Ongelmia on sekä tuotantoketjuissa että turvallisuusseikoissa, kuten moni on uutisista varmasti nähnytkin.

Tarjontaa ei siis ole lähimainkaan riittävästi kaikille lentokoneita hamuaville. Esimerkki: vuoden 2024 uusien lentokoneiden tuotanto on AerCapin CMD-materiaalien mukaan jäämässä vuoden 2017 tasolle! AerCapin kilpailija/verrokkiyhtiö Air Leasen toimitusjohtaja taas ennusti Q2/2024-konffapuhelussaan Boeingin ja Airbusin tuotanto-ongelmien jatkuvan 3-4 vuoden ajan – sama linja, jota AerCapin johto on myös viestinyt.

Mihin tämä sitten johtaa? No, positiivisiin asioihin niille, joilla on käyttökelpoisia lentokoneita vuokrattavaksi – ja myytäväksi halukkaille ostajille.

Pääoman allokoinnin mestariteos?

Jokaisen toimitusjohtajan tärkein tehtävä on kasvattaa firman osakekohtaista käypää arvoa. Jos olet oppinut alakoulussa murtolukuja ja myöhemmin elämässä pääoman allokointia, niin tiedät hyvin, että sitä voi kasvattaa kahdella tavalla: kasvata arvoa (osoittaja) tai pienennä osakemäärää (nimittäjä). Jos olen sijoitusurani aikana nähnyt yhden toimitusjohtajan, joka ymmärtää tämän, niin se on AerCapin Aengus Kelly. Alla olevassa kuvassa tiivistyy Kellyn mielenmaailma:

AerCapin johto on onnistunut viime vuosien aikana erinomaisesti allokoimaan pääomaa omistajia hyödyttävällä tavalla, mistä myös osakekurssi on kiittänyt. Alla esimerkkitapauksia:

  • AerCap on pyrkinyt hankkimaan uusia koneita opportunistisesti ja vastasyklisesti. GECAS-hankinta lentoliikenteen romahdettua on selkeä esimerkki, mutta myös hiljattain julkaistu uutinen 37 Airbus 321Neo-lentokoneen tilauskirjan ostaminen likviditeettikriisissä painineelta halpalentoyhtiö Spirit Airlinesilta osoittaa nopeaa ja tehokasta toimintaa.
  • Valtavat omien osakkeiden takaisinostot ja mitätöinnit – pelkästään vuoden 2023 aikana, jolloin AerCapin oma osake oli arvostettu n. 0,8x kirja-arvoon, yhtiö mitätöi 18 prosenttia osakekannastaan! Suurin osa tästä oli muuten – kuinkas muuten – GE:ltä ostettuja osakkeita, joita AerCap hankki 36,4 miljoonaa kappaletta (n. 15 % koko osakekannasta). Ensin ostettiin GECAS alle käyvän arvon, sitten ostettiin kaupassa liikkuneet osakkeet alennuksella takaisin. Ei huono.
  • Millä AerCap on rahoittanut noin valtavat takaisinosto-ohjelmat? Vastaus on helppo: AerCap on hyödyntänyt kysynnän ja tarjonnan epätasapainoa myymällä vanhempaa konekantaansa korkeilla hinnoilla lentoyhtiöille n. 15-20 prosenttia yli niiden kirja-arvon. Tämä on selvästi yli pitkän aikavälin keskiarvon (10 %), mikä kuvastaa kysyntätilannetta. Ylihinta voi kuulostaa pieneltä, mutta koska AerCapin konekantaa on rahoitettu suureksi osaksi velalla, niin omaan pääomaan nähden myynnit tuovat hyvin rahaa. Asetelman kruunaa omien osakkeiden takaisinosto alle kirja-arvon, kuten alla oleva kuvaaja näyttää.

AerCap tarjoaa sijoittajalle herkkua pääoman allokoinnin saralla: on kyse sitten orgaanisesta kasvusta, yritysostoista, bisneksen kutistamisesta tai kasvattamisesta, niin tavoite on aina yhtä selkeä: arvonluonti osakkeenomistajille.

AerCapin suunnitelma pääomien allokointiin on selkeää. Terveen velkatason ja IG-luottoluokituksen säilyttäminen on ykkösprioriteetti, jonka jälkeen keskitytään tilaisuuksien tullen uusien koneiden tilauksiin ja omien osakkeiden takaisinostoon. Yhtiö aloitti myös osingonjaon osakkeen arvostuksen kohotessa kirja-arvon tasolle, ja osingonkasvatusta yhtiö aikoo ajaa pienentämällä osakekantaansa. Hesulin kioskit, kirjoittakaapa tuo ylös.

Johto

Yhtiön ylin johto on ilmeisen kokenutta, ja suurin osa on pitkän linjan veteraaneja ILFC:stä ja GECASista ennen yritysostoja. Kuten yllä sanottu, niin toimitusjohtaja on 25 vuotta alalla eri rooleissa toiminut Aengus Kelly, joka omistaa nelisen prosenttia yhtiöstä. Kellyn tyyliä voisi kuvailla konservatiiviseksi, ainakin mitä tulee alakanttiin annettuihin ohjeistuksiin ja niiden myöhempiin nostamisiin pitkin vuosia. Sijoittajien palvelu, omistaja-arvo ja buybackit ovat Kellylle ja AerCapin johdolle todellinen sydämen asia.

Riskit

Lentobisnekseen liittyy monia riskejä, joista pari selkeintä on realisoitunut viime vuosina koronan ja Venäjän hyökkäyssodan muodossa. Vaikka AerCap onkin osoittautunut hyvin kyvykkääksi ennakoimaan ongelmia ja ottamaan kalustoaan haltuun ongelmatilanteissa, niin immuuni se ei ole: Venäjälle jäi talvella 2022 AerCapin kalustoa jumiin merkittävissä määrin (5 % kannasta). Vaikka vakuutuskorvaukset korvaavatkin menetystä, ja niitä pidetään yhtenä AerCapin piiloarvon lähteenä (arviolta n. 7 USD/osake tulevia korvauksia) niin on hyvä muistaa, että monikin asia voi mennä hyvin pieleen hyvin äkkiä.

Korot ovat myös riskitekijä. Kun konekanta on suurimmaksi osaksi rahoitettu velalla, niin korkojen liikkeitä sopii seurata. Viime vuosien korkojen noususta on kuitenkin selvitty ongelmitta.

Valuaatio?

AerCapin CMD:llä firma toi esille, että sen osake on edullinen sekä finanssiyhtiöiden että teollisuusfirmojen mittapuulla.


Koska AerCap muistuttaa yhtiönä monella tavoin pankkia, niin järkevin valuaatiotapa lienee kuitenkin P/B-luku. Se on liikkunut yhden molemmin puolin – tässä on kuitenkin hyvä muistaa, että nykyisessä kysyntätilanteessa omaisuuserien käypä arvo on melko selvästi kirja-arvoa korkeampi. Historiallisesti lentokonevuokraajia ei kuitenkaan ole arvostettu juurikaan yli P/B 1:n (usein alle sen), eikä siihen välttämättä ole syytäkään – bisnes on syklinen ja tuottaa vain hieman yli 10 %:n oman pääoman tuottoa. AerCap on kuitenkin viime vuosina päässyt hyvässä markkinassa lähemmäs 15 %:n rajaa – jos uskoo hyvien olosuhteiden ja suorittamisen jatkuvan, niin arvostus on maltillinen. Arvostuksesta puheen ollen – AerCapin valuaatiota tulee luultavasti tukemaan yhtiön taipumus takaisinostoihin ja mitätöinteihin. Tämä on selkeä etu verrattuna esim. aiemmin mainittuun kilpailija Air Leaseen, joka ei ole alhaisesta arvostuksestaan huolimatta ostanut omia osakkeitaan takaisin.

Loppusanat

AerCap on monipuolinen ilmailualan yhtiö, josta on tullut alalla keskeinen toimija kasvavan kysynnän ja rajallisen tarjonnan aikana. Sitä johdetaan äärimmäisen hienosti, kasvaen ja kutistuen osakkeenomistajan etu mielessä. Näkymä lähivuosille (ja kenties vielä pidemmällekin) on loistava, ja AerCap on loistavasti sijoittunut hyötymään valmistajien ongelmista ja lentoliikenteen kasvusta. Firma ei tule raketoimaan minkään maailmaa mullistavan innovaation kautta, mutta ilman lentoliikenteen romahduttavaa kriisiä on yhtiöllä hyvät saumat saavuttaa hyvät, ennustettavat vuosituotot hyväksi aikaa tästä eteenpäin.

(Ei sijoitussuositus, omistan AerCapin osakkeita.)

24 tykkäystä

Hieno ketjun aloitus, taisit tyhjentää koko pajatson. Yhtiö kun on Irlannissa toimiva ja osinkoa maksava, pystytkö kokemusasiantuntijana sanomaan paljonko osingosta peritään lähdeveroa?

Lentomatkailu on sellainen toimiala, jossa yleensä enemmän tuhotaan omistaja-arvoa kuin luodaan sitä. Piti mennä tarkastamaan Finnairin vuoden 2020 vuosikertomuksesta että yhtiö vuokrasi laivastostaan noin puolet ja omisti toisen puoliskan koneista. Velat kummastakin olivat yhtä suuria ja myös leasingsopimuksiin kuului korkoelementti.

AerCapin liikevoittomarginaali on huikea. Suurimmat kulut on poistot ja velkojen korot. AerCapin pitää ostaa 10 dollarilla taseeseen tavaraa saadakseen 1 dollarin liikevaihtoa. Viime vuosi oli tuloksen huippuvuosi ja return on assets oli kuitenkin 4,4 %.

Tämä kuva on kiinnostava:

AerCapin oman pääoman tuotto vuonna 2023 oli 19,2 %. Osakekohtainen oma pääoma kasvoi 25,3 % ja lisäksi maksettiin pieni määrä osinkoja. On erittäin harvinaista että firman hallitus osaa tällä tavalla luoda omistaja-arvoa.

Luulen että suurin riski firmalla, syklisyyden lisäksi, on taseen vastaavaa-puolen happamoituminen uusien lentokonetyyppien ja käyttövoimalähteiden kehittyessä. Pääomavaltaisella alalla otetaan paljon velkaa ja silloin taseen velkaisuus on tavallaan suuri luotto siihen että velalla ostetut kohteet tulevat olemaan relevantteja pitkälle tulevaisuuteen. Sijoitusprofiili muistuttaa vähän kiinteistöfirmaa siinä että vapaa kassavirta on pieni suhteessa taseen kokoon. Yhtiöllä ei kuitenkaan ole REIT-rahaston tapaan rajoitteita ja harvinaisempi tarjottu palvelu antaa neuvotteluasemaa.

6 tykkäystä

Palaan asiaan lähiviikkoina.

Joo, jokainen Buffettin juttuja seurannut on kuullut samat virret siitä, miten lentoyhtiöiden bisnesmalli on ihan järkyttävän huono. Kova kilpailu, vaikea erottautua, korkea pääoman tarve, regulaatio… surkea ala, ellet satu hyötymään jostakin yllä mainitusta tekijästä (esim. komponenttivalmistajat tai kuluttaja!).

AerCapin positio on toimialaan nähden OK - vaikka pysyvää kilpailuetua AerCapilla ei ole eikä tule olemaan, niin sen ydintuote on inframainen, niukasti saatavilla oleva hyödyke, jota asiakkaat haluavat yhä enemmän ja tarvitsevat yli kaiken muun. Tätä kuvastaa osaltaan se, että AerCapin myyntisaamiset eivät ole historiallisesti vanhenneet juuri paria viikkoa enempää (viime vuonna keskimäärin kaksi päivää :grin:). On melko helppo ennustaa, että niin kauan kun Boeingin ja Aerbusin ongelmat jatkuvat, niin asema säilyy hyvänä ja vuokria saadaan nostettua.

AerCapin oma data näyttää samansuuntaista, vuoden 2023 tiedoilla maailmanlaajuinen konekanta olisi n. 50/50 omien ja vuokrattujen lentokoneiden välillä. Kasvua on kuitenkin ollut eniten vuokrattujen koneiden lukumäärässä, ja markkina-analyysit viittaisivat trendin jatkuvan.

On myös harvinaista, että firmalle tulee tuollainen tilaisuus vastaan. Toimari Kelly on haastatteluissaan ollut pallon päällä alan tarjontaongelmista jo pitkän aikaa ennen tuota viime vuoden takaisinostorumbaa, joten yhtiössä oli viisautta myös hyödyntää osakkeen alihinnoittelu. Se, miten markkinalla missattiin tämä täysin, on vähintään yhtä mielenkiintoinen seikka - AerCap ei ole pieni yhtiö.

Jos sivuuttaa mustat joutsenet, niin tämä on varmasti totta. AerCap on viime vuosina parantanut riskiprofiiliaan hurjasti: GECAS ei ainoastaan laajentanut laivastoa alennushinnalla, vaan nosti AerCapin raportoinnin mukaan asiakasmäärää n. 50 prosentilla - ja tietysti kasvatti konemäärää, mikä vähentää yksittäisen asiakkaan/konetyypin yms. riskiä. Koneiden myynnit ovat myös tehty pääosin vanhemmasta päästä (myytyjen koneiden keski-ikä n. 15 vuotta), jolloin uusien koneiden, etenkin A320Neojen ja Dreamlinereiden, osuus on kasvanut dominoivaksi. Se, että vanhaakin teknologiaa myymällä saadaan myyntivoittoa ja sitä kautta arvonluontia aikaiseksi, kertoo paljon kysyntätilanteesta.

Hesulissahan tätä ei osata, mutta Kelly sanoi sen jossakin konffapuhelussa parhaiten: niin kauan kun hän voi samanaikaisesti parantaa keskimääräisen lentokoneensa laatua, myydä yli kirja-arvon ja käyttää rahat buybackeihin alle kirja-arvon, niin hänen ei tarvitse ostaa yhden yhtä konetta keneltäkään. Tuo asetelma on se, mikä tekee AerCapista mielenkiintoisen juuri nyt - ja jos tuo asetelma lakkaa toimimasta, niin case heikkenee oleellisesti.

3 tykkäystä

AerCap julkisti ennakkotietoja Q3:n aktiviteeteistaan, mitä en muista yhtiön tehneen aiemmilla kvartaaleilla. Yhtiön fleet kasvoi Q2:n tapaan, ja osakekannasta tuhottiin vajaa kolmisen prosenttia. Ei siis mitään erityistä auringon alla.

https://www.insuranceinsider.com/article/2duhzj97prsr86o5d6hog/london-market/starr-inks-settlement-with-aercap-on-its-1-2bn-aviation-war-cover

Sitten olisi tämä uutinen, johon en ikävä kyllä pääse käsiksi maksumuurin takia. AerCap olisi otsikon perusteella päässyt jonkinlaiseen sopuun vakuutuskorvauksista Venäjälle jumiin jääneen kaluston tiimoilta. AerCap (ja muut konevuokraajat) on jo aikaisemmin saaneet isot korvaukset Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamista koneiden menetyksistä ja tappioista, mutta lopuista saatavista kiistellään edelleen oikeussaleja myöten. Jos tuo otsikon 1,2 BUSD:n korvaus pitää paikkaansa, niin puhutaan yli kuudesta dollarista per osake. Ei siis mikään pieni korvaus, kuten ei ollut pieni pari vuotta sitten kirjattu 2,7 BUSD:n tappiokaan. Alla FT:n juttu aiheeseen liittyen:

https://www.ft.com/content/0409a74e-d2fd-43e1-8a06-548ca924e805

Odotan AerCapin omaa tiedotetta tilanteesta, mutta mikä tahansa summa AerCapille ollaankin maksamassa, niin se tullaan luultavasti ampumaan suoraan buybackeihin. En siis valita.

3 tykkäystä

AerCapin toimitusjohtaja Gus Kelly kävi KPMG:n haastateltavana jauhamassa ilmailualan menosta. Kellyn rehellistä ja suoraviivaista viestintää ei voi kuin ihailla.

Mitään kovin merkittävää ei haastattelussa tullut ilmi, mutta Kelly ns. “vahvisti” aiemman näkemyksensä konevalmistajien tuotanto-ongelmista ja niiden jatkumisesta vielä vuosien ajan eteenpäin. Alan arvoketjusta sai myös loistavia poimintoja:

  • AerCap ja muut isot leasing-yhtiöt ovat valmistajille elintärkeitä, koska he ovat koko arvoketjun ainoa taho, joiden taseisiin voi todella luottaa. Pienemmät liisaajat ja muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta mitkään lentoyhtiöt eivät ole riittävän vakaita, jotta Airbusit ja Boeingit voisivat rakentaa tilauskirjansa heidän varaansa.
  • Kelly näkee, ettei isompaa konsolidaatiota leasing-yhtiöissä enää tapahdu, sillä bisnes on laadukasta ja tasaista - halukkaita myyjiä ei ole ilman erikoistilanteita.
  • Pienemmillä liisaajille Kelly ei anna minkäänlaista mahdollisuutta pärjätä nykymarkkinassa, jossa tarjontaongelmat rajoittavat kaikkea osien saatavuudesta pääsystä huoltoverkostoihin. Skaalan ja luotettavuuden merkitys korostuu.
  • Liisaajille lentoyhtiöiden raportoimat kustannuspaineet eivät ole ongelma, sillä niiden markkinavoima on aivan valtavan vahva lentoyhtiöitä kohtaan - ilman konetta ei ole bisnestä, joten laskut maksetaan mukisematta. Lisäksi se ohjaa yhä useammat lentoyhtiöt vuokraamaan koneensa, mikä sataa AerCapin ja kumppanien laariin pitkällä tähtäimellä.
  • Kelly näkee lentoyhtiöiden olevan kärsijä numero yksi, kun puhutaan OEM:n toimitusvaikeuksista (yhtiöille koituu kiinteitä kuluja, jotka menevät hukkaan ilman koneita) - siksi ne ovat ostaneet ahkerasti vanhempia lentokoneita AerCapilta ja muilta liisaajilta toiminnan turvaamiseksi. Dynamiikka jatkunee vielä vuosia.

Twitterissä törmäsin myös kirjoitukseen, jossa AerCapia pitchataan sijoituskohteena. Linkki löytyy alta: tiivistettynä sanottakoon, että kirjoittajan teesi perustuu AerCapin “orgaaniseen kasvuun”, eli dataan AerCapin omistamien lentokonetyyppien tuntuvista vuokrankorotuksista, yhtiön jatkuviin kalustomyynteihin yli taseeseen kirjatun arvon (jotka ovat kumpikin mahdollisia suotuisan kysyntä- ja tarjontatilanteen myötä), sekä runsaisiin buybackeihin.

https://x.com/myownreasoning/status/1864783732856754685

En sano, että kirjoittajan ennusteet ovat erityisen konservatiivisia, mutta niiden toteutessa AerCap treidaisi noin 6,5x 2025e P/E:n tasoilla. Pohdin hiljattain tuota arvostusta syvemmin: AerCap on tasebisnes, joten sen ei luultavasti kuulukaan treidata paljoa yli kirja-arvon. Mutta entä, jos AerCapin asema markkinalla paranee, portfolion muut bisnekset kasvavat, osakekanta pienenee, ja suotuisa kysyntätilanne jatkuu? Ehkä AerCapia aletaan hinnoitella teollisuusyhtiönä, kuten yhtiö on itse presiksissään vihjaillut.

Näin ei välttämättä ikinä tapahdu, eikä ehkä kuulukaan - mutta mitä väliä, kun siitä ei joudu maksamaan nykyarvostuksilla? :grin: Pidän arvosijoittamisessa tällaisista tapauksista, joissa ei tarvitse maksaa sellaisista optioista, jotka voivat parantaa tuottoja hyvinkin merkittävästi. Ja jos ketään ei kaikesta huolimatta kiinnosta omistaa AerCapin osaketta, niin tiedän yhden tahon, joka sitä ostaa - AerCap itse. Näillä sanoilla lähdetään vuoteen 2025.

5 tykkäystä