Rikkaus ei läheskään aina tarkoita sitä, että kaikki sijoitukset olisivat suuria menestyksiä. Alexander Ehrnroothin yhtiö esimerkiksi taisi omistaa loppuvaiheessa valtaosan Tiimarin osakkeista.
Tai traagisempana esimerkkinä. Mielestäni yksi Suomen suurimmista bisnesneroista on ollut Hannu Seppälä, jonka ansiota pitkälti on Seppälä-ketjun huikea menestys ja laajentuminen aikoinaan. Kun ketju myytiin Stockmannille ja tuli aika etsiä pääomalle uusia kohteita, menivät jokseenkin kaikki sijoitukset pieleen ja entisaikojen bisnesnero teki traagisen ratkaisunsa.
Kyllähän Anora on sössinyt asiansa ihan huolella. Norjalaisen ja suomalaisen yrityskulttuurin yhdistäminen on ollut kivuliasta ja tanskalaiset viinibisneksen ostaminen osoittaa ihan täydellistä osaamattomuutta. Mutta paljon pahaa tietenkin on jo hinnassakin, ja nousun mahdollisuudet huikeat, jos laiva kääntyy. Mutta turha siitä on analyytikkoa moittia, jos tämä ei rakenna tulevaisuuden visioitaan sen varaan, että jatkossa asiat tehdään paremmin kuin tähän mennessä.