Asuntojen arvostustaso

Aamulehti tiesi kertoa maksumuuri-artikkelissaan kahden tamperelaisen taloyhtiön vaihtaneen kaupassa omistajaa:

Jäljelle jää 14 asuinkohdetta, jotka taitaa sitten suurelta osin olla pääkaupunkiseudulla ja Turussa, joissa Sato toimii. Ja ehkä myös jossain Tampereen ympäristökunnassa. Tiedotteessa mainittiin myös Oulu ja Jyväskylä, mutta ne lienee Satolle läpikulkukohteita. Tai ainakin tuntuisi erikoiselta, jos yhtiö palaisi maantieteellisesti alueille, joista se on jo poistunut.

Saton asunto-omaisuuden alueellinen jakaantuma viime vuoden lopulla oli:

86,3 % pääkaupunkiseutu
5,8 % Turun talousalue
7,9 % Tampereen talousalue

2 tykkäystä

Totta tämäkin, mutta miksi Sato ostaisi tällaisessa tilanteessa mitään sellaista mitä ei aio pitää? Käsittääkseni Sato on saanut itse valkata kohteet, jotka kauppaan sisällytetään.

3 tykkäystä

Ei aavistustakaan. Mutta tosiaan, siitä on näemmä kolme vuotta aikaa kun Saton kaikki pk-seudun, Turun ja Tampereen alueen ulkopuolella sijaitsevat luukut laitettiin lihoiksi:

3 tykkäystä

Hesarissa juttu asuntomarkkinoista ja kasvuun kääntyneistä kauppamääristä. @Frans-Mikael_Rostedt myös kommentoimassa.

2 tykkäystä

Hienosti saatu taas tilastot näyttämään kauniilta, kun ei tuoda 2015-2022 määriä esille graafeissa. Pohjalta ei voi kuin nousta, mutta kyllähän nuo aivan lapsellisen alhaisia kauppamääriä ovat edelleen vrt. 2019-2021 kauppamääriin. Fakta on kuitenkin se, että edelleen Toukokuuhun mennessä tämän vuoden kauppatilastot olivat vuoden 2014 tasolla. (KVKL, Macrobond, Tilastokeskus, OP). Tässä kyse siis lähtökohtaisesti välittäjien kautta tehdyistä asuntokaupoista.

Kylmästi lukuihin laitettuna tänä vuonna toukokuuhun mennessä ilmoitettuja välittäjäkauppoja tehtiin 21 973 kpl, kun vuonna 2014 samassa ajassa 21 902 kpl. (KVKL) Jos alkuvuoden kauppatahdin olettaa jatkuvan loppuvuoden ajan keskimäärin samana (4394,6 kpl / kk) on koko vuoden kauppamäärän odotus 52 735 kpl. Vuonna 2014 kauppaa tehtiin 52 204 kpl.

Referenssinä kauppamääriä 2015-2022 (tarkastelujakso valittu mielipuolisesti viimeisen 10 vuoden ajalta ennen kauppamäärän romahdusta)
2015: 56 567
2016: 58 917
2017: 60 659
2018: 59 663
2019: 62 707
2020: 65 031
2021: 73 908
2022: 67 499
(Keskiarvo 63 120 kauppaa / v)

Btw 2022 Q4 osoitti jo todella suurta heikkoutta asuntokaupassa verrattuna aikaisempiin vuosiin ja kauppamäärät tippuivat tuolloin jo 35 % vuoden takaiseen, eli todellisuudessa tuo vuosi oli muutoin vielä todella vahva ja kauppamäärä olisi alkuvuoden trendillä lähennellyt 70 000 kpl.

Ja tuo 52 735 kauppaa tälle vuodelle on edelleen 16,5 % alhaisempi kauppamäärä, kuin 2015-2022 keskiarvo.

Finanssikriisin jälkeen (2009 ja 2010) asuntojen kauppamäärät olivat koko maassa 71 000 ja 73 970 kpl per vuosi. (Tilastokeskus) (Tilastokeskuksen ja KVKL:n data eivät välttämättä ole suoraan vertailukelpoisia)

Huvittaa oikein tämä pankkien ja median toitotus asuntokaupan elpymisestä, aivan kuin olisi unohdettu mitä suomessa on tapahtunut asuntokaupan osalta verrattuna viiden, kymmenen ja viidentoista vuoden takaiseen. Trendiä jos katsoo, niin asuntokauppojen lukumäärähän on trendinomaisesti läpi syklinkin laskenut verrattuna 15-20 vuoden takaiseen.

Myöskin erikoista perustaa asuntokaupan elpymisestä kertova juttu isoihin blokkikauppoihin. Ne kun kertovat yleisesti enemmän yksittäisten myyjien tai ostajien motivaatiosta tai tarpeesta tehdä kauppaa. Jos jutussa olisi edes käsitelty sitä, millaiset voitot myyjä näissä blokkikaupoissa teki suhteessa hankintahintaan tai aiempien vuosien arvostustasoon olisi ollut jotakin näyttöä tuoda pöytään.

Tottakai elpymiseltä näyttää jos katsotaan 2 vuoden takaiseen kun kauppamäärä oli yhtä alhainen teknokuplan jälkeisen ajan kanssa (2003), muttei tuo markkina vieläkään mitenkään vahvalta näytä.

(disclaimer: käytin itselleni toimitettuja asuntomarkkinakatsauksia lähteenä, joiden tilastot perustuvat toimitushetkellä tiedossa olleisiin lukuihin, joten eivät välttämättä vastaa lopullista toteumaa. Merkittäviä eroja tuskin löytyy, joten viestin pointti lienee silti kurantti)

5 tykkäystä

Itse kyllä rajaisin tuosta loppupäästä kolme viimeisintä vuotta veks, jolloin jäädäänkin jo hieman alle 60 000 kappaleen kauppamäärään. Toki sekin on selvästi enemmän kuin 53 000 kpl.

Korona-ajan kaupankäyntivimmaa ei voi mielestäni pitää millään tavalla normaalina, ja siinä taisi monen asunnonhankintasuunnitelmat toteutua jo etupainotteisesti.

Tuossa yhteydessä korkojen laskun roolia ei varmaankaan voi väheksyä, kun loppuvuoden 2008 n. 5 %:n euriboreista lasketeltiin viitekoron pituudesta riippuen joko hieman alle tai päälle yhteen prosenttiyksikköön.

Hyvä kommentti! Jutussa mainituista blokkikaupoista ainakin OP-Vuokratuoton kauppa tapahtui täysin myyjän tarpeesta realisoida asuntoja, eikä Kojamollekaan tehnyt varmasti yhtään hallaa saada velkavipua alemmaksi.

Markkinoilla on edelleen valtava määrä tavaraa “ruudun takana” myynnissä, kun vaan ostajia ilmaantuu. Myyntipainetta on yksityisillä tappiin asti velkavivuttaneilla asuntosijoittajilla, Oy-muotoisilla asuntosijoittajilla, Ky-muotoisilla suljetuilla rahastoilla ja avoimilla asuntorahastoilla.

Hyvä asia markkinoiden kannalta on se, että kauppa on lähtenyt edes jollain tavalla käyntiin ja tilanne alkanut purkautumaan. Suman purkaminen kestää kuitenkin pitkään ja osa sijoittajista ehtii mennä vielä konkurssiin tässä rytäkässä, korkotason laskusta huolimatta.

Asuntojen hintojen nousua saataneen vielä tovi odotella.

3 tykkäystä

2007 ja 2008 asuntokaupan lkm oli muistaakseni 69 000 ja 75 000, ajan korkotasoja en muista tässä hetkessä. Talousteoreettisesti korkotason ei pitäisi vaikuttaa kauppamääriin suoraan, vaan hintoihin. Ja joo reaalitaloudessa hinta vaikuttaa myyntihalukkuuteen jne, mutta kuitenkin.

Jos cherry pickataan tahallaan viim. 15 vuoden ajalta alhaisimpien volyymien vuodet kerrotaan juuri sitä tarinaa, mitä kommentissa kritisoin. Asuntomarkkina on monesti tutkimuksissakin todettu hitaasti liikkuvaksi ekosysteemiksi, minkä takia ei kauppamääriä (tai muita tilastoja) ole mielekästä tarkastella 3 tai viiden vuoden ajanjaksolla, tämän huomion voi tehdä jo silmämääräisesti katsomalla esim. asuntojen hintojen kehitystä ja kauppamääriä tai keskimääräisiä myyntiaikoja.

Juuri näin, etenkin avoimilla rahastoilla on edessä massiiviset alaskirjaukset, myyntien ja/tai AKA-arvioiden kautta, joista myynnit oman näkemyksen mukaan (ja intuitiivisesti) kertoo käyvistä arvoista todenmukaisemmin.

Näin varmasti, mutta esim. nyt viime vuosina hinnat eivät ole pääsääntöisesti laskeneet lainkaan siinä määrin, mitä korkojen nousun perusteella olisi voinut jossain vaiheessa olettaa, joten se varmasti on laskenut kaupankäyntiä entisestään. Sitten jos mennään katsomaan niitä ennen vuotta 2012 tehtyjä asuntokauppoja, täytyy tietenkin muistaa asuntolainojen täysi verovähennysoikeus (hyvä että poistettiin!).

Aika keskeinen asuntojen hintoihin vaikuttava tekijä on myös rahoituksen saatavuus. Koronahuuman aikana rahaa oli helposti saatavilla, ja varsin luovillakin vakuusjärjestelyillä. Nyt tilanne on (onneksi) muuttunut tuosta.

Myös ennen finanssikriisiä lainojen tyrkytys kävi yliikierroksilla ja marginaaleistakin tuli pankeille se perinteinen “kahvipakettitarjous”.

Tässä on vaan se haaste, että ongelmat eivät ole orgaanisia vaan ne käynnisti Putin. Samalla tavalla ne voivat myös loppua yhtäkkiä.

1 tykkäys

En nyt oikein ehkä ymmärrä pointtiasi.

Ollaan edellisen taloussyklin pohjalukemissa asuntokauppamäärää tarkastellessa. Eikö tämä siis ole sun mielestä kurantti havainto? Koska regulatoriset muutokset?

Pitäisikö sun mielestä siis vanhat tilastot unohtaa kokonaan? Paitsi siis tietysti edellisen syklin pohjalukemat tietysti…

Puhut mahdollisista syistä syklin heikkouden taustalla (ja edellisen syklin vahvuuden taustalla), muttet itse heikkoudesta. Perustelet siis mun pointtia, vaikka kyseenalaistit sen aluksi?