Vanhemmat bemarit ja mersut on ainakin omasta mielestä huomattavasti parempia ajaa kuin uudemmat korealaiset tai japanilaiset. Varmasti samalla nuorisoa vetää puoleensa takaveto, vähän tehokkaammat moottorit sekä tottakai tuossa iässä vielä näyttämisen tarve. Toki noita vanhempia pystyy myös huoltamaan itse, mikä on varmasti kaveriporukalla mukavaa ajanvietettä.
Toyotat on yleisesti luokiteltu todella luotettaviksi, mutta samalla lailla sieltä löytyy ainakin muutama moottori missä tyyppivikana on öljynkulutuksen kasvaminen 1-2 litraa / 1tkm asti. Yleisesti ottaen käytettyä autoa ostaessa kannattaa etsiä kyseisen auton ja moottorikoodin perusteella netistä tietoa mahdollisista ongelmista. Ja jos tarpeeksi vanhaa on ostamassa, niin ihan myynnissä olevien keskimäärästen ajokilometrien perusteella voi päätellä jotain. Jos on etsimässä 10-15 vuotta vanhaa autoa alle viidellä tonnilla, eikä yhdelläkään myynnissä olevalla ole ajettu yli 200tkm, niin kertonee jotain moottorin kestävyydestä ja/tai kasvavista huoltokustannuksista verrattuna auton arvoon.
Ainakin korealaiset on sen 7v takuun jälkeen niin kalliita ylläpitää kun vain voi olla…
Toinen on varaosien toimitusajat, yksikin erikoisempi osa vikaantuu niin sitä odotellaan 3kk siinä kohti.
Näistä pysyisin niin kaukana kuin vain pystyy.
Jos ei välitä mistään muusta autossa kuin huoltokuluista, niin Toyota on varmaan järkevin (taka-ja etukelkan ruostuminen kyllä enemmän sääntö kuin poikkeus näissä Saksasta toki sen saa uutena muutamalla satasella ja nyrkkipaja sen laittaa paikalleen parilla sadalla)
Vanhemmissa ruostuminen ja kuluminen vei paaliin. Uudemmissa monimutkainen tekniikka ja auton oma diagnostiikka, vikavalo, johtaa hylkäykseen katsastuksessa ja jonka korjaaminen tulee liian kalliiksi. Voi johtaa paradoksiin jossa romuksi alkaa mennä uudempia autoja vanhojen jatkaessa liikenteessä. Saa nähdä kuinka nyky autot jaksaa museoikään asti.
Vikavaloja on ollut melko kauan autoissa.
Turvallisuuteen liittyvä vikavalo ei ole saanut palaa ikinä eikä moottorin obd vikavalo jos auto uudempi kuin 2001 bensa tai 2007 diesel.
Mä oon aina ostellut alle 5000€ prutkuja. Niillä olen ajellut monia vuosia ja yllättävän vähillä korjauskuluilla olen päässyt. Sit jos on tullut jotain isompaa, niin kylmästi paaliin vaan. Viiden tonnin autossa on se hyvä puoli, että siinä voi hävitä maksimissaan sen 5000€
Poikkeus sääntöön. Ostin pari vuotta sitten Toyota Priuksen. 11000€ kun sain tavallaan ennakkoperintöä. En ole katunut! Ei mikään maailman kaunein auto, mutta luotettava ja törkeän pienikulutuksinen. Osakkeeseen ei saa rakastua, mutta autoon saa❤️ 3.8-5.6l/100 keskiarvo ehkä 4,8. Vähemmästäkin rakastuu. 17vuotta vanha hybridiaukusto toimii täysin. Myös -36 pakkasella.
Tänä kesänä tein elämäni kaupat. Automaatilla kun ei voi opettaa, tai voi, mutta tulee merkintä ajokorttiin.
Näin ilmoituksen Torissa. Citroen xsara 1999 ajettu VAIN 144000km 25 vuotiaalla autolla. Vuoden leima. Uudet kesärenkaat. Uusi laturi. Ruosteeton. 990€! Soitin ja sanoin, että jos tietot pitää paikkansa, niin ostan tuon sokkona. Menin nukkumaan (yötyö) ja poika ja vaimo kävivät hakemassa sen sillä aikaa. Ollaan nyt ajeltu 4000km eikä mitään vikaa. Ei pienintäkään. Eli auto on jo maksanut itsensä takaisin. Helposti.
Joskus onnistuu, joskus ei. Mut ketjun aiheeseen vielä. Auto -vaurastumisen jarru? Kyllä todellakin. Kallista lystiä, mutta pakollista kun maalla asuu. En uskalla edes laskea kaikkia todellisia kuluja. Ketuttaisi niin häjyysti.
Edit: Sitruunasta löytyy muuten myös ilmastointi. Ja mukaan tuli kohtuukuntoiset talvirenkaat.
Eli 40tuhatta vuoteen kilometrejä, pääosin maantietä.
Auton on oltava hyvä, en aja huonolla noin paljon, ts. polttomoottoriauto maksaa 25k (joka riittää hyvään autoon).
Auto rahoituksella, korko 7% käsirahaa ei lainkaan. Iso jämäri yli 6v päässä ei kiinnosta, koska elämä on silloin erilainen ja selvitään kyllä.
Vain kuukausittaisilla kuluilla on väliä ts. kassavirralla; ei kiinnosta arvon alenema.
Saako tässä tilanteessa sähköautosta (käytännössä Tesla Y, tai joku Peogeot e5008) 50k-60k kassavirrallisesti järkevää. Bensakulusäästöt saa laskea.
Katsellut pikkuhiljaa Seatin reuhkalle jatkajaa käytettyjen markkinoilta.Sellaisella mututuntumalla sanoisin että Saka hinnoittelee käytetyt korkeammalle mitä muihin vertailin.Tietysti se on hyvä jos joku ostaa reilulla katteella jos ei tingi ,reilusta hintapyynnöstä on hyvä myyjän näyttää ahdistuneelta ja nieleskellen todeta että on kyllä tiukka tarjous tämä mutta menköön nyt tämän kerran,vain sinulle,ei yleensä tähän lähdetä mutta…,asiakas on tyytyväinen kun on mielestään tehnyt loistodiilin vaikka myyjällä aihetta tyytyväisyyteen kun saa kunnon provisiot hyvästä katteesta.Tiedä sitten tästä olenko oikeassa mutta tällainen käsitys jäänyt noista pirsseistä mitä tutkiskellut.
Nyt tuli alkuperäisen sopparin mukainen 3 vuotta täyteen ID.4:n kanssa (keväällä hankittu lisävuosi liisaria vielä jäljellä). Maksettu leasingmaksuja noin 15k€, auton hinta hankintahetkellä olisi ollut noin 50k€+talvinakit. Vastaavia käytettyjä myydään nyt pyynnillä 35k€ ja tinkaamalla saisi varmaan lähellä 30k€ hintaa. Uuden sähköauton kanssa ainakin yksityisleasing osoittautui kannattavaksi kuskille. Varmaan myös leasingfirmalle, sillä luulen että ne sai autot noin 40k€ hintaan tuolloin.
Kadehdin välillä ihmisiä jotka pystyvät vaan menemään ja ostamaan isompiakin hankintoja fiilis pohjalta ja olemaan tyytyväisiä. Vaihtoehtoja on nykyään ihan liikaa. Huvittaisi ostaa/vaihtaa käteisellä 25-30ke hybridi. Onko mitään järkeä, ei varmaan paljonkaan. Mutta täyssähkökin tuntuu niin väärältä kun on ikänsä polttiksilla ajanut. Ja sähköautot on omaan silmään 30ke luokassa suht rumia kapistuksia, sämpylän muotoisia melki kaikki.
No näinhän se on että ei akut ikuisia. Mutta mitäpä tuon väliä jos vaihtaa kun akkutakuu on vielä voimassa. Toki jälleenmyyntiarvo mitä lie, mutta kyllä noita GTE passattejakin 15ke luokassa liikkuu akkutakuut ummessa.
Suzuki on hyvä, jos ajo-ominaisudet eivät ole se tärkein ominaisuus. Ostin itse hiljattain 2010 vm Sx4 sedanin 1.6 bensamoottorilla (ketjukone). Auto oli vain 118tkm ajettu, maksoin siitä reilu 4500egeä. Auto oli todella siisti. Pian kaupanteon jälkeen vein katsastukseen, eikä pienintäkään moitetta. Katsuri kehui ja meinasi, että 400tkm pintaan päästelee tekniikan puolesta kyseisellä vehkeellä pienillä ylläpitokuluilla. Huoletonta ajoa ollut, ei syö öljyä ja auto on niin yksinkertainen, että monet huoltotoimet pystyy itsekin tekemään. Ajo-ominaisuudet eivät kummoiset ole, mutta tein kuitenkin alustavasti erittäin hyvät kaupat.
Hybrideissä pitäisi aina tarkentaa puhutaanko lataus-, täys- vai kevythybrideistä. Latausversio saattaa hyvinkin olla riski yllättävien isojen kulujen kannalta, muut taas eivät.
Käytin puolisentoista viikkoa sitten Suzukin paikallisessa merkkiliikkeessä huollossa ja kioskin omistaja, innokas Suzuki-mies toki, näytteli siellä pullansyöntini lomassa katsastustilastoja ja kyseli, miten on Vitara toiminut. Eipä siinä mitään ongelmaa ole ollut, joten kerroin ajavani paaliin asti, jos en aiemmin luovu kokonaan autosta.
Esitteli sitten takapihalle ilmestyneen Swiftin, jolla oli ajettu 409 tkm. Kertoi, että alkuperäisellä ketjulla se oli siihen ajettu eikä vaihtotarvetta ollut vieläkään. Kysyin sitten, että kauanko ne kestää ja vastaus oli, että “Ei me kyllä tiedetä, kun ei oo koskaan semmosta jouduttu vaihtamaan.” Ne on aika kovia puheita merkkiliikkeen kaverilta.
Tänä vuonna vuosihuollon loppuhinta oli 154€ ja katsastus meni läpi iliman moitteita.
Ajo-ominaisuudet ei tosiaankaan ihan kärkipäätä ole, mutta kun ei toisaalta ole kiire mihinkään, niin mikäpä se on rauhassa ajellessa. Nelivedossa on sen verran tehoa, että eipä tuolla mihinkään ole kiinni jäänyt. Tavaratila on riittänyt yhden muksun kanssa perhereissuillakin mukavasti, mutta se on ehkä se pakkaamisen taito, joka kehittyi Corsalla neljää matkustajaa kuskatessa opiskeluaikoina.
Tää on kyllä hauska, miten yhtä korjaamon pitäjää pidetään sähköisestä autoilusta ja sen tekniikasta kaiken tietävänä ja nyt on varmaa että kaikista plugareista särkyy akku 100tkm jälkeen. Tuon yhden videon jälkeen tämän kaltaiset kommentit on lisääntyneet pitkin autoaiheista intternettiä. Tuohon vaikuttaa niin moni asia ja miksi tuota pitäisi pelätä jos akkutakuu on esim 8v/160tkm? Takuuseen uus patteri ja taas on varaa ajella toista sataa tuhatta kilometriä.
Niin ja kannattaa muistaa, että laskelma oli 3000 lataussyklillä ja range oli 30-40 km. Nykyhybridillä pääsee parhaillaan yli 100km joka tuplaa ja ainahan tuo on arvio, mutta kaveri kyllä tietää aika paljon asiasta eikä varmaan tarvitse ammentaa osaamista tämän palstan “osaajilta”. Vastaavat tonnin Corolla hemannit siellä somessa kouhkaa .
Ja nythän niitä akkukorjauksia tehdään enimmäkseen ns. ensimmäisen polven akkupaketeille.
Ja kannattaahan siitä olla huolissaan jos keskimäärin ajetaan 20tkm vuodessa niin takuuhan napsahtuu just umpeen 8 vuoden jälkeen 160tkm:ssa .
Suzukin ajo-ominaisuuksien osalta “ei ihan kärkipäätä” on kyllä aika iso kehu. Olin jo itselleni järkisyistä perustellut Vitaran hankinnan, mutta koeajoa 100m riitti toteamaan, että ei pysty. Oikeastaan kaikki ajamani autot (ranskalaisia, saksalaisia, VAGit eri merkeiltä, jenkit, japsit) ovat Vitaraa edellä. Ja tuo oli vielä ihan uusi Vitara nelivedolla, jota koeajoin. Sain houkuteltua vaimonkin kyytiin, mutta piti kääntyä alle minuutin ajon jälkeen takaisin ja tiputtaa vaimo pelkääjän paikalta pois ja sain saatesanat “kolin-kolin autoa ei hankita”.
Jos ajo-ominaisuuksilla ei väliä ole, niin taloudellinen auto ja ihan ok-näköisiä Suzukit ovat hinta- ja kokoluokissaan, mutta ne ajo-ominaisuudet on oikeasti heikot.
Hybridien kestävyydestä keskusteltaessa on todella olennaista puhutaanko plugarista vai toyotan tyylisestä kevythybridistä. Toyotan hybridiä on todella vaikea käyttää väärin siinä missä plugarilla käyttäjän pitää ymmärtää käyttää tasaisesti molempia moottoreita itse. Ihan jo tämän perusteella voi tehdä johtopäätöksen kumpi on kestävämpi keskimäärin. Käytetyt auto ovat aina yksilöitä toki.
Toyota ei ole kevythybridi, kevyt hybridi ei oikeastaan ole edes hybridi, siinä on yleensä vain 48V lisä/apuakku joka lataantuu ajaessa ja auttaa hieman liikkelle lähdössä ja käynnistettäessä.
Ja kun lataussykleistä puhutaan niin ollaan plugaressa, joita tietenkin on myös Toyotalla heidän “omien” hybridien lisäksi.
On myös Plugari automerkkejä, jotka automaattisesti käyttävät bensiinimoottoria itse, kunhan annat sen tehdä sen (oikea ajomode), etkä optimoi pihiyttäsi käyttämällä aina pelkkää sähköä kun voit, jolloin häviät kustannus tehokkuudessa melko varmasti Inssi - Ghünterille
Mulla on tosiaan Toyota Prius gen2 jossa on tuommoinen ajossa latautuva akusto. Eli mielestäni se on kevythybridi. Voin olla väärässäkin nimen suhteen.
Auton tietokone käyttää akustoa parhaakseen katsomalla tavalla ja hyvin käyttääkin. Kaupunkiajossa pääsee muutama sata metriä kerrallaan. Parkkipaikoilla menee yleensä sähköllä. Välillä vaihtelee akun ja polttomoottorin välillä muutaman sekunin välein. Välillä käyttää molempia yhtä aikaa. Akku antaa potkua myös maantieajossa, lähinnä kiihdyttäessä ja ylämäessä. Lisäksi löytyy nappula, jolla voi pakottaa pieneksi hetkeksi pelkälle sähkölle hiljaisessa vauhdissa. Tarkoitettu ohjekirjan mukaan siihen, että jos haluaa vaikka tulla yöllä kotiin hiljaa, herättämättä muita. Ja tässä myös onnistuu. Monesti säikähtää, kun talon ulko-ovi avautuu, eikä ole yhtään kuullut kun auto on tullut pihaan. Tämä on osittain myös negatiivinen asia…voi yllättää isännän housut kintuissa😄
Jännittää kyllä, että miten pitkään tuo akusto kestää. 17 kesää ja talvea nähnyt. Toistaiseksi ei pienintäkään merkkiä hyytymisestä. Japanin inssit osaa hommansa. Jossain kohtaa rajan on kuitenkin pakko tulla vastaan. Joskus kattelin jostain, että kunnostettuja akustoja voisi saada tonnin pintaan. Yhtään en kyllä muista mistä googlettelin.
Itteäni kiinnostaisi kovasti lataushybridi. Mulla on semmonen työmatka, että just jaksaisi pelkällä sähköllä. Ehkä joskus, jos pördessä kävisi tuuri, eli ei koskaan.
Saksasta toki sen saa uutena muutamalla satasella ja nyrkkipaja sen laittaa paikalleen parilla sadalla)
.
.