Autosta voip saada henkistä pääomaa. Oltiin tyttären kanssa vm 1981 VW Iltiksellä Oulun vappuajoissa. Tytölle tilattiin Sakura Miku costplay asu ja hän maalasi pursotevesivärillä Iltiksen mattavihreään pintaan Mikun ja kirsikankukkia. Serpentiinejä ja ilmapalloja sinne tänne. Armeija- auton etukulmissa on lipuille paikat niin niihin pistin metriset salot pihlajasta. Melko mahtava tunne mennä wanhojen autojen tapahtumaan omalla vanhalla räyskällä. Ihmiset vilkutti matkan varrella kun noin 500 auton letka kierteli vappuajoreitin. Iltis toimii hyvin, ei vuoda tai hävitä nesteitä ja käynnistyy superisti: 24 v ja uudet tupla- akut. Meillä oli eväät, teetä ja vilttejä. Kivvoo oli!
Vappuajot ovat jo vuosien perinne kesäauton ajokauden avauksena. Omamme on nimimerkkini auto, perheen ensimmäinen Iskän ja Äiskän häämatkalta ulkomailla uutena ostettu auto.
Nyt 38-vuotiaan Volvon kello on käynyt vain kesäaikaa viimeiset 18 vuotta. Threadin sisältöön liittyen tässä on yksi tapa laimentaa kalliinkin auton kustannukset riittävän monille vuosille jaettuna.
Tässä ajatuksessa on tietenkin se virhe, että vaihtoehtoiskustannus vain kasvaa pidemmälle ajalle diskontattuna, mutta toisaalta auto on toiminut hyvin kun käytön myötä kasvava polttoainekustannus on suurin menoerä.
Ennen 20-vuotiaana harrasteautoksi siirtymistään 90.000 markan Seittenneliskanttinen on aktiivipalvelusvuosinaan 124.000 markan kilometrikorvauksilla hintansa haukkunut.
Lasten mielestä 740 on ollut meillä aina, onhan heidät ajettu sillä sairaalasta kotiin silloin kun he meille muuttivat. Tuntuu nostalgiselta istua Rouvan kanssa vanhan Volvon takapenkillä nuorten ajaessa.
Nykyisin 740 GLE toimii harrasteauton lisäksi vara-autona ollen valmis milloin tahansa myös jatkuvaan käyttöön joko fiilistelynä tai perheen yhden auton puuttuessa. Käytetyn ostajalla kuluu aina kuukausi vanhan myymisen jälkeen ennen kuin vaatimukset täyttävä uudempi löytyy. Käyttöauton vaihtuessa Volvolle saattaa tulla paljonkin kilometrejä, koska se ei ole (vielä) museorekisterissä ja ajomäärä on vapaa.
Vanhalla autolla voi tehdä hyväntekeväisyys- keikkoja. Vappuaatoksi oli pyydetty yhteen päiväkotiin vanhoja ajoneuvoja Lasten konepäiville. Hurautin sitte paikalle. Hupasaa kun 3-5 v ipanoita tillotti auton ympärillä ja kiipeili auton sisällä.
Jo parina kesänä olen ajeluttanut kehitysvammaisia osastojaksolla olevia henkilöitä. Osastoarki on melko tylsää kun ohjaajat ei ehdi kaikkia riittävästi ulkoiluttaa. Kyseessä enimmäkseen ihan puhuvia, käveleviä lievästi kv henkilöitä.
Onneksi on tällaisia tapahtumia missä vanhoja ajoneuvoja pääsee ihastelemaan yleensä ihan ilmaiseksi ja ilman että tarvii osallistua niiden säilytys ja ylläpitokulujen maksamiseen
Ainakin Oulussa näkee tapahtuman suosion. Väkeä on kadun varsilla kaupungin läpi suuntautuvan ajomatkan varrella niin paljon, että tuulilasin takaa “ei näe ketään”. Jälkeen päin tutut sitten paheksuvat kun en moikannut takaisin. Kaikki näkevät apinan, mutta apina ei näe ketään -ilmiö.
Kyllä näihin saa menemään niin paljon rahaa kuin haluaa, jos lähtee hifistelemään. Oma ajatukseni on, että kun harrasteauto on perheeseen uutena ostettu, kyse ei ole vain jostain vanhasta autosta vaan se on osa perheen historiaa. Kahden DINKin nuorena ympäri Eurooppaa ajama auto on muuntunut lapsivankkuriksi, talvilomien hiihtobussiksi, perheen kakkosautoksi ja lopulta harrasteautoksi, jota myös lapset lainaavat kun oma autonsa on myytynä eikä seuraavaa vielä ostettuna.
On ollut ajatuksena, että en lähde ylientisöimään tuota uudenveroiseksi vaan näpertelen matkan varrella tulleet pikku jutut kasaan ja yritän museorekisteriin konservoimalla auton, jonka koko historia on tarkalleen dokumentoitu. 445.000 km ajettu matching numbers voimalinja ei ole enää uusi, mutta se painuu edelleen täysiä huoltovälejä ilman öljyn lisäyksiä, joten on tavallaan moottorin maaliskuussa 1987 koonneen käsityön kunnioittamista jatkaa ajamista varovasti hyvissä olosuhteissa ilman pakkaskäynnistyksiä eikä remontoida yhä varsin rivakassa toimintakunnossa olevaa moottoria joka ei merkkaa paikkaansa pysäköitäessä.
Aitosuomiautosta poiketen tuontiauton etuna on 2.3-litran ruiskumoottori ja 4 + ylivaihdelaatikko, joten 38-vuotiaalla autolla ei ole vaikeuksia selvitä nykyajan hektisessä liikenteessä. Voiteluaineet ja renkaat ovat parantuneet niin paljon vuosien varrella, että aina pidemmälle taipaleelle päästessään yhä hyvässä tikissä oleva auto tekee kulutusennätyksiään nyt vanhana polttoaineen alkoholikomponentin pienemmästä energiasisällöstä huolimatta. 8 litraa sadalle alitus tuollaisella laitteella oli aivan ennenkuulumatonta vielä 1980-luvulla. Silloin tosin kuljettajan kaasujalkakin saattoi olla jonkin verran nykyistä raskaampi? Jo ensimmäisten 300.000 kilometrin 9 sadalle keskikulutus on vähemmän kuin suomalaisen 2-litraisen kuski arvaisikaan.
Jos kampe on sopivan karu, riittää talvisäilytyspaikaksi kylmä katos. Pakollinen ylläpitokulu katsastus 4 v välein ja liikennevakuutus alle 40 euroa.
Sitte jos haksahtaa ruostepommiin mihin pitää alkaa kaikki uusimaan ostopalveluna niin toki maksaa jos ylipäätään löytää tekijöitä.
Mut jos kohteena ois vaikka hyvin ja huolella kunnostettu tai hyvin säilyny kuplavolkkari, ei näiden ylläpito välttämättä ole mitenkään hirmu kallista. Jonkun verran ois kyl hyvä osata tehdä huoltoja ja tarkistuksia.
Simppelein vaihtoehto joku kakstahtinen motskari.
Kaksi kuukautta sitten päätin, etteivät sijoitusvirheeni hidasta vaurastumistani tarpeeksi, joten ostin auton. Käteisellä. Ja kunnon bensakrematorion, en mitään patterivehjettä, eli 21-vuotiaan Volvon. Siihen meni vähemmän rahaa, kuin mitä sijoitustappioita tuli -23 ja -24, joten jotain piti keksiä. Todellinen syy on toki edessä oleva kesämökkikausi ja eron myötä exälle päätynyt edellinen Volvo.
Välillä sitä pysähtyy oikein miettimään niitä ruostumisen aiheuttamia ilonhetkiä… Tässä on muutamia lainauksia päiväkirjastani:
“Apurungon vaihtaminen sepelipihalla sai harkitsemaan Föli-korttia…”
“Homma rokkaa, kunhan se kuona lentää muualle kuin hihaan.”
“Heh, helmamuovit… Ei ois varmaan kannattanut ottaa näitä irti.”
Proceed to put them back with a self-drilling screws
Ammattilaisen ruostekorjaukset ovat hintavia esivalmisteluineen ja maalauksineen, joten omissa harhoissani todella koen, että pienen pienillä ennakoivilla DIY-akteillani tulen säästämään muutaman roposen. Tarkoitukseni on siis pitää pitkään metallit kovana ja katsuri pehmeenä, vaikka hitsutteluista kovin pidänkin.
• Vahaukset ja pinnoitteet. Kesällä aurinko tekee hallaa maalipinnalle ja talvella suola kiusaa. Vehkeet on hyvä pestä ja suojata säännöllisesti.
• Kiveniskut. Omasta mielestäni näitä sietäisi löytyä enää konepellistä, lokareista ja helmoista. Raamatun ajoista kun ollaan tänne asti tultu, niin kipposi jälleenmyyjältä löytynee töpötettäviä paikkamaaleja värikoodilla. Onhan niitä geneerisiä maalejakin tarjolla, ellei sillä visuaalisella presentaatiolla ole niin väliä - paljaan pellin peittäminen kuitenkin on se tärkein pointti. Tämän toimenpiteen voi tehdä vaikka kerran vuodessa.
• Kun vaihtaa talvikiekot kesäisiin niin samalla saattaa sisälokasuojien irroitus olla paikallaan. Siinä pääseepi kivasti huuhtomaan talven muhjut pois sisäloksujen takaa. Irroitus itsessään ei ole paha rasti, mutta tämä toimenpide mukaanlukien renkaanvaihto kestänee astetta kauemmin kuin perus pit-stoppi formuloissa.
• Kotelosuoja-aineet. En viitsi linkittää, mutta YouTubesta löytää esim. NosSamin “Kotelosuoja Testi 2023” videon, jolla todistetaan ihan tavarataloista saatavien tököttien hidastavan merkittävästi ruostuneen metallin tuhoa. Bilteman vahapohjaisia olen itse käyttänyt sillä koen, että ne eivät ainakaan muhita peltiä, niinkuin ne markkinoiden tuhdeimmat laastit saattaapi tehdä.
Ruostuminen voi alkaa korin sisäpuoleltakin, joten kotelosuoja-aineita voi ruikkia korin muovitulppien rei’istä mm. helmojen sisään. Tuollaisia paineilmaan kytkettäviä ruiskupistoolejakin on varsin edukkaasti tarjolla. Niihin saa vielä letkunkin kiinni ja sillähän pääsee jo kivasti ahtaisiinkin paikkoihin.
Iskareiden taskuissa on suhteellisen haastavan muotoista metallia työstettäväksi, joten ennaltaehkäisyä on hyvä sohia sinnekin. Sisälokasuojien takaa käsittelen pyöränkaaret. Menolippu Afrikkaan lyödään yleensä vireille ruostuneen takapalkin seurauksena, joten sinne takapäällekin on hyvä antaa huomiota. Lopuilla töhnillä voikin kastella vaikka apurungon moottorin alta. Niitä kun ei saa hitsata kovaksi, vaan ne pitää puhki ruostuessaan vaihtaa uuteen.
Litkut, pistoolit ja vahat saa halvimmillaan kaupasta alle satasella.
Tässä on muuten aika hyvä promovideo ruostesuojaukseen, jonka näin aikoinaan katsastuskonttorin töllöstä.
Jos on sattumoisin juuri kotiuttanut massia pördestä ja siihen omaan autoon on kovasti kiintynyt, niin onhan se kiva viedä vehkeet ammattilaiselle - ei tuo auton jälleenmyyntiarvolle ainakaan hallaa tee, vaan päinvastoin.
Juurikin viime kesän jälkeen siivosin ja puhdistin omasta autosta sisälokasuojan takana olevan alueen roskapaskasta, jonka takia ruoste oli alkanut puhkaista oven alanurkasta sekä helmasta maalia (hankala paikka). Otin ruosteen pois hiekkapaperilla, laitoin rust-stopperia ja spraymaalia päälle.
Talven jälkeen ruoste oli palannut ja tällä kertaa entistä leveämmältä alueelta… Nyt pitäisi keksiä jokin uusi keino jolla taltuttaa ja hidastaa tuota.
Hmm, kuulostaisi ehkä siltä, että toisella puolella peltiä saattaisi muhia myös kukkasia?
Ja kyllä, jotkut kohdat autosta ovat varsin hankalia työstää. Helmakotelon sisäänkään ei nopeilla kikoilla pääse muutakuin kotelosuoja-aineen kanssa. Tarpeen mukaan suojamuovit irroittamalla tai sitten koritulppauksien rakosista ruikkimalla pääsee pelipaikoille.
Fosforihappoa voi myös kokeilla ruosteen kemialliseen käsittelyyn, vaikka sitä on vähän haastava saada pysymään esim. pystysuorilla pinnoilla - tuollaista geelimäistä fosforihappoa on ainakin joskus kaupasta saanut, koostumuksensa ansiosta pysyy kohteessa hieman sitkeämmin.
Sitten tuon perus spraymaalin tilalle voisit harkita vaikka sinkki kyllästettyjä maaleja. Pensselillä sutattavia maaleja löytyy myös. Noissa sinkki kilikoleissa tuskin on montaa prosenttia sinkkiä, mutta onhan sekin tyhjää parempi.
Viestistäsi päätellen peliä ei ole kuitenkaan vielä menetetty, enkä tosiaan alkaisi ihan vielä rälläkällä ja katkaisulaikoilla heilumaan.
Vinkatkaas nyt aloittelijalle tarvikkeet, pohja- ja pintamaali Audi A3 2006 ovien ruostealkujen ehkäisyyn? Ulkonäöllä ei ole niin väliä, kunhan ruoste pysähtyisi tai ainakin hidastuisi.
Etulokasuojat on ihan morjens tuossa kun ei ole vuosiin tullut sisäloksuja irrotettua.
2K pohjamaali spray löytyy, lisäksi tarvitaan kai afrotukkaa tai messinkiharja porakoneeseen, hiomapaperia, tinneriä. Entä mikä rostoff/sinkkimaali pohjille ja pintamaalia saa mistä? Moronet? Entä tarviiko lakan päälle?
Jahka ei Audista näyttelypeliä tule, niin uskallan ehkä vähän vastailla tähän, vaikka en automaalari olekaan.
Valitettavasti Motonetin pintamaaleista ei ihan hirveästi ole kokemusta, sillä tulee pintamaalien kohdalla asioitua värikoodi kourassa paikallisessa maalipuljussa. Lakka ei ole pakollinen, mutta antaa sekin lisäsuojan. Ilman lakkaa, jää myöskin lopputulos hieman mattaiseksi/himmeäksi.
Seuraavat tuotteet saat Motonetistä, tarkistin!
Aloitus juurikin teräsharjalaikalla rälläkän jatkona. Nylonit myös ihan hyviä, pehmeempiä. Porakoneeseenkin löytyy laikat. Life is good. Kuplille saa antaa ihan kunnolla kyytiä, sillä ruostetta saattaapi olla myös piilossa, siellä “terveen maalin” alla… Hiomatyynyt ovat myös ihan käteviä, varsinkin tasaisille pinnoille.
Kutitteluiden jälkeen tyrkännyt varotoimenpiteenä fosforihappoa perään, pensselillä sutien ja tarvittaessa toistanut toimenpiteen.
“Motoxin fosforihappo geeli”
Motonetin pohja- tai sinkkimaaleista olen käyttänyt kohteesta riippuen:
• Mastonin Sinkkiä purkista, pensselillä levitettävä.
Sekä kilikoleista:
• CAR-REP Rust Primer (ruosteenestopohjamaali).
TAI
• CRC Galvacolor 2in1. Tuossa on sinkkimaali ja pohjamaali samassa paketissa. Molemmat ovat hintaansa nähden ihan toimivia, kumpaa nyt vain sattuu nurkissa pyörimään.
Vesihiomista ja pintamaalia perään. Lopuksi joku 1K Acryl lakka pintaan, mutta varovasti, se valuu helposti.
Ja vaikka ruosteen mekaanisen poistamisen tärkeyttä ei voi ohittaa litkuilla, niin jos ovien sisälle on vain mahdollista ruikkia kotelosuoja-ainetta, sen vielä lopuksi tekisin. Rompparilta voit kysellä lokareita, sieltä saa joskus uusiakin tilattua.
Afrotukalla ruosteet pois niin tarkasti, kuin lähtee, sitten pikku kompuralla ja pistehiekkapuhalluslaitteella kolot puhtaaksi. Samalla pinnasta tulee sopivan karhea, että maali tarttuu hyvin. Pohja- ja pintamaaliasioissa asiantunteva automaaliliike on taho, joka osaa myydä toimivat ja keskenään yhteensopivat tuotteet.
Jos on mitään mahdollisuutta käyttää kompuraa, suosittelen hommaamaan parin kympin maaliruiskun biltemasta. Spraymaaleilla tulee niin ohuet kerrokset maalia, että saa seuraavana keväänä olla taas tekemässä uusiksi.
Toki voihan sitä spraytä suihkia useita kerroksia, mutta tulee äkkiä yllättävän kalliiksi.
T: pintakäsittelymestari
Väkevin fosforihappo on löytynyt Ikh: lta. Olikohan noin 80% sta. Eri foorumeilla on kehuttu Por- maaleja jos ei saa kaikkea ruostetta pellistä. Hankin sitä sitte pikku purkin. Ensin niin tarkkaan hiomalla ruoste pois kuin saa. Sitte sivellen 80%sta happoa ja väliharjauksia. Antaa kuivua. Sitte Por maali tai jos kaikki ruoste on varmasti pois - epoksimaali. Sillai tehden on alkanu pinnat melko hyvin kestää. Jos tarvii hyvän ruostesuoja- aineen niin Dinitrol ml on hyvin ohut ja tunkeutuva. Syrjäyttää veden. Voi tehdä uusintakäsittelyjä koska ei tee vahamaista pintaa.
Moottorikelkan telatunneliin tulee perusteellisin käsittely. 90 % vanhaa peltiä pois ja uusi kantattu pelti tilalle.
Hyviä nostoja poppoolta.
Mulla on kanssa tuollainen vanha Dinitrol purnukka, sellaista kunnon tummaa tahnaa purkissa. Etiketit kulunut ja vuosia on purkki nähnyt varmasti monia, mutta ihan toimivaa kampetta silti.
Tuon 85% fosforihapon kanssa on jo hyvä käyttää kunnon suojavarusteita.
Stay safe folks!