Hei"
Samat asiat voidaan nimetä monella eri tavalla. Lopputulos ei muutu. Talossa on paljon väkeä ollut kehittämässä vuosikaudet paljon erilaisia tuotteita ja rahaa on palanut ja tuotteet eivät yksinkertaisesti myy niin paljoa, että ne kattaisivat tuon tuotekehitysväen kulut. Kyllä kaikki ovat ymmärtäneet, että menossa on ollut siirtymä tuotetaloksi ja sekin on ollut ymmärrettävää, että se vie aikaa. Mutta kuinka kauan tuolle pitikään antaa aikaa? Koska sitten olisi se ketki, että saisi olla tyytymätön, jos ei vielä?
Tosiasia on se, että jo vuosia on aina jääty tavoitteista ja tuoteprojekti toisensa jälkeen aina törmää vaikeuksiin. Aina on selityksiä. Jopa hyvin uskottavia selityksiä periaatteessa, oli kyse sitten mehikosta ja poliittisista ongelmista, farosista ja komponenttipulasta (vaikka maailma ja maa on täynnä elektroniikkatuotteita kauppaavia firmoja, jotka onnistuvat myymään kulut kattaakseen jopa bulkkituotteen katteilla). On militaaria Espanjan projekteissa, jossa testeissä oli monen kuuleman mukaan ehdottomasti paras tuote, mutta kummasti vaan ei silti mennyt kaupaksi, oliko sitten vaan kotiinpäin vetoa?
En tiedä, mutta lopputulos on aina sama: tuote toisensa perään törmää siihen, että se ei lopulta myy kovin paljoa. Siis yhdessä ne eivät riitä kattamaan edes kuluja, vaan kassa on pudonnut vuosia.
Uusimpana on tämä SDR. " Ei ole aivan oikein sanoa, että olemme väittäneet tuotteen olevan valmiin." Niin, aina voi saivarrella ja sanoa, että SDR ei ole koskaan valmis, kun niitä kehitetään koko elinkaaren ajan. Mutta jos yhtiö sanoo suoraan, että “Tuotekehitysprojekti saatiin valmiiksi” ja kertoo, että heillä on myyntikelpoinen versio valmiina ja lisätilauksia odotetaan vuodelle 22, niin kyllä se jonkinasteinen väite yritykseltä on, että se voisi periaatteessa olla mahdollista, että sitä vuosia odottanut asiakas saattaisi jopa puitesopimuksen mukaisesti olla ostamassa. Ja alle vuosi tuosta ilmoituksesta yht’äkkiä kerrotaan, että puitesopparin mukaisiin toimituksiin päästään näillä näkymin ehkä parin vuoden päästä.
Vaikka tuota kääntelisi miten päin vain, jotain tuossa välissä on tapahtunut, mikä on muuttanut näkymiä. Periaatteessa siinä voi olla vain kyse liian optimistisesta aikatauluodotuksesta yrityksen puolesta. Ehkä näin. Mutta on vaikea uskoa, ettei asioista olisi edes jonkin verran keskusteltu asiakkaan kanssa ja tulisi täytenä yllätyksenä, että eivät he kovin kiireellä haluakaan alkaa tilaamaan. Väkisin tulee mieleen, että tuo “tuotekehitysprojekti” on vaikeuksien iskiessä päätetty rajata kapeammaksi niin,e ttä on joku raakiel, jota pääsee testaamaan ja on uskottu, että joku ilmaantunut tekninen haaste saadaan sitten kyllä ratkaistua pian sen jälkeen ja nyt se onkin osoittautunut ongelmaksi. PV tilaa hätävararadioita muualta toivoen, että ongelma saadaan ratkaistua vielä jossain vaiheessa, mutta mitään ei hiiskuta ulkopuolelle. Todetaan vaan, että vähän nyt vielä testaillaan pieneriä ja taas ehkä parin vuoden päästä sitten tilaillaan. Ja parin vuoden päästä taas todetaan, että vähän vielä siirtyy.
Vainoharhaa? Epäasiallista? Liian rajua tekstiä? Ehkä kirjoitukseni ovat. Mistäpä tietäisin. Mutta kuten alussa totesin, jos kyse olisikin yhdestä tuotteesta. Yhdestä projektista. Mutta jokainen tuote tuntuu päätyvään samaan lokeroon: erinomainen tuote ja myydään loistavalla katteella ja kaikkia kiinnostaa, mutta sitten kuitenkin lopputuloksena myynnillä saadaan hädin tuskin katettua kulut. Mieleen tulee vain Mokoman sanoja lainatakseni:
Ensimmäinen voi olla virhe
Toinen tuskin siitä menee
Kolmas alkaa jo olla tapa
Neljäs sitä vahvistava
Viides on silkkaa vittuilua
Kuudes kerta kukkoilua
Seitsemäs on kuolemaksi
Seitsemän vuotta laskevaa kurssia ja mönkään menneitä tuotemyyntejä on vain omiaan lisäämään uskoa, että kaikkea ei oikeasti kerrota ulospäin. Nyt on jo vaan liiankin paljon laskenut, että viitsisi vain myydä pois ja niellä tappiot. Luultavasti kadun tätä taas vuoden päästä.