Amerikkalaiset käyttävät 4%-sääntöä rajana sille, kuinka paljon sijoituksista voi ottaa vuodessa rahaa. Eli miljoonan salkusta voisi ottaa turvallisesti rahaa 40k vuodessa (ja inflaatiotarkastus tuohon päälle vuosittain).
Tätä on tutkittu historiallisella datalla ja todettu, että suuremmilla prosenteilla tulee vastaan riski rahojen loppumisesta kovassa laskumarkkinassa.
Tuo 4% voi kuulostaa pieneltä - jos on keskivertoa ( =indeksiä) parempi sijoittaja ja/tai voi kiristää vyötä huonoina aikoina voi tietty ottaa suuremmallakin prosentilla rahaa. Mutta tuolla hehtaarilla liikutaan jos on tarkoitus elää koko eläkeikä pelkillä sijoitustuotoilla.
Niin, jos se 4 % menee ns. kiinteisiin kuluihin niin jostainhan on katettava mökin kattoremontti, omakotitalon kylpyhuoneremontti ja auton vaihto eli välillä joutuu syömään myös kuormasta.
Tuo 4% on aika pomminvarma luku jopa kunnon romahduksissa, joku 5% vois olla vielä otettavissa mutta siitä ylöspäin ottaa kyllä jo ihan kunnolla riskiä rahojen riittävyyden suhteen.
Miettii vaikka Nasdaqin korpivaellusta, jossa vuosituhannen vaihteen jälkeen meni 14 vuotta palata takaisin entisiin lukemiin. Jos koko tuon ajan olisi nostanut 4% alkuperäisestä sijoituksesta + inflaatiokorjaukset päälle niin se olisi tehnyt rumaa jälkeä salkulle.
Itse olen ollut markkinoilla koko tuon ajanjakson ja sijoittaminen 2000-luvun alkuvuosina olisi ollut todella turhauttavaa, jos ei olisi ollut Venäjän markkinoita, mistä muutamassa vuodessa kymmenkertaisti rahansa. Hajauttaminen kannatti.
Osinkolingot, jotka historiallisesti hyviä osingonmaksajia ja joilla näkymät vähintään siedettävät. Vaikkapa Nordea, Britannian Mandatum eli Legal & General sekä USA:n BDC-joukosta (Business Development Company) esim. Hercules Capital, Blackstone Secured Lending Fund, New Mountain Finance. Lasauttavat lähellä 10 % osinkoa ja vaikka heikkojakin suhdanteita tulee, niin pitäisi jotain saada huonompinakin aikoina.
Yhtiölinnakkeet, joita leimaa vakaus ja suhdannekestävyys. Kouluesimerkkejä näistä Sampo ja Coca-Cola. Alhaisempi, mutta vakaampi osinko. Näissä yhtiöissä korostuu, että kannattaa rauhassa odotella hetkeä, joilla hinnaltaan tavanomaista edullisempia (muuten tuotto ei niin korkea).
Kasvajat muistaen omistajansa (osingoilla). Yhtiöitä, joilla nälkäiset kasvuohjelmat, mutta saa esim. osinkoja edes jonkin verran inflaatiosuojaksi ja usein osinko vuosien myötä kasvava. Tyyppiesimerkkejä esim. lääketeollisuudessa Suomen Orion ja Ranskan Sanofi.
ETF-yms. puolelta löytyy myös tulovirtaa tuottavia ja voi sitten valita osingot itseensä varastoivia tuotto-osuuksilla tai osingot joka vuosi maksavia. Esim. Xact Norden Högutdelande.
Investointiyhtiöissä on joitain mielenkiintoisia. Investor on maailmanluokan aatelia, mutta hinta parhaillaan tapissa ja Berkshire Hathaway P/B-luvuilla samoin pilvissä ja epäselvin tulevaisuusnäkymin. Mielenkiintoisia ovat esimerkiksi Kanadasta Brookfield-yhtiöperheestä jotain tai Ruotsin muusta investointiyhtiökatraasta (Lundberg jne).
Peräänkuuluttamaasi eläkesalkkuun on ottaisi ollenkaan muoti- ja (mega-) tekno-osakkeita. Toki oikeaan osuvalle isot tuotot, mutta yleisesti volaa riittää, kurssien poksahduksia jatkuvasti, osinkoja maksetaan niukasti ja esim. Teslan, Alphabetin ja Amazonin ympärillä kasvavia riskejä.
Salkun koko? Jos painotat osinkolinkoja, niin vähempikin kuin 1,2 miljoonaa € riittää. Silti mielestäni parhailla yöunilla pääsee, jos salkun peruspalkki yhtiölinnakkeiden joukosta. Niihin panostaisin eniten rakentaen eläkesalkkua piiiiiitkällä tähtäimellä.
Ei sisällä sijoitussuosituksia, vaan omia aivoituksia:)
Yksittäisiin yrityksiin sijoittaminen mielestäni vaatii säännöllistä seuraamista, ei voi vain valita läjää osakkeita ja tuudittautua uskoon, että toimintansa kantaa kuten ennenkin. Senkin vuoksi olisin enemmän indeksirahastojen kannalla, joista myy muutaman kerran vuoteen kattaakseen kulutuksensa.
Itse painottaisin vakaita osingonmaksajia, jotka huonompinakin aikoina pystyvät todennäköisesti maksamaan hyviä osinkoja liiketoiminnan siitä suuremmin kärsimättä. Jos joutuu salkkua myymällä tekemään ruokarahansa, niin syvemmän ja/tai pidemmän dipin osuessa kohdille tulee ruoan lisäksi syötyä paksumpi siivu tulevaisuuden kakusta. Jos siis tuon lähestymisen ottaa, niin pitäisin kyllä jonkinlaista vararahastoa, joka mahdollistaisi pelivaran sellaisessa tilanteessa. Mutta jokainen toki taaplaa tyylillään.
Nimimerkin @PorssiPatruuna kanssa aika lailla samoilla linjoilla eli muutamista elementeistä/koreista kasaisin oman eläkesalkkuni. Esimerkinomaisesti vaikkapa seuraavanlaisesti:
Hengissä pysymisen kori (eli firmat, jotka helvetin jäätyessäkin ja indeksien raapiessa pohjaa sylkevät hyviä osinkoja ja joista saatu kassavirta pitää hengissä):
Toronto Dominion Bank
ATCO
Johnson & Johnson
Fortis
Korkean kassavirran kori (normaaliaikoina tuovat voin ja makkaran leivän päälle):
Vakaammat BDC:t, kuten Ares Capital
Astetta konservatiivisemmat REITit, kuten NNN
Vakaamman pään midstreamerit, kuten Enbridge
“Kasvun” kori (laadukkaita, pitkän historian omaavia firmoja, jotka pitävät huolen jonkinlaisesta kasvusta / inflaatiosuojasta. Olisiko tämä se “kirsikka kakun päällä”, jos ruoka-analogiaa jatkaa):
Investor AB / Brookfield Corporation / Brookfield Asset Management
Canadian National Railway
RTX
Ja vaikka yksittäisiä osakkeita on hyvä seurata aika ajoin, niin esimerkiksi Toronto Dominionin osalta kättä vain pystyyn, joka muistaa minä vuonna firma ei viimeksi ole maksanut osinkoa lainkaan? Anyone? Jep, niin arvelinkin… Fortis puolestaan kasvattanut osinkoaan vuosittain puolen vuosisadan ajan, JNJ sitäkin pidemmän pätkän, NNN ressukka vain 33 edellistä vuotta.
Hyvä tietysti muistaa, että indeksirahastojen kasvuosuudet lykkäävät osingot verovapaasti lisäosakkeiden ostamiseen, eli osakemäärä kasvaa jatkuvasti. Samaa toki voi (yrittää) tehdä osinkolapuillaan esim. osakesäästötilin tai sijoitusvakuutuksen sisällä.
Ainakin minulle sijoitusten kokonaistuotto euroissa on tärkeintä. Edelleen olen sitä mieltä, että aloitusviestissä mainittu salkun perkaus kahdesti vuodessa sopii huonosti yksittäisistä osakkeista kasattuun salkkuun. Aiemmin vakaankin yrtyksen näkymät voivat alkaa heikentyä pidemmälle tulevaisuuteen, jolloin pitäisi olla valppaana tekemään toimenpiteitä. Se mahdollisesti ennallaankin pysynyt osinkoprosentti ei kovin paljon lämmitä, jos osakkeen hinta ehtii tulla useamman vuoden osinkojen verran alaspäin.
Ei tässä(kään) varmasti ole jokaiselle sopivaa hopealuotia keksitty, vaan tarpeet ja mieltymykset ovat hyvin yksilöllisiä. Jos eläkeikään on aikaa kymmeniä vuosia, niin varmasti sitä kasvua kannattaa hakea hieman voimakkaammin, eikä lähteä “jäähdyttelemään” eläkeläisen osinkosalkulla. Mutta ilmeisesti ketjun aloittaja tarkoittikin tilannetta, että minkälaisella salkulla sitten eläkkeen koittaessa oltaisiin liikkeellä. Yleensä tuppaa olemaan niin, että sijoitusuran alkutaipaleella (usein nuorempana) kokonaistuotto merkitsee hyvin paljon ja lähempänä eläkeikää/eläkkeellä kokonaistuotto ei enää ole niin ratkaisevaa, vaan se hyvä ja tasainen tulovirta ilman yllätyksiä. Eli juurikin se vakaana pysynyt osinko lämmittää ja kurssien käyttäytyminen on toissijaista. Ei tietenkään kaikilla ole näin, mutta uskallan silti tehdä rohkean väittämän, että jotain tuon suuntaista se on useammin, kuin että ei ole.
Ja itse olen siis samaa mieltä, että yksittäisistä osakkeista koostuvaa salkkua ei eläkeläisellä pitäisi olla tarvetta perata edes kerta vuoteen, vaan lähemmäksi kerta kymmeneen vuoteen - jos silloinkaan. Historia ei tosiaan ole tae tulevasta, mutta vaikkapa tuolla hihasta ravistellulla mallisalkulla (köh köh) voisin hyvin laittaa pörssin kiinni seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi ja nukkua yöni hyvin tietäen sen generoivan minulle leivän pöytään. Satun itse asiassa omistamaan jokaista mainittua yhtiötä.
Jos sijoittaa suoraan osakkeisiin niin on osakepoimija. Osakepoimijan on mielestäni syytä seurata omistamiaan yrityksiä hyvinkin aktiivisesti, muutoin voi käydä kalpaten. Eläkesalkuksi siis leppoisia indeksirahastoja, jos aikoo viettää aikaa lähinnä laiturin nokassa eikä yritysten raportteja selaten.
On siinä osakepoiminnassa aika isoja eroja miten rauhassa laiturin nokassa voi ahvenia narrailla. Mielestäni esimerkiksi Investor AB, ATCO ja Johnson & Johnson ovat sellaisia yhtiöitä, että ihan hyvillä mielin kalaan vain. Jos haluaa kerta vuoteen lukea takkatulen ääressä Investorin vuosikertomusta, niin sen voi tehdä ihan vain rakkaudesta lajiin ja hyvän kerronnan takia, ei sen takia, että sitä pitäisi jotenkin aktiivisesti seurata. Muutamia kourallisia tuonkaltaisia yhtiöitä kun on kasannut eläkesalkkuun, niin laiturin nokalta ei ole mikään kiire tulosjulkkareita kuuntelemaan.
Haluan vielä sen verran tarkentaa, ettei synny väärinkäsityksiä. Osingot uudelleen sijoittava rahasto tai etf ostaa osingoilla lisää osuuksia omistamistaan yhtiöistä. Jos tulee syvempi dippi, se tarkoittaa sitten enemmän osuuksia. Yhtä kaikki, sijoittaja voi myydä osinkojen arvosta omistuksiaan syömättä kakusta enempää kuin osingot. Ja usein varsin pienellä veroasteella. Suorat osinko-osakkeet ei ole välttämättömyys osinkovirrasta nauttimiseksi. Tähän luuloon törmää silloin tällöin.
Aivan totta ja hyvä muistutus, että (osinko)kassavirran generointiin on useita tapoja, riippumatta siitä minkälaisia instrumentteja omasta salkusta löytyy.
Tämä hakintameno-olettama olikin hyvä pointti. Sillä kun verotusta saa jonkin verran kuriin, tosin OMXH:ssa GI ei ole noussut 10 vuodessa niin paljoa että sitä kannattaisi käyttää… 15v +250% joten se on ±0…
Jos tulot eivät ole niin suuret että vyötä tarvii kiristää pääoman kerryttämiseksi, riittänee että salkun tuotot riiittävät kattamaan ensimmäisten 10 vuoden kulut. Hankitusta pääomasta nautitaan sitten päätyyn asti. Riippuen sitten kauanko noutajaa odottelee, jälkeläisillekin jää jotakin pesämunaksi.
Hyvä huomioida, että jos eläkeikään on vielä matkaa kymmeniä vuosia, niin nämä verotuksen säännöt ehtivät muuttumaan poliittisten tuulien (tuuliviirien) mukaisesti.
