Aiempi vastaukseni sensuroitiin?!. Tässä sama ilman linkkiä. Euroopassa vallinneet konfliktit on lueteltu Wikipediassa. Tässä Venäjän hyökkäyksessä on yhtymäkohtia useisiin aiempiin.
”1 maailmansota oli aluksi The Great War ja amerikkalaisten silmissä The European War. World War -nimitys tuli jälkeenpäin käyttöön, kun sota muutti maailman rakenteita, poliittisia, taloudellisia, yhteiskunnallisia. Sota kosketti tavalla tai toisella käytännössä koko maailmaa ja oli tarpeen löytää ytimekäs nimitys.
World War I tuli luonnollisesti käyttöön vasta sitten, kun ensin tuli World War II, kun aiemmin kukaan ei osannut arvata, että järjestyslukuja tarvitaan. Mutta termi WWII tuli käyttöön jo sodan aikana. Hitler yhdisti sodat jatkumoksi muutenkin. Luonnollinen jatko tälle on WWIII tai WW3. Sodan syntysyyt eivät määrittele termiä vaan sen globaali vaikutus.”
Aikanaan 1. maailmansota tunnettiin nimellä “The Great War” ja termi oli sellainen aina siihen asti kunnes Yhdysvallat liittyi 2. maailmansotaan joulukuussa 1941. Lehdissä alettiin käyttää termiä “2. maailmansota” vasta 1942. Ennen tuota puhuttiin vain “Euroopan sodasta”.
Väärin. WW2 otettiin käyttöön lehdistössä heti syyskuussa 1939, kun Saksa oli hyökännyt Puolaan. Ei siihen aikaan tyhmiä ja sokeita oltu, kyllä maailmanmenoa seuraavat ihmiset tajusivat oikein hyvin, mitä on tapahtumassa ja mitä siitä voi seurata. Tuon ajan vanhoja lehtiä on mielenkiintoista lukea nykyperspektiivistä.
Venäjän ja Ukrainan sota ei ole kolmas maailmansota, mutta mahdollinen esinäytös WW3:lle, jos Kiina tai Nato-maat ajautuvat mukaan sotatoimiin.
Pekka Toveri on päässyt EU:n puolustusvaliokunnan täydeksi jäseneksi. Kuvittelisin, että tämän valiokunnan merkitys kasvaa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. Lisäksi on ilo huomata, että siellä on asiansa osaavia henkilöitä, kuten Viron puolustusvoimien komentaja ja Ranskan sotilastiedustelun päällikköä. Kuvittelisin, että heillä ei taustansa puolesta ole Sholzmaisia fantasioita Venäjästä.
Tämä kuuluu diktatuurien luonteeseen. Tolkuttomilla kannatusprosenteilla osoitetaan valtaa tehdä ihan mitä halutaan, tulosten uskottavuudella ei ole mitään väliä. Pieni ero vaalituloksissa voisi antaa kansalle käsityksen, että heidän mielipiteellään olisi jotain merkitystä. Se taas voisi aiheuttaa ongelmia.
Kuulee aina puhuttavan siitä, että ydinaseet ovat niin kalliita, ettei niitä voida hankkia, mutta kertoisiko joku mikä niissä muka maksaa niin paljon? Epäilen että ovat oikein kustannustehokas ratkuisu, niiden tuomaan turvaan nähden.
Koko väittämä haiskahtaa propagandalta, jolla yritetään pitää yleinen mielipide ydinasevastaisena. Uskon, että este on lähinnä poliittinen. Pelätään Venäjän lisäävän agressiotaan Suomea kohtaan ja epäillään, että länsimaat USA:n johdolla yrittäisivät saada Suomea luopumaan ydinaseohjelmasta kulisseissa käytävän painostuksen tai jopa pakotteiden avulla.
On jenkeille ja Euroopan isoille valtioille pienempi paha uhrata Suomi kuin lisätä laajan ydinsodan riskiä sallimalla tälläiselle pienellä Venäjän kyljessä olevalle maalle ydinaseet.
Puheet ydinase-sateenvarjosta on myös propagandaa, jolla yritetään rauhoitella Suomen kaltaisten maiden kansalaisia. Todellisuudessa jenkit, britit tai ranskalaiset eivät todellakaan ole vastaamassa ydinasein, vaikka Venäjä tänne ydinasein iskisikin. Tällöinhän Venäjä iskisi todennäköisesti heitä vastaan ydinasein.
Omat ydinaseet ja riittävän brutaali doktriini, joka lähtisi siitä ajatuksesta, että jos Venäjä hyökkää Suomeen edes konventionaalisin asein, on Suomi valmis uhraamaan hymyssä suin 5,5 mijoonaa suomalaista tappaakseen 140 miljoonaa ryssää, niin oltaisiin aidosti turvassa. Muista puolustusmenoista voitaisiin leikata ja jopa asevelvollisuudesta voitaisiin luopua.
Näitä aseita ei voi ostaa Jenkkien asekaupasta. Eivät myy.
Asekelpoinen rikastettu uraani tai plutoniumi ei ole ihan K-raudasta haettavissa. Tarvittava laitos joka puskee materiaalia ulos maksaa jo taatusti satoja miljoonia. Lisäksi tästä saattaisi syntyä pientä polemiikkia kansainvälisesti koska ydinsulkusopimukset.
Itse aseiden kehitystyö on ihan oma ohjelmansa. Lisäksi vaikka kuinka paljon tehtäisiin simuloimalla, lopullinen vekotin pitäisi testata ydinkokeella. No, eiköhän tarpeeksi syvä hylätty kaivos löydy sopivassa paikassa jonne voi jatkaa vähän tunnelia. Ja sitten jos halutaan toimitustavaksi muutakin kuin lentokoneesta tiputettavia pommeja, tarvitaan sopiva vähintään muutaman sadan kilometrin kantomatkan omaava ohjus joka kantaa hyötykuormaa tarpeeksi. Eipä ole moista valikoimissa ja epäselvää on myisikö kukaan valmista vehjettä meille. Jos ei, tällaisen kehittäminen ja valmistus maksaisi varmasti monta sataa miljoonaa, kenties miljardinkin saisi rikki.
Kyllä tällaisten kehittäminen kotikutoisesti maksaisi nopeasti kymmeniä miljardeja, ja ylläpito (aseet pysyvät toimintakuntoisina ja vartioituina, mutta kohtuullisen vikkelästi myös pistettävissä matkaan) maksaa sekin ihan oikeaa rahaa. Suomen kokoiselle valtiolle hieman turhan kallista. Sitten jos kehityskustannukset saisi jaettua useamman maan kesken ja näin saisi hieman myös massatuotannon etuja, näkisin että siinä vaiheessa tämä voisi olla realismia jos poliittista tahtoa löytyy. Yhteispohjoismainen ohjelma pystyyn?
Aika pitkälle asti jopa viety, mutta lopussa poliittinen päätös oli keskeyttää ennen kuin ensimmäinen pommi oli valmis. Sitä oltiin kyllä jo rakentamassa. Jos Ruotsi olisi päättänyt toisin, heillä olisi ollut ilmeisesti pommi valmis 1966.
Niin, kyllähän ydinohjelmaan varmaan rahatkin jostain saataisiin raavittua, mutta entäs se osaaminen? Tekijöitä ei meillä ole, ne pitäisi ostaa ulkomailta ja samalla varmistua etteivät ole samalla töissä jossain muuallakin…
Vaikea, kovin vaikea projekti olisi. Samalla effortilla saataneen paljon enemmän puolustuskykyä muita asejärjestelmiä kehittämällä.
Tämä voidaan kehittää “kotikutoisesti” - meillä on osaamista ydinvoimaloiden osalta ja loppu on ns. perustiedettä. Jos ei palkata osaamista ulkopuolelta, oman osaamisen kehittäminen vie jonkin verran vuosia ja jälleen maksaa jonkin verran rahaa, mutta ei ole mitenkään ylitsepääsemätöntä. Itse pommin toimintaperiaate on ihan kaivettavissa kirjoista. Suurin rajoite sille että naapurin Ville ei rakenna omaa on tarvittavan ydinmateriaalin hankala saatavuus. Loppu ei ole ihan hirveän monimutkaista rakettitiedettä, vaan homma menee vasta sitten monimutkaiseksi kun halutaan pommista pieni, luotettava ja painoltaan niin kevyt että niitä on helppo ohjuksilla toimitella. Tämä sittten vaatii sitä kehitystyötä, aikaa ja rahaa. Sama pätee esim. kiinteän polttoaineen moottoreilla varustettuihin ohjuksiin - perusperiaatteet simppeliä, polttoaineen valmistus ja esim. ohjusten ohjausjärjestelmät sittten hitusen monimutkaisempaa, mutta ei mitään sellaista mihin ei voisi kouluttaa väkeä tekemään vaikka Otaniemestä muutaman vuoden projektilla.
Väitän että ilman ulkopuolelta palkattua väkeä kymmenessä vuodessa saataisiin kalua (ydinkärki ja ohjus jolla voidaan nakata vastapalloon itänaapurista sen verran paikkaa sileäksi ettei enää innosta tulla rajan yli) mutta hintalappu todennäköisesti niin iso että ei tule koskaan menemään läpi ellei kehityskuluja saada jaettua useamman osallistujamaan kesken.
Useampikin ydinasevaltio olisi valmis sijoittamaan ydinaseita Suomeen käytännössä ilmaiseksi. Tämä jos mikä olisi puolustuksellinen avioliitto nykyisen avoliiton sijaan. On aina parempi istua tuleen toisen housuilla.
On myös selviö, että useampi kohde Suomessa on useammankin ydinasemaan koordinaatistoissa, oli täällä ydinaseita tai ei, ollaan NATOssa tai ei. Jos laajempi posauttelu alkaa, niin täälläkin savuaa, ihan varmuuden vuoksi. Siis jos niitä ei myydä, ei haittaa, jos on tarjolla ilmaiseksi. Kyse on vain siitä, halutaanko niitä.
Edit: Lisään vielä oman aseen kehittämisestä, että se olisi monen, siis monen miljardin projekti, johon Suomen talous ei taivu. Ylläpito olisi myös laimeasti sanottuna hyvin kallista. Aseen kehittäminen edellyttäisi myös testaamista. Kenen naapurustossa se onnistuisi?
Ei huolta. Suomi ei edes osaisi laukaista asetta itsenäisesti. Tietenkin ilmaisuus perustuu omistajien intresseihin. Omistajia olisi tarjolla idässä ja lännessä. Mutta olihan Suomi ainoa maa, jossa oli käytössä neuvostoliittolaisen ja USAlainen kone samaan aikaan…
Unohdatte keskustelusta kokonaan likaiset pommit, sellaisen nyt räätälöi hätätilassa jostain ydinpolttoainesauvasta ja laittaa Jdamin mukana kohteeseen, ei sekään kiva ole Moskovassa.
Odotan jonkun ydinvoimalatyöntekijän pian korjaavan tämän “Esson baari” tyylisen hätäsuunnitelman.
Juttua Venäjän sodankäyntitavoista, tai miksi pitäisi kutsua suunnitelmaa murhata mm saksalaisen Rheinmetallin (puolustusteollisuus) TJ.
Muutenkin puhutaan, että Eurooppa on kuin sammakko kuumenevassa kattilassa, ei oikein huomata mitä tapahtuu.
Sen verran pitää lisätä, että kyllähän sitä Venäjän metkuja huomataankin, mutta kun ei ole niitä aukottomia todisteita…
Appathurai said that Europe needs to get out of its “boiling frog” mentality and echoed NATO Secretary-General Mark Rutte, who said in a speech last December it’s time to shift to a “wartime mindset.”
“The secretary-general said in his first speech that we need a war mentality, including because there is a continuous and escalating campaign of destabilization against all of our countries. Up to and including sabotage,” Appathurai told POLITICO after the hearing.
Ukrainan sota on luonteeltaan kulutussotaa ja siksi on mielestäni hyödyllistä olla perillä numeroista sodan takana. Olen seuraillut toukokuun lopusta Oryxin kalustotappiolukemia ja laittanut numeroita muistiin. Oryx laskee molempien osapuolten kalustotappioita. Kalustoyksiköt ovat siis tankkeja, tykkejä, kuoma-autoja, lentokoneita ja muuta sellaista. Kaikki tappiot on väitetysti varmennettu valokuvista tai videoista.
Tein viimeisen kahdeksan kuukauden lukemista kaavion. Kaaviosta näkyy Venäjän tappiot punaisella ja Ukrainan sinisellä pylväällä. Musta viiva on tappiosuhde, joka on kutistunut: kesäkuussa 3,0 ja nyt tammikuussa 1,5 Ukrainan hyväksi. Koska en ole ihan joka päivä jaksanut numeroita tallentaa, on kuukausien data normalisoitu 31 päivän pituisiin jaksoihin. Eli kuukaudet ovat pituudeltaan keskenään vertailukelpoisia ja siten tappiot ovat syntyneet yhtä pitkässä ajassa.
Koko kahdeksan kuukauden tarkastelujaksolla Venäjä on menettänyt runsaat 4000 yksikköä ja Ukraina vajaat 2000 yksikköä. Tappiosuhde on 2,2. Tammikuussa Venäjän tappiot ovat tarkastelujakson pienimmät 385 yksikköä ja Ukrainalla suurimmat 258 yksikköä. Tappiosuhde on enää 3:2.
Likaisen pommin kohdalla seuraukset ovat samat kuin kaasun tai bioaseen käytöllä, siis kansainvälisesti, poliittisesti. Sen voisi toki varsin edullisesti tehdä vaikka lääketieteen säteilevästä ylijäämästä.
Terroristivaltioiden kurmoottaminen niiden omilla aseilla ml. likaiset pommit olisi toki oikeudentuntoisten palstalaisten mielestä vähintään oikein ja kohtuullista, mutta kansainväliset sopimukset ratifioinut oikeusvaltio-isänmaamme tuskin tällaiseen ryhtyy semminkin kun sodanjohto on tätä nykyä NATOn heiniä ja regulaatiosta huolehtii EU.
Jos palataan Euroopan turvallisuustilanteeseen, niin itse ainakin odotan kovasti mitä ruotsalaisten nappaaman rahtilaivan taustalta paljastuu. Tässä miettii väkisin myös sitäkin, milloin nämä kaapelien katkomiset laajenevat Itämereltä Euroopan muille rannoille. Vilkkaamman laivaliikenteen seassa terroristienkin on helpompi piiloutua.
#Ukranian drones have successfully taken out Russia’s largest oil refinery in Ryazan — with a capacity of 17 million tons annually. Before today’s strikes, Ryazan produced 5% (!) of Russia’s oil, but they have halted operations due to damages caused by the Ukrainian drones. https://t.co/S41k0aie5G” / X