Ajattelussani saattaa olla ripaus suomalaista optimismia, mutta nyt näyttää siltä, että pahuuden koneiston ydin, Putin ja Kreml, ovat hätää kärsimässä. Homma on lähtenyt kertakaikkiaan lapasesta. Geopolitiikan ja globaalin vakauden KPI-mittariston tärkein indikaattori, Antti Kurosen konfliktien raportointipäivien lukumäärä, näyttää punaista ja mies ei ehdi edes siirtyä riittävän nopeasti Venäjän heikentymistä todistavilta konfliktialueilta toisille. Venäjä saattaa pärjätä Ukrainan rintamalla toistaiseksi, mutta maksaa siitä todella kovaa hintaa.
Syyriassa Venäjä ei kykene enää tukemaan Assadin hallintoa. Ukrainaan on siirretty syyrialaisia taistelijoita Syyriassa taistelleiden venäläisten lisäksi. Syyrian erinäiset kapinallisryhmät käyttävät tilanteen hyväkseen. Aleppo ei ole enää Assadin hallussa ja jatkoa seuraa varmasti. Ikävä puoli on se, että länsimaisin silmin katsottuna tilanteen kehittyminen, ja mahdollinen lopputulos, ei taida olla aikaisempaa asetelmaa parempi.
Iranista ei ole enää entisellä tavalla Venäjän avuksi Ukrainan sodassa eikä Syyriassa. Sen pitää ylläpitää kunniakulttuuriaan valmistautumalla seuraavaan kostoiskuun Israeliin.
Kiina jatkaa Venäjän tukemista mahdollisimman pitkään, sillä Venäjän aggressio Euroopassa tukee Kiinan omia intressejä. Maan finanssi- ja liike-elämä on kuitenkin katkonut siteitään Venäjään länsiyhteistyön heikentymisen pelossa. Vaikka Kiina onkin pahuuden koneen voitelija, siitä tuskin on Venäjän pelastajaksi. Sotaa Kiina on onnistunut pitkittämään, mutta eiköhän Xi:n jäätynyt pillikin jossain vaiheessa vislaa.
Georgiassa Venäjä on edelleen vahva, mutta heikentynyt, toimija. Kansannousun kesto voi jäädä muutamaan päivään tai vilpillisten vaalien avulla valittu parlamentti hajoaa huomenna. Tapahtumia on vaikea ennustaa, mutta yksi asia on varma: Venäjän ote lipsuu.
Trump on jokerikortti. Kuka tietää, mitä hän saa päähänsä. Mahtaako sillä olla enää edes väliä, sillä USA:n valta maailmalla on murentunut jo Bidenin heikon johtajuuden ajan. Trumpin hallinnon henkilövalinnoista päätellen USA:n uusi presidentti keskittyy oman maansa kääntämiseen semidiktatuuriksi, jota johtaa hänen valitsemansa hullunkurinen perhe.
Kirsikkana kakun päällä on tietenkin Venäjä itse. Voipaketeissa on hälyttimet, korot huitelevat yli 20%:ssa ja inflaatio – kuka tietää – kymmenissä prosenteissa. Aika hallinnon tiimalasissa käy vähiin, sillä kansa alkaa olla levoton. Kauanko tästä kaikesta jaksetaan syyttää länttä?
Venäläinen ylimielisyys ja sisäsiittoiset kuvitelmat Venäjän suuruudesta eivät ole katoamassa, mutta sekasortoista maata johtavan vanhuksen asema tämän sotkun suurmiehenä on kääntymässä häntä itseään vastaan. Putinin jälkeinen väliaika johtaa rauhaan tai ainakin rauhoittumiseen monella Venäjän valitsemalla rintamalla, kansainvälisten sabotaasien masinoinnista ja tietoverkkorikollisuudesta aina Lähi-idän ja Afrikan aseellisiin levottomuuksiin.
