Ohessa KL:ssä hyvä juttu metsärahastoista. Tätä asiaa me ollaan itsekin välillä ihmetelty. Tärkeä tiedostaa tuo likviditeetin puute metsäomaisuudessa. Jos asunnot/kiinteistöt ovat suhtellisen epälikvidejä, niin metsä on oikeasti tosi epälikvidi omaisuuserä.
Beckin ajattelussa likvidi rahastorakenne ei istu epälikvideihin omaisuusluokkiin. Jos metsää menisi lunastusten takia pakkomyyntiin, ei arviolta 200 miljoonan euron tilamarkkina jaksaisi niellä 50–100 miljoonan euron arvoista lisätarjontaa.
Lisäksi rahastojen ostot ovat jo useana vuonna tuoneet yli 50 prosenttia markkinatransaktioista: näin raskaiden instituutiokauppojen hyytyminen painaa metsätilojen hintoja väkisin.
Beckin mukaan ongelma onkin siinä, että metsärahastojen koko on paisunut liian suureksi niiden taustalla elävään likviditeettiin verrattuna. Käytetty mekanismi suhteessa markkinoiden kokoon on väärä.
Voisi perustellusti kysyä, mitä taikatemppuja metsärahastot ovat tehneet, kun ne kerran ovat kirjanneet 16–17 prosentin hirmutuottoja. Tähän on päästy myös diskonttokorkoa laskemalla eli arvoja nostamalla.
Nyt testataan, missä määrin metsärahastot kirjaavat arvojaan alaspäin. Näyttää myös vahvasti siltä, että rahastojen tuottoeroja selittävät ennen kaikkea erot arvonmääritysmenetelmissä.