Rupesin pohtimaan asiaa ja tulin seuraaviin johtopäätöksiin.
Pakkolunastus-tilanteessa metsien arvoa on pakko laskea, esim. -30%. Todennäköisimpiä ostajia olisivat metsäyhtiöt. Heillä on aito tarve puulle, sekä varallisuutta, aikaa ja resursseja holdata tyhjiä/kasvavia palstoja. Ostajahierarkia olisi: Metsäyhtiöt → metsäsijoittajat → vanhat metsää harrastavat miehet, sekä satunnaiset nuoremmat ostajat. Metsä on epälikvidi sijoitus, sekä sijoituksena huono koska se tuottaa äärimmäisen hitaasti ja on vaikea/kulukas realisoida. Pidempi versio
Metsäpalstalla on muutamia eroja verrattuna asuntoon.
Asuntohan rapistuu ja vaatii remonttia ja sisustusta. Kulut juoksevat jos ei ole vuokralaista. Asunnoilla on tietynlainen parasta ennen-päivä. 60-luvun kerrostalot eivät ole haluttua tavaraa Kehä 3:n ulkopuolella.
Metsässä on taas se “hyöty” että se voi seisoa tyhjänäkin. Ensimmäiset 10 vuotta ovat tärkeimmät. Maanmuokkaus → istutus → varhaisperkaus → taimikon hoito. Sen jälkeen metsän voi antaa vain kasvaa.
Mutta jos koko touhu on rakennettu sijoittajien rahoilla ja he haluavat omansa pois, se on kestämätön tilanne.
Sijoitusasunto on helpompi myydä kaduntallaajalle kuin metsäpalsta. Metsän hoito vaatii jo oikeasti kiinnostusta ja perehtymistä. Metsiä ostavat naiset ovat todella harvassa, ja harva kaupunkilainen taitaa moottorisahan käytön.
Metsällä ei myöskään ole samanlaista tarvetta kuin asunnoilla. Metsä on “nice to have”.
Ongelmana on myös että kun metsä on hakattu, sen arvo on siinä. Kaikki toimenpiteet siitä eteenpäin syövät valtavasti rahaa (tai harrastuneisuutta ja vapaa-aikaa). Ja tuon 10v jälkeen ei voi muuta kuin odottaa. Ensiharvennus tehdään 30-40v iässä. Eli 20 vuoteen se metsän kuvio ei tuota mitään. Ja varsinainen tilipäivä eli päätehakkuu havupuulla on siinä 60-80v iässä
Metsäpalsta on siis jaettu eri-ikäisiin kuvioihin, jolloin osa metsän arvosta säilyy vanhemman osion kautta. Suurin osa metsistähän tuli ihmisille perintönä maanviljely-ajoilta. Joitakin yksityisiä metsäsijoittajia on, mutta enimmäkseen metsiä ostavat miehet harrastukseksi, ns. “touhupalstaksi”.
Itselläni on haaveena omistaa metsää eläkepäiville. En kuitenkaan näe metsää järkevänä sijoituskohteena nykyhinnoilla, joten sijoitan mieluummin pörssiin. Siinä lyhykäisyydessään miksi kysyntä ei ehkä kohtaa tarjontaa
Kaikki metsän toimenpiteet voi ostaa palveluina, mutta silloin myyntihinnan pitää olla erittäin reilu.
Romahdusta ei siis välttämättä tule vaan todennäköisempi on skenaario jossa jäädään holdaamaan palstoja ikuisesti.
Jos puhut elementtitaloista, sano se. Elementtirakentaminen tuli 1960-luvun puolivälissä ja nimenomaan elementtitalot ovat niitä murheenkryynejä. 1960-luvun alkupuolella rakennettiin vielä kivitaloja eli paikan päällä tiili tiileltä rakennettuja kerrostaloja. Ne kyllä kestää. Ei ole syytä elementtisaumojen remonttiin joka 25. vuosi. Ilmastointikin pelaa kivitalossa paremmin.
Uoto raja tuo Kehä 3. Tiesitkö, että Suomessa on pari muutakin kaupunkia. Kyllä niiden keskustat on täynnä aitoja kivitaloja. Elementtirakennuksia löytyy noin vuoden 1965 jälkeen rakennetuista nukkumalähiöistä ja täydennysrakentamisen myötä valitettavasti myös keskustoista.
Elementtikerrostaloja jopa puretaan muuttotappioalueilla. Ei ole ollut uutisia, että kivikerrostaloja purettaisiin. Suomen rakennustaito pilattiin elementtirakentamisella. Ihmeen vähän tästä vaikuttaa olevan mitään käsitystä asuntosijoittajillakaan. Elinkaariajattelu on tietysti haastava laji varsinkin tulevien kulujen osalta.
Uutisvirtaa lukiessa tulin pohtineeksi että pankit voisivat yllättää ensi vuonna. Ensiasunnon ostajien veroetu on vielä hetken voimassa ja ensi vuonna varainsiirtovero laskee. Nämä ovat poliittisia päätöksiä jotka tukevat asuntokaupan piristymistä Suomessa. Samalla pankit tienaavat vielä suuria lisätuloja korkokatteesta. Näillä kolmella tekijällä saisi erittäin hyvää tulosta.
Metsätilat on epälikvidi omaisuus, mutta onkohan rahastoissa ajateltu että tarvittaessa vedetään metsät sileiksi jos tulee käteisen puute. Puuthan taitaa olla helposti realisoitavissa. Teollisuus tarvitsee niitä aina ja luulisin että ne voidaan myydä pystyyn niin että rahat/ennakkomaksu heti ja sitten kun metsäfirmalle sopii 1.5v kuluttua niin se käy ne kaatamassa ja loppusumma tarkistusmittauksen perusteella.
Tämä kysymys on kiinnostava ja Inderes voisi asiasta kysyä sopivassa haastattelussa!
Maksumuuri.
“Asuntojen hintojen lasku loppuu vuonna 2024, uskoo suuri osa pankeista. Asuntokaupan piristyminen kääntää vanhojen asuntojen hinnat maltilliseen nousuun alkavana vuonna.”
”Suomen sijoitustutkimuksen julkaiseman tuoreen Rahastoraportin mukaan kotimaahan rekisteröityihin sijoitusrahastoihin sijoitettiin marraskuussa nettona 571 miljoonaa euroa uusia pääomia.”
Kyllä ainakin Juurikin salkkuun. Onhan se kokonaistalouden kannalta pitemmän päälle ongelma, että finanssisektori raapii tosi ison osuuden voitoista ja bkt:sta. Mutta hei, itsehän ollaan tästä vastuussa äänestäjinä. Jokainen ihan itse päättää, kapinoiko vai sopeutuu. Juurikki kapinoi nuorena, mutta nyt hyödyntää vallitsevan talousjärjestelmän epäkohtia hyväkseen. Pankki voittaa aina ja jos ei voita, niin muutetaan pelisääntöjä.
Osaanpa olla aivan eri mieltä Juurikki Pakko huolehtia ensin itsestäään niin onpa sitten rääpyä auttaa muita jos sattuu olemaan sillä tuulella. Olen ajatellut että jotain 300 000 rahastaa muiden ahneudella, sen jälkeen antaa vaan rullata omalla painollaan.Luovuin pankeista/finansseista, SEB jäi mutkan kautta. Niin ja Mantan haluan vielä katsoa urheilumielessä…
Ei äänestäjinä vaan sijoittajina. Mitä enemmän toimimme oman elämämme salkunhoitajina, sitä pienempi siivu menee finanssisektorille. Ja rahastotkin tietenkin matalakuluisiin indekseihin.
Kyllähän me äänestäjinä ollaan vastuussa lainsäädännöstä, tai siis siitä osasta, mitä EU-lainsäädännön ulkopuolelle jätettynä kuuluu Suomen eduskunnan vastuulle.
Finanssisektori on yhteiskunnan verisuonisto. Juurikki on yhteiskunnan verisuonistosta elinvoimaa kuppaava hyttynen. Tai näkökulmaa vaihtamalla yhteiskunnan tukipilari, jonka sijoitukset finanssisektoriin auttavat yhteiskunnan toimintaa.
S:llä ja OP:lla on kyllä suuret kulut. Ne on vielä hinnoiteltu sillein että kannustetaan holdaamaan 6 vuotta. 4% kulu menee jos myyt saman tien oston jälkeen.
OP:n tuloja selittää se että rahastolla on osuus Tornatorista. Tutkin Tornatorin vuosikatsausta ja siitä sai kuvan että puuta myydään kyllä, mutta yhtiön arvo nousee “Käyvän arvon muutoksella”. Stora Ensolla on 41% osuus Tornatoria, OP:lla vähempi:
Ja artikkeli on oikeassa että sillä tosiaan on väliä missä metsä sijaitsee. Etelä-Suomessa on eniten lehtometsää. Puu kasvaa hitaiten Lapissa, ja se on tiedetty jo yli 100 vuotta.
Siinä S-ryhmä on oikeassa että Viron metsät ovat arvokkaampia.
“Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa lehtojen osuus on 0,5 % metsistä, ja siellä on jo monenlaisia lehtotyyppejä, muttei jalopuulehtoja. Etelä-Suomessa lehtojen osuus metsistä on yli 2,5 %, ja aivan etelärannikolla ja lounaissaaristossa hemiboreaalisella vyöhykkeellä jopa yli 8 % metsistä”
“Virossa lehtojen osuus metsistä on 10–30 %”
Bdc yhtiöistä sivusto, joka jäänyt toistaiseksi parhaaksi mitä olen selannut. Nyt ei liene hyvä aika hankkia bdc-yhtiöitä, mutta omistajille ja aiheesta kiinnostuneille mahdollisille tuleville omistajille lähinnä numeromuotoista tietoa. Laittakaa linkki, jos bdc-yhtiöistä on parempi sivusto olemassa.
Ei nyt liity suoraan eQ:hun, niin siirretään tänne.
Onko kiinteistörahastojen järkevää toimia perinteisenä rahastona? Olisiko sijoittajien kannalta tehokkaampaa, jos kyseessä olisikin ETF, jolloin ainakin teoriassa pitäisi löytyä lunastuksille parempi likviditeetti? Kiinteistömarkkinan heikko likviditeetti ei ole ongelma niin kauan kuin kiinteistöt on arvostettu oikein ja vuokralaiset maksavat vuokransa. Mikäli nämä täyttyvät, niin uskoisin jälkimarkkinalta löytyvän ahnetta riskirahaa.
Toinen ongelma on tuoton maksu. Esimerkiksi S-pankin Metsärahasto jakaa esitteen mukaan 75% tuotoista omistajille, joten käteistä kertyy tätäkin kautta rahastolle todella hitaasti. Käytännössä noin 1-1.5% / vuosi rahaston pääomasta. Ei tuolla kauheasti makseta lunastuksia.
Millä muilla tavoin tätä lunastusongelmaa voitaisiin taklata tehokkaasti? Mikäli lunastusajat venyvät kovinkin pitkiksi, näkisin riskinä etteivät sijoittajat enää ainakaan lähitulevaisuudessa uskalla/halua sijoittaa perinteisiin kiinteistörahastoihin.
Pingataan nyt @Sauli_Vilen , jos löytyisi ajatuksia asiaa koskien.
Miten näitä yhtiöitä tulisi arvottaa/miettiä sijoituskohteena? Monessa kuitenkin korkeat osinkoprosentit kohtuu kestävästi (käsittääkseni tasaista monta vuotta). Onko pääriski näissä tällä hetkellä alla olevien yritysten konkurssit vai yleisesti arvostusriski (omistusten / itse yhtiöiden) vaiko klassinen näennäisen korkea osinkoprosentti, joka 1-2v sisällä leikkaantuu reilusti?