Avasin Nordnetiin sijoitusvakuutuksen joulukuun alussa. Päätin, että se on sisällöltään hyvin erilainen verrattuna arvo-osuustiliini, jossa on enemmän riskiä ja jossa pääpaino on jenkkiosakkeissa.
Sijoitusvakuutukseen otin muutamia Helsingin pörssin syyttä tai syystä alas lyötyjä osakkeita sillä ajatuksella, että eiköhän nuo jossain vaiheessa ainakin suurin osa saa hieman kurssiin nostettakin vuoden 2024 joulukuun alun tasoiltaan ja toinen valintakriteeri näissä osakkeissa oli, että iso osa noista maksaa suht kivasti osinkoa, jotta saa hieman korkoa korolle efektiä ajan kanssa. Osakkeiden lisäksi sitten otin muutaman pienikuluisen rahaston.
Sivutuotteena sain nyt myös itselleni kivan vertailun, jossa omassa liigassani pelaa kaksi joukkuetta:
Viime viikkoina positiivisuus Hesulin tämän vuoden ja tulevaisuuden prospekteja kohtaan on kasvanut huomattavasti tiettyjen arvostuskertoimien laskiessa. Jos kuitenkin zoomaa vähän kauemmaksi, niin minun on vaikea kaikkea optimismia itse allekirjoittaa, vaikka luontaisesti optimismiin taipuvainen olenkin.
Erinomainen blokikirjoitus taas Esa Juntuselta. Sitä olen itsekin usein miettinyt, että monien tunnuslukujen korostaminen sijoituspäätöksessä on oikeastaan melko turhaa ajanhukkaa, jos tuloksentekokyky sakkaa eikä orgaanista kasvua juurikaan ole. Myös yhtiön markkina-arvo on itselleni oikeastaan se ja sama. Sen sijaan katson haukkana ensimmäisenä lähinnä sitä, miltä yhtiön net profit näyttää. Tase ja velkaisuus seuraa perässä. Historia taasen on historiaa ja ennusteet ennusteita. Turha jäädä niihin liikaa kiinni.
Haastava on talousympäristö Suomi-yhtiöillä kyllä jatkossakin. Osaksi tämä on toki myös itseaiheutettua, kun investointihaluja, tulevaisuudenuskoa eikä tervettä riskinottokykyäkään ei näytä juuri olevan.
Mielenkiintoista ja ihan mukavaa sekä virkistävää oppositioluettavaa.
Sinällään aika hataria ovat mielestäni argumentit sille, minkä takia orgaaninen kasvu Helsingin yhtiöissä ei voisi onnistua? Hyvä muistaa että ostetaan tulevaa orgaanista kasvua, ei mennyttä.
Jos jatketaan samanlaista mutkat suoriksi analyysia voidaan todeta, että Helsingin yhtiöiden liikevaihdosta taitaa tulla nyt ja tullut 80% ulkomailta, joten sinällään riskitasot tuskin kauheasti isossa kuvassa nousevat? Puhutaan kuitenkin koko Hesulin noususta, kun katseet käännetään ulkomaille.
Samalla Suomen talouden heikkous ei ehkä aiheuta myöskään niin suurta vaikutusta, kun osuus on vain 20%?
Lisättäköön vielä, että jotta Suomi saadaan nousuun lienee hyvä, että ainakin 80% on sieltä ulkomailta tulevaa rahaa? Toki taskusta toiseen pienellä katteella voidaan kierrättää euroa, mutta vaatii lainaa kylkeen. Sillä Suomi ei nouse!
Toisin sanoen, voisiko viime vuosina Suomesta kaikonnut sijoittajien raha kuitenkin olla aika iso tekijä? Ja voisiko kuitenkin pienet kertoimet lisätä todennäköisyyttä, että raha tänne virtaa uudelleen?
Ja loppuun vielä sodasta ja rauhasta. Jos Ukrainaan tulee rauha ja sen jälkeen itänaapuri siirtää merkittävästi kalustoa ja sotilaita Suomen viereisille tulikohdilleen, lisää harjoitustoimintaa ja jatkaa muuten samaa kiusantekoa. Näistä media rummuttaa uutisia, niin saako rauha kuitenkaan Hesulia lentoon?
Kaikki tehköön omat analyysinsä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikessa on riskinsä.
Onko muuten olemassa dataa tai valistuneita arvioita siitä, kuinka suuri osuus ulkomaisesta omistuksesta Helsingin pörssissä on ollut venäläisten hallussa ennen Ukrainan sotaa? Erottuuko Hesuli tässä suhteessa jotenkin muista eurooppalaisista pörsseistä, mitä on tullut venäläiseen rahaan pörsseissä?
Mietin tätä vaan siltä kannalta, että kun Helsingin todetaan kärsivän reunamarkkinana erityisesti Venäjä-riskistä, niin onko tämä hankala naapurimme selittänyt missä määrin myös sitä aiempaa tuottovirtaa, mikä osaltaan selittäisi myös nykyistä matalaa arvostustasoa?
Tämä taitaa olla iso syy, kun Jenkeissä on ollut niin paljon parempaa tuottoa saatavilla, ovat myös suomalaiset sijoittajat kääntäneet katseen Jenkkilään ulkomaisten lisäksi. Nähtäväksi jää, ovatko katseet kääntymässä takaisin. Sehän edellyttää että uskotaan taas siihen että Helsingista on parempaa tuottoa saatavissa.
Useamman pörssiyhtiön IRssa istuvan kanssa olen jutellut että ei heitä se oman osakkeen hinta niin paljon kiinnosta. Eli meillä voi olla hyvin menestyneitä yhtiöitä joiden hinnoittelu pörssissä ei vain ole sama mitä se on ollut ennen vaikka tulokset ovat ennallaan.
Samaan aikaan Suomi on juuri eläkerahastojen takia näiden ulkopuolella niin pääomaköyhä että monet rahoitusta tarvitsevat yhtiöt tarvitsevat eläkerahastoja esimerkiksi ipoissa, jolloin tällainen vain ulkomaille sijoittaminen voisi jopa heikentää koko kansantaloutta.
Ajatuksen tasolla eläkevarajen sijoittaminen ulkomaille on hyvä idea, mutta käytännössä sillä olisi todella huonot seuraukset. Suomessa yksityishenkilöillä ei ole pääomaa vaan ne on kerätty valtavilla eläkemaksuilla ahneille virkamiehille ja poliitikoille, joten jos se viimeinenkin pääoma lähtee Suomesta, niin voidaan samantien sammuttaa valot.
