Ei kai hän käskenytkään muiden luopua autoistaan vaan iloitsi omasta tilanteestaan?
Vihaan nykyistä keskustelukulttuuria, että jokaisen kommentin jälkeen pitäisi olla viiden rivin vastuuvapautuslauseke, jossa otetaan kaikki ihmiset huomioon, ettei joku pahoita mieltään. Nytkin olisi ollut tarpeen kirjoittaa:
“Tämän kirjoitettuani tiedostan, että erilaisilla ihmisillä on erilaisia tilanteita. Vaikka autottomuus sopii minulle, kaikille se ei ole mahdollista, eikä kaikilla ole siihen edes halua. Tarkoitukseni oli puhua omasta tilanteestani, eikä arvostella kenenkään muun valintoja tai elämäntilannetta. Kirjoitukseni sisältöä ei tule ottaa kehotuksena ostaa, myydä tai vuokrata ajoneuvoa. Jokaisen tulee ostopäätöstä tehdessään huomioida oma taloudellinen tilanteensa ja elämänsä realiteetit.”
Suomessa meidän keskustelukulttuurimme yksi suurimmista vahvuuksista on se, että jokaista lausetta ei tarvitse aloittaa sanoilla “minun mielestäni” niin kuin esimerkiksi englanniksi jokainen salonkikelpoinen puheenvuoro alkaa “I think that…” tai modernimmalla ja vielä kauheammalla “For me personally…”. Me suomalaiset olemme niin fiksua porukkaa, että kun joku avaa suunsa ja puhuu makuasioista, ymmärrämme automaattisesti, että kyseessä on hänen mielipiteensä eikä universaali totuus.
Vaalikaamme tätä rikkautta!