Uuh, paljon on saatu sisältöä aikaiseksi herkullisesta aiheesta. Osingot ovat saavuttaneet Suomen sijoituspiireissä lähes myyttiset mittasuhteet, vaikka lähtökohtaisesti nopein tapa nostaa osinkosijoittajien tuottoa saavutettaisiin ihan vain sillä, että lopettaisivat osinkojen perässä juoksemisen yliyksinkertaisella osakepoimintamenetelmällä ja ostaisivat jotain hajautettua rahastoa.
Pääoman allokointi ei ole korkealla tasolla mitään rakettitiedettä. Optimoi rahoitus ja tase, laita kaikki liikenevät rahat orgaaniseen ja epäorgaaniseen liiketoimintaan niin kauan, kuin kannattavia sijoituskohteita vielä löytyy ja yrityksen ikääntyessä siirry hiljalleen kohti 100% pääomanpalautusta ja sen yli. Kasvavan ja nuoren pörssiyhtiön ei kuuluisi palauttaa ollenkaan pääomia, koska riskinä on että yhtiö jää kitukasvuiseksi, kuten lähes kaikki Suomen pienet listautuneet yhtiöt ovat, kun taas valmiin eläkeläisfirman pitäisi jopa tarvittaessa aloittaa ja hyväksyä yhtiön hidas alasajo.
Elisa, Fortum ja vaikkapa Jenkkien Facebook ovat hyviä esimerkkejä firmoista, joiden ei kuuluisi enää juurikaan tehdä riskisiä kasvuinvestointeja, vaan optimoida kaikki liiketoiminta pääoman palautuksen maksimointiin. Jos tulee esiin joku houkutteleva uusi liiketoimintaidea, niin sitä varten pitäisi mieluummin perustaa uusi yritys, kuin yrittää muuntaa puolikuollutta yhtiötä kasvufirmaksi. Siinä ei ole mitään väärää, että antaa yhtiön kuolla kun aika on sen sijaan, että heittäisi hirmuiset määrät rahaa hukkaan nuorennusleikkaukseen. Kodak teki aikoinaan aivan oikein, kun ei investoinut digikameraan, kun taas Fortumin vuosikymmenen mittaiset miljardien imperiuminrakennustoimet Saksassa ja Venäjällä ovat olleen pelkkää rahan polttamista juhannuskokossa.
Tästä saadaan vielä hyvät keskustelut aikaiseksi ja haluisin hieman haastaa joitakin @Sauli_Vilen ja @Verneri_Pulkkinen näkemyksiä lisää.
Sauli: “Osingot ovat neutraali voitonjakamisen muoto, kun taas omien osakkeiden osto ei ole.”
Mielestäni menee juuri toisinpäin, koska osingot väkivaltaisesti muuttavat sijoittajan itsensä tekemää pääoman allokaatiota. Jos kuvitellaan täysin passiivinen sijoittaja, vaikka joku 70-vuotias vanhus ja katsotaan miltä 100% osakeportfolio näyttää 20 vuoden jälkeen, niin osinkofirmat ovat tunkemalla kurkusta alas osinkoja muuttaneet portfolion riskiprofiilia valtavasti, kun taas omien ostoilla se on säilynyt ennallaan 100% osakepainossa. Lisäksi omien ostot ovat vieläpä veroneutraaleja, kun taas osingot jakavat sijoittajat useampaan verokastiin.
Sauli: “Suomalaisten aikaisen vaiheen pörssiyritysten hallitukset eivät ole typeriä kun jakavat osinkoa.”
Joko meillä ollaan typeriä kun jaetaan osinkoa tai sitten lähes koko muu maailma on typeriä kun eivät jaa osinkoja. Näin amatöörinä koen helpoksi olettaa, että se taho joka luo jatkumalla syötöllä valtavia uusia teknofirmoja ei ole tässä lajissa se hölmö, vaan suomalainen pörssiyhtiön hallitus, joka rutiininomaisesti laput silmillä hyväksyy kun neuvonantaja vaatii, että firman täytyy julkistaa yhtiön osinkopolitiikka jo listautumisvaiheessa.
Verneri: “Omien osto palauttaa rahaa omistajalle kun yritys ostaa pörssistä osakkeita ja mitätöi ne.”
Raha palautetaan omistajille ostovaiheissa ja on se ja sama, että mitätöikö yhtiö ne osakkeet. Suomalaiset elävät vahvasti mitätöintimyytin vallassa, mutta on aivan se ja sama että onko siellä firman taseessa yksi osake vai miljardi osaketta, kun ne kaikki kuuluvat yhtiön omistajille samassa suhteessa. Osakkeiden mitätöinti ja sen käänteistoiminto, suunnattu ilmainen anti yhtiölle itsellensä, ovat vain teknisiä toimenpiteitä. Toki jos siellä taseessa hilluu valtavasti irto-osakkeita, niin johdolla voi syntyä halua käyttää niitä palkitsemiseen tai yritysostoihin…
Verneri: “*Osinkojen jakamisella ei luoda arvoa, koska se on vain rahojen siirtoa taskusta toiseen.”
Finanssimalleissa usein oletetaan, että yrityksen kassassa olevan euron arvo on tasan yksi euro, mutta tämä on äärimmäisen naiivi olettama, joka toimii vain suurpääomalla ja korporaatioiden raidaajilla. Todellisuudessa sijoittaja ei normaalisti saa hallintaoikeutta pörssiyrityksen kassaan, jonka vuoksi kassaan liittyy aitoja riskejä, että se päätetään investoida väärin tai jättää jakamatta. Vaikka kassa jaettaisiinkin osinkoina, niin ne rahat eivät yleensä välittömästi siirry tilille vaan jonain tiettynä aikana vuodesta, jolloin pitää lisäksi huomioida rahan aika-arvo. Lisäksi osa kassasta on yrityksen pyörittämiseen vaadittavaa ‘käyttöpääomaa’, jota ei voida jakaa omistajille. Tämän vuoksi yrityksen tilillä oleva raha pitää aina arvostaa alennuksella ja tämä alennus voi myös purkautua osingonjaossa. Esimerkkinä Suomessa vaikka Ilkka Oyj, joka hilloaa valtavaa rahapurkkia kassassa vuodesta toiseen ilman mitään syytä ja voitaisiin uskottavasti argumentoida, että Ilkka Oyj tyhjällä kassalla + Osingot > Ilkka Oyj nykymuodossa.
Verneri: “Suomalaiset piensijoittajat raivosivat Remedyn suunnatusta annista, kun eivät päässeet itse sijoittamaan huipulla.”
Suunnattu anti on Suomessa lähtökohtaisesti laiton, ellei yrityksellä ole siihen painava taloudellinen syy. Joku asiaan perehtyvä piensijoittaja voisikin esittää mielipiteen, että Remedyn hallitus rikkoi tuolla suunnatulla annilla Suomen osakeyhtiölakia, koska aitoa painavaa taloudellista syytä annille ei kaikkien sijoittajien mielestä suoranaisesti vaikuttanut olevan. Haluan erikseen korostaa, että itse en tässä tälläista väitettä kuitenkaan tee, vaikka omaan asiasta selvän näkemyksen, koska tiedän hallituksen lukevan Inderesin foorumia, eikä kiinnosta ottaa syytettä kunnianloukkauksesta.
Suomessa on viimeisen 20 vuoden aikana vuosi vuodelta enemmän ajauduttu tilanteeseen missä normaali osakeanti on poikkeus ja poikkeuksellinen suunnattu osakeanti taas normaalia. Vaikka pidänkin suunnattuja anteja hyvänä työkaluna, niin lakia pitäisi pikaisesti muuttaa, koska nyt näyttäisi ‘painavan taloudellisen syyn’ julkisiksi perusteluiksi riittävän hallituksen fiilis, että omistajapohjaa haluttaisiin hieman laajentaa. Fiva on minulle suoraan ilmoittanut ettei heitä kiinnosta tämä aihe, vaan on osakkeenomistajan velvollisuus haastaa yhtiö oikeuteen, mikäli kokee suunnatun annin rikkovan lakia. Suurpääoma itse omistaa ne firmat, eikä Osakesäästäjät tee mitään, joten tilanne tuskin muuttuu lähivuosina ja kyseessä on monimutkainen koko pörssiin vaikuttava epäkohta. Jos tämä laki joskus uudistetaan, niin samalla toivottavasti poistetaan vähemmistöosingot 