Haluan jakaa sinulle Verneri erään tarinan, jonka Ian Cassel linkitti Twitterissä jokin aika sitten:
In 1997, on my 16th birthday, my parents sat me down and gave me a choice.
They told me they had saved approximately $20,000 for my college education. They had also co-signed paperwork so that I could open an account with their financial advisor. I could choose what to do with the money.
I had always been interested in money and the stock market. Technology stocks were starting to make daily headlines in the business section of newspapers. I called the financial advisor and he sent me a few analyst reports to review. I bought $5,000 worth of one technology stock. It doubled in two months.
I was hooked.
I filled out applications to a few private and public colleges. I realised I could spend all my money on one semester at a private college or attend a less expensive public university, live at home and commute, work part time, and continue to invest. I chose the latter path. I was in love with investing.
By 2000, I was a sophomore in college and working part time for a financial advisor. We had over 1,000 clients, so we were a sizeable office. My job was that of a glorified secretary who worked on marketing materials and answered the phone. The money I made working was enough to pay for my college tuition. The $20,000 from my parents I turned into $120,000 riding the technology bubble.
I didn’t realize I wasn’t skilled – I was lucky. A monkey could have picked winning stocks in that environment.
I enjoyed working for the financial advisor. It kept me close to the markets. The financial advisor liked having me there as well. By my second year on the job I was having discussions with him about becoming a financial advisor upon graduation. He even agreed to give me some of his clients to get started.
When the technology bubble burst, so did my portfolio.
By 2001, my portfolio of small–midcap technology companies fell so much they turned into microcaps. My $120,000 was now $8,000. I was financially and emotionally bruised.
Tuon ensimmäisen yolosekoilutuplauksen ja portfolion räjähtämisen välissä kului aikaa 4 vuotta, eli nopealla hihamatikalla noin 350 Vernerin Vartti -jaksoa. On sanomattakin selvää että sitä alkaa toistamaan itseään kuin rikkinäinen levy, mutta sille ei valitettavasti voi mitään ellei ala kieltämään nenän edessä vallitsevia ilmiöitä. Toisaalta kun seuraavan kerran päädymme vuosia kestävään laskumarkkinaan niin saat sitten joka jaksossa muistutella masentuneille sijoittajille että osakkeita kannattaa ja pitääkin ostaa kun ne kerrankin ovat halpoja
Olisi mielestäni jopa vastuutonta lopettaa kalliista osakkeista ja nykyaikaisista sijoitustrendeistä varoittelu! Kalat eivät varsinaisesti ymmärrä uivansa vedessä vaan luulevat koko maailman olevan märkää. Moni niistä huomaa vasta päädyttyään koukun kautta kuivalle maalle että samat ominaisuudet jotka mahdollistivat niiden aiemman menestyksen ovatkin yhtäkkiä hyödyttömiä tai jopa haitallisia. Kuinka moni enää edes lukee yritysten taselaskelmia tai kykenee arvioimaan yrityksen kasvun sitoman käyttöpääoman määrää ja velkarahan hintaa?
Tällä hetkellä 63% Inderesin suosituksista on lisää/osta -puolella eli analyytikkojen mielestä nyt on erinomainen aika kasvattaa osakesalkun painoarvoa. Myy -suosituksia on vain 3%! Sijoittajat ovat aivan samanlaisessa kiimassa kuin analyytikot ja odottavat vähintään 15%-20% vuosituoton tipahtavan syliin kuin Manulle illallinen. Samalla pörssin tulostuotto kyntää historiallisissa pohjamudissa! Jonkun on toimittava Samu Sirkkana suomalaiselle sijoittajalle ja muistutettava että jokin on nyt pahasti pielessä. Finanssikriisin alkuvaiheissa tämän tehtävän hoiti @musa_2 (Kiitos siitä! Luin niitä juttuja paljon itsekin) ja vaikka Prudent Bear on vieläkin kuvioissa, on sinulla selvästi suurin yleisö. Pidäthän lipun korkealla myös jatkossakin ja tuot esille tätä Zeitgeististä irrotettua näkökulmaa joka huomioi pelkän markkinakommentoinnin lisäksi myös pitkän aikavälin trendejä sekä osakemarkkinoiden historiaa