Tämä ketju on jatkoa kommentille: Inderesin kahvihuone (Osa 5) - #10279 käyttäjältä Aia.
Edellinen ketju:
Alla on ohjeita foorumilaisille:
Tämä on ihan totta. Suomalaisten raha kiertää kehää (ja osa siitä päättyy työhön, joka ei tuota mitään), mutta yhtälöstä puuttuu peliongelmien kasvu, joka taas maksaa yhteiskunnalle.
Suomessa uhkapelataan viidenneksi eniten koko maailmassa. Lisenssijärjestelmällä taas mainontaan ja regulaatioon olisi helpompi puuttua.
Kansainvälisten peliyhtiöiden asiakkaana on mahdollista esimerkiksi sanoa, että minulla on peliongelma, poistakaa tilini, älkääkä koskaan antako minun avata tänne sellaista uudelleen. Veikkaus ei tällaisia elinikäisiä porttikieltoja anna kenellekään. Sen sijaan kaupassa tai kioskilla myyjä saattaa kysyä, että otatko rivin Lottoa.
Suomalaisille nämä irvokkaat markettikasinot ovat ihan arkea, mutta muualla maailmassa tuollaisia ei ole. Koukuttavat pelikoneet on sijoitettu pelisaleihin.
Inderes-foorumin joulupolkka
On fundaa, TA:ta, rikasta ja PA:ta salkkuja Nordnetin
On nousuja, laskuja, kusetuskaskuja Mister Marketin
Ja putoavat puukot tuikkivat kilpaa noin hangelle loistaen
Kun foorumin väki juhlaan kulkunsa suuntaa arvannet kai sen
Kas, nythän on joulu ja nythän on joulu ja nythän on joulu taas
Konkarit, haastajat, mestarit nauttii kun on rauha maas
Ja valmiina riihellä toimarin paistamat kuohkeat pizzat on
Pian kaikki saapuu piiloistansa joulun viettohon
Salkuissa Noksu ja Forza ja Kuutti, bumtsibum-kryptoissa Hornan tuutti
Turskaa täynnä on saavit ja kiulut, fundit ja ulkit saa maksaa viulut
Alokas se Verpusta meemejä sanaili kun Johannes ja Aaro jo tyrmiä availi
Kaikki vain joukkohon leikkiä lyömään ja pizzaa syömään kun joulu on
Timontti ja Nivala ja Jarnis ja Jaska on riihelle saapuneet
On Seppo ja Ekakin nyt eeppiset vääntönsä tauolle jättäneet
Emma ja Kaisa ne paikalle kutsuvat polkua valaisten
On Massekin palannut haastamaan pähkinöillään jouluisten
Nyt läävästä saapuvat Pipsa ja possu kotimaiset lääkkeet suus
On Vanhalla Fekillä uusia viestejä kaksikymmentäkuus
Saunan lauteella Kissa se kehrää ja viiksiä vääntelee
Ja Nukuttajan Nukkekin tyytyväisenä oksalla ääntelee
Karibu ja Naakka ja Twitteri raikaa, Ukraina painaa koht’on Putleri vainaa
Nahlroos ja Kimi sekä Aili ja Kalle, kun geelitukat ulostaa niin kättä vain alle
Ulkona räntää på rännälle vihmoi kun Walker ja Mauri manibäggejään kiskoi
Kaikki vain joukkohon leikkiä lyömään ja pizzaa syömään kun joulu on
Uppos Perttu ja Incomppi sukkana laumaan, juotiin pahvimukit juurikin passeliin saumaan
Puhkes KuHa, Vodel, Tornio, Heiskanen nauraan ja Telemaster oodia stonkseille laulaan
Tanssin pyörteissä bulli ja ronkeli, Lepikkö jo Keisarille sortseja ompeli
Kaikki vain joukkohon leikkiä lyömään ja pizzaa syömään kun joulu on
DayTrader ja Lexus ja Viljo ne veivaa, Stockan vermeissä Arimatti reivaa
Atte ja Sauli ja Makro-Marianne, Kinnusen jorina jää porinan alle
Eki vielä rapsojen muotoja viilaili, apinat ne foorumin koodia tiiraili
Kohta taas joukolla targetit lyömään ja hattuja syömään mut joulu nyt on
Sävel:
Tosi hyvä @Kale-possu ! Tässä parin vuoden takaa, melkein ajankohtainen, hauska yhtäkaikki. 
Uutiset tulee aina vähän markkinareaktiota jäljessä. Kun iltapäivälehdet ihmettelee kuinka mainosbiisin lopusta on napsaistu “rahani riittää” -kohta pois, Prismassa on lauantaiaamuna jo ainakin 15 laadukkaampaa maistiaispistettä vanhan kansan piirittämänä.
Surun pyyhkii silmistä pois kun nakinpalat kärisee pannulla ja kunnon nokare voita palanpainikkeena kylmän kapitalismin keskellä. 
Huh, lähes 12 tuntia sängyssä ja nousin hetkeksi ylös. Hurja päänsärky, taidan olla pääosin poissa täältä tämän päivän.
Hyviä keskusteluja ja mukavaa viikonloppua kaikille! 
Voi kun tämän saisi Inderesin bändin vetämänä nähdä. Tulisi varmasti klassikko joka soisi jouluisin foorumin jäsenten kodeissa 
Nyt tulee ihan täyttä kahvihuonesaissee, skippaa suosiolla jos on vähääkään kiire.
Olen haudutellut tätä asiaa pidemmän aikaa mutta kun en osaa pään sisällä muotoilla tätä mitenkään järkeväksi saatika löytää vastauksia ajatuksiini, niin koitetaan kirjoittaa se “järkevään” muotoon. Lähdetään liikkeelle siitä, että olen aina kokenut elämän jollain tasolla pelottavaksi, joskus käsittämättömän raskaaksi ja toisinaan melko turhauttavaksi pusertamiseksi. Kun tajusin eräänä päivänä, että 30 vuotta alkaa tulla kohta täyteen, tämä oli jonkinlainen shokki ekana, koska elämäni on ihan kesken vielä enkä ole saanut tehtyä kaikkia asioita valmiiksi. Mutta sitten ajatus kääntyikin niin päin, että kiitos, olen JO 30 vuotta! Kun huomasin kuinka nopeasti ihmiselämä menee, se jollain tavalla laukaisi jonkun mielenrauhan. Tai että se puksuttaa vaan eteenpäin emmekä mahda sille mitään.
Otan siis vanhenemisen täydellä ilolla vastaan. Vielä toinen 30 vuotta niin olen jo melko lähellä eläkeikää ja kaikki ongelmat ovat ratkaistu, lapsetkin ovat jo kasvaneet isoiksi jne. Siis tässä on tämä illuusio, kaikki ongelmat ovat ratkaistu! Nyt haluankin kuulla muilta foorumilaisilta, että katoaako ongelmat, stressi, unettomat yöt sitä mukaan, kun ikää tulee enemmän, vai onko tämä vain joku minun luoma selviytymisilluusio, jolla jaksan selvitä päivästä toiseen? Miten kaikki tulevaisuuden suunnittelut, haaveilut, perus luolamiesaikaiset mieliteot, kiukkupuuskat, suuret riemun tunteet, hälveneekö nämä iän myötä? Vai onko ihminen aina ihminen, kuolemaan saakka? Vai tuleeko iän myötä jonkinlainen rauha kaiken tilalle vähitellen? Tiedän, että otan suunnattoman riskin, kun lähden selvittämään tätä, mutta minun täytyy saada tietää totuus.
Jotenkin itse päättelen, että ongelmat hälvenevät iän myötä. Ensinnäkin kun kokemusta tulee enemmän ja kaikenlaisista haasteista tulee selvittyä, niin nahka ikään kuin paksuuntuu sitä myöten. Toisekseen, voisin olettaa että myös taloudelliset huolet häviävät iän myötä, jos osaa kerryttää varallisuutta ja säästää. Ja kolmanneksi sanoisin, että kun vuosia alkaa olla entistä vähemmän edessä, alkaa tulla väkisinkin sellainen hällä väliä -fiilis. Mitä väliä miten suoriuduin elämästä, jos noutaja kolkuttaa jo ovella? Huh, voisin lörpötellä loputtomiin tätä tekstiä, mutta kysytään teiltä viisaammilta, oliko tässä tekstissä taas mitään järkeä? Mitä mieltä olette noista ajatuksista?
Olet ehkä hakemassa stressaavaan oloon vertaistukea. Olen pahoillani mutta ikä ei kaikkea tuota kuormaa vähennä. Lasten kanssa asiat muuttuu niin, että murheena tai ilona on lapset ja lapsenlapset.
Toki jos on hoitanut työ- ja raha-asiat hyvälle mallille, niin yksi iso asia on pois takaraivosta jyskyttämästä. On kiva ettei tarvitse pulloja lähteä keräämään, kun esim. pesukone hajoaa.
Kyllä se siitä, ja jos ei, niin kannattaa hakea apua ennemmin kuin myöhemmin.
Ihailen optimistista asennetta, että olet noin kolmikymppinen ja kuvittelet pääseväsi joskus eläkeikään 
Ja kuten yllä jo mainittiin, jos aikeissa on saada jälkikasvua, niin oma ikä unohtuu äkkiä ja muistat vain lapsen iän. Lisäksi kaikki muutkin stressin aiheet liittyy enemmän lapsen asioihin kuin omiin. Tai ainakin itselle kävi näin.
Luulen, että syy selvisi tähän. Oloni on parantunut kovalla tahdilla.
Joskus lauantaisin tai loman alkaessa tulen "kipeäksi, eli päätä sattuu ja makaan kylppärin lattialla. Työstressini laukeaa usein kyseisellä tavalla ja omasta mielestäni hyvin voimakkaalla tavalla.
Olin noin 12+2 tuntia sängyssä ja nyt olen ollut tovin koneen ääressä. Tarkkailen oloani, joka on paljon parempi kuin muutama tunti aiemmin, mutta edelleen olen vähän vetämättömissä oloissa.
Työni ei ole stressaava ja työongelmani eivät ole stressaavia. Olen aina ollut kova stressaamaan asioista, joista suurin osa ei niin paljoa stressaa. Sinällään työmäärä ei haittaa itseäni, mutta en ole parhaimmillani haasteissa tai ongelmissa.
Vanhemmat ovat usein saaneet leikattua stressiäni tai kokeneemmat kollegat, kun ovat huomanneet minun stressanneen. Kiitos heille siitä. Otin työn alle nyt stressaamiseni, jos saisin sen yleisesti parempaan kontrolliin.
Stressiäni usein leikkaavat Kahvihuone ja yleisesti ottaen foorumi. Salista ja yleisesti ottaen liikunnasta on iso apu näissäkin ongelmissa.
Haiskahtaisi klassiselta riittämättömyyden tunteelta.
Omaan työhöni ei sovellu millään tavalla etätyöt. Oman yhtiön sisältä etätyöt sotkenut työnlaatua karmeasti. En tiedä onko tässä kuinka paljon kahden tai kolmen kerroksen väkeä. Osa pystyy työmatkustuksen käyttämän energian panostamaan työn laatuun. Osalla ei mitään vaikutusta ja osa on aivan metsässä. Viimeiseltä porukalta varmasti myös hämärtynyt parin vuoden aikana paljonko pitäisi saada aikaan. Näitä tapauksia on meidänkin taloon alkanut ilmaantua.
Kyllä pitkälti noin kuin ajatteletkin vanhenemisen vaikuttavan.
Hyväksyy itsensä juuri sellaisena kuin onkin,eikä tarvitse olla enempää.
Osaa suhtautua muihin ja muiden tunteisiin paremmin, kun ymmärtää syy/seuraussuhteita paremmin.
Ja monet tärkeäksi kokemansa asiat ovat yksinkertaisia ja melko helposti saavutettavissa.
Mutta varsinkin tuohon unettomuuteen kannattaa kysyä ammatti apua.
Saksa jatkaa hyväksi havaitulla tiellä. Ensin myytiin satama ja sitten tietoliikenneverkot. Mikä voisi mennä pieleen? Eiväthän nämä diilit autoritaaristen valtioiden kanssa ole menneet metsään aiemminkaan, eikös niin?
Kyllähän elämässä on aina huolia ja murheita oli ikä mikä hyvänsä,samoin tulevaisuuden suunnitelmia varmasti kuoleman hetkeen saakka.Suhtautuminen kyllä muuttuu siihen miten kokee asiat joihin ei loppupeleissä voi itse vaikuttaa eli,so what tyyliin.Ajan kuluminen tuntuu aina vain nopeutuvan ja vuosi tuntuu paljon lyhyemmältä kuin nuorempana,taas on justiinsa joulu,mihin vuosi vierähti niin nopeasti.Lasten kasvamisessa huomaa parhaiten ja riipaisevimmin vuosien vierimisen,niistä pikkulapsi vuosista jos osaisi ja ehtisi nauttia vanhemman roolissa,tahtoo vain olla silloin aina kiire ja väsy.Pian huomaa että ne pikku pallerot on ekaluokkalaisia,muutama vuosi ja huomaa että jaa se meidän pienimmäinenkin on jo yläasteella,viimeistään silloin kun aletaan puhumaan kotoa pois muutosta huomaa oman parasta ennen päivän lähestyvän.Hirveästi en mielestäni ole ikinä stressannut mutta silti iski masennuksen kunnolla keväällä -21,syytä siihen en itsekään osaa sanoa,vuodesta 2012 alkaen kuitenkin jo oireita,avun hakemista turhaan kyllä pitkitin.Eipä sitä elämää kyllä auta pelätä,kaikki otetaan vastaan mitä annetaan.Ehkei sitä oman elämänsä rimaa kannata asettaa liian korkealle niin on helpompi ylittää se ja saada onnistumisia,pitää myös opetella sanomaan ei,siinä minulla meni liian pitkään että ajattelin liikaa muita ennen itseäni.
Se on just näin.
Itsensä vertailu naapuriin, kolleegaan ja osakesalkun vertailu indekseihin sun muihin mallisalkkuihin → tällaiset asiat roskiin ja vertailee itseään itseensä 
Aina on joku muu komeampi, rikkaampi ja sillä on vieläpä nätimpi rouva/herra/tai-mitä-näitä-nyt-onkaan.
Tsemppiä vaan kaikille. Itseään ei pidä ottaa niin tosissaan ja vanha sanonta on hyvä elämän motto: “Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä”.
Nämä sinun pohdintasi ovat kyllä aivan ytimessä, kun pohditaan elämän tarkoitusta.
Kirjoituksesi sai minut pohtimaan omaa elämäntilannettani nyt ja muistelemaan tuota vaihetta, kun tuntui, että mikään ei riitä - ellei siirtänyt omia haaveitaan vähän tuonnemmaksi.
Tämänhetkinen elämänvaiheesi; kiirettä ja huolia, riittämättömyyden tunnetta ja tunnetta siitä, että ei saa tai ehdi toteuttaa omia unelmiaan.
Niin tuttu tunne pikkulapsiarkea parhaillaan eläville ja eläneille.
Ainainen kiire - ei aikaa omille harrastuksille, ei aikaa omille unelmille, ei aikaa omille ajatuksille.
Ei aikaa nukkumiselle. Ei aikaa tehdä sitä mitä haluaisi. Tuntuu kuin oikea elämä olisi muualla ja vain suorittaisi omaa elämäänsä.
Asiat eivät useinkaan mene juuri niin kuin toivoisit. Tulee niin monia muuttujia matkalle. Menevätkö asiat kuitenkin edes useimmiten parhain päin?
Tästä saa ehkä jonkinlaisen varmuuden, kun vuodet kertyvät. Tulee niitä selviytymisen hetkiä ja oivalluksia siitä, että onnistua voi monien eri polkujen kautta.
Oman tekemisen aika tulee vielä, sitten, kun lapset alkavat olla riittävästi omillaan. Vaikkakin, kun nuorimmaisesi on ylittänyt 15 vuoden iän, hän ei enää tarvitse koko ajan aktiivista läsnäoloa, mutta varuillaan oloa kuitenkin.
Ja sittenkin, kun jälkikasvu alkaa pärjäillä kokonaan omillaan, alkavat toisenlaiset huolet - heistä, heidän lapsistaan ja ihan kaikesta. Mistä kaikesta sitä voikaan olla huolissaan? Ihminen on aina ihminen, inhimillinen kuolemaansa saakka.
Minä olen oppinut ajattelemaan, että nyt kun lapset alkavat olla omillaan, on tärkeintä, että koen, että olen ollut heidän arjessaan riittävästi läsnä.
Tyytyväisyyttä tässä iässä, kun lapset alkavat olla omillaan, lisää se, että kokee oman elämänsä merkitykselliseksi.
Tekee merkityksellistä työtä.
Saa edelleen elää lastensa rinnalla ja auttaa heitä heidän ehdoillaan.
Opettelee nauttimaan siitä, että vihdoin on työpäivien jälkeen aikaa itselleen. Opettelee nauttimaan siitä, että kukaan ei tarvitse. Opettelee nauttimaan joutilaisuudesta. Opettelee täyttämään vapaa-aikansa mielekkäällä tekemisellä. Haaveilee edelleen riittävän suuresti, niin voi saavuttaa pieniä unelmia.
Opettelee luottamaan siihen, että omien läheisten elämä soljuu omillaan. Opettelee hyväksymään sen, että kaikkeen ei voi vaikuttaa.
Ehkä iän myötä on oppinut sen, että kukaan ei voi olla täydellinen vanhempana, puolisona, ystävänä, työntekijänä eikä missään muussakaan roolissa. Myöntää itselleen sen, että näin on riittävän hyvä.
Muistutetaanpa kertaalleen tännekin Inderesin jo perinteeksi (onhan tämä jo ainakin toinen vuosi) muodostuneesta Joulupata -keräyksestä. Viime vuonna saatiin mukava summa, yli 20 000 € hyvään tarkoitukseen. Päästäisiinköhän tänä vuonna samaan tai parempaan tulokseen?
Keräyslinkki:
https://oma.pelastusarmeija.fi/participant/inderesin-foorumi
