Suden hetki
Suden hetkellä viitataan aamuyön tunteihin, jolloin ihmisen sanotaan olevan heikoimmillaan. Usein tämä tarkoittaa kello kolmen ja viiden välistä aikaa aamulla. Termi tullee kaiketi muinaisista ajoista, kun laumoissa metsästävät sudet, jotka liikkuivat kuulemma juurikin aamuyön tunteina, olivat entisajan ihmisten suurimpia uhkia, kun hyökkäilivät nukkuvien ihmisten kimppuun. Jos nuotiolla päivystänyt vartija torkahti nuotion ääreen kriittisellä suden hetkellä, se saattoi olla kohtalokasta koko leirille. Muinaisista ajoista huolimatta termi “suden hetki” on silti nimeltään melko tuore, joka on keksitty vasta 60-luvulla.
Suden hetki on eittämättä vuorokauden mystisin ja edelleen ihmiselämän ehkäpä vaarallisin, suorastaan kriittisin hetki. Silloin ihmisen elintoiminnot ovat hitaimmillaan ja ruumiinlämpö alhaisimmillaan. Ihmisen lämpö laskee tasaisesti yön aikana ja suden hetken taitteessa se lähtee nousemaan - jos on noustakseen. On nimittäin sanottu, että ihmisen elimistö päättää joka aamuyön pikkutunteina valmistautua uuteen päivään, ja jos jokin sanoo, että ihminen ei ole valmis enää kohtamaan uutta päivää, elämänlanka katkeaa. Sen vuoksi esimerkiksi vanhuuteen kuoleminen ja erilaiset sairaskohtaukset tapahtuvat usein juurikin suden hetkellä. Joissain kulttuureissa puhuttiin myös paholaisten toisinaan hyökkäävän suden hetkellä ihmisten kimppuun. Suden hetki on jokapäiväinen ihmiselämän taitekohta. Se on jokaisen uuden päivän aloituspiste.
Myös vuorokauden kylmin hetki usein ajoittuu sattumalta suden hetkeen, hetkeen juuri ennen auringon nousua. Tämänkin vuoksi suden hetki voi koitua kohtaloksi monelle sairaalle ja heikolle.
Joskus joku saattaa kuulla ihmisen olevan sikeimmässä unessa aamuyön tunteina, jolloin nuotiolla päivystävä heimolainenkin on ollut alttiimmillaan torkahtamiselle antaen susille tilaisuuden hyökätä, ja nykyään aamuöinen heräily liitetään usein stressiin tai unisairauteen. Mutta itseasiassa jos ihminen menee aikaisin nukkumaan, hän kohtaa usein sikeimmän unen myöhäisillalla tai keskiyöllä - ja aamuyöllä syvimmän unen ollessa ohi, ei ole tavatonta että ihminen säpsähtää hereille pirteänä kuin peippo. Aamuyöhön siirryttäessä, kun ihminenkin on siirtynyt vilkkaaseen ja kevyeen uneen, on melko tavallista että ihminen herää jopa kauhunsekaisissa tunnelmissa, koska muisti ettei ole esimerkiksi kastellut päivällä lempikukkaansa. Kun suden hetkellä alitajunta käy voimakkaimmillaan mutta elintoiminnot hitaimmillaan ruumiinlämmönkin ollessa alhaisimmillaan, on melko luonnollista ettei ihminen kykene käsittelemään silloin asioita kovin järkevästi.
Ihmisellä on ollut jo pidempään mystinen taipumus herätä aamuyöllä, sattumoisin suden hetkellä, virkeänä. Huhujen mukaan ennen vanhaan ihmiset saattoivatkin maaseuduilla nousta kahvia keittämään kolmelta aamulla ja eikä ollut tavatonta sekään, että lähdettiin jopa naapuripitäjille vierailuille ja ovia kolkuttelemaan. Mahtaakohan ihmisen taipumus olla virkeä aamuyöllä liittyä jollain tapaa siihen, että se aika yöstä on ollut ennen vanhaan aina se kriittisin hetki, kun susi on saattanut hyökätä yöllisen nukkujan kimppuun?