Tässä tulee ehkä turha ja epäolennainen kysymys, mutta pitäähän se nyt esittää, kun mielessä pyörii. Enkä tätä nyt tohdi tekoälyltä kysyä, kun uskon täältä saavani paremman vastauksen.
Aina välillä näkee kirjoitettavan, että se ja se vuosi oli menestyksekäs oman salkun kehityksen suhteen ja se ja se vuosi huono, niin tulee mieleen, että onko tässäkin jotain opittavaa aloittelijalla?
Mitä muistiinpanoja te kokeneet sijoittajat teette vuoden päättyessä? Vai kertooko YTD olennaisen? Pidättekö omaa kirjanpitoa eri vuosien YTD:stä? Vai voiko senkin jälkikäteen kaivaa välittäjän sivuilta?
En tarkoita mitään keskihintoja tai ostoerien suuruuksia, koska nehän saa kaivettua välittäjän sivuilta, vaan onko jotain sellaista muuta, mitä kannattaisi kirjoittaa muistiin näin vuoden päättyessä oman salkun omistusten tai vaikkapa markkinasentimentin tai markkinatrendien suhteen?
Howard Marksin uusin memo käsittelee tota lyhyen aikavälin arvoa sijoittamisessa. Löytyy Oaktreen sivuilta ilmasiksi. Eri juttu jos olet treidaaja. Kai se joku indikaattori on että miten muilla meni ja miten itellä meni ja sitten voi miettiä jos ero on tarpeeksi iso että mistä tuo johtui. Pienen eron miettiminen ei ole mielekästä ellei se tapahdu pitkällä aikavälillä.
Sivuaa etäisesti aihetta, mutta @Verneri_Pulkkinen pitää tietääkseni pätevää sijoituspäiväkirjaa, olisi kiva lukea Vernerin ajatuksia ja viisauksia sijoituspäiväkirjan pitämisestä. Ehkä samalla se fundaboomeri voisi vastata ehkä ainakin osin sunkin kysymyksiisi @Pyoratar.
Ei pidä yhtään vähätellä eikä hävetä. Ammattiylpeyttä vaan kehiin! Teille tulee aina olemaan tarve toimivassa yhteiskunnassa, kuten sähköammattilaisilla, lähihoitajilla, raksaporukalla ja erilaisilla kuljettajillakin. Ei infraa pyöritellä ainakaan pelkillä insinööreillä, lääkäreillä ja puhuvilla päillä.
Jokainen huomaa arvon aina viimeistään silloin kun joku paikka jossain päin hajoaa ja joutuu nostamaan kädet ilmaan.
En tiedä missä päin Suomea toimit, kun silläkin on väliä aina näissä, mutta vedän nyt kaupunkiperusteella.
LVI-hommissahan on aivan todella hyvät mahdollisuudet vaikka mihin. Voit hankkia lisäkoulutusta oman alan sisällä ja mennä enemmän hyvin teknillisiin juttuihin tai vaikka hommata mittarikamat ja alkaa tasapainoittamaan rakennuksia toiminimellä. Menet mittarisalkun kanssa vaikka farkut jalassa paikalle. Tuossakin on porukka tehnyt tätä ”job hoppingia” ja saanut sen kanssa kammettua etuja lisää. Tuollainen tietty vaikea jossain pikkukylässä.
Vaikea sanoa tuosta lyhyestä tekstistä mitä teet, mutta huollossakin on osalla ilmeisesti (paikasta riippuen) kannustimena urakkamalli, jolla voi saada sunnuntaina parin tunnin keikalla 10-12h palkan. Siihen päälle voi olla autoetuudet ja voit mennä pakulla golffaamaan, kunhan tankkaat itse. Tämäkin tietty työpaikoista ja heidän käytännöistä kiinni.
En tiedä käyttäisinkö tunnen, tiedän vai mitä, mutta kuitenkin useamman tuon alan tyypin kanssa olen ollut ”avoimesti ystävällisiä tuttuja”, joten ei ollut ihan sellaisia kännipeten palkkaheittoja. Molemmat tekee/teki vuodesta riippuen sellaista 80,000€ luokkaa (tietty pitkillä viikoilla) ja duunaili esim. asuntosijoitusjuttuja sivussa.
EDIT: Lisäys tuohon asuntosijoittamiseen, niin siinnäkin oli heillä melkoiset edut. Hakivat firman tukkutunnuksilla alennetut kamat. Tämän lisäksi tekivät vielä firman vakuutuksiin itse kylppäri ja muut LVI-jutut asuntoon. Siitä voi laskea netistä hinnaston kanssa, että kuinka monta satasta säästivät ja tietävät vielä tehdyn työn laadun tason, kun omaa kädenjälkeä.
Toinen näistä henkilöistä sai juuri tuossa kesällä valmiiksi 500,000€ talon vaimonsa kanssa. Teki itse kyllä todella paljon hommasta ja välillä kuulemma vaimo joutui laittamaan pakkolomalle hommasta Ansaittu homma.
Hyville tyypeille on koko ajan tarvetta ja hyviin juttuihin päästessä alkaa olla Suomen keskipalkkaan nähden aika kovat tienestit.
Yritystäkin voi laittaa osaavana pystyyn, mutta siinnä tietty kaiken ulkoistamisen jälkeen jää silti hoidettavaa valtavasti.
Sitten jos oikeasti olet alasi kova ammattilainen, niin sitten vain pistämään tietotaitoa rahaksi. Voithan tehdä sivussa vaikka eri juttuja ja katsoa onko kivaa. Esim. vaikka joku kuntotarkastaja yms.
Onnea jatkoon ja toivottavasti löydät jonkun itselle mukavan polun. Haluamiinsa juttuihin pitää aina työntää sitä järkälettä vuorta pitkin eteenpäin ja olla jämähtämättä.
Itse olen maisterismies ja toimistorotta. Broidi on kanssa putkari ja täytyy sanoa, että olen vähän kateellinen. Pääsee tekemään käsillään hommia ja oikeasti auttamaan ihmisten arkea. No, mulla on vasen peukalo keskellä oikeaa kämmentä, eli enpä itse pärjäisi ”oikeissa” töissä.
Mulla on toki on palkka paperilla kovempi. Toisaalta broidi saa vääntää ylitöitä ja viikonloppuja niin paljon kuin sietää. Mä taas vastailen ilmaiseksi vapaa-ajalla niin helvetin ”tärkeisiin” sähköposteihin. Loppujen lopuksi viivan alle jää aika samat.
Kait jokaiselle paikkansa on. Koetan ehkä sanoa, ettei tuota duunia nyt ainakaan hävetä kannata.
Jokaisella meistä on sisäinen tarve ansaita paikkansa yhteiskunnassa ja putkimies jos joku sen ansaitsee. Kirjaimellisesti me hukuttaisiin omaan paskaan ja poljettaisiin paikallaan korkeintaan keskiajan elintasolla ja yhteiskuntarakenteilla ilman putkimiehiä.
Olen myös entisessä ammatissani tehnyt haalarihommia ja nykyään valkokaulustöitä ja annan molemmille työnkuville yhtälaisen arvostuksen. Yhteiskunnallisesta näkökulmasta haalarihommat menee edelle ja niissä näki työnsä tuloksen välittömästi kun taas nykyään näkee kuukausien viiveellä ja epäsuorasti, joten voi arvata kummasta työstä saa paremman tyydytyksen työpäivän jälkeen.
Ehkä tuo kokemus että ei olla ylpeitä duunariammatistaan juontaa juurensa kulttuurillisesta vinoumasta että lukion käyneet nostetaan korkeammalle jakkaralle kuin amiksen käyneet.
Koronan jälkeen lähihoitajan ja siivoojan työtä on alettu arvostamaan enemmän ja ehkä jokin vastaavanlainen shokki tarvitaan yhteiskunnalle että opitaan arvostamaan myös muita yhteiskunnalle kriittisiä ammatteja.
Itse arvostan paljon ja myös ainakin omassa kuplassani arvostetaan paljon teikäläisiä sekä esimerkiksi sähkömiehiä. Molemmat ammattiryhmät tekevät käsittääkseni melkoisen vaativaa hommaa, missä tarvitaan sekä päätä että kädentaitoja.
Itse arvostan yleisesti kaikenlaisia työntekijöitä, jotka tekevät tai yrittävät tehdä hommansa parhaansa mukaan.
Toivottavasti mun ja noiden muiden kirjoittajien ansiosta viimeistään ymmärrät olla ylpeä työstäsi.
Minua vähän harmittaa, kun oma ”unelma ammatti” olisi vanhanliiton Kirvesmies joka osaisi rakentaa talon pitkästä tavarasta. Kävin koulutkin sitä varten, mutta peukalo ei ole edes keskellä kämmentä. Ei siitä tullut mitään
Se on kyllä jännä ja esimerkiksi yhdysvalloissa ”tradesman” porukka on Suomeen verrattuna aivan omalla tasollaan. Saman ryhmän ihmisillä on ylpeästi ”area code” missä työskentelee ja saman paikkakunnan tyypit ovat jo valmiiksi ns. ystäviä.
Jotenkin vain yleinen ilmapiiri on erilainen ja Suomessa joku täysin virastotyöntekijöiden rivityyppi ”nähdään” helpommin, vaikka palkka olisi toisella isompi.
Omasta mielestä LVI on näiden alojen Crème de la crème ja vahvana kakkosena sähkömiehet
Itse leikkisästi kerron olevani johtotehtävissä jos pitää kertoa mitä työtä tekee… Eli vähän tunnen alemmuutta ammatistani mikä siis on sähköhenkilö
No, olen sukuni oman sukupolven edustajista ainoa joka ei ole ylioppilas vaan ammattikoulun käynyt…
Neroleimanhan saa yleisesti sillä, että keskustelee jonkin asian tietäjänä sellaisten kanssa jotka eivät niin tiedä asian päälle.
Ei sitä välttämättä edes itse ymmärrä omia taitojaan. Se on sitten eria asia kuka mitäkin arvostaa. Toista ei kiinnosta v*ttuakaan, että joku osaa ulkoa kiinteistölainsäädännön ja toiselle aivan alan terävin veitsi.
Sitten kanssa eroaa haluaako olla millä mittarilla suvun ykkönen. Jos on nyt vaikka rahallinen (mitä en pidä itse pahana), niin mikä estää? Joku on maailmassa tehnyt miljoonaomaisuuden hauskoilla sukilla. Toinen omistaa pahvilaatikkoja myyvän firman ja ajaa porschella. Jos on hyvä idea, niin ei muuta kuin toteuttamaan. Tai kiipeä vaikka jollekkin kaikkien tietämälle vuorelle. Kyllä varmasti on joulupöydässä ihmisillä silmät kirkkaana kuunnellessa.
Itsensä alentaminen omassa mielessä voi olla syvä kuoppa, kun tuppaa tuo oma mieli olla aika vahva työkalu. Onneksi sitä voi myös käyttää toisin päin ajattelemiseen.
Lauantai-ilta + sohva + olut + Tuomas Malisen vierailuja Youtuben casteissä. On muuten hemmetinmoinen viihdearvo. En enään tiedä onko kuuntelijalla suurempi vastuu savolaisten vai Malisen juttuihin.
No onhan sitä tullut käytyä maailman korkeimman vapaasti seisovan vuoren huipulla… Eli vuori ei kuulu mihinkään vuoristoon ja on maanosan korkein kohta
Tosin ihan kaikkia noita en ole täydellisesti noudattanut. 
Ansaittu homma.
