Kyllä, juuri näin. Nämä yliopistot ovat toimineet portinvartijoina, joita kukaan tai mikään kansalaista suurempi instanssi ei ole kyseenalaistanut. Lääketieteelliset tiedekunnat ovat pitäneet huolen siitä, että alan arvostus ja palkkaus pidetään tapissa niukalla opiskelijamäärällä. Tämä ala kaipaisi ravistelua - merkittävää työvoiman lisäämistä ja kilpailua - sitä ei nähtävästi ole tarpeeksi.
On tuo kieltämättä hieman nurinkurinen tilanne. Toisaalta tässä on todella monta puolta ja ongelma on monitahoinen. En ole sektorin ammattilainen, joten omat kommentit kannattaa ottaa suolan kanssa.
Virat ovat monesti todella joustamattomia: tietääkseni virkaa ei voi saada vaikkapa 2-3 päivää viikossa työnä. Jos tässä olisi joustoa (ja jossain määrin isommat palkat), voisi asetelma muuttua ainakin osin, koska töissä voisi käydä kauempaakin.
En usko että lääkäreitä tai hoitajia kiinnosta muuttaa tietyille alueille hyvää hyvyyttään. Keikkalääkärinä tai hoitajana voit tehdä joitain kuukausia paikan päällä ja palata sitten omalle kotipaikalle - tämä sopii monelle paljon paremmin.
Yksityisen roolia rajoitettiin aika rankalla kädellä sote-uudistuksessa, mikä johtaa tällaiseen epäoptimaaliseen ostopalvelukuvioon. Jos tätä mahdollistettaisiin paremmin saataisiin lisää tehokkuutta jolloin kait niitä palkkojakin saisi ylöspäin.
Hyvinvointialueiden rahoitusmekanismit eivät (käsittääkseni?) motivoi säästöihin. Nythän voi olla hyvä peliliike vetää ns. kulut tappiin, jotta saa rahoitusta lisää ennen kuin joutuu sopeutustoimiin.
Sote-uudistus ei oikeastaan puuttunut ongelman juurisyihin: väestön vanheneminen alkaa nyt tuntua toden teolla ja työvoimapula pahentaa ongelmaa. Lisäksi eletään pidempään ja vaikka terveitä vuosia on enemmän, niin lopussa ollaan myös monesti sairaampia pidempään. Vaikka millaisia temppuja yritetään niin en usko että vajetta saadaan julkisella enää koskaan kurottua kiinni nykyisillä malleilla.
Uskon, että lopulta tämä johtaa väistämättä siihen että kaikkea mitä julkinen terveydenhuolto nyt tarjoaa ei saa enää “ilmaiseksi” jatkossa, koska hoitoon pääsyä ym. ei voi hidastaa loputtomiin. Esim. Tanskassa hammashuolto ei kuulu julkiseen terveydenhuoltoon (tai asiakas ainakin maksaa yleensä itse - en tiedä ovatko esim. onnettomuudet tms. tähän poikkeus.)
Tulonmuuntoon puuttuminen voisi auttaa tässä myös jonkin verran: Keikkalääkäri pystyy yhden miehen yhtiöllä vetämään todella hyvää liksaa (esim. 10-15k€ kuussa) samalla kun efektiivinen veroprosentti on siinä 30-34% pinnassa. Tässä ei todellakaan ole mitään yrittäjäriskiä tms. millä tämä olisi perusteltua. Norjassa tulonmuuntoon käsittääkseni puututtiin joitain vuosia sitten - myös korkeapalkkaisissa asiantuntijatöissä olevien tuella - koska tämä voi mahdollistaa osaltaan korkeampien veroasteiden laskua jne.
EDIT: Terveystalon entinen toimari muutamien vuosien takaa (hän ei taida enää olla terveyssektorilla eli sinäänsä voi laukoa aika vapaasti) aika hyvin tätä ruoti LinkedIn:ssä taannoin. Aika osuvalta tuo vaikuttaa.
Tämä on hämmentävä ilmiö. Viime viikon tiistaina diisseli 1,80 ja keskiviikkona 2,17. Sitten taas lasketellaan keskiviikosta seuraavaan tiistaihin ja uusi pomppu hinnassa. Tämä toistuu joka viikko ilman mitään sen kummempaa syytä.
Ilmiön nimi on keskiviikkokartelli. Säännön mukaan lähiaseman hinta yhdesssä muiden asemien kanssa nostaa hinnan 1,8xx → 2,0xx aina tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Mitään korrelaatiota öljyn hintaan ei ole.
Tiistai on tankkauspäivä.
Ei siihen ole yksiselitteistä vastausta, kun molemmat ruokkivat toisiaan. Siis onhan mulla synnynnäistä taipumusta karhuiluun ja pessimismiin, mutta toisaalta oon normaalisti minimissään 100% longina ja vasta tänä vuonna tuli laskettua alle 100% longiksi ottamalla mukaan shortteja. Tavanomaisempina vuosina löytyy aina niin paljon hyviä sijoituskohteita että makrotaloutta ei tartte ottaa liian vahvasti huomioon ja jopa viime vuonna pystyi helposti holdata halpaa arvoa koko vuoden ja jäädä plussalle. En koe ylipäätään hankalaksi ratsastaa kurssilaskun jälkeistä pidempää nousuaaltoa tai hypätä ostamaan rajun laskun jälkeen, mutta nyt tilanne näyttää vaan talouden osalta todella pahalta ja mikäli käy huonosti, niin sitä tulee olemaan hankala väistää.
Tunnen monta lääkäriä. Tilanteesta on tullut sellainen, että en keksi äkkiseltään yhtään lääkärituttua, joka tekisi täyttä työviikkoa. Käytännössä kaikki tekevät jotain tyyliin 2-3 päivää viikossa + 1-2 päivystystä kuukaudessa. Tällä saa jo varsin hyvän palkan ja elämänlaadun kohdalleen. Ongelma tästä tulee siinä, että tällä rytmillä lääkäreitä tarvitaan lähes tuplamäärä. Tämä ongelma ei kuitenkaan ole näiden lääkäreiden vika.
Niin ja nyt se on myös perjantaikartelli. Olen tästä kartellista tänne palstalle kirjoittanut aiemminkin ja linkannu muutaman artilkelin mutta omien tutkimusteni mukaan se on aina ajoittunut ke ja to välille.
Hän on opetellut karhuilemaan, hän on vailla koulutusta.
Siksi arvostelijoissaan aiheuttaa pahennusta.
Ne häntä piikittelee, mutta hän sen kestää kyllä.
Hän ei karhuilua tee, hän pitää sitä yllä.
Onko väliä sen, hän minne menee yöksi,
Hän sai ammatiksi karhuilun, mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä nainen?
Ihminen, joka on karhuilun ammattilainen.
Ihmissydän ajoittain kasvaa naavaa taikka kaarnaa.
Hän karhuilee vain, vaan ei karhuilua saarnaa.
Terveellinen itsekkyys antaa viimeisenkin vaatteen.
Oppilaiden typeryys siitä tekee periaatteen
Onko väliä sen, hän minne menee yöksi,
Hän sai ammatiksi karhuilun, mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä nainen?
Ihminen, joka on karhuilun ammattilainen.
Karhuilu tekee katkeraa paatuneeseen omatuntoon.
Hän ihmistä satuttaa kun ihmisyyden hoitaa kuntoon.
Hän kantaa mukanaan kaiken julmuuden ja pilkan.
Saa naulat vuorollaan läpi ranteen, läpi nilkan.
Onko väliä sen, hän minne menee yöksi,
Hän sai ammatiksi karhuilun, mutta ei tee sitä työksi.
Minkälaisen kohtalon saa hyvä mies ja hyvä nainen?
Ihminen, joka on karhuilun ammattilainen.
Ensin maailman onnellisimmalta kansalta vietiin valtion toimesta puolet tuloista ja harva uskalsi lähteä perustamaan perhettä – ainakaan yhtä lasta ja kumppania suurempaa. Syntyneeseen ongelmaan ratkaisuksi tarjotaan maahanmuuttoa.
Nyt avioliitoistakaan ei uskalleta enää erota, sillä niistä on muodostunut ainoa tapa kohtuulliseen toimeentuloon. Se ei tee pareista yhtään aikaisempaa onnellisempia ja lapsimyönteisempiä.
Mutta niinhän sitä Suomen onnellisuutta perusteltiin, että kaikki voivat olla onnellisia, jos odotukset asettaa vain riittävän matalalle.
Tätä tutkimaan pitää varmasti seuraavaksi perustaa virasto. Tosin ei tulevan hallituksen aikana.