Vastaan tänne sillä viestini ei kovin Sampo-spesifinen.
Kiitos. Eli kvartaaliosingoista on ihan konkreettista hyötyä yritykselle, vaikka kyse onkin tuloksen jakamisesta viivästetysti.
Jos minä saisin päättää, maksettaisiin osinko vaikka joka päivä. Eli ihan samalla tavalla kuin yritys kerryttää jaettavaa tulosta päivittäin, se jakaisi sitä ulos. Loppuisi se täydellisen idioottimainen “VIELÄ EHDIT OSINKOJUNAAN” -idiotismi.
(No okei, jos minä saisin päättää, niin voitonjako tehtäisiin aina omien ostoina ja tekisin ns. omat osingot jos tarvitsen käteistä. Ihan verotussyistä tulisi aina halvemmaksi. Mutta se on oma keskustelunsa).
Joulukalenterin videot löytyvät myös meidän Instagramista. Valitettavasti joudun linkittämään TikTokista nämä, sillä Instagramin upotukset eivät näyttäneet toimivan foorumilla.
Olkoon trolli tai ei, mutta yritän päästä LMH ajatteluun kiinni. Tarkoitetaanko tässä nyt, että yksittäinen osake olisi kalliimpi ostaa ennen splittiä? Esimerkiksi minun alla olevassa kuvassa splitataan kahtia 3 kpl 8 ruudun hintaisia osakkeita, jolloin tulee 6 kpl 4 ruudun hintaisia osakkeita. Unohtuuko sinulla, että sen yksittäisen osakkeen hinta myös splittaantuu? Tuossa minun esimerkissä koko toimeksiannon kulu (siniset ruudut) on 6 ruutua. Se joko jakautuu kolmeen osakkeeseen tai kuuteen osakkeeseen. Joka tapauksessa se kulu on 20% osakkeesta.
Sammolta pitäisi löytyä jakokelpoisia varoja kattamaan etupeltoonkin osingot:
Emoyhtiön voitonjakokelpoiset varat ovat 6 716 miljoonaa euroa, josta tilikauden 2022 voitto on 1 780 miljoonaa euroa.
Meinaatko että esim. vuoden 2023 osinko maksettaisiin pikkuhiljaa vuoden 2024 aikana, sen sijaan että kerralla maksettaisiin alkuvuodesta? Tällöin toki kassanhallinta helpottuu sampolaisten arjessa, mutta tekee sen samalla epätehokkaaksi.
Jos taas 2024 alussa maksettaisiin 2023 osinko, ja samalla heti 1Q24 osinko ja sen jälkeen jokaisen Qn jälkeen osinko, olisi allokointi todella tehokasta, mutta saattaisi tehdä kassan hallinnasta todella vaikeaa - kun sammon bisnes taitaa olla rahavirran kannalta myös verrattain syklistä ja näkyvyys tuleviin raekuuroihin huonohko.
Tämä on mielestäni tehty täysin naurettavaksi nykyään:
Pitää olla muodollisesti pätevä (lue: täsmälleen kyseiseen työtehtävään soveltuva koulutus). Jopa siivoojilta vaaditaan pölhölässä joku laitossiivoojan tutkinto. Totuus: Suuressa osassa työtehtäviä työ opitaan työpaikalla töitä tekemällä, ei koulun penkillä.
Pitää olla vuosien kokemus vastaavasta työtehtävästä. Mutta millä hitolla se kokemuksen hankkii, jollei sitä satu vielä olemaan, jos mihinkään ei pääse ilman kokemusta? Totuus: Suuressa osassa työtehtäviä työ opitaan työpaikalla töitä tekemällä.
Pitää olla CV, hakemuskirje, suosittelijoita, minttiin hiottu LinkedIn-profiili, vastata työnhakulomakkeella 20 kysymykseen, osoittaa motivaatio turhanpäiväisellä hypelässytyksellä, kuvata 10 min video itsestään seisomassa päällään, käydä läpi kolme haastattelukierrosta ja soveltuvuuskoe. Samalla ei saa kuitenkaan olla liian koulutettu, ei liian kokenut, ei liian innokas, ei liian huoliteltu, ei liian nuori tai vanha. Totuus: Suuressa osassa työtehtäviä työ opitaan työpaikalla töitä tekemällä.
Lopulta työnhaussa ratkaisee tuuri ja pärstäkerroin. Sattuu olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, hakemus otetaan pinkasta käsittelyyn eikä heitetä olan yli, oikea henkilö käsittelee hakemuksen ja on kirjoittanut hakemukseen juuri tätä henkilöä miellyttävät asiat, palkkatoive ei ole yli eikä alle hakijan ajatteleman jne. Kauas on tultu 50-60-luvusta, jolloin saattoi vain marssia valitsemaansa työpaikkaan valitsemalleen alalle ja siellä kysyttiin “koska voit aloittaa?”. Silloin oli työvoimapula, mutta niin on nytkin.
”Ongelma” on varmaa psykologinen, on kivempi maksaa kuluja 25 senttiä osakkeelta kuin euron osakkeelta. Vaikka 25 sentin kuluja on neljä kertaa enemmän.
Mutta tää keskustelu ei tuu päätöökseen tän viikonlopun aikana, niin mennää leipoo pipareita tai joulutorttuja. Niistä saa hyvän tuoksun ja mielen. Lisäksi illalla on vähän herkkuja vaikka viskin kanssa.
Toi ei pidä paikkaansa. Mä perustelin tämän asian aika seikkaperäisesti täällä (+ parissa muussa viestissä):
Bottom line: sijoittaja voi aina tehdä omat osingot omilla tunnuslukukriteereillään. Nokia on siitä hyvä esimerkki. Voit siis aina päättää myydä osakkeita kun yritys ostaa omia, jos tunnusluku X on punaisella. Kun firma on ylihintainen, niin sijoittajan kuuluu myydä. Kun alihintainen, kuuluu ostaa. Vastuu sijoittajalla.
Johdon ei siis tarvitse piitata tunnusluvuista lainkaan kun ostaa omiaan. Mutta toki vaatii sen, että sijoittaja on hereillä ja toimii sen mukaan.
Tilanne on sama kun yritys jakaa osinkoja. Yrityksen ei tarvitse katsoa tunnuslukuja vaan voi jakaa sen osingon. Ja sijoittaja voi sitten toimia sen vastaisesti omilla perusteillaan ja ostaa osakkeita lisää kun osake on sijoittajan mielestä aliarvostettu.
Osinko ja omien osto ovat identtisiä tapoja jakaa voittovaroja. Erona erityisesti verot. Kyse on saman tapahtuman kahdesta puolesta ja sijoittaja saa aina valita toisin. Ei koskaan ole johdon armoilla kummassakaan tapauksessa.
(Toki tässä ongelman voi aiheuttaa liian suuri osakkeen yksikköhinta. Mutta periaate ei muutu. )
Niin kauan kun voitonjakokelposia varoja on eikä kovenantit rajoita toimintaa, niin mun mielestä ei ole järkevää ajatella osinkojen kuuluvan jollekkin tietylle vuodelle tai kvartaalille. Kaikki raha mitä ei tarvita Sampon omaan yritystoimintaan pitää palauttaa osakkeenomistajille niin pian kuin vain on mahdollista. Se että miten jakaminen tapahtuu voidaankin sitten hoitaa lukemattoman monella eri tavalla. Kvartaaliosingon määrä voidaan tarvittaessa vahvistaa erikseen kolmen kuukauden välein, tai yhtiö voi päättää maksaa pienempää muuttumatonta kvartaaliosinkoa ja hakea joustoa tekemällä vaihtelevan määrän omien osakkeiden ostoja aina kvartaalin kassatilanteesta riippuen. Pääasia on kuitenkin että ylimääräiset pääomat saadaan palautettua omistajille mahdollisimman nopealla aikataululla, eikä niin että joudutaan aina odottamaan kevääseen vaikka jakokelpoisia varoja olisi kassassa.
Henkilökohtaisena anekdoottina hain erääseen työpaikkaan lähettämällä väärän CV-tiedoston, ilmoittamalla haastattelijalle etteivät heidän haastatteluaikansa käy mulle koska on tärkeämpiä projekteja kesken ja haastatteluissa meni sukset ristiin organisaatiossa pari pykälää ylemmän pomon kanssa. Sain silti tarjouksen ja jopa hyväksyin sen
Toisaalta sit taas Lehto Oyj on jättänyt kutsumatta haastatteluun kuulemma sillä perusteella että heillä on ylitarjontaa pätevistä hakijoista. Onneksi saivat nyt ratkaistua tuon ongelman
Omien ostoissa täytyy joskus katsoa vähän miten johtajia palkitaan. Jos optiot ja osakepalkkiot perustuvat osakekohtaiseen tulokseen niin takaisinnostoilla voidaan vääristää “markkinaa” ja päästä “tavoitteisiin” joilla johto tienaa. Tämä on räikeästi ristiriidassa muiden osakkeen omistajien kanssa.
Jos yrityksellä on kasvumahdollisuuksia niin varoja tulisi käyttää kasvuun ja parantaa sitä kautta “lukuja” ja jos yritys ei kasva niin mitä järkeä omien ostoissa on siinä tilanteessa varsinkaan jos osake ei ole “alihinnoiteltu”. Omien ostot ovat riskisempää toimintaa kuin osingonjakaminen juuri sen takia että ne voidaan tehdään väärään aikaan.
Tullut tässä vuoden sisällä tyhjennettyä salkkua aika rankalla kädellä. Rahat sijoitettu oman kylppärin seiniin. Enää jäljellä saunan lauteiden loppuun nikkarointi ja kiukaan asennus, aaettienettä vihdoinkin pian saunaan.
Tein Harvian osakkeiden omistajien iloksi tukioston kiukaan osalta, mutta nyt iski nuukuus. Upotan pilarikiukaan lauteisiin joten halusin nostaa kiuasta ylemmäs että ei jäisi pelkkä jäävuoren huippu näkyviin.
Harvian kiukaan lisäkorokepeltihärpäkkä tulisi maksamaan rahteineen 200>e. Ei maistu.
Joten hain Tokmannista ämpärin (olkaa hyvät myös Tokmannin omistajat) ja säätöjalat. Sinne betonit sekaan ja tadaa: lisäkorokkelle tuli hintaa noin 25euroa.
Tästä samaa mieltä. Mä puhuin vain voitonjaosta, palkitseminen ei ole voitonjakoa.
Kasvuun investoinnit eivät myöskään ole voitonjakoa. Siitä en puhunut.
Jos yritys ei kasva, on voitonjako se luonnollinen toimenpide. Ja siinä omien ostot on aina (AOT) verotehokkaampaa. Riippumatta onko osake yli- tai alihinnoiteltu. Ei eroa mitenkään osingoista, paitsi että saat samat rahat pienemmillä veroilla.
Tämä ei pidä paikkaansa. Omien ostot ja mitätöinnit voi tehdä koska tahansa. Sijoittaja voi aina päättää tehdä toisin ja ottaa voitonjaon rahana. Kun PE on 100, ja yritys ostaa omia, niin voit myydä samalla summalla omsta potista. Arvostus ei vaikuta tähän mitenkään.
En voi käsittää, miksi niin moni ajattelee, että kun yritys jakaa osingot, voi sijoittaja päättää pitää rahan tai lisätä omistusosuuttaan. Mutta samat tyypit eivät mitenkään tajua, että kun yritys ostaa omia, on sijoittajalla ne ihan samat vaihtoehdot käsissään: raha tai omistusosuus.
En ole samaa mieltä. Yleensä jos yritykseen sijoitan niin se on pitkäjänteistä toimintaa ja silloin se kokonaisuus vaikuttaa miten yritys pääomiaan allokoi.
Kyllä ne omien ostot on vaan riskisempää kuin osingonjako yritykselle itselleen. Omien ostoilla voidaan tuhota pääoma hyvinkin pitkälle. Silloin se raha ei jää yritykseen, eikä omistajille.
Jos ensimmäisenä on aina myymässä kun yritys päättää omien ostoista tai osingoista niin tuskin kannattaa kyseiseen yritykseen edes harkita sijoittamista.
Sillä ei tuhota pääomaa tippaakaan enempää tai vähempää kuin osingonjaolla. Ja se, mihin raha jää on kummassakin tapauksessa täysin omistajan päätettävissä.
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Jos sijoittaja ei halua lisätä omistusosuuttaa yrityksessä, muttei vähentääkään, hän myy voitonjaon verran omistuksiaan kun yritys ostaa omia osakkeita ja mitätöi. Muutoin omistusosuus kasvaisi.
Kun yritys ostaa omia osakkeita, ja omistaja ei tee mitään, hänen omistusosuutensa kasvaa. Tismalleen samalla tavalla kuten viereisellä kaverilla, jolle yritys maksoi osinkoja ja jotka sijoittaja päätti uudelleensijoittaa. Näillä ei ole mitään eroa, toisin kuin sinä (ja todella moni muu) kuvittelett.
Valitettavasti joudun linkittämään TikTokista nämä, sillä Instagramin upotukset eivät näyttäneet toimivan foorumilla. 
.