Jos joku miettii, miksi pörssit romahtivat eilen, niin tein kahden päivän operaation käteisen siirtämiseksi sijoitustililtä Norwegianille. Syynä oli pörssien yleinen nousu, joten ajattelin, että en hetkeen varmaan nostele sijoituspainoa. Nyt luonnollisesti pörssit tippuvat siihen asti, että teen operaation käteisen siirtämiseksi Norwegianilta sijoitustilille.
FED:n puheet korkojen laskemisen viivästymisestä ovat pientä tähän verrattuna.
Portfolion seurantatyökaluista huomio? Olen tässä lykännyt lykkäämistäni oman uuden ja uljaamman Excelin rakentamista. Tässä kuitenkin muka modernina talousniilona mieleeni on hiipinyt kysymys, olisiko tämä kuitenkin digitalisoitavissa? Onko foorumilaisilla kokemusta hyvistä (tai huonoista) sijoitusten seurantatyökaluista, jotka olisivat piensijoittajille vielä järkeviä investointeja?
Salkkujen seuranta: excel-taulukot ketjussa on ollut keskustelua aiheesta ja sieltä bongasin itselleni portfolio performance ohjelman (https://www.portfolio-performance.info/) ja olen kyllä ollut tyytyväinen. Vähän sai nordean csv tiedoston kanssa taistella pilkkujen ja pisteiden kanssa että sai ladattua ohjelmaan, mutta sen työn jälkeen on kyllä toiminut hyvin. Bonuksena ohjelma on täysin ilmanen
Googlen Sheetsissä on googlefinance-funktiot jolla saa monenlaista dataa kuten osakekurssit haettua automaattisesti taulukkoon: GOOGLEFINANCE - Google Docs Editors Help
Tässä Sijoittaja.fi:n jutussa käydään lyhyesti läpi eri yhtiöitä, jokaisen yhtiön osuuden lukee minuutissa tai kahdessa. 
Jutussa on mainittu nämä yhtiöt:
Nurminen Logistics Oyj, Sotkamo Silver, Wärtsilä, Musti, Puuilo, Harvia, Marimekko
Todellisen suomisijoittajan tunnistaa siitä, että salkusta löytyy Nokia-rivi, vaikka Nokian omistus olisikin 0,00 %. Lopulta kuitenkin alkaa pohtimaan yhtiöön sijoittamista ja sitten voi perustella ostoa “noh, salkussakin jo rivi valmiina niin sama se on ostaa”.
Vaihtoehtoisesti toki viisaalla sijoittajalla on tyhjä Nokiarivi, jolloin sijoittamatta jättäminen on ollut tietoista. Meni salkulla kuinka huonosti tahansa, niin voi aina lopuksi katsoa sen rivin ja tietää, että on ainakin yhden hyvän sijoituspäätöksen tehnyt.
Miten niin olen muka hävinnyt rahaa Nokiaan?
Pitäiskö uskoa? 
Kuulemma Inderesin intrassa oli video (kuvakaappaus) siitä, jossa ääni väristen @Juha_Kinnunen kertoo, miten kokeneempien analyytikoiden palkoista leikataan kolmannes ja leikattu osa siirretään suoraan nuorempien analyytikoiden esim. junioreiden ja analyytikkoharjoittelijoiden palkkoihin. Hän myös huuli väpättäen kertoo, että tämä päätös on tehty hyvässä yhteishengessä eikä ketään ole pakotettu mihinkään.
(videon taustalla kuuluu Juhan puheen takerrellessa Kaisan imperatiivissa sanoma lausahdus; lue siitä paperista!)
Niin tai näin, niin tiedän mihin tämä mahdollinen nuorison kapina lopulta epäonnistuu:
Ei kannata uskoa. Sotkamossa on pakkasta 35 astetta.
In Eki we trust.
Huominen sähkö onkin sitten ihan hintaista.
Mietin jos porukkaa pörssisähköllä, niin kaffehuone paras paikka muistuttaa: Mitä ikinä teetkin sähköllä, tee se tänään, älä huomenna!!
Nyt alkaa olla sen hintaista että kaikki sammuksiin ja peiton alle nukkumaan päiväksi 
(onneksi on kaukolämpö)
Perkele koko torppa lämpenee pörssisähköllä eikä sitä pimeässäkään haluaisi olla. 
Joko se on samanhintaista mennä vaan hotelliin huomenna ja jättää pulju minimilämmölle prkl prkl.
Vähintään ulkoruokintaan, ravintolaan 
Eiköhän tässä vielä saada joku anturin vaihtokin Olkiluoto3:lle.
On kyllä oksettavaa toimintaa Ilta-Sanomilta taas kerran. Mies menettänyt vaimonsa ja lapsensa, ja heti soitellaan kommentteja.
Ihan hirveä tapaus kaikin puolin. Nykyään kun on lapsia, niin tuntuu erityisen pahalta lukea tällaisista onnettomuuksista. Toivottavasti muu perhe saa tukea ja joskus asian käsiteltyä.
Erkki “konepaja” Vesola näyttää hitusen John Wickiltä.
“they asked me if I do laajaraportti… And yeah… I will…”
Njahas, nyt alkaa OP:lla olla palvelut tikissä, kun tarvittaessa ostetaan tulevaisuudesta, jotta toimeksianto saadaan toteutumaan 
Tervehdys! Tänään tuli tehtyä sellainen päätös, että irtisanouduin vakituisesta työstäni ns. tyhjän päälle. Muuta mahdollisuutta ei ollut, sillä en voinut siirtyä firman sisällä eri esihenkilön alaisuuteen.
Jatkuva hiillostus, mitätöinti, huutaminen, nöyryyttäminen ja tylyttäminen mitä olen kokenut lähes päivittäin ajoi minut tähän pisteeseen, jossa en vain yksinkertaisesti jaksa enää. Mulla vain yksinkertaisesti alkaa mieli särkymään niin pahasti, että parempi lähteä pois, ennen kuin pysyvää vahinkoa jää. Olen psyykkisesti täysin rikki ja loppu silmätikkuna olemiseen. Kiusaaja on siis tässä tapauksessa esihenkilöni ja aiempi vuodatus aiheesta Palkkakeskustelusta heinäkuun alusta lainattuna alla:
"Päivitystä tähän omaan tilanteeseen. Siirryin 9kk sitten yrityksen sisällä eri tehtäviin. Laboratoriotyöstä toimistotyöhön, jossa päävastuuna tilausten käsittely, hankinta, tuotehallinta ja logistiikkaan liittyvät asiat (kuljetusten järjestely). Paljon ollut uutta opittavaa ja pääosin olen pitänyt tätä siirtoa ihan järkevänä näin jälkeenpäin katsottuna. Ainakin olen kartuttanut erilaista työkokemusta ja vahvistanut asemaa työmarkkinalla edes hieman. Koulutukseni on siis turvallisuusalan Tradenomi, mutta en ole koulutusta vastaavalla alalla. Palkka tällä hetkellä 3110e/kk, eli ei ihan tämän ketjun keskiarvoon päästä .
Vaikka kohtalaisen hyvin olen viihtynyt tässä uudessa positiossa, olen ensikertaa tilanteessa, jossa olen ajautunut esihenkilöni epäsuosioon. Tällä hetkellä taidan olla erityisesti silmätikkuna työyhteisössä, ja tekemistäni seurataan aika tarkkaan hänen toimesta. Osin varmasti oma syy, kun olen virheitä tehnyt, mutta mielestäni ihan inhimillistä varsinkin tällä kokemuksella.
Se mikä hiertää on tapa, jolla tuo palaute tulee. En ole aiemmin kohdannut sitä, että virheistä huomautetaan lähestulkoon huutamalla ja muutenkin nöyryyttävällä tavalla (piilov*ilulla, sarkasmilla tai alistamisella). Tekee tuota toisinaan myös muillekin ja usein niin, että muutkin paikalla olevat kuulevat. Seurauksena tästä itsellä jatkuva virheiden pelko ja siitä syystä ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei mokaa. Jatkuva varuillaan olo on myös aika stressaavaa ja syö henkiset voimavarat aika tehokkaasti. Itseluottamus ja omanarvontunto myös lähellä nollaa tällä hetkellä.
Valitettavasti pyörii myös vapaa-ajalla nämä päässä ja aiheuttaa kieltämättä aika kurjan fiiliksen. Hämmentävä tilanne myös siitä syystä, etten ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut, sillä aiemmat esihenkilöt ovat olleet mukavia ja olemme tulleet hyvin juttuun. Jos jollakin kokemusta vastaavasta ja/tai neuvoja selviytymiseen, niin saa laittaa esimerkiksi yksityisviestiä.
Nyt olisi siis näillä näkymin jälleen vuorossa työtehtävien ja tällä kertaa myös työpaikan vaihto. En juuri muuta ulospääsyä tässä tilanteessa näe. Työtilanne myös yrityksessä heikentynyt, joten todennäköisesti tulee lähtö joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Mieluummin lähtisin vapaaehtoisesti saamalla uuden työn, joten ei auta muu kuin aloittaa nyt pian alkavalla kesälomalla aktiivinen työnhaku. Toivottavasti löytyisi mieluinen työ ja palkka pysyisi ainakin nykyisellä tasolla!
Rämpiminen työelämässä siis jatkuu minulla, ja tämä kirjoitus vähän kontrana siihen, kun monella tämän ketjun kirjoittajalla tuntuu menevän hyvin työuralla."
Kun kerroin irtisanoutumisestani, oli esihenkilön reaktio hieman hämmentynyt, mutta enimmäkseen ihan asiallisesti meni keskustelu. Toki sieltä tuli pakolliset epäilyt, että miten muka löydän uuden työn tässä taloudellisessa tilanteessa ja epäsuorasti vihjasi epäilevään sävyyn, että minkälaista työtä muka minä osaisin tehdä.
Kollegoilta sain tukea ja positiivista palautetta kanssani työskentelystä, ja myös heillä alkaa olla mitta täynnä ja työnhaku käynnissä. Kun yli vuoden saa jokaisesta pienestä asiasta kurat niskaan ja lähes suoranaiset vittuilut päälle, alkaa epäillä omaa älykkyyttä ja kyvykkyyttä suoriutua yhtään mistään. En toki ole mikään huippuälykäs, mutta ihan perusfiksu kaveri omine heikkoukseni. En todellakaan anna tuon ihmisen vaikuttaa minuun enää pätkääkään sen jälkeen kun suljen työpaikan oven viimeistä kertaa 18.1.2024.
Hieman toki huolettaa oma työllistyminen tässä taloustilanteessa, mutta se on vain uskottava, että elämä kantaa. Rohkea päätös tämä tietysti oli, mutta taloudellisesti ei ole hätää säästöjen ja pienien elinkustannuksien vuoksi. Olen jo aloittanut työnhaun, ja maanantaina jo yksi haastattelu. Kyllä tästä noustaan entistä vahvempana, vaikka kävin tämän kokemuksen johdosta hyvin lähellä murtumispistettä. Kävi miten kävi, tätä päätöstä en kadu ikinä, sillä ajan myötä tuossa tilanteessa olisin menettänyt mielenterveyteni kenties lopullisesti ja pysyvästi.
Ei muuta kuin pää pystyyn ja rohkeasti kohti uusia seikkailuja!
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille.
