Väittäisin, että “täysi hampaattomuus” menee liian pitkälle. Katsopa vaikka EU:n kilpailuviranomaisen (komissio) sivuja, montako keissiä on nostettu digijättejä vastaan. Piiiitkä rivi. Mikä taho esim. pakotti Applen yhtenäiseen kännyköiden latausjohtoon? Googlelle miljardien kilpailusakkoja. Amazonia höykytetty. Meta pistetty noudattamaan EU:n tietosuoja-asetusta. Jne. Myös Britannian kilpailuviranomainen on aika ärhäkkä. Ei päästänyt esim. Microsoftia helpolla Activision Blizzardin ostossa ja pakotti muutoksiin.
Perusongelma on pikemmin USA:ssa. Kongressissa käydään säännöllisesti kampaviinerikeskusteluja digijättien pamppujen kanssa, haukutaan ne myös julkisuudessa (tässä asiassa niin demokraatit kuin Trump-republikaanit samassa veneessä), mutta missä EU:n kaltaiset toimenpiteet? Ei juuri näy eikä kuulu.
Digijättien mega-asema globaalissa markkinataloudessa kun on osa USA:n väkivahvaa niin taloudellista kuin geopoliittista asemaa. Rapauttamalla seitsemän suuremmoisen jalustaa USA sahaisi omaa oksaansa. Tässä perussyy miksi Atlantin takana katsellaan sivusta megajättien mellastusta.
Suosittelen kovin lukea yllämainitusta Anu Bradfordin “Digital Empires”-kirjan. Myös Kiinan digipolitiikka ja kuinka se on osa diktatuurin välineistöä, selostetaan hyvin. Ehkä kerkeäisin jossain välissä kirjoittamaan siitä arvion foorumin kirjapalstalle:)
Pitäisikö tehdä aloite jollekin sijoituskirjailijalle, että tekisi kirjan osakkeiden MYYMISESTÄ.
Se on mulle vaikeeta, musta tuntuu että moni muu sanoaa samaa ja jopa sijoitusvaikuttajat puhuu sen vaikeudesta. Ainakin Karo toi sen Grillissään esiin.
Mulla on 4-5 osaketta salkussa, jotka on mulla myyntilistalla mutta silti haluan pitää ne koska ymmärrän ja uskon aliarvostukseen, ja varmuudella kun myyn niin ne nousevat. Miksi on niin vaikea päättää, että mulla on syy luopua niistä ja painaa MYYntinappia.
Ei tarvitse? Esa @Omavaraisuushaaste Juntusen uudenpuoleisessa “Viisas sijoittaja”-kirjassa on hyvää tavaraa osakkeiden myynnistä ja kuinka jalostaa oma myyntistrategia.
Yhtiön perusfundamenttien ollessa kunnossa on monissa tapauksissa “pidä” paras sijoitusohje, mutta aina salkkuun tulee pysyvästi happamoituvia yhtiöitä. Ja sitä varten jo valmiiksi teroitettu myyntisuunnitelma hyödyksi.
Olen viime vuosien aikana alkanut vakuuttumaan, että “some-touhu” tullaan ennemmin tai myöhemmin reguloimaan tiukalla kammalla. Niin paljon niin kovia asiantuntijoita on alkanut pitää ääntä tämän asian suhteen, ja ymmärtääkseni nyt myös tutkimusnäyttö sosiaalisen median tiettyjen toimintatapojen haitallisuudesta alkaa olla vakuuttavaa.
Nuo reguaalitoimiehdotuksethan on ollut aika mielenkiintoisia, mutta sinänsä ihan loogisia, kun niitä tarkemmin miettii. Paitsi että pilkottaisiin teknojättejä ja asetettaisiin rajoitteita datan keräämiseen ja hyödyntämiseen, niin ehdotetaan regulaatiota “loputtomaan scrollaamiseen”, automaattiseen seuraavan videon toistoon, seuraavan sisällön suositteluun, notificaatioihin jne.
Nämä kuulostavat nykymaailmassa huvittavilta toimenpiteiltä, mutta toisaalta ne ovat hyvinkin loogisia, kun niitä miettii ihmisen käyttäytymisen näkökulmasta. Ja esim. joku Googlen perhesovellus Familylink (ja varmaan monet muut) tarjoaa jo nyt kohtuulliset mahdollisuudet reguloida oman jälkikasvun puhelimista em. toiminnallisuudet aivoystävällisemmiksi.
Tätä kirjaa ko. aiheesta odotan tällä hetkellä innolla:
En tiedä onko nämä vielä edenneet, mutta rajoituksia suunniteltu:
Internetiä Kiinassa sääntelevä viranomainen CAC ehdottaa, että 16–18-vuotiaat saisivat käyttää kännykkää tai muita älylaitteita korkeintaan kaksi tuntia päivässä ja 8–16-vuotiaat tunnin. Tätä nuoremmat saisivat verkkoaikaa vielä vähemmän.
Kuvitelkaa Suomessa 16-18 vuotiaille 2 tunnin käyttöraja älypuhelimeen. Monellako prosentilla menee yli päivittäin tällä hetkellä?
Edit: ja on näissä somejäteissä myös se, että heillä on melkoiset joukot kalliita asianajajia ja oikeustaisteluihin rahaa käytettävissä. Tämä myös heikentää vastapuolen intoa lähteä jokaisesta risauksesta oikeuteen…
Hieno kirjoitus ja muistutus näistä teknojättien rajat ylittävästä voimasta yhteiskunnissamme.
Kyllähän tässä myös sijoittajilla on peiliin katsomisen paikka, meneekö raha lasten turvallisuuden ja elämän edelle? Jokainen järjissä oleva aikuinen tietää että sosiaalisen median työntämä on vahingollista lapsille.
Itse näkisin että valtion ei pidä lähteä lapsia kaitsemaan. Jos halutaan kännykkäbanni koulupäivän ajaksi (tai oppituntien) niin peukku ylös ja jos halutaan tarjota vanhemmille tapa rajoittaa pentujen netin ja/tai käynnykänkäyttöä vanhempien hallinnassa olevin työkaluin niin myös peukku ylös, mutta siinä kohtaa kun joku laki alkaa latomaan tällaisia rajoituksia myös koulun ulkopuolella ilman että vanhemmilta kysytään niin haluan muuttaa pois kyseisestä diktatuurista.
Olen täysin samalla linjalla tiktokista ja sen haitallisuudesta lapsen kehitykseen, tulevaisuudessa odottaa suuri kuorma(hoitovelka) mielenterveys ongelmia nuorilla aikuisilla ja hoitojonot pitenevät kokoajan, keskustelin aika vasta yhden psykiatrisen hoitohenkilön kanssa ja olimme täysin samaa mieltä ja ongelma on jo olemassa hoitojonot ovat liian pitkiä hoitoon pääsemisessä nuorilla, mikä on tosi surullista ja pahimmillaan johtaa itsemurhaan kun ei pääse hoitoon ajoissa.
Olisi aika todellakin tehdä jotakin rajoituksia sos.mediaan nuorille kehittyville lapsille ja nuorille aikuisille, en tiedä miten mutta rajoituksia tarvitaan ja pian jotenkin.
Väittäisin että ongelma on todella suuri ja perustelen asiaa mm. kaventuneet sosiaaliset suhteet ja kahden väliset kohtaamiset kasvokkain on nykylapsilla paljon vähentyneet sos.median myötä, on päivän selvää ettei se ole luonnolliselle kehitykselle hyväksi jos lapsen sosiaaliset kontaktit on vain sosiaalinen media ja puhelin on koko “elämä”.
Ihminen tarvitsee toista ihmistä ja oikeita kohtaamisia, se toinen ihminen ei voi olla sosiaalinen media tiktokkeineen. Rajoituksia tarvitaan ja pian mutta miten se hoidetaan on vaikea kysymys.
Voisin selostaa vaikka kuinka pitkään aiheesta mutta kirjoittaminen ei ole vahvinta osaamistani niin jatketaan toisten mutta aihe on todellakin vakava.
Uskallan väittää, että someriippuvuus seurauksineen ei ole pelkästään lasten ja nuorten ongelma. Uskon, että iso osa 20-40 vuotiaista on jo niin pahasti koukussa, että tästä aiheutuu keskittymisvaikeuksia, masennusta ja/tai muita mielenterveysongelmia.
Osun tähän 20-40v joukkoon ja olen vuosien aikana tiedostanut enemmän ja enemmän tuhlaavani aikaa somessa (verrattain ikäryhmääni uskon silti käyttävän näitä applikaatiota keskivertoa vähemmän alunperinkin). Päätinkin laittaa muutama kuukausi takaperin puhelimeen rajan 1h per päivä kaikille oman tulkinnan mukaisesti turhille applikaatioille. Kummasti nyt tartun useammin kirjaan tai touhuan pieniä arjen askareita enemmän. Opiskelu onnistuu myös huomattavasti nohevammin kun en rasita aivojani jatkuvalla informaatiotulvalla, joka on täysin hyödytöntä sellaista.
Tästä huolimatta, töiden sekä opintojeni takia naamani on kuitenkin kiinni näytössä hyvin pitkiä pätkiä päivästä Ruutuajan kokonaisuudessaan eliminoiminen on ainakin itselleni tästä syystä täysin mahdotonta.
Some-riippuvuus on todella suuri ongelma, mutta asioita voi aina laittaa myös huonompaan suuntaan, eli ratkaisu pitäisi miettiä tarkkaan. Miten valtio voi estää ihmisiä käyttämästä puhelimiaan, ja kuuluuko tällainen yleensä valtiolle? Kyllähän epäterveellinen ruoka, liian vähä liikunta, jne. ovat ongelmia siinä, missä somen liikakäyttökin. Pitäisikö valtion samalla logiikalla määrätä ihmisiä myös juoksemaan pururadalle ja syömään salaattia? Ongelmana on myös se, että kun puhutaan valtion tekemisistä rajotteista, niin siellähän on aina vankilalla uhkaus viime kädessä takana. Eli jos valtio tekee säännön ja sääntöä rikotaan, niin siitä tulee rangaistus, joka on joko sakko tai vankeus ja jos sakkoa ei maksa, niin tuo etenee lopulta vankeudeksi. Ajatus siitä, että somen liikakäytöllä tai epäterveellisellä syömisellä lentää linnaan, tuntuu aika väärältä.
Somen käyttö, syöminen, liikkuminen, jne. tämä on vanhempien työtä ja väitän, että ongelmaa vain pahennetaan sillä, että vanhempien vastuuta yritetään sysätä valtiolle. Koska valtio ei pysty kuitenkaan asialle tekemään mitään, mutta se poistaa samalla entisestään syitä vanhemmilta hoitaa oma osuutensa asiasta ja tekee ihmisistä vielä avuttomampia.
Tulevaisuutta ajatellen lähtisin mieluummin ohjaamaan lapsia ja nuoria pois sos.median käytöstä kuin että täysi stoppi rajoituksineen, se ei varmasti toimi. Ehkä lähtisin juurta jaksain selittämään lapselle algoritmeistä ja vaaroista mitä se voi aiheuttaa ja aiheuttaa ja selittäisin myöskin tämän psykologisen puolen masennuksineen mitä se aiheuttaa, (no tavallaan ihan sama asia aikuiselle) ja miten sillä voi ohjata ihmismieltä kun toistetaan tiettyä kaavaa niin ajatuksia voi muuttaa suuntaan tai toiseen jopa poliittista näkemystä.
Itse olen lopettanut sos.median käytön ja huomaan kyllä eron, tavallaan sellainen paine jonkin sortin “ahdistus” poistui kun lopetin sos.mediat alkuun outoa mutta tottuu kyllä, eron huomaa varsinkin niin kun muita katsoo (ihan aikuisia ja nuoria) jotka ei muuta tee kuin aina puhelin kourassa muka tärkeää katsomassa(mikä ei ole tärkeää) ja itse kun sen olen lopettanut niin helppo verrata kun ei siellä oikeasti ole niin tärkeää että pitää kokoajan päivystää. Aikaa jää muuhun tärkeämpään elämään vaikka esim. lasten kanssa touhuamiseen paljon enemmän ja elämä on “rikkaampaa”, merkityksellisempää ilman älylaitetta kokoajan kourassa.
On mulla tili on kyllä olemassa facessa mutta en sitä käytä, huomasin miten vapaa ajankäyttöni aina luisui sos.mediaan että olisikohan jotain uutta sitten tein pikkuhiljaa muutoksen ja lopetin käytön kokonaan (no kerran pari vuodessa saatan käydä), ei se todellakaan ole pakollinen.
Twitteri tili on lähinnä osakehommia varten jonka myös lopetin kun huomasin siitäkin vain häiriötä, informaatioähkyä alkaa tulemaan, no joskus tulee X sää katsottua mutta harvemmin.
Kun kaikki rakentuu somen ympärille, väistämättä jossain välissä tulee sukupolvi jolle somen ulkopuolisuus on yhtä raikas kokeilu kuin Facebookkiiin tilin tekon 2006.
Somen karsiminen on kuin ympäristöystävällisyys. Peukkua, sydäntä ja right on!ia tulee jos nousee aiheeksi. Mutta massakäyttäytyminen ei muutu jos jokaiseen digitrendiin osallistuminen on must meta julkista sektoria myöten.
Sitä tympääntyvää sukupolvea innolla odottaen… …tänne kirjoittaen.
Kyllä olen sen itsekin huomannut, että pelkästään somen seuraaminen haittaa kognitiivisia ponnisteluja melko tehokkaaksi. Usein saan huomata meneväni tietokoneelle tarkoituksena tehdä jotain järkevää ja tuottoisampaa, mutta sitten sitä jotenkin kuin ohjelmoidun robotin tavoin menee ensin uteliaisuudesta katsomaan kaikki somet ja keskustelupalstat läpi. Ennen kuin sitä huomaakaan, on somen “pläräämiseen” mennyt aikaa ainakin puoli tuntia. Samalla olo alkaa veltostua ja saa huomata lykkäävänsä niitä järkevien ja tuottoisempien juttujen tekemistä myöhemmäksi, koska “ei enää jaksakaan”, koska aivot ovat jotenkin laiskistuneet siinä ajassa, joka kuluu somen seuraamiseen.
Olen keski-iän lisäksi luonteeltani ihminen, jolla on yleensä melko hyvä toleranssi kaikkea riippuvuutta aiheuttavaa kohtaan. Silti somen seuraaminen (hirveästi en olen itse mitään henkilökohtaisia juttuja omasta elämästäni jakanut enää vuosiin) on onnistunut saamaan jopa minut ainakin jonkinlaiseen riippuvuussuhteeseen. Sitähän se on, kun merkittävä osa päivittäisestä ajasta kuuluu toisten elämien, tekemisten ja mielipiteiden seuraamiseen sen sijaan, että keskittyisi täysillä siihen oman elämänsä elämiseen ja lisäarvon tuottamiseen siihen ja omalle perheelle.
Onhan se periaatteessa tervettäkin toki, että ympäröivä maailma ja sen lähimmäiset jossain määrin kiinnostaa tällaista introverttiäkin, mutta rajansa kaikella. Ei pitäisi ruokkia petoa. En haluaisi maailmasta ainakaan enempää sellaista, että joidenkin nuorten suurin päämäärä elämässä olisi joku somejulkisuus ja siitä saatavan varallisuuden tavoitteleminen. Kyllä maailma ja ihmiskunta kaipaa jotain merkityksellisempää.
Haha, mulla on ollut just sama kirja ilta/lenkkikuuntelemisena, täytyy uudelleen käydä toi myynnin osuus läpi. Itse asiassa kyseisestä kirjasta poimin sen ajatuksen, että jos haluan myydä X osakkeen, luovu - äläkä haikaile - jälkikäteen voi analysoida oliko virhe, ja miksi.
Hauska sattuma, että Capman mulla yksi, joista haluisin luopua, mutta toisaalta uskon pitkällä tähtäimellä.
on vahingollista lapsille.
