Särähti se itselläkin, mutta rahaston suorittaminen huomioituna, rauhallinen liikehtiminen ei ole ollut ainakaan huono valinta. Tykkään tyylistä, koska se on omasta hosumisestani vahvasti poikkeavaa.
Phoebus on vielä suurin rahastosijoitus, reilun viikon päästä rahastopodium siirtyy Elitelle. Phoebusta lisätään kuitenkin aktiivisesti sitäkin.
Selvästi Suurin uhka sijoitusvarallisuuteni kehittymiselle olen minä itse.
Pyrin vähentämään sen riskin merkitystä seuraavien vuosien aikana määrätietoisesti.
Tätä @SijoitusSeppo:n tekemää biisiä on tullut kuunneltua ripittinä tänään, niin nyt kulkee hyvin! 
+1 Nordea täältä bingo takarivissä. Melkeen kuin mallisalkkuefekti männävuosina.
Verneri on postannut pörssin suuntaan viestin ja siinä annetaan ymmärtää, että USA osakkeissa on heikko tuotto-odotus eteenpäin
Asteikko 0,2…0,55 ja selitykset
Mikko Mäkisen haastattelusta Alokas haastattelee-ketjussa sai uskonvahvistusta omaan tekemiseen. Mukava huomata onnistuneensa tekemään samoja peliliikkeitä kuin Mikko💪🏼
Kirjoitetaan nyt taas ajatuksia tänne, jos tästä apua itselle on. En tiedä lukeeko näitä kukaan
Pian tulee 4kk tuosta synkästä hetkestä, kun irtisanouduin vakituisesta työstä ilman uutta työtä odottamassa. Tuo päivä ja siitä koituneet seuraukset pyörivät edelleen mielessä joka hetki. Näin jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten ihminen ajautuu tuohon tilaan. Olen yrittänyt sitä järjellä perustella itselleni, mutta en kaiketi koskaan tule löytämään vastausta. Näin jälkikäteen luovutin kyllä uskomattoman helpolla, mutta jotain siinä ihmisessä täytyy olla, kun ajauduin tuohon pisteeseen asti. Enkä ollut ensimmäinen.
Paljon pohtinut myös omaa toimintaani liittyen tuohon pisteeseen ajautumiseen. Olinko hyvä työntekijä? Jossain määrin kyllä, ja toisaalta taas en. Tuo tietynlainen stressitila ja jatkuva varuillaan olo odottaen, että koska tulee taas huudot ajoivat kaiketi aivot tietynlaiseen hälytystilaan. Jossain kohtaa aloin välttelemään tämän esihenkilön kanssa kommunikaatiota, sillä jos esimerkiksi esitti kysymyksen, tuli vastaus melko todennäköisesti todella tylyyn sävyyn. Jonkinasteinen depressiokin tuosta seurasi, eikä siinä tilassa ole parhaassa iskussa tietenkään. Viimeinen niitti oli julkinen nöyryytys muiden läsnäollessa. Olin kyllä tehnyt jonkinasteisen virheen, mutta ei tuo silti oikeutettu ollut. Pahimpia itselle oli juuri nuo tilanteet, jossa lytättiin muiden kuullen eli ns julkinen nolaaminen.
Tuossa tilanteessa rationaalinen ajattelu sumeni täysin ja “taistele tai pakene” reaktio aktivoitui. Pikkuhiljaa nk. ahdistuksen astia alkoi täyttymään ja yhtenä hetkenä läikkyi yli. Siinä hetkessä ei näe menneisyyttä, eikä tulevaisuutta, vaan haluaa vaan pois tilanteesta. Tuo hetki pyörii päässäni edelleen lähes joka hetki. Tuntuu, että mieli jäi tuohon päivään ja ylipäänsä edelliseen työhön, joka oli siis muuten melko mielekästä. Sen menettäminen ainakin osittain omasta syystä tuntuu todelta pahalta. Todella kova ikävä vanhaa työyhteisöä ja harmittaa todella paljon, että tuli lähdettyä tuolla tavalla. Tietyllä tapaa hävettää oma toiminta myös.
Järjellä ajateltuna erittäin huono ratkaisu, mutta ihminen on valitettavasti tunteiden vietävissä monien päätösten suhteen. Nyt jälkikäteen tiedän, miten olisi tullut toimia missäkin tilanteessa ja miten lähteä asiaa ratkomaan. Se harmittaa todella paljon, mutta ajassa ei pääse taaksepäin. Tärkeintä olisi ollut hakea apua kollegoilta/työterveydestä ja HR:stä jne. Jää ikuiseksi kysymysmerkiksi, että miksi en osannut toimia yhtään paremmin tuossa tilanteessa. Sulkeuduin ja jähmetyin täysin. Jälkikäteen en tunnista itseäni tästä tarinasta, ja toisinaan vaikea uskoa tätä todeksi. Edelleen toivoisin herääväni, ja kaikki olisi vain unta. Ajatuksissani pyörii jatkuvasti kysymys “miten näin tapahtui”. Tiedän toki pitkälti syyt, mutta tuskin koskaan löydän tuohon kysymykseen täydellistä vastausta.
En täysin syytä esihenkilöäni tapahtuneesta, sillä toimin itse jälkikäteen ajateltuna todella väärin tuossa tilanteessa, kun en asiaa ottanut puheeksi. Katumus tunteena syö kyllä ihmistä todella paljon, mutta sen kanssa on vain elettävä. Jonain päivänä se laimenee varmasti ja tämäkin asia unohtuu. Voi toki viedä jopa vuosia. Ammattilaisen kanssa olen käynyt tätä työstämässä ja omassa päässä tottakai päivittäin.
Kirjoittelen tästä tapauksesta myös siitä syystä, ettei joku toinen tekisi samaa virhettä. Kivulias kokemus kokonaisuudessaan, mutta tästä voi vain ottaa opiksi. Nyt siis uudessa työssä ja ihan hyvin menee. Ei kovin mieluisa työ, mutta onneksi on töitä. Pienessä firmassa koeajalla talouden taantumassa saa toki melkoisessa jännityksessä elellä
Älä nyt ainakaan sitä häpeä että irtisanouduit ja vaihdoit työpaikkaa. Ei sinulla ollut mitään velvollisuutta jäädä ja työpaikkaa nyt voi vaihtaa ihan mistä syystä itse lystää. Olen muutenkin sitä mieltä että välillä on hyvä vaihtaa työnantajaa niin ”näkee vähän maailmaa”.
Ratkaisu oli täysin oikea, mikäli ajautuu tuollaiseen tilaan niin on parempi lähteä. Jälkikäteen tietysti voi ajatella mitä olisi voinut tehdä toisin, kuitenkin kun entinen esimiehesi sai sinut voimaan henkisesti huonosti, niin silloin ei voi odottaa sellaista toimintaa kuin kunnon rauhoittumisen jälkeen. Mikäli olisi sinne jäänyt, niin tuskinpa se tilanne olisi paremmaksi muuttunut, todennäköisesti paljon huonommaksi.
Uskon että ainoa ja oikea päätös! Tunteet käyvät laidasta laitaan ja alemmuuden/ huonommuuden tunteista puhumattakaan. Asian käsittelyyn voi mennä vuosiakin. Vihantunne pahin jos luottamus on menetetty, mutta kyllä sekin jossain kohtaa hiipuu. Oppii myös tietämään rajansa mikä sopii ja mikä ei. Tsemppiä uuteen. On niitä toimitusjohtajia pubiinkin töihin mennyt ja hyvin pyyhkii henkisesti, rahahommat ja stressaavan ympäristön jäätyä.
Varmasti oikea päätös ainakin sillä hetkellä. Ainahan voi jossitella… Oletko miettinyt vaihtoehtona hakea sinne vanhaan duuniin takaisin? Siinähän sitä joutuu oiekasti pohtimaan olisiko se sen arvoista? Plussat ja miinukset, niin pisteet kertoo suuntaa antavasti.
Itsellä ollut jo vuosikymmeniä sitten erilainen tapaus. Syynä oli puhtaasti palkka ja edut, minkä takia lähdin todella hyvästä työyhteisöstä. Sitten kävi vielä, niin että uusi työ loppui laman takia aika nopeasti. Itse en hakenut takaisin vanhaan paikkaan vaikka mieli teki. Jotenkin en vain “kehdannut”, kun uusi ura oli loppunut ja halusin jotain uutta. Monesti sitä irtisanoutumista mietti jälkeenpäin, että olisiko sittenkin pitänyt vaan jäädä. Kyllä se alkuun kävi muutamanakin vuonna mielessä, mutta sitähän ei koskaan tiedä miten asiat olisivat menneet. Kyllä se oma ura ja työpaikat löytyivät jatkossa ihan hyvin tällä valinnalla. En kadu!
Tsemppiä uuteen!
Mahdotonta tietenkin sanoa, oletko ollut hyvä vai huono työntekijä, kun en sinua tunne. Mutta sen sijaan kirjoittamasi perusteella on helppo olettaa, että sinulla on ollut kerrassaan surkea esimies, eikä se tilanne muuksi muutu jonkun työvirheen takia. Mulkeroista ei yleensä tule mukavia, kun antaa ajan kulua. Päinvastoin. Ja omaa terveyttään ei kannata riskeerata mulkeron esimiehen vuoksi. Tai ylipäätään työn vuoksi.
Itsellä tulee kohta huonosta duunista irtisanoutumisesta 23 vuotta. Sinällään kuvioiden muutos oli ennalta suunniteltu, mutta lopullinen irtisanoutumishetki sittenkin itsellekin yllätys. Siitä lähtien on sitten eletty yrittäjäelämää. Eikä ole kaduttanut päivääkään. Semminkin, kun duuni on mennyt aika mukavasti päällekkäin harrastuksen kanssa.
Ainakin yhteen asiaan voi luottaa. 
https://twitter.com/mikaelrautanen/status/1782840958150709503
https://twitter.com/AcumenFutures/status/1782692997034889582
ja Mikaelin vastaus:
https://twitter.com/mikaelrautanen/status/1782831240028033101
Tukipaketti läpi.
Tämä on pahimpia virheitä, mitä esihenkilö voi tehdä. Rakentava palaute pitää aina antaa kahden kesken. Mielestäni teit oikean päätöksen - life is too short to work with jerks. Tuollainen tapaus voi olla myös voimaannuttava, huonosta kohtelusta voi jäädä sellainen kyllä minä teille vielä näytän -fiilis, joka voi olla yllättävänkin hyvä motivaattori. Kiva kun avauduit ja hyviä jatkoja uuteen työhön!
Kyllä tuo minun mielestä oli täysin väärä päätös. Mutta jokainen tekee virhearvioita ja asioita, joita katuu jälkikäteen. Kyse on tällä hetkellä siitä, että miten tästä eteenpäin ja miten tämän katumuksen voi selättää. Kuten kirjoitin, niin ammattiavulla ja ajan kanssa laimenee varmasti.
En usko voivani tuohon samalle toimipisteelle palata vaikka kysyisin. Sain siis melko negatiivisen palautteen esihenkilöltäni ns exit keskustelussa.Toki samassa firmassa on toinenkin toimipiste jossa aikanaan olin monta vuotta ja sinne olisi hyvät välit. Sitä vaihtoehtoa voi jossain vaiheessa harkita mikäli siellä itselle sopivia töitä joskus on tarjolla.
Ei viitsisi muutenkaan heti lähteä uudesta paikasta, kun oppinut hyvin hommat ja pieni firma käyttänyt aikaa perehdytykseen. Toki jos lähtöpassit tulee muista syistä niin sitten voi harkita.
Kiitos tsempeistä ja tuesta kaikille yhteisesti!
Luonnollisesti muodostat itse mielipiteesi ja analysoit tilannetta tämän hetken lähtökohdista ja pähkäilet erilaisia skenaarioita mitä ois voinu olla ja mitä ois voinut tehdä toisin.
Sanon kuitenkin uudelleen, että katso viestejä mitä kirjoitit tilanteen oikeasti ollessa päällä. Pidän todennäköisenä, että mikäli olisit pysynyt aiemmassa paikassa niin olisit parhaillaan erittäin pitkällä sairaslomalla mielenterveyssyistä. Mikäli katsot sulle kirjoitettuja kommentteja nyt ja tuolloin tilanteen ollessa päällä, niin kannattaa miettiä miksi käytännöllisesti katsoen kaikki kommentoineet forumistit pitävät lähtöä aiemmasta paikasta viisaana ratkaisuna.
Omasta mielestäni aiheutat itsellesi aivan turhaan pahaa mieltä vatvomalla tuota. Nyt vaan eteenpäin, vanhat unohtaen.
