Meillä oli liikunnan opettajana vanhan liiton ADHD. Hän luennoi myös terveystietoa. Luentojen aikana hän ei pysynyt paikallaan vaan oli pakko pitää itsensä liikkeessä. Eli jalan oli pakko vispata, nousta seisomaan tai jollain muulla tapaa pitää itsensä stimuloituna.
Yksi ADD-tapaus oli tupakaverina. Keskittymisen puute selkeästi haittasi elämänhallintaa vaikka oli fiksun oloinen. Muistan kun hän sai pällitestin logiikkaosiosta täydet pisteet ja sanoi niiden olevan helppoja. Samaan aikaan vaatteet olivat jatkuvasti väärin puettuja ja yleinen keskittyneisyys heikkoa.
Tuomas Enbuskella taitaa olla myös ADD ja jotkin hänen bloginsa ovat surullista luettavaa, esim. millaista on unohtaa joka viikko avaimet sisälle.
Nuorison rappiosta: Olen aivan samaa mieltä ylläolevien kanssa, että vanhempien vastuu asiasta on suuri ja he pystyvät kaikkein eniten vaikuttamaan asiaan. Todistettavasti kuitenkin meillä on iso määrä vanhempia, jotka eivät kykene tai halua tarjota lapsilleen rajoja ja suojaa dopamiiniloukuilta. Jos siis ratkaisumme on, että vastuu on yksin vanhempien, niin suuri osa lapsia jää vähän hunningolle, mikä on sääli. Jos vanhempi ei tarjoa suojaa, niin lapsella on melkoinen vyyhti rakenteellisia haasteita setvittävänään:
-sosiaalisen median algoritmit, joita iso joukko parhaita psykologeja ja käyttäytymistieteilijöitä on suunnitellut mahdollisimman koukuttavaksi
-sosiaalisen median (käytännön) ikärajattomuus
-suuret ryhmäkoot ja koulutetun henkilökunnan puute päiväkodissa ja koulussa
-erityisopetuksen, tasoryhmien ym. erityishuomiota vaativien oppilaiden tuen puute
-koulun ja opettajan auktoriteetin rapautuminen lapsen oikeuksien varjolla
-liikuntamahdollisuuksien väheneminen ja “laitostuminen” urbanisaation myötä
Sillä, että sosiaaliseen mediaan tulisi esim. vahvan tunnistautumisen kautta todennettava ikäraja, älypuhelimet kiellettäisiin lain nojalla peruskoulussa ja kouluun palautettaisiin erityistukea vaativien oppilaiden ryhmät auttaisimme niitä lapsia ja nuoria, joiden vanhemmat eivät ole kyenneet/halunneet tarjota lapsilleen riittävää tukea ja kasvatusta. Siihen lisäksi nuo vanhempien puolipakolliset koulutustilaisuudet ja lisää liikuntaa kouluihin, niin ai että.
Tämä taitaa olla muuten myytti vailla faktapohjaa. Peruskoululaisten kuntotestauksissa kaupunkimaisten kuntien nuoret menestyvät parhaiten, sitten taajaan asuttujen kuntien ja huonoiten maaseutumaisten kuntien nuoret. Isommissa kaupungeissa on tietysti paljon enemmän valinnanvaraa harrastusten suhteen.
Näinhän se taisi jossain jutussa olla. Ei ehkä intuitiivinen tulos, mutta ihan mahdollinen.
Veikkaan että kaupungeissa koulumatkat ym. tehdään useammin jalan tai pyörällä. Miksei se maaltakin onnistuisi, mutta jos matka on kovin pitkä niin se ei ole realistista. Sitä arkiliikuntaa tulee helposti kaupungeissa enemmän. Toki kai niitäkin nykyään kuljetaan sähköskooteilla sun muilla. Ennen maalla ehkä tehtiin sitten iltapuhteina fyysisiä töitä, mutta tuskinpa enää monessakaan paikkaa.
Minusta tämä liikkumattomuuden iso ongelma on muutenkin nimenomaan kaiken arkiliikunnan vähäisyys - työt/opiskelu on istumista, siirtymät ja matkat usein autossa istumista, muu vapaa aika kun urheilu niin ikään usein puhelimella / koneella istumista. Sama aikuisilla ja lapsilla. Arkiliikuntaa on todella vähän. Siihen yhdistää vielä heikon ruokavalion niin kilojahan siitä tulee väkisin.
Vaikka sinne saisi salikerran tai padel vuoron viikkoon, niin määrä jää helposti aivan liian vähään ihan perus suosituksiinkin nähden. Ihmiset tarvitsisivat jonkun kannustimen arkiliikunnan lisäämiseen. En kylläkään tiedä mikä voisi toimia.
Mistään mitään tietämättömänä, minun mielikuvani asiasta on ollut juuri päinvastainen. Jäänyt kaupunkiasujien puheista se mielikuva, ettei lapsia päästetä esimerkiksi pyörällä kouluun, koska kova liikenne ja useita tienylityksiä jne. Aikoinaan keskustassa asuneena en kyllä myöskään muista koskaan nähneeni lapsia aamuisin menossa minnekkään (jotain yhtä poikkeusta lukuunottamatta).
Maaseudulla taas jos matkaa on alle 10km niin menet pyörällä, koska milläs muullakaan menisit. En muista asuinpaikoista tiedä, mutta täällä 10km on se raja milloin saat koulukyydin.
En laita yhtiöketjuun, sillä menee jo vähän sivuraiteille. Mutta eikö @ValkoinenPeura noissa yhtiön omistusjärjestelyistä tekemissäsi huomioissa olisi jo orastavaa jutuntynkää asiasta kiinnostuneelle ja asioita penkomaan tottuneelle journalistille? Aivan hyvin voisi selvitä jokin looginen lopputulema tai sitten järjestelyitä jotka eivät täysin kestä päivänvaloa.
Toki juttuvinkki voi hautautua jonnekin tärkeämpien uutisten alle kuten: Aarni Mikkola paljastaa: Näin paljon paino on pudonnut lihavuusleikkauksen jälkeen
Mutta niin tai näin, ainakin mielenkiintoinen bongaus.
Eikös tuossa viestissäni nimenomaan enemmän pidetty huolta kehosta kun vältetään se epäterveellisin osa? Vähän kuin ehdottaisi viskipullon juomisen sijaan tuopillista olutta.
Kaikki kohtuudessa, niin hyvä tulee. Vesikin on myrkky jos sitä liikaa juo.
Mikä on muuten teillä muilla ollut keino motivoida muksuja liikkumaan tai muuten aktivoitumaan? Itse pyrin ainakin kannustamaan harrastuksiin. Mutta jotenkin näen, että tärkeää olisi saada luotua sellainen positiivinen päivittäisen tekemisen meininki, sillä ei harrastus voi olla ainoa liikkumaan kannustava. Asumme myös suht lähellä koulua (alle 1,5 km) ja esim. koulumatkoja en suostu kuskaamaan, kun on olemassa hyvä ja vain yhden aika turvallisen autotien ylityksen sisältävä koulureitti.
Toisaalta paljon olisi vielä parannettavaa. Olen liian usein känny kädessä ja esim. talvella meni liian usein sisällä löhöilyksi homma, sillä sairastelut ja oma liikuntavamma veivät mehuja ja mahdollisuuksia yhdessä puuhailuun.
Meillä kaikki kolme lasta laitettiin pienenä luistelukouluun, joka johti jopa MM-tason kilpaurheiluun. Ei ole tarvinnut erikseen motivoida lapsia liikkumaan kun ohjelmaa on ollut valmiiksi ohjelmoituna yli 20 tuntia viikossa. Ja kun sijoitusfoorumista on kysymys niin parhaimmillaan lasten harrastukseen kulunut 3 x 800 eur/kk vaihtoehtoisesti sijoitettuna vaikkapa maailman laajuisesti hajautettuun rahastoon olisi toki tuottanut ison tukun rahaa, mutta onhan tämä ollut kaikin puolin yksi parhaista sijoituksista missä on mukana ollut.
No mutta meillähän on suomessa tällä alalla maailman kärkeä oleva yksisarvistekkifirma joka tarjoaa näitä ratkaisuja päivittäistavarakaupan yhtiöille! Ruotsissa tämäkin olisi pörssissä.
Relexiä tarkoittanet? Meinasin muuten offtopicina hiukan ihmetellä yhtiön nimenvalintaa kun on olemassa jo huomattavasti suurempi RELX-niminen informaatio- ja analytiikkayhtiö jonka nimi äännetään relex (sen markkina-arvo on New Yorkin pörssissä $79 miljardia) mutta tuohan on näköjään muuttanut nimensä RELXiksi vasta 2015 (sitä ennen Reed Elsevier) kun suomalainen yhtiö näyttää olevan perustettu jo 2005. Luulisi että nimenmuutos olisi siitä huolimatta järkevä erottautumiskeino.
(Tulee väkisinkin mieleen myös Pariisin pörssissä listattu €8 miljardin Rexel mutta…)
Ollaan annettu pienestä asti vapautta juosta pitkin mantuja, vaikka itse ollaan pelätty, että jäävät auton alle tai hukkuvat.
Herkästi niitä lapsia varjellaan tahattomasti liikunnalta, kun istutetaan rattaissa sen sijaan, että käveltäisiin muksun kanssa samaa tahtia ja liikkuminen tapahtuu lähinnä leikkihetkinä.
Mutta juu…
Lapset on erilaisia ja se pitää ainakin hyvöksyä. Meidän poikaa ei saa mihinkään ryhmäliikuntatunnille, mutta on nyt jo ihan ruskea, kun on painanut menemään pitkin mantuja pitkiä lenkkejä ja viettänyt päivät skuuttaamassa.
Kohta lähdetään hänen kanssaan ainakin yhden yön melontaretkelle, vaikka pelottaa ihan hemmetisti, että hukutan vielä mokoman. Pitää vain luottaa siihen, että selvitään ehjin nahoin.
Viime syksynä käytiin patikoimassa reilu kymmenen kilsaa. Hön on siis vielä toistaiseksi 11v.
Tytölle (kohta 15v) taas jalkapallo on kaikki kaikessa, mutta silloin kun ei ole treeneissä tai liikuskelekavereiden kanssa (siihenkin käyttävät mieluummin bussia), hän ei oikein ole ollut innostunut muuten vain liikkumaan.
Hän on ihan terve hoikka nuori niin olen vain levittänyt kädet ja ajattelen, että lapset on yksilöitä siinä missä sinö ja minä. Turha toista on pakottaa ryhmäliikuntatunnille ja toista pihalle viilettämään pyörällä, jos se ei tunnu heistä omalta jutulta.
Anteeksi 
