Olen näköjään sosiaalipummi yrittäjä. Maksan yeliä 10-11 tuhannen euron tulojen mukaan. Tarkemmin en muista mitä se oli, mutta minimillä mennään. Tässä yelissä itseäni harmittaa kun rahat eivät ole omassa hallinnassa ja jos minusta vaikka aika jättää ennen aikaisesti yeliin kertyneet hilut eivät jää perillisille.
Itse olen säästänyt vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen (joo korkeat kulut, mutta tiettyyn pisteeseen verovapaata) ja lisäksi olen vakuuttanut itseni tapaturmien/sairastumisen varalta. Vapaaehtoisesta eläkevakuutuksesta saa nostettua haluamansa määrän tarpeen mukaan kuukaudessa ja rahoille voi odottaa jonkin näköistä tuottoakin. Tämän lisäksi tietenkin sijoitan omia rahojani ja kerrytän puskuria.
En kiellä etteikö järjestelmässä olisi myös ”vapaamatkustajia”, mutta kaikki eivät sellaisia ole. Osa haluaa vaan itse järjestellä omat tulevat eläkkeensä ja sen pitäisi olla mielestäni hyväksyttävää.
En usko Juurikki, että törmäät minuun kadun kulmalla pummimassa veronmaksajien rahoja tulevaisuudessa.
Mielestäni Pyysingin sarkastiset heitot ja poliittinen ironia toimivat hyvin. Jo se, että niille annetaan setämies -kehu, on onnistumisen osoitus. Kiva lukea tekstiä, jossa ei kumarrella liiaksi eikä yritetä miellyttää jokaista poliittista laitaa.
Tuo on hyvin sanottu. Varmaan viittasi esimerkiksi osakepoimintaan, jossa haastetta kyllä riittää. Kuitenkin tässäkin sijoitusviisaudessa kuten melkein niissä kaikissa on puoli että hieman näkökulmaa kääntämällä sitä voi hieman kyseenalaistaa. Tässä tapauksessa indeksisijoittaminen on se aika helppo tapa kuitenkin eikä hän mielestäni ole tyhmä vaan aika viisas joka sanoo näin.
Täälläkin yksi sosiaalipummi, jos mittarina käytetään YEL-tuloa. Käytännössä minimillä menty koko ajan ja nyt hyväksyin 4000€ korotuksen ja sitten kolmen vuoden päästä sama. Syitä minimi YELiin ovat epäusko järjestelmää kohtaan ja siitä saatava varsin heikko tuotto, tavoite huomattavasti alhaisemmasta “eläkeiäistä”/työurasta sekä lisäksi oletus/odotus oman eliniän lyhyydestä, jolloin eläke jäisi saamatta.
Palkkaakaan en ole kovin paljoa nostellut, joten en kuulu niihin yrittäjiin jotka nostaa palkkaa 100t€/v mutta maksaa minimi YEL. Olen itse asiassa vielä pahempi pummi&verovälttelijä enkä nosta palkkaa enempää, kuin on verotuksen minimoimiseksi kannattavaa. Itsellä tuo pieni YEL-tulo kerryttänyt säästöä muksun päivähoitomaksussa, jota ei ole tarvinnut ollenkaan maksaa. Asumistukea en ole sentään omistusasuntoon nostanut. Jossain vaiheessa harkitsin As Oy:n perustamista, jolle myisin omakotitaloni. Tuolla saisi keploteltua itselle nuo järjettömät omistusasunnon lainanlyhennyksiin saatavat asumistuet. Joutuisin kuitenkin maksamaa yhden ylimääräisen varainsiirtoveron (n. 12t€), joten en ole jaksanut alkaa kikkailemaan, sillä olettan että nykyinen hallitus ymmärtäisi tilkitä tämän porsaanreiän. Tuon 12t€ kuittaisi parissa vuodessa ja toki myyjän kannalta AsOy osakkeiden myynnissä pienemmät riskin, kuin OKT:n myyjällä, joten sen vuoksi tuo kikkailu myös vähän kiehtoisi.
Miksi ei, ainakin haluaisin että työntekijä saisi itse ohjata eläkkeeseen kerryttämän rahan sijoittamista haluamallaan tavalla. Esimerkiksi ruotsissa osa eläkkeeseen menevistä rahoista palkansaaja saa sijoittaa haluamaansa rahastoon. Tämä on kyllä varsin pieni siivu mutta jotain kumminkin.
En siis ole koko yeliä vastaan, mutta se että siitä ei rahastoida mitään ja suurin siivu menee nykyisiin eläkkeisiin tuo oksennuksen suuhun.
Yel nykyisellä mallilla tuntuu vaan lisäverolta.
YELin tapauksessa kyseessähän ei ole ainoastaan eläketulot, vaan oman sosiaaliturvan tietoinen heikentäminen. Omalla toimialalla COVID-rajoitukset heikensi työtilannetta merkittävästi, tai oikeastaan lopetti yritystoiminnan ja elinkeinon harjoittamisen pariksi vuodeksi. Tukien (saati korvausten) saanti niin henkilökohtaisella kuin yrityksen tasolla oli erittäin minimaalista, säästöillä ja muilla vastaavilla elettiin. Sosiaaliturvaa ei siis käytännössä ollut (en tosin tiedä olisiko korkeampi YEL auttanut tässä mitenkään, ehkä jos olisin yrittäjästatuksesta huolimatta onnistunut ilmoittautumaan työttömäksi).
Lisäksi yrittäjän vanhempainraha ja sairauspäiväraha on riippuvainen maksetusta YEListä (onkohan peräti 30€ / arkipäivä - käytännössä ei siis vaihtoehto jäädä näiden varaan), ja olen itse varautunut näihin sekä tuleviin eläkkeisiin toisella tavalla. En siis juurikaan hyödy sosiaalietuuksista, vaikka makselen jokseenkin merkittävän määrän veroja ja luon uusia työpaikkoja. Olen tähän järjestelyyn tyytyväinen, koska pystyn hallitsemaan riskiä ja koen saavani YELille sellaisen vastineen kuin kaipaan.
Jos tästä huolimatta olen ”sosiaalipummi”, niin termi kaivannee hieman uudenlaista määrittelyä.
Kyse on enemmänkin siitä, että alhainen YEL-maksu tuottaa alle takuueläkkeen olevan eläkkeen. Tänä vuonna määrä on 976,59 eur/kk. Erotuksen maksaa muut veronmaksajat eli siinä tapauksessa voidaan kaiketi puhua sosiaalipummeista, jos oman työn arvo olisi enemmän kuin tuo 15000 eur/v, mutta maksaa vain minimiä. Koska monet sosiaalietuudet on sidottu tuloihin, voi työkyvyttömyyden sattuessa saada tosiaankin vain peruspäivärahan tasoista etuutta.
Tää on itseasiassa niin kiinnostava kysymys “onko sijoittaminen vaikeaa” että pohdin sitä vähän lisää.
Jos ei tiedä hölkäsenpöläystä sijoittamisesta, se on vaikeaa
Jos tietää jonkin verran sijoittamisesta, on jo paremmat edellytykset valita, kuinka helpoksi tai vaikeaksi sen tekee itselleen
Jos tietää paljon sijoittamisesta, sen voi tehdä itselleen helpoksi tai vaikeaksi
Jotain siis olisi hyvä tietää, että pystyy valitsemaan tavan, miten hommaa lähestyy. Sählääkö osakkeilla vai ostaako viisaana ja nöyränä koko maailman indeksirahastoa.
Monesti ehkä ajatellaan, että sijoittaja kilpailee muuta markkinaa vastaan oikeiden sijoituskohteiden omistamisessa oikeaan aikaan. Tää lähestymistapa tekee yleensä sijoittamisesta aika vaikeaa. Mieleen tulee kysymyksiä kuten “Mitä ostan salkkuun, missä on eniten nousuvaraa jne”. Sijoituskeskusteluun ja -kulttuuriin kuuluu tietynlainen kilpailuhenkisyys, missä indeksien, osakkeiden, rahastojen, omaisuuserien ja salkkujen tuottoja vertaillaan eri aikojen yli. On osakkeiden suosituksia ja tavoitehintoja. Kaikki tämä helposti imaisee mennessään. Kokemusta on. Tää mindsetti vaikuttaa psykologisesti todella paljon.
Äänenpainot, jotka puhuu vaihtoehdosta kaikelle yllä olevalle, on keskustelussa vienompia ja hijaisempia. Niiden viesti ei myöskään herätä samalla lailla suuria tunteita kuin fantasiat nopeista kurssinousuista ja isoista myyntivoitoista.
Suurin haaste sijoittamisessa on ehkä se, että ei itse lankeaisi tekemään asiasta liian vaikeaa. En yhtään ihmettele, että tutkimukset puoltaa indeksisäästämistä. Viisauttahan se monessa mielessä on.
Onneksi jokaisella on vapaus valita.
Sitäkin mietin joskus, kun toiset sanovat, että elämä on todella vaikeaa ja usein raskasta ja jotkut toiset sanoo, että elämä on aika yksinkertaista. Paljonko asiassa vaikuttaa se, minkälaiseksi sen itsellemme teemme (asenne, suhtautuminen, valintojen viisaus) ja paljonko on ympäröivien tapahtumien vaikutusta.
Luulen, että Munger viittasi tuolla nimenomaan keskimääräistä paremman tuoton tekemiseen. Tottakai indeksituoton saaminen on helppoa, sen kuin lyö rahat ETF:ään (miinus kulut ).
Katsoin ensin harmistuneena tätä OP:n Suomen suuryritysten tutkimustulosta, jonka mukaan vain kymmenesosa firmoista tähtää toiminnan laajentamiseen.
Sitten muistin Osinkopuolueen ideologisen vihkosen. Siinä opetetaan, että osingot maksetaan kassasta. Kassaa syntyy vapaasta kassavirrasta.
Vapaa kassavirta =
Operatiivinen kassavirta - investoinnit
Mitä pienemmät investoinnit, sitä vuolaampi vapaa kassavirta.
Osinkopuolue ei luonnollisesti seuraavaa kevättä pidemmälle asioita murehdi, joten yritysten pitkän aikavälin kasvun ja kilpailuetujen turvaaminen investoinneilla on toissijaista…
Tuli mieleen siistiä joidenkin ketjujen otsikoita selkeämmiksi ja kohti yhtenäisempää linjaa, mutta annetaan myös teille mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon eli jos on hyviä ehdotuksia sellaisten yhtiöiden ketjujen nimeksi, joilta puuttuu vielä yhtiön “tunnuslause”, niin ehdotuksia otetaan vastaan ja ylläpito lupaa harkita ehdotuksia.
Esimerkkinä ja keskustelun avauksena Sampo Group - (tähän yhtiötä kuvaata tiivistelmä)?
Suurin osa ketjujen otsikoista on jo entuudestaan erinomaisia eikä niille tarvitse tehdä mitään! Kyseessä vain pieni yleisilmeen siistiminen.
Itseä on aina häirinnyt ketjun nimi Cargotec salkkuun? Tänäänkin se hyppäsi ikävästi muutaman hienosti nimetyn ketjun välistä silmiin Mutta eipä itsellä ole riittänyt mielikuvitus mihinkään hienoon nimeen. Pisteet kaikille ketjuja nimenneille! On muuten osuvia kuvauksia.
Googleen kun kirjoittaa Cargotec niin tulee ensimmäinen hakutulos jossa lukee “Sujuvampaa arkea älykkäillä tavaravirroilla”.
Eli sopisiko se?
Juniperista maksetaan 14 miljardia ja kyseessä on kuitenkin nakkikioski Nokiaan verrattuna. Nokian markkina-arvo on nyt about 18 miljardia. Samoilla hinnanmääritysperusteilla Nokiasta tulisi maksaa noin 10 euroa osakkeelta. Helposti. Markkinat eivät ole tehokkaat.
).
Mutta eipä itsellä ole riittänyt mielikuvitus mihinkään hienoon nimeen. Pisteet kaikille ketjuja nimenneille! On muuten osuvia kuvauksia.