Minulla ei ollut pitkään aikaan mitään suoratoistopalvelua, mutta hiljattain hankin Disney plussan, ja onhan noi kaikki Disneyn animaatioelokuvat melkoinen aarrearkku. Katsoimme eilen ihka ensimmäisen elokuvan Lumikki vuodelta 1937. Sen alkuperäinen budjetti oli 250 tuhatta dollaria, mutta paisui matkan varrella, ollen lopulta tähtitieteelliset 1,5 miljoonaa dollaria ja muodostaen jopa eksistentiaalisen riskin Disneyn tulevaisuudelle. No, siitähän tuli megalomaaninen hitti ympäri maailmaa.
Elokuvan alussa Kuningatar kysyy joka-aamuisen pakkomielteisenä rutiinina taikapeililtä, että ken on maassa kaunehin, ja saa latvaräjähdyksen kuullessaan pudonneensa nyt Lumikin taakse.
Vaihtoehtoisessa käsikirjoituksessa hän olisi vain tyynesti todennut, että tämä nyt on vain yhden puhuvan pään mielipide muiden joukossa. Parempi keskittyä taas pääasiaan eli siihen, miten kellarissa olevien taikakemikaalien ympärille voisi rakentaa hyvää bisnestä, jolla valtakunnan yskähtelevää vientiä saataisiin taas vetämään. Kuningatar kysyisi siis peililtä, mitkä olisivat hyvät kolme pointtia jos hän yrittäisi tällaisen startupin aloittaa. Peili vastaisi mystisten alkujorinoidensa jälkeen:
- Keskity laadukkaaseen tuotteeseen ja palveluun, raha tulee sitten luontevana seurauksena.
- Älä missään oloissa halvenna tai muuten vaurioita brändiä, vaikka se näyttäisi lyhyen ajan rahavirroilla houkuttelevalta.
- Palkkaa superlahjakkaita kääpiöitä ja eläimiä sitä mukaa kun löydät heitä, älä vasta sitä mukaa kun välttämättä tarvitset heitä.
Kuningatar ymmärsi, että hänellä oli käsissään poikkeuksellinen idea, eräänlainen salaisuus jota muut eivät olleet oivaltaneet: ihmiset olisivat valmiita maksamaan ihka oikeasta magiasta vaikkeivat he sitä vielä tiedostaneet, ja siitä voisi muotoutua heille välttämättömyyshyödyke.
Build up your entire industry and you rise automatically.
Kuningatar ei kuitenkaan halunnut mennä asioiden edelle. Startupeissa alussa luotu perusta on se kaikkien tärkein asia; jos se rakennetaan vinoon, vahinkoa ei välttämättä pysty enää myöhemmin korjaamaan.
Ensimmäinen kysymys oli, ketkä Kuningatar haluaisi mukaan perustajiksi, ketkä muodostaisivat johtoryhmän. Kuningatar halusi ydinryhmästään mieluummin liian pienen kuin liian suuren, tiiviin kolmikon intohimoisia ja kokoaikaisesti yritykseen keskittyviä ihmisiä. Kuningatar pyysi mukaan Lumikin ja hänen miesystävänsä Prinssin. Yhtiön nimeksi tuli Kuningattaren ja Lumikin yhteisen lempihedelmän mukaan Red Apple. Yhtiön slogania mietittiin pitkään. Jossain vaiheessa pallottelua Kuningatar kysyi kahvipaussilla muuten vain Lumikilta, missä suhteessa hän voisi kehittää itseään. Hetken änkytettyään Lumikki vastasi: ”Kaikella kunnioituksella teidän korkeutenne, voisitte olla ehkä pari piirua vähemmän ilkeä ja paha”. Tästä Kuningattarelle kirkastui slogan: Be less evil.
Nyt käsissä oli hyvä nimi ja slogan, optimaalinen johtoryhmä ja ainutlaatuinen idea. Seuraava kriittinen kohta oli aloittaa toiminta oikealla tavalla. Kuningatar halusi, että firma olisi alussa mieluummin iso kala pienessä lammikossa kuin pieni sintti valtameressä. Hän halusi löytää pienen niche-kohderyhmän, jonka parissa Red Apple voisi saada kulttiaseman, ja rakentaa siitä hiljalleen laajentumista. Ensimmäinen Kuningattaren kehittämä taikaresepti oli kauniin naisen muuttaminen väliaikaisesti rumaksi noita-akaksi, ja tämän pohjalta ensimmäiseksi kohderyhmäksi valikoitui kouluissa opettajan sijaisuuksia tekevät ja auktoriteettiongelmien parissa kamppailevat nuoret naiset. Tästä voisi hiljalleen laajentaa yleisemminkin ulkonäkönsä vuoksi vähättelyä tai jopa ahdistelua kokeviin naisiin. Samalla Red Apple saisi parempia neuvotteluasemia saada lisää kansainvälistä rahoitusta tuotekehitykseen.
Toiminnan alkuvaiheessa Red Apple sai kansainvälisiltä kosmetiikkajäteiltä halveksivaa naureskelua jos sitäkään, mutta nuori ja innostunut käyttäjäkunta alkoi nopeasti kasvaa. Muutamassa vuodessa Red Apple disruptoi vanhat toimijat ulos ja otti vallihautamaisilla kilpailueduillaan monopoliaseman kosmetiikkateollisuudessa.
Firma panosti edelleen kasvuun. Kulttuuri johtoportaassa oli terve; ahneille kannustinohjelmille ei ollut tarvetta, vaan kunnon siivu firman osakkeista riitti kannustukseksi. Lumikkia koulittiin talon sisällä seuraavaksi toimitusjohtajaksi. Osinkoa ei makseltu. Kuningattarella oli työhuoneensa sohvapöydällä punaisia omenoita tarjolla siltä varalta, että valtakunnan pohjoisosista saapuisi jälleen joitakin spedeilijöitä anelemaan, että firma alkaisi maksaa viiden prosentin osinkoa ja splittaisi osakkeen neljään osaan.
Eräänä päivänä Red Applesta tuli maailman arvokkain yhtiö. Yllättäen Kuningatar päätti vetäytyä johtovastuusta ja antaa valtikan Lumikille. Hän suostui ensimmäistä kertaa vieraaksi valtakunnan suosituimpaan talk show’hun, jossa hän kertoi, että firma on siirtymässä uuteen vaiheeseen ja tarvitsee nyt hieman erityyppistä johtajaa. Hän halusi vetäytyä ennen urautumista.
Haastattelu lähenee loppuaan. show’n isäntä sanoo, että yleisökysymyksistä yksi oli ylitse muiden. Voisitko lopuksi vastata ikuisuuskysmykseen: Ken on maassa kaunehin? Studioyleisö räjähtää nauramaan ja antaa pitkät aplodit. Aina hillityn kontrolloituna Kuningatar väläyttää pienen hymyn ja nyökkäilee pari kertaa, reflektoiden samalla henkistä kasvuaan pikkusieluisen narsistisesta äitipuolesta tähän hetkeen. Yleisö vaikenee, seuraa muutaman sekunnin hiljaisuus, ja Kuningatar päättää:
”Niin… kaunehin, vaikutusvaltaisin, innovatiivisin, luovin, ikonisin, mitä ikinä: Jos sun tai sun peilin pitää se erikseen kertoa, silloin tuskin olet.”
