"Tervehdys! Tänään tuli tehtyä sellainen päätös, että irtisanouduin vakituisesta työstäni ns. tyhjän päälle. Muuta mahdollisuutta ei ollut, sillä en voinut siirtyä firman sisällä eri esihenkilön alaisuuteen.
Jatkuva hiillostus, mitätöinti, huutaminen, nöyryyttäminen ja tylyttäminen mitä olen kokenut lähes päivittäin ajoi minut tähän pisteeseen, jossa en vain yksinkertaisesti jaksa enää. Mulla vain yksinkertaisesti alkaa mieli särkymään niin pahasti, että parempi lähteä pois, ennen kuin pysyvää vahinkoa jää. Olen psyykkisesti täysin rikki ja loppu silmätikkuna olemiseen. Kiusaaja on siis tässä tapauksessa esihenkilöni ja aiempi vuodatus aiheesta Palkkakeskustelusta heinäkuun alusta lainattuna alla:
"Päivitystä tähän omaan tilanteeseen. Siirryin 9kk sitten yrityksen sisällä eri tehtäviin. Laboratoriotyöstä toimistotyöhön, jossa päävastuuna tilausten käsittely, hankinta, tuotehallinta ja logistiikkaan liittyvät asiat (kuljetusten järjestely). Paljon ollut uutta opittavaa ja pääosin olen pitänyt tätä siirtoa ihan järkevänä näin jälkeenpäin katsottuna. Ainakin olen kartuttanut erilaista työkokemusta ja vahvistanut asemaa työmarkkinalla edes hieman. Koulutukseni on siis turvallisuusalan Tradenomi, mutta en ole koulutusta vastaavalla alalla. Palkka tällä hetkellä 3110e/kk, eli ei ihan tämän ketjun keskiarvoon päästä 
.
Vaikka kohtalaisen hyvin olen viihtynyt tässä uudessa positiossa, olen ensikertaa tilanteessa, jossa olen ajautunut esihenkilöni epäsuosioon. Tällä hetkellä taidan olla erityisesti silmätikkuna työyhteisössä, ja tekemistäni seurataan aika tarkkaan hänen toimesta. Osin varmasti oma syy, kun olen virheitä tehnyt, mutta mielestäni ihan inhimillistä varsinkin tällä kokemuksella.
Se mikä hiertää on tapa, jolla tuo palaute tulee. En ole aiemmin kohdannut sitä, että virheistä huomautetaan lähestulkoon huutamalla ja muutenkin nöyryyttävällä tavalla (piilovilulla, sarkasmilla tai alistamisella). Tekee tuota toisinaan myös muillekin ja usein niin, että muutkin paikalla olevat kuulevat. Seurauksena tästä itsellä jatkuva virheiden pelko ja siitä syystä ei oikein uskalla tehdä mitään, ettei mokaa. Jatkuva varuillaan olo on myös aika stressaavaa ja syö henkiset voimavarat aika tehokkaasti. Itseluottamus ja omanarvontunto myös lähellä nollaa tällä hetkellä.*
Valitettavasti pyörii myös vapaa-ajalla nämä päässä ja aiheuttaa kieltämättä aika kurjan fiiliksen. Hämmentävä tilanne myös siitä syystä, etten ole aiemmin vastaavassa tilanteessa ollut, sillä aiemmat esihenkilöt ovat olleet mukavia ja olemme tulleet hyvin juttuun. Jos jollakin kokemusta vastaavasta ja/tai neuvoja selviytymiseen, niin saa laittaa esimerkiksi yksityisviestiä.
Nyt olisi siis näillä näkymin jälleen vuorossa työtehtävien ja tällä kertaa myös työpaikan vaihto. En juuri muuta ulospääsyä tässä tilanteessa näe. Työtilanne myös yrityksessä heikentynyt, joten todennäköisesti tulee lähtö joka tapauksessa lähitulevaisuudessa. Mieluummin lähtisin vapaaehtoisesti saamalla uuden työn, joten ei auta muu kuin aloittaa nyt pian alkavalla kesälomalla aktiivinen työnhaku. Toivottavasti löytyisi mieluinen työ ja palkka pysyisi ainakin nykyisellä tasolla!
Rämpiminen työelämässä siis jatkuu minulla, ja tämä kirjoitus vähän kontrana siihen, kun monella tämän ketjun kirjoittajalla tuntuu menevän hyvin työuralla."
Kun kerroin irtisanoutumisestani, oli esihenkilön reaktio hieman hämmentynyt, mutta enimmäkseen ihan asiallisesti meni keskustelu. Toki sieltä tuli pakolliset epäilyt, että miten muka löydän uuden työn tässä taloudellisessa tilanteessa ja epäsuorasti vihjasi epäilevään sävyyn, että minkälaista työtä muka minä osaisin tehdä.
Kollegoilta sain tukea ja positiivista palautetta kanssani työskentelystä, ja myös heillä alkaa olla mitta täynnä ja työnhaku käynnissä. Kun yli vuoden saa jokaisesta pienestä asiasta kurat niskaan ja lähes suoranaiset vittuilut päälle, alkaa epäillä omaa älykkyyttä ja kyvykkyyttä suoriutua yhtään mistään. En toki ole mikään huippuälykäs, mutta ihan perusfiksu kaveri omine heikkoukseni. En todellakaan anna tuon ihmisen vaikuttaa minuun enää pätkääkään sen jälkeen kun suljen työpaikan oven viimeistä kertaa 18.1.2024.
Hieman toki huolettaa oma työllistyminen tässä taloustilanteessa, mutta se on vain uskottava, että elämä kantaa. Rohkea päätös tämä tietysti oli, mutta taloudellisesti ei ole hätää säästöjen ja pienien elinkustannuksien vuoksi. Olen jo aloittanut työnhaun, ja maanantaina jo yksi haastattelu. Kyllä tästä noustaan entistä vahvempana, vaikka kävin tämän kokemuksen johdosta hyvin lähellä murtumispistettä. Kävi miten kävi, tätä päätöstä en kadu ikinä, sillä ajan myötä tuossa tilanteessa olisin menettänyt mielenterveyteni kenties lopullisesti ja pysyvästi.
Ei muuta kuin pää pystyyn ja rohkeasti kohti uusia seikkailuja!
Mukavaa alkanutta vuotta kaikille."
Tästä viestistä ja ylipäätään tuosta päivästä tammikuun alussa alkoi omassa elämässä uskomaton myllerrys. Jos olisin tiennyt seuraukset niin tietysti olisin jättänyt tekemättä. Aika pohjalla tullut käytyä henkisesti. Otin yhteyttä tähän ex-pomoon ja kävin alkuviikosta kasvotusten hänen kanssaan keskustelemassa. Pahoittelimme toimintaamme puolin ja toisin. Oli hyvä keskustelu.
Nyt oli juuri tullut hakuun paikka tuohon työhön, josta lähdin. Ainoa ongelma on, että se on määräaikainen äitiysloman sijaisuus (1,5v). En ole vielä päättänyt, että haenko. Nykyinen työ on kyllä aika tuskaa varsinkin edelliseen verrattuna. En tiedä menisikö tuossa CV täysin pilalle? Toki mahdollisuudet saada jatkoa on olemassa jos taantuma hellittää puolentoista vuoden sisällä. Tai toinen positio yrityksen sisällä määräajan jälkeen, kun olen muitakin töitä firmassa tehnyt.
Vaikea sanoa mitä tekisi. Kieltämättä olisi aika erikoinen kuvio, ja en tiedä miten tuon sitten selittäisi tulevissa työnhauissa. Taidan varmaan hakemuksen laittaa, ja katsoa, että pääsisikö edes. Onhan tässä aikaa miettiä.
tyytyväisyyskyselyyn vastasin tiukalla palautteella jonka jälkeen tuli viesti “haluatko keskustella vastauksistasi, voimme soitella…” Käyttäisivät sen ajan palveluiden kehittämiseen. Kyllä on nordealla vaan mukava käyttää bisnespuolta. Harmillisesti asuntolainaan danskelta tuli selkeästi paras tarjous marginaalin ja vakuuksien osalta, eikä aloitusmaksuakaan tarvinnut maksella.
Pohdimme tätä hetken, mutta näin kesäkauden osalta oli pientä aikataulupainetta laittaa ilmoitus ulos, joten jäi sitten pohdinnan tasolle.
