Omalla kohdalla lähinnä vahvistuu se ajatus, että mitään mitä pienellä ajallani sijoitusten eteen teen ei ole juurikaan merkitystä. Tavallaan jos haluaisi päästä ylituottoon, pitäisi olla jokin “competitive edge”, jonka ympärillä häärii ja jota kehittää jatkuvasti. Tuossakin RR podcastissa nostetaan esiin kuinka raaka työ ja ensimmäisten joukoissa oleminen on niitä olennaisuuksia. Vaikka työkalu olisi kuinka hieno, mutta jos se on jo muiden aktiivisesti käyttämä & vanha työkalu, ei sillä voi voittaa markkinoita. Toki voi auttaa, ettei myöskään häviä niin julmetusti markkinoille. Tästä päästäänkin siihen kipeään kysymykseen: miksi kuluttaisi hillittömän määrän aikaan vain päästäkseen samaan kuin mitä olisi päässyt esim. indeksisijoittamalla? Onhan tuossa myös yksi avainsana jota sivuttiin: onni. Indeksisijoittamalla poistaa tehokkaasti onnekkuuden mahdollisuuden. Osakepoiminnalla voi parhaassa tapauksessa onnekas sattuma nostaa tuoton ylituoton puolelle. Mutta tuo voi toimia myös toiseen suuntaan. Siksi tuohon ei mielestäni pitäisi kiinnittyä. Onkohan se lopulta niin, että rakas harrastus saa viedä aikaa ja rahaa, vaikka puhtaan taloudelliset hyödyt tästä jäisivät kohtuu olemattomaksi?
Jos olisin rationaalinen, kaikki sijoittamiseni olisi indeksisijoittamista enkä käyttäisi lainkaan aikaa markkinoilla niin kauan kun en löydä omaa competitive edgeäni. Muu työn ulkopuolinen aika sitten käytettäisiin hyvinvointia ja elämänlaatua lisääviin asioihin kuten perhe, liikunta, opiskelu.
Mutta olen kovin inhimillinen, eikä pelkkä tieto siitä mikä olisi järkevintä saa minua toimimaan sen mukaan. Teen itselleni haitallisia valintoja ja taidan valitettavasti tehdä hamaan loppuun asti.
Ok, ei ole tuotot ihan sitä mitä täällä porukka kertoilee salkun tuplaamisesta muutamassa kuukaudessa jenkkiosakkeilla. Mutta mun salkku onkin pientä rahasto- ja etf-osuutta lukuun ottamatta hesulin pörssin mummo-osakesarjan luusereita, joista kaikkien kurssi on tullut vuoden alusta alas. Toki niitä lappuja on tullut vähän liikaakin veivattua edestakaisin ja taas mentiin maanantaina reippaasti vivutuksen puolelle…
Saako kysyä paljonko maksoi? Olisi todella kiva itsellenikin tuollainen, kun jälkikasvua on tulossa. Mutta täällä päin se maksaisi noin 400t € tai yli. Se tarkoittaisi todella isoa lainaa, ellen laittaisi salkkua sileäksi. Siksi päädyttiin puolet halvempaan, itseäni vanhempaan paritaloon.
Nyt jää kuukaudessa sijoitussalkkuun säästöön 2000 € omasta palkastani. Valintoja, valintoja… Ja en siis tiedä ollenkaan, teenkö oikean valinnan, kun pihistän nykyisestä asumismukavuudesta ja säästän “sitten joskus kun”.
Lainanhoitokulut yhteensä 700 € /kk nykyisessä, jaettuna kahdelle henkilölle, että onhan tämä liian halpa omiin tuloihin nähden sinänsä.
Ennen muinoin mahtui Cityman taskuun, geelipurkin viereen, niin eiköhän nykyäänkin mahtuisi Bluetooth-näppäimistö taskuun ja sitä sitten käyttää puhelimen näppäimistönä
Alkuperäinen hintapyynti oli 346 000€. Kaupat syntyi hintaan 316 000€ + muutaman tuhannen euron edestä muita asioita. Hyvin siis putosi alkuperäisestä pyynnöstä toteutunut kauppasumma.
Tämä on rakennettu v. 2021, neliöitä reilu 120 + 30m2 lämmin vessallinen varasto/piharakennus, maalämpö ja -viilennys, kaikki pinnat, kodinkoneet ym. tuntuu olevan aika viimeisen päälle eikä niissä ole säästelty.
Itseasiassa lainamääräni putosi 20 000€ verrattuna vanhaan rivariasuntoon, jonka omistin yksin. Asumismukavuus varmasti nousee tähän rivariin verrattuna. Meillä nyt viikonloppuna muutto ja meillä itseasiassa myös vuodenvaihteen jälkeen tulossa jälkikasvua
On varmasti totta, että asumiseen laitettu pääoma ei taloudellisessa mielessä kummoinen sijoitus ja reilusti paremman tuoton saisi osakemarkkinoilta, mutta jossain sitä pitää asua ja oikein mielelläni asun melkein uudessa omakotitalossa
Tämän vuoden osakesijoittaminen on kyllä ollut itselle pitkää viime vuoden tappioiden kiinni kirimistä. No, onneksi ainakin hetkellisesti ollaan jo nekin tavoitettu. Sitä päivää odotan, että tuo “3 vuotta” -sarake muuttuu myös prosentteina vihreäksi. Mutta niin odottaa moni muukin hesuli-uskovainen.
Komea talo! Onhan se pikkulapsiarjessa luksusta, ettei tarvitse yöllä miettiä, että herääkö naapuri näihin ääniin ja on tilaa kantaa lasta (samalla että puoliso pystyy nukkumaan), jos ei uni heti tulekaan
Me ostettiin kans talo tuossa vaiheessa kun perheenlisäystä oli tulossa. Ainoa mitä ei ymmärtänyt silloin miettiä, oli kunnon kuraeteinen.
