Olin festareilla kummatkin tuli nähtyä, ja Opethin keikka oli itselleni Tuskan kohokohta. Settilista oli mieleinen, vaikka bändin laajasta tuotannosta 70 minuutin keikalla jää väkisinkin omia suosikkeja soittamatta. Tällä kertaa ehtivät soittaa kokonaiset kuusi kappaletta, mutta laatu korvasi määrän. Jos ymmärsin oikein internetistä lukemaani, niin soittivat viisi useiten keikoillaan soittamaansa kappaletta ja Heir Apparentin. Ajan vähitellen huvetessa kohti vääjäämätöntä loppuaan ehdin jo vähän pelästyä, etteivät soittaisi Ghost of Perditionia ollenkaan, kun ei ollut omalla paikallaan avausbiisinä ja Deliverancekin oli vielä tulematta. Tulihan se lopulta sieltä toiseksi viimeisenä ja pettymykseltä vältyttiin. Mutta tapa se tuokin on luoda jännitystä yleisöön.
Ja onhan se mukavaa, että Opethissa on nykyään suomalaisedustusta Waltteri Väyrysen soittaessa rumpuja. Ja hyvin soittaakin.