Lohikeitto juuri syöty pojan kanssa, tajuttoman hyvää. ’En-olisi-osannut-odottaa’ hyvää. Valmis ruoka, mutta ei eines, sanoisin. Ohje oli lisätä 4dl nestettä, inhorealistisesti lisäsin 4dl vettä ja ihan vain lorauksen punaista maitoa jotta on poikaa varten lohisoppa valkoista, mihin se on tottunut
Poika vetelee tuolla santsiannosta.
Erinomaiselta vaikuttaa vielä tässä vaiheessa
EDIT: Santsiannoksen tuhottuaan poika totesi ‘melkein yhtä hyvää kuin jäätelö’
Simpsoneissa ei oo ennustettu maanjäristyksiä jenkkeihin vuonna 2024 ni en usko. Saattais kieltämättä hieman laskea pörssejä jos Yellowstonen kaldera ottais ja purkautuis oikein kunnolla ja aiheuttaisi jääkauden.
Mistä se johtuu, että joskus kun tulee tunne, että salkussa on hyviä yhtiöitä niin sen jälkeen tuleekin heikko jakso jolloin salkku laskee? Näin on käynyt muutaman kerran. Tuosta tunteesta pitäisi päästä eroon.
Tänään on se päivä kun voi tuottaa hyvää mieltä sijoittamista vastustaville kumppaneille, sukulaisille ja tutuille. Kertoo vaan kuinka paljon on tullut (paperilla) takkiin yhden päivän aikana, niin johan näkee hymyn nousevan suupieliin ja tyytyväisen maiskutuksen säestämänä kuulet ne sanat: “Mitäs minä sanoin. Rahat vain katoaa pörssissä. ”
Et ole kyllä lainkaan johdonmukainen näissä. Kuitenkin tältä kesältä tuloksena EM 5 lajissa, jossa parhaat yleensä Euroopasta. Eli olisi pitänyt päästä, mutta ei kuitenkaan. Kesän aiemmissa arvokisoissa omaa parastaan esittänyt turisti.
Kyllä sitä toki saa harmitella suomalaisten pieleen meneviä kisoja, mutta on näissäkin kisoissa ollut jo monta yllätysmitalistia, joiden onnistuminen olisi jäänyt näkemättä, jos eivät olisi päässet kisoihin. Esim. Ruotsin judoka, joka oli matalalla rankingissa, mutta nappasi pronssin.
Jotenkin itse näen, että jos urheilussa kannattaa jotain tiettyä seuraa tai maata, kannattaa totutella ajatukseen että pettymyksiä tulee enemmän kuin riemun hetkiä. Ellei sitten kannata Norjaa maastohiihdossa.
Mutta en ainakaan itse näe yhtään kisaturistia tuolla Suomen joukkueessa, sillä kaikki on seulottu erittäin tiukan kriteeristön läpi kisoihin. Jos epäonnistuu elämän tärkeimmässä paikassa niin sekin vain kuuluu tähän hommaan.
Silti suomalaisten menestys kiteytyy hyvin näihin judoka Puumalaisen sanoihin: ”Tämä oli elämäni paskin päivä”
Uskon, että meidän sijoittajien joukossa aika moni voi löytää yhtymäkohtia näihin fiiliksiin mm. viimeisen reilun parin vuoden ajalta.
Yleisurheilua seuraan sen verran vähän että on mennyt tuo ohi eli otan kirjoitukseni takaisin ja poisten viestin. Olen ilmeisesti nähnyt liian monta pettymystä MM- / Olympiakisoissa että meni vähän tunteisiin kun näin otsikon IL:n etusivulla.
Seison korjattuna!
Perspektiivin saamiseksi saanen kertoa sinulle hieman lautapeliharrastuksesta. Maailmassa ei oikeastaan ole ammattimaisia lautapelisuunnitelijoita eikä ammattimaisia lautapelipelaajia (muutamia hyvin harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta), vaan kaikki toiminta pyörii puhtaasti sivutöinä tai vapaaehtoisvoimin. Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla, vaan jotta saisimme kansakuntana osoitettua olevamme maailman huippua ja kansalle lisää viihdettä, niin valtio voisi tukea lautapeliharrastusta monella eri tavalla ottaen mallia urheilusta.
Kouluissa voisi olla lapsille pakollinen lautapelitunti (tätä kokeiltiin Neuvostoliitossa šakkin osalta). Meillä voisi olla kansallinen huippulautapelaajastrategia. Meillä voisi olla jokaisessa hallituksessa lautapeliministeri. Voitaisiin perustaa huippulautapelikomitea tukemaan kansainvälisille areenoille pyrkiviä lautapelaajia ja tuoda lautapelivaikuttajat päättämään kulttuurisäätiöiden tukirahoista. Valtion mediayhtiö voisi ostaa hirmuhintaan erilaisia lähetysoikeuksia eri lautapelien turnauksiin, jotka tietenkin näytettäisiin parhaaseen katseluaikaan. Menestyneille huippulautapelaajille voitaisiin lisäksi myöntää lautapelieläke, mikäli ovat joskus voittaneet kultaa kansainvälisessä lautapelikilpailussa.
Kun tämä lautapelitukihimmeli on kerran saatu pystyyn, niin se on käytännössä ikuinen, koska pian statistit ja konservatiivit ryhtyvät systeeminvartijoiksi. Ovathan tukisummat suhteellisesti kovin pieni osuus valtion budjetista ja huippulautapelaajat toimivat inspiraatioina nuoremmille sukupolville ja kannustavat heitä aloittamaan lautapeliharrastuksen. Kaikki tutkimuksethan osoittavat että lapsien ja nuorien pitäisi pelata lautapelejä enemmän, koska se on älyä kehittävää sosiaalista toimintaa ja sillä saadaan nuoret pois älylaitteiden äärestä viettämään aikaa oman perheen kesken.
Harrastukset ovat toki hyödyllisiä ja kivoja, mutta onhan se ihan käsittämätöntä, että jotkut harrastukset ovat onnistuneet pelaamaan valtion elättipelin niin pitkälle, että heillä on ihan oma eläkelajinsa mitä toisille harrastuksille ei myönnetä
Tiedättekö mistä muualta saa lisää eläkettä, mikäli kokee omien eläketulojensa jääneen liian pieneksi kun on käyttänyt suuren osan elämänsä harrastamiseen? Menemällä töihin ja maksamalla veroja. Ei täällä kukaan muukaan saa lähtökohtaisesti lisäeläkettä sen perusteella että on menestynyt harrastuksissaan.
Jahas, se on sektorirotaatio kohti rosvosektoria alkanut. FIRE-ajatukset toteutuvat vain siltä osin että salkku on tulessa. Salkku ei ole ihan oikeassa asennossa siihen nähden, että kun taloudessa menee hyvin niin nasdaq nousee enemmän kuin small capit ja kun taloudessa menee huonosti, nasdaq laskee vähemmän kuin small capit. Pitää keskittyä katselemaan salkun kruununjalokiveä, Seligsson rahamarkkinarahastoa.
Mitä tarkoittaa objektiivinen tarkastelu tässä yhteydessä?
Kyllä minusta nuo taitelijoiden edut voitaisiin poistaa, mutta meillä oli tässä hyvin pitkä keskustelu nimenomaan urheilusta ja sen tukemisesta ja aihe on ajankohtainen Pariisin olympialaisten vuoksi.
Onko argumenttisi siis nyt se, että lisäeläketukia pitäisi laajentaa kaikkiin harrastuksiin vai mitä haet tässä takaa?
Jos salkun arvon laskeminen tänään tuntuu pahalta, niin todennäköisesti ette ole kuitenkaan afrikkalaisten terroristien tappolistalla epäonnistuneen shorttauksen ja 100 miljoonan dollarin velkojen takia.
Ponttini on se, että pysytään faktoissa. Nostit esille kuluiltaan huomattavasti pienemmän urheilijan eläkkeen samalla surkutellen sitä, kun muita harrastuksia ei tueta, vaikka asia ei näin ole.
Se on isompi kysymys mitä pitäisi tukea ja mitä ei. Urheilulle antaisin enemmän painoarvoa, ihan kansanterveydellisistäkin syistä. En toisaalta myöskään vähättelisi mielenterveyden kannalta muitakaan harrastuksia lajista riippumatta.
Eläkettä urheilijalle voi miettiä myös siltä kannalta, että hän on ollut omanlaisensa Suomen pr-henkilö niin hyvässä kuin pahassa. Sama pätee toki myös taiteilijoihin. Oletan, että jotain merkittävää sinun täytyy saavuttaa, että kyseinen eläke saavutetaan.
Summia pidän kokonaisuutena ihan marginaalisena, joskaan ei se elämääni muuttaisi mitenkään, vaikka molemmat eläkejärjestelmät lakkautettaisiin.
Jos sinä ja @Aia ette haluaisi mennä henkilökohtaisuuksiin ja yrittää ‘näpäyttää’ kuvitellusta faktavirheestä, mikä ei edes millään tavalla liity viestin pääaiheeseen, niin olisitte huomanneet että en minä missään vaiheessa väittänyt urheilijaeläkkeen olevan ainoa harrastustoiminnasta myönnettävä lisäeläke.
Itse itseäni siteeraten:
Minusta on kohtuutonta olettaa, että kun keskustellaan miten syvälle urheiluhimmeli on pureutunut yhteiskuntamme sydämeen, niin samalla tarvitsisi samalla käydä koko muu eläkejärjestelmä ja apurahajärjestelmä lävitse. Tämä on nykyään hyvin yleistä nettikeskusteluista, että ensin ymmärretään tahalleen jokin viesti huonoimman tulkinnan mukaan ja sitten viedään keskustelu sivuraiteille. Onnittelut, onnistuitte tässä.
Maailmassa on täynnä marginaalisia ongelmia, jotka olisi kuitenkin mukava saada ratkaistuksi. Esimerkiksi lähipuistossa roskaaminen on marginaalinen ongelma, jonka taloudelliset vaikutukset ovat mitättömiä. Silti olisi hienoa jos nuoriso (ja vähän varttuneempikin väki) ei heittäisi niitä karkkipusseja nurmikolle.
”
