Tämä kuva kertoo kohtuu hyvin tehdäänkö asioita oikein vai väärin… Oli sitten myyntejä tai ei mutta kyllä tuo historiagraafi kertoo ainakin itselle jotakin.
Pörssilunastuksia osa, mutta strategia on olla pitkäjänteinen holdaaja… Pääomavoitot on merkki jokatapauksessa onnistuneista sijoituksista.
”Tämä kuva kertoo kohtuu hyvin tehdäänkö asioita oikein,Oli sitten myyntejä tai ei mutta kuinka moni meistä voi sanoa olevansa monikymmenkertainen miljardööri? Kun McKenzie Bezos puhuu niin itse kuuntelen,myöskään omien osakkeiden ostoista ei tykkää (Nokia)……
Näinkin asian voi nähdä. Toisaalta taas sitten voi onnistua vielä paremmin ilman, että saa voittoja / osinkoja. Esim. Berkshire Hathaway on tehnyt monista pitkäaikaisista omistajistaan käsittämättömän rikkaita, vaikkeivat he ole saaneet osinkoja lainkaan eikä tietty pääomatulojakaan kuin vasta osakkeita myydessään.
Sijoitustyylejä on monia ja monella tapaa voi onnistua mukavasti.
Ei tuokaan huono strategia jos läydät rikkaan aviopuolison jolla ei avioehtoa🤣
Sillä voi olla vaikka 3 miljoonaa pääomatuloja ja olla silti väärässä. Sillä voisi jopa olla 3 miljoonaa pääomatuloja, jos tajuaisi sijoittaa ulkomaisiin yhtiöihin jotka käyttää ne osinkorahat kasvuun eikä verottajan kassan kasvattamiseen.
Kerrotko vielä, että miten pitkäaikainen omistaja ei hyödy omien osakkeiden ostamisesta vaan siitä hyötyy osakkeiden myyjät? Kuten Kim tuolla sanoo…
ja
Miten myös “pääsijoittaja” hyötyy siitä, että pienyhtiö ei maksa osinkoa vaikka pystyisi ja vähemmistöomistaja kärsii siitä? Kuten Kim tuolla sanoo…
Taitaa Helsingin pörssissä olla kyllä yleensä toistepäin, eli pääomistajan rahanahneus tappaa kasvun ja jäädään lilliputiksi. Esim. Talenom.
BRK.A ilmeisesti on arvoton lappu, kun ei maksa osinkoa. Samoin Google on ollut täysi mörnijä 2004 vuodesta asti ja nyt siitä tuli vasta oikea firma viime vuosina, kun alkoi maksaa osinkoa.
EDIT: Poistin tästä keskusteluketjusta aiemmin kirjoittamani viestin, koska se oli turhan töykeää arvostelua yksittäisestä julkkarisijoittajasta. Otin meemikuvan kuitenkin talteen:
En edes suoralta kädeltä lähtisi tyrmäämään sitä ajatusta, että hänellä on selittämätön kyky tehdä ylituottoa osakepoiminnalla huonosta strategiasta riippumatta. Tämä ei kuitenkaan ole muiden sijoittajien kannalta millään tavalla relevanttia, koska sitä ei ole mahdollista sijoittajien toistaa, mikäli ylituoton lähde on ‘poikkeuksellisen hyvät vaistot’. Jos sinulla ei ole kilpailuetua tai et ole syntynyt onnellisten tähtien alla, niin lähtökohtaisesti odotusarvo onnistuneelle sijoitusuralle huonolla strategialla on varsin heikko.
Kyllähän jokaisen sijoittajan pitäisi kyetä selittämään mistä sen oman sijoitusstrategian ylituotto muodostuu ja miksei vaan sen sijaan kokoaisi hajautettua tasapainoista portfoliota. Esimerkiksi itse selään käsipelillä Pohjoismaisten markkinoiden pienimpiä osakkeita, missä likviditeetti on heikko, osakkeella on mahdollisimman vähän seurantaa ja valmiiksi pureskeltua analyysiä, sekä institutionaalisia tai ylipäätään sijoitusteoriaa ymmärtäviä sijoittajia on olematon määrä. Tässä nurkassa pörssiä markkinalla esiintyy aina välillä räikeitäkin tehottomuuksia, koska riittävän sijoitussalkun ja osaamisen omaavia hereillä olevia sijoittajia on yksinkertaisesti liian vähän, että kaikki markkinoilla oleva tieto olisi aina ja välittömästi siirretty osakkeen kurssiin. Isoissa yhtiöissä, makrossa ja johdannaisissa minulla ei ole mitään kilpailuetua ja kaikki sijoitukset niihin ovat tuottaneet erittäin heikosti, jopa katastrofaalisesti. Näinhän sen toki kuuluukin mennä.
Mikä on sinun sijoitusstrategiasi kilpailuetu tässä maailman vaikeimmassa lajissa? Matala P/E luku ja analyytikon ostosuossitus? Ei tule toimimaan. Omat ylivertaiset sijoittajanvaistot? Mahdollista, mutta tätä on jollain 10 vuoden ajanjaksolla vaikea erottaa hyvästä tuurista. Kun tarpeeksi moni apina heittää tikkaa, niin joku osuu aina tilastojen valossa väkisinkin joka heitolla napakymppiin vaikka ei omaisikaan sen kummempia sijoittajantaitoja.
Mikä ero on amatöörivoimin tuotetulla pienlehdellä ja Kauppalehdellä? Se, että ensiksi mainitussa ymmärretään pitää reservissä varasisältöä, jos jotain sovittua aineistoa ei deadlineen mennessä saavukaan toimitukseen. Kauppalehti tänään:
Sanoppa nyt kenen menestyvän sijoittajan strategiaa sinulla on mahdollisuus “kopioida”/toistaa.
Ainoa järkevä tapa on indeksisijoittaminen. Ei täällä ole mitään oikotietä onneen kelläkään.
Tietty voihan vaikka piksu.netin kautta kopioida Timon tai Sergion listaa niin halutessaan…
https://piksu.net/timon-lista/
Muutenkin tässä oli löhinnä kyse siitä että haukutaan täysjärkistä menestyvää sijoittajaa… Tulee vaan mieleen lausahdus nuoruudesta… “älä opeta poika isääsi naimaan”
En ymmärrä kysymystäsi tai miten se liittyy kirjoitukseeni. Useimpien Kauppalehden vakionaamojen sijoitusstrategiat ovat lapsellisen yksinkertaisia ilman minkäänlaista aitoa kilpailuetua. Suomessa on poikkeuksellisen vähän menestyneitä sijoittajia. On muutamia pitkäjänteisiä palkkasäästäjiä, yrittäjiä, pokeripelaajia, investointipankkiireja ynnä muita sellaisia, joiden rahat on saatu muulla tavalla kuin sijoittamisella. Kaikkein pahin virhe mitä aloitteleva sijoittaja (alle 5v sijoitusuraa takana) voi tehdä on kuunnella heidän “viisauttansa” ja yrittää kopioida sijoitusstrategiaa. Se ei tule toimimaan, koska se ei voi edes teoriassa toimia, saatikka sitten käytännössä. Tarvitaan jonkinlainen aito kilpailuetu muihin sijoittajiin nähden, jotta sitä ylituottoa voi tehdä pitkäjänteisesti. Sitä kilpailuetua ei ole helppo löytää eikä sen kuulukaan olla helppoa.
Mitenkä tästä nyt tuli tällainen juupas eipäs jankkaus ja vehkeiden mittauskilpailu?
Mielestäni Kimin vierailua grillissä (Joo ei ollut grilli kun ei noussut liekit eikä näkynyt edes savua) vähäteltiin suotta sillä siinä oli kuitenkin paljon ihan asiapitoista juttelua likviditeetti ongelmasta, a-ja b-osakesarjojen omistajuudesta, Kimin omia näkemyksiä otetaanko osingoilla vai ilman, hieman historian havinaa jne.
Ei tämän tarvitse olla mikään KimPaskaBoomerFossiili vs UltimaticalAnalyticalHyperInvestors-kilpailu.
Miksi kaiken pitää aina olla joko tai vaan ei mitään siltä ja väliltä?
Raskasta veljet raskasta.
Lähinnä tuo toistettavuus…ei. montaakaan menestyvää sijoittajaa voi kopioida? Muuten ei muuta olisi kuin miljonäärejä ja aika harva peliliikkeistään kertoo…
Kyllä kaverilla sen verran pitkä historia on että enemmän tehty oikeita asioita kuin vääriä… En nyt lähtisi suomalaisten ammattimaisten sijoittajien vähyyttäkään syyttelemään… Pienessä kansakunnassa niitä menestyjiä on vähemmän kuin suurissa… Lisäksi Suomi on muutenkin ollut pääomaköyhä maa kun vertaa moniin naapurivaltioihin…
Kuunnelkaas kaverit, olette kaikki väärässä.
POE-luku
No ehkä @Karo_Hamalainen on tuossa ohjelmaformaatissa enemmän sijoitusjournalismin Mirja Pyykkö kuin sijoitusjournalismin Leif Salmén. Ymmärtäisin niin, että sarjan ideana on tuoda esille erilaisten sijoittajien ja yritysjohtajien ajatusmaailmaa, eikä käydä mitään toimittajan ja vieraiden välistä ajatustaistelua, jossa isketään vieraille luu kurkkuun.
Kim Lindström kelpaa mielestäni oikein hyvin sijoittajille esikuvaksi, jos jotain esikuvia haluaa etsiä. Ellei muuten, niin siinä, että hän on pitkäjänteinen sijoittaja, joka menee markkinoilla eteenpäin satoi tai paistoi. Mielestäni myös Erkki Sinkko kelpaa moiseksi esikuvaksi, vaikka hänen salkustaan varmasti löytyy yllin kyllin niitä pörssin pahimpia roskayhtiöitäkin.
Tää on vähän monimutkaisempi aihe, mutta yleisesti tuosta voi tulkita muutakin.
Kun rakennusalalta katoaa pikku yritykset, yrittäjät todennäköisesti ensimmäisenä pyrkivät sinne isoihin firmoihin töihin, jotka on tarpeeksi isoja ollakseen kaatumatta. Ravintola-alalla kun ei koeta voivansa olla yrittäjiä, asiakkaat on kaikonneet tai toiminta muuttaa muotoaan. Syntyy enemmän francais tyylistä toimintaa. Se muuttaa alaa.
Noissa pienissä kasvuyrityksisssä on se hieno puoli, että ne yrittäjät tyypillisesti laittavat itsensä peliin koko sydämestä. Kasvattavat yrityksensä siihen kuntoon, että joku iso kiinnostuu ja ostaa sen tukemaan omaa portfoliotaan.
Tietenkin Suomi ja suomalaiset tarvitsevat isoja yrityksiä, jotka lopulta kasvattavat ne pienet yritykset.
Suomalaiset isot yritykset tarvitsevat myös yrittäjähenkeä, joka on helpompi joskus ostaa kuin kasvattaa yrityksen sisäisesti.
En usko, että konkurssien määrä on ainut tai paras mittari. En usko yhteen mittariin. Uskon moneen mittariin.
Jaoin tuon linkin ihansen vuoksi, kun jotkut tykkäävät mittareista ja omaan makuun herralta tulee hyvää settiä.
Itseä vain yksi ilta kummastutti, kun katselin seinää, jonka twiitit saavuttivat luokkaa 30 ihmistä.
Itseä mietityttää, mitä kaikkea muuta mielenkiintoista X:n surkeat algoritmit hautaavat alleen.
Niin ja jaksossahan puhuttiin myös “varma” tuotto vs iso tuotto riskillä mikä kuulosti ihan fiksulta juttelulta. Samoin se, että hankintahinta ratkaisee. En minäkään tuosta osinkohommasta ollut aina samaa mieltä, mutta esim. kasvuyhtiöt eivät kuulu herran strategiaan. Ihan hyvä jakso se oli 
Ei niitä maailmallakaan niin hirveästi ole, jos puhutaan nimenomaan sijoittamalla tehdistä tuotoista. Iso osa menestyjistä on tehnyt rahansa ihan muulla kuin sijoittamisella ja sitten kun rahaa on paljon niin sijoittavat niitä vaihtelevalla menestyksellä, toiset paremmin toiset huonommin. Tai esim. omistavat menestynyttä sukuyhtiötä, jonka osakkeet ovat tulleet perintönä.
Itse olen löytänyt Suomesta yhden sijoittajan, joka on tehnyt sijoittamisella kohtuullisia vuosituottoja ja kertonut ymmärrettävästi strategiansa ja jonka salkkua ja träkkiä on ollut helppo seurata. Hän on Seligsonin Phoebus-rahaston salkunhoitaja Anders Oldenburg. Maailmalta olen seurannut Warren Buffettia, jonka salkkua ja träkkiä ja strategiaa on suht helppo seurata.
Olen tehnyt näiden perässä suoria sijoituksiakin, muutama helmi tuli löydettyä (tosin niin tuli myös yksi isohko huti Buffetin peesaamisessa). Enemmän olen kuitenkin poiminut hyviä ideoita ja pointteja ja yrittänyt soveltaa niitä. Jos lähtee omille teilleen pois indeksisijoittamisesta on hyvä olla jotain “esikuvia”, joilta voi ottaa oppia.
Kaloniemi Markku… Aika hyvin haistaa rahan…
Ja tulokset puhuu kyllä puolestaan…
Hoisi menestyksellisesti suomen parhaiten tuottavia rahastoja.
On noita menestyksekkäitä sijoittajia myös suomalaisia, osa toki kirjoilla rajojen ulkopuolella.
Miljonäärien määrä tosin Suomessa on heikko vertaa sitä sitten eurooppaan yleisesti… Tasainen tulonjako javerotus pitää siitä huolen🙂
Sekä sukanvarteen säästäminen🤣
Luonnollisesti täällä forumilla paapotaan kyllä myös mielestäni aika paljonkin analyytikkoja.
Tiivistetysti argumenteilla “koeta ite tehä paremmin”, “antakaa kehitysehdotus”.
Tämä alkuperäinen kirjoitus on hyvin kärkäs, mutta kyllä näitä on itsekin miettinyt, ettei kovin vaikealta tunnu analyytikon duuni, kun voi vetää aivan pieleen ja sen jälkeen vain rukata arvioita hieman uusiksi “uuden tietämykseni valossa uusi arvo on -50% edellisestä”. Harvoissa töissä näin. Enkä siis todellakaan puhu vain Inderesistä.
Superpessimisti väittäisi, että firmat ostavat näkyvyyttä ja palvelua analyysitaloilta ja näin periaatteessa analyytikot ovat firmojen palkkalistoilla ja vetävät siihen suuntaan – itse tähän en usko.
Mutta kyllä usein tuntuu, että analyytikot ottavat aika kyseenalaistamatta kaikki arviot mitä firmat itse kertovat omiksi arvioikseen. Siihen päälle vielä snadisti pinkit lasit eikä mietitä suurempaa kuvaa ja riskejä. Ikäänkuin kyseenalaistamisen varaa ei olisi. Sitten numerot tauluun ja katsotaan mitä kone sanoo.
Kyllä analyyseistä hyötyä on, yleensä otan itse nämä numerot - peilaan omaan riskinäkemykseen ja sahaan sen verran kaikesta pois. Sitten katsotaan mitä tulee tulokseksi.
Kehitysehdotuksena Inderesin analyyseihin mielestäni voisikin toimia, vaikka tarinapohjainen analyysi jossa “kaikki menee kuin strömsö:ssä” + siihen numerot.
Ja vastapainona “kaikki ajattelemamme riskit paitsi konkurssi toteutuu” + numerot.
Jokainen lukija voisi sitten pohtia jotain noiden välistä, eikä analyytikkokaan näyttäisi koskaan uunolta, vaan olisi oikeastaan aina oikeassa (jos kurssi menee ylös niin Skenaario -Strömsö toteutui, jos alas niin toinen) 
Oldenburg on todellakin pirun kova ja Buffettista ei tarvitsekaan mitään sanoa. Haluaisin mainita myös esimerkkinä HCP:n Pasi Havian erinomaisen taitavasta sijoittajasta:
Jos valitsee esikuvia, niin mieluummin juuri näitä, eikä niitä Kauppalehden etusivun ‘guruja’.
Kun tässä on koko lyhyen elämän joutunut kuuntelemaan “Osingot on sijoittajan palkka” -läppää mikä aiemmin dominoi täydellä mediaherruudella ylivoimaisesti kaikkea suomalaista sijoituskeskustelua, niin osinkosijoittaminen ei voi mitenkään päätyä liian nopeasti historian roskakoriin minne se kuuluukin. Viime vuosien yhdysvaltalaisten megateknojen poikkeusaikakaudella aloittaneet eivät ehkä täysin hahmota tässä kulttuurillista ja historiallista kontekstia. Pitkään koko suomalainen julkinen sijoituskeskustelu pyöri kokonaan sen ympärillä että mehusteltiin kevään osinkoja ja lopun aikaa päiviteltiin Nokian kurssia. Ainoastaan Seppo Saario tarjosi pienen valonpilkahduksen keskellä päättymätöntä pimeyttä.
Sitten kaikkien onneksi 
Nordnet saapui meren yli pelastamaan Suomen ja kaikki kotimaassa tapahtunut hyödyllinen toiminta on heihin ollut jollakin tavalla sidoksissa: Jukka Oksaharju opetti rahvaan lukemaan sijoituskirjallisuutta. Martin Paasi saarnasi kustannustehokkaan indeksisijoittamisen kansalaisten sydämeen. Jukka Lepikkö toi treidauksen ja markkinoiden päivätapahtumien seurannan osaksi valtavirtaa. Nordnet jopa auttoi käynnistämään Inderesin bisneksen ja ammattimaisen ostoanalyysitoiminnan.
Pitkäjänteisen valistustyön seurauksena suomalaiset jästit ovat vihdoin alkaneet viisastumaan ja jos hyvin käy, niin viiden tai kymmenen vuoden sisällä kukaan jolta löytyy hiuksista väriä, ei enää puhu osingoista. Siihen että P/E-luku kokee saman kohtalon kuin osinkotuotto ja P/B-luku tarvitaan vielä ainakin 20 - 30 vuotta valistustyötä lisää, mutta ehkäpä jonain päivänä valtaosa sijoittajista osaisi jo katsoa kassavirtalukuja tuloslaskelman sijaan. Ja ehkä sitten 100 vuoden päästä lopetetaan Benjamin Grahamin Intelligent Investorista lässyttäminen ja sen on korvannut Fama-French 
