Jos aiempi tai muuten oikeassa oleva sukupolvi näkee maailmansodan ja totaalituhon hyväksi ratkaisuksi parisuhteen haasteisiin, tekoripsiin ja tietokonepeleihin, en nyt kauhean isona ongelmana pitäisi että poikia voi kiinnostaa hajuvedet. Saatan kyllä olla elämästä vieraantunut tässä lokeroinnissa ehjästä perheestä huolimatta.
Asiayhteydestä kun irroittaa osan, saa tosiaan outoja mielikuvia.
”Sensuroitu” aikuiset voisivat kai jättää lapset vastuullisempien tehtäväksi. Mutta toisaalta monessa tapauksessa lasten syntymisessä yksi este on sopivan parisuhteen puute. Lapsia ei enää uskalleta hankkia, kun puolisoksi on tarjolla vain arvaamattomia ja vastuuttomia. Siinä sitä syntyvyysongelmaa, josta tulee vielä kriittinen tekijä. Oma eläke on kyllä jo tilillä, mutta tulevat sukupolvet…?
Pankkipalvelut jatkuvasti huononevat, josta sain tänään selkeän esimerkin.
Kuten olen kertonut, saimme pari viikkoa sitten lopultakin perinnönjakosopimuksen allekirjoitettua. Käräjäoikeuden pesänjakaja laittoi 2.11.2024 Danske Bankiin toimeksiannon maksaa kuolinpesän tileiltä (kaksi tiliä) rahaa osakkaille. Siirtoa ei ole vieläkään tapahtunut ja siskoni tiedustellessa Danskelta, koska siirto tapahtuu, vastaus oli, että he eivät tiedä. He tällä hetkellä käsittelevät maksumääräyksiä kuolinpesistä, jotka on tehty syyskuussa. Täysin käsittämätöntä
Näemmä Danske Bank (edesmenneen äitini pankki, entinen postipankki) on ajanut alas pankkipalvelujaan irtisanomalla työntekijänsä, jolloin syntyy tällaisia käsittämättömiä viiveitä.
Onneksi minulla itselläni ei ole mitään sijoituksia tai varoja Danske Bankissa.
Joku saattaa nähdä asian myös aivan päinvastoin. Nykyään on sitoutumiskammoisia ghostaajia joka paikka täynnä, joilla kumppani vaihtuu kuin kalsarit tuulessa. Samaan aikaan deittisovellukset sun muut luovat illuusion loputtomasta valinnanvarasta, jossa aina löytyy jotain parempaa, kun swaippailee eteenpäin.
Jokaikisessä pitkässä parisuhteessa tulee taatusti vaikeita aikoja ja elämä tuo mukanaan ongelmia, joista ylitse pääseminen edellyttää tahtoa ja taitoakin.
Luin tuossa hiljattain häkellyttävän faktan: 50% pitkässä vuosikymmenten parisuhteessa olleista on joskus parisuhteen elinkaaren aikana pettänyt kumppaniaan. Jotenkin näistäkin on kai päästy yli tai sitten kumppani ei ole tietoinen. Ennen saattoi toki myös olla sallivampi suhtautuminen asiaan ja ehkä varsinkin naisten oli “pakko” sietää äijien syrjähyppyjä kylillä tai se nyt vaan “kuului asiaan”, sillä “pojat on poikia”.
Halozyme kyykännyt 1/3 kun ilmoitti uudesta ostokohteesta (dilutointia pelätään, Halo vannoo ettei sellaista tule). Kansanmiehen silmään kalliihko mutta erinomainen ostos ja hanskattavissa.
Investorin pitkäripaisesta ovesta sisään
Rahapussi esille
“Tällä ei voi käydä kauppaa ennen kuin kirjoittelet viestejä tukeen ja ANOT sitä kaupankäynnin kohteeksi njännännää mitäs läksit”
Yritän kovasti pitää kiinni katoavasta nuoruudesta opiskelemalla, että miten tämä kielellinen aivomätä toimii ja käyttämällä sitä tilanteissa missä kuulijoiden myötähäpeä maksimoituu
Tossapa suoraan Inderesin seuraava aprillipäivän pila.
“Tavoittaaksemme nuoremman sukupolven sijoittajat, olemme päättäneet jatkossa tuottaa sisältöä/analyysejä nuoriso slangilla.”
1.4.2025 Vernerin varttia odotellessa.
Uusia sanoja on lainattu ja keksitty aina. Esim. 1890-luvulla syntynyt perinteinen Stadin slangi on tästä hyvä esimerkki. Siihen sanoja lainattiin enimmäkseen ruotsin kielestä. Osa stadin slangin perinteisestä sanastosta on edelleen käytössä puhekielessä, osa jäänyt pois.
Yleiskieli ja kielellinen perinne ja tarve ymmärtää vanhempia tekstejä ja puhuttua kieltä yleensä pitävät kielen muutosnopeuden aika lailla aisoissa vaikka välillä puhekieli rönsyää.
Intelin tuleva suoritin on raporttien mukaan suunnattu datakeskuksiin, työasemiin ja palvelimiin, ja siinä olisi omassa sirpaleessaan sijaitseva L3-välimuisti.
Tässä se asian ydin: ei ehkä kannata pariutua ensirakkauden kanssa, vaan olisi hyvä kokea muutama parisuhde ennen pysyvämpiä valintoja. Näin oppii ymmärtämään paremmin, mitä itse haluaa ja mitä ei, ja osaa tarkastella asioita myös toisen näkökulmasta. Samalla voi pohtia, mikä aiemmissa suhteissa ei toiminut, ja oppii ymmärtämään, että kumppani ei ole itsestäänselvyys.
Jos ero kuitenkin tulee myöhemmin elämässä – vaikka puoliso olisi valikoitunut aikuisuuden arvojen, ei nuoruuden huuman perusteella – eron käsittely voi olla helpompaa. Kun tunteiden työstämistä on harjoitellut nuorempana, voi välttyä katkeroitumiselta ja harkitsemattomilta teoilta.
Aika vaikea on ensimmäisellä seurustelukumppanin valinnalla osua oikeaan. Toisaalta jos osuu, niin ei mielestäni tarvitse olla huonoja parisuhteita alla, jotta osaisi hyvää kumppania arvostaa. Toki on niitä ihmisiä, joiden täytyy kaikki oppia kantapään kautta, mutta ovatko he sitten itse kovin ihanteellisia kumppaneita?
Me alettiin vaimon kanssa seurustelemaan 16-vuotiaina. Nyt ollaan oltu yhdessä puolet elämästä, ja ajan kanssa parisuhde on vain parantunut, kun oppii parempaa kommunikointia. Niinpä parhaat vuodet onkin varmasti vasta edessä.
Tuossa on vissi totuus. Seuraa vaihtamalla ongelmat ei vähene, ne ehkä vaihtuvat, mutta itsessä roikkuvat tulevat mukana. Joku vain voi sietää niitä paremmin kuin joku toinen. Onhan noita setä-julkkiksia, joiden rouva kulkee (muiden mielestä vastenmielisen) mukana luultavimmin ulkoisista syistä ( case Trump jne).
Toisaalta, yksiavioisuus ei merkitse eristäytymistä. Jos parisuhde kieltää muut ystävät, ei se ole tervettä. Missä sitten on privaatti raja, se on keskustelukysymys.
Tätä rajaa hankalampi kysymys monesti näkyy olevan yhteinen käsitys rahan käytöstä. Toimivaksi on havaittu, että kaikki on yhteistä, yhteinen tili ja toisen rahankäyttö on avointa ja vähänkin merkittävästä keskustellaan. Näin linja löytyy luonnostaan.
Lisäksi joku summa omalla tilillä on tarpeen esim yllättävän kuoleman takia. Silloin yhteinen tili on hetken lukossa.
Raskas on seurassa se pari, joka päivittäin keskustelee, kumpi maksaa mitäkin ja kauppalasku jaetaan.