Tai ennemmin väärä mielipide . Elokuvathan oli ennemmin liian lyhyitä, kun ei niissä ollut Tom Bombadillia, ei Sarumanin hyökkästä kontuun, eikä melkein ensimmäistäkään hienosta 500 laulusta .
Dyynin tarinankerronnassa ei tosiaan välttämättä ole itsessään mitään mullistavaa, mutta tarina nuoren miehen aikuistumisesta on ajaton ja hyvin kerrottuna mahdollistaa elokuvan muodostumisen aikaa kestäväksi klassikoksi. Tällaiset tarinankerrontaelementit kun pysyvät aina tuoreina sukupolvesta toiseen.
Mielenkiintoisesti perinteisestä muotista poiketaan sillä, että protagonisti ei ole sankari vaan antisankari, joka epäonnistuu taistelussa syntiinlankeemus vastaan. Maailmanrakennus on erinomaista ja elokuvaa katsoessa pienimmätkin yksityiskohdat viestivät vahvasti elävästä maailmasta millä on täysin meikäläisistä poikkeavat perinteet ja toimintatavat.
Se missä Dyyni 2 loistaa parhaimmillaan ovat mielenkiintoiset ja taitavat visuaaliset ratkaisut, jotka ovat aivan omassa kategoriassaan, erityisesti kun verrataan vaikkapa viime vuosien tulokärkeä hallinneisiin Disneyn leikkaa-liitä sarjahittielokuviin. Enää ei tule riitämään laiskat päälleliimatut tietokonegrafiikat ilman minkäänlaista luovuuden hiventäkään. Esimerkiksi @Wallet_Buffet_Omahan mainitsema ‘mustavalkokohtaus’ on eittämättä hienompia keksintöjä mustavalkoisen moraalinäkemyksen omaavan antagonistin esittelyyn. Tämä elokuva nosti ihan aidosti koko genren aivan uudelle tasolle.
Yhdessä toisen merkkipaaluelokuva Oppenheimerin kanssa, joka toi pitkän tauon jälkeen historiallisen draaman ja seksin takaisin valkokankaalle, saimme taas uutta toivoa että pian voi taas olla syntymässä uusi ohjaajasukupolvi, joidenka teokset tekevät pitkästä aikaa niistä Finnkinon ylihintaisista leffalipuista maksamisen arvoisia. Hyviä elokuvia ei tehdä ellei joku ensin todista, että hyvät elokuvat myyvät.
Finnkinolle ilmainen bisnesvinkki. Leffoihin puoliaika kuten teattereissa. Saa lapset ostettua lisää karkkia ja herrasväki voi nauttia vaikka lasin sherryä. Tupla oheismyynti, vessatauko ja voi samalla vaihtaa filmikelan uuteen.
Palvelimen kiintolevyltä voi pyörittää leffaa ilman moisia operaatiota. Filmikelat ovat nykyään katoavaa kansanperinnettä.
Pääsyy siihen että ei ole puoliaikaa on se että siinä helposti hävitään yksi esityskerta per päivä per teatteri (tuotto laskee) ja lisäksi oheismyynnin järjestäminen niin tehokkaaksi että homma toisi merkittävää lisämyyntiä ilman aivan liian pitkää taukoa on haastavaa.
Mukavalta kuulostaa sellainen maukas ateria ja hyvä olut ennen elokuvaa. Popparia ja limua sitten saliin mukaan. Käytännössä siitä seuraa että pyörii loppupuolen elokuvasta tuskissaan kupla otsassa. Ei sovi keski-ikäistyvän miehen rakolle yli kaksituntiset leffat (plus ne hiton alkumainokset).
Gandhi taisi olla viimeinen iso teatterileffa puoliajalla. Sitten digitalisaation ajuri ja nopeampi laskutustiheys ajoivat ohi kuin popkappaleiden radiomittaan leikkelyssä konsanaan.
Vain kaikista elokuvista kaikista parhaimmat ovat Martin Scorsese käsialaa. Uskomaton ohjaaja jonka elämänkerralliset elokuvat ovat parasta viihdettä. Toivottavasti jotain The Irismanin kaltaista tulisi vielä jonain päivänä.
Näin “kapitalistina”, vaikkapa ennakkomyynti väliajalle Onhan Finnkino kokeillut myös niitä mikä se oli nimeltään, joku premium-näytös, jonka aikana sai tilattua kesken leffan kaikenlaista juomaa (myös kalliimpia alkoholeja) sun muuta.
Olen vahvasti samoilla linjoilla. Ensimmäinen trilogian osa on onnistunut kokonaisuus, seuraava menee kategoriaan ok, mutta se kolmas oli noin 2 tuntia liian pitkä ja todella puuduttava kokemus, ensimmäisen loppukohtauksen jälkeen nähdään vielä 5 vastaavaa ja elokuva ei osaa lopettaa itseään missään vaiheessa.
Koolla ei väliä, sanovat monet, mutta kyllä pituudella on. Varsinkin jos kyseessä lapsille suunnattu näytös, 120min pitäisi olla ihan max, muutoin penkeistä venkoillaan kohti kotia, vaikkakin lehtien mukaan kaikilla lapsilla jo ADHD lääkitys.
Dyynin jatko-osaa olisin itse katsellut mielelläni pari tuntia lisää ja tuntui loppuvan vähän kesken. Oppenheimer taisi myös olla luokkaa 3 tuntia, mutta ei se häirinnyt.
Nautitaan nyt kuitenkin vielä pari vuotta teattereista, kun niitä ei ehkä parin vuoden päästä enää jäljellä. Finnkinon kohtalo vähän vaakalaudalla, kun sen omistaa meemikonserni AMC ja Hollywood tekee parhaillaan itse aiheutettua kuolemaa.
Kyllä, ehdottoman väärä mielipide. Sama kun sanoisi, ettei Smithin Wealth of Nations ole kovin kaksinen talouskirja; oli eli ei niin ilman sitä koko genre olisi perustuksiaan myöten erilainen. Perusteoksena se siis ansaitsee suht vahvan perusfanituksen
IIHF on antanut Venäjälle pronssimitalin verran rankingissa ilman tarvetta osallistua kisoihin. Menee jo sellaiseksi pelleilyksi, että Juurikki laittaa jääkiekon poikottiin. Anteeksi, että tuli peleistä kommentoitua.
Nyt perustamaan uutta jääkiekkoliittoa korruptoituneen IIHF:n tilalle, niin lakaa Juurikkikin sylkemästä Suomen jääkiekkomaajoukkueiden suuntaan. Phyi saatana.
Eikö noiden tuottotavoite ole joku 5% - 6%, eli jos laittavat kaikki kiinni 5% - 6% osinkofirmoihin, niin ongelma ratkaistu, koska firmojen tarkemman analysoinnin voisi siten samalla myös lopettaa, vain yksi luku riittää = osinkotuotto. Voisi samalla myös reippaasti vähentää henkilöstöä ja tuotto vieläkin korkeampi 6% - 7% automaattisesti ja riskittömästi. Eläkeongelma ratkaistu samalla.