Autokauppa on ollut aina kuin hevoskauppa aikoinaan. Hankinnat ovat tehty impulsiivisen nopeasti, ylimalkaisesti perehdytty hankinnan ominaisuuksiin tai historiaan.
On luotettu hevoskauppiaan myyntipuheisiin ja petytty ilmenneisiin lonkkavaivoihin ensimmäisen kestävyyssuorituksen jälkeen.
Hevosen kengät ovat kuluneet epätasaisesti heikosta kavion pohjatyöstä johtuen. Energian saannissa, käsittelyssä ja luovutuksessa on haasteita. Hevonen on osallistunut useampaan starttiin, joten ohjastuskilometrejä on ilmoitettua enemmän.Tiedot uusi omistaja on saanut selvitettyä naapurin isännän vinkkinä maahantuontirekisteröinnistä ja Horsevertical tietoihin perehtymällä. No naapurin isäntä kettuili hevosesta löytämiensä tietojen perusteella että on naapuri tehnyt vallan umpisurkeat kaupat. Tietojen paikkaansapitävyys on aiheuttanut hankinnan tehneessä isännässä harmistusta.
Tässä on Raulin kommentit siitä, miten Kilpailu- ja kuluttajavirasto selvittää veljien Kamuxin & Sakan toimintaa.
Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) tiedotti eilen selvittävänsä käytettyjen autojen myyntiin liittyviä toimintatapoja ja lähettäneensä asiaan liittyen selvityspyynnön alan suurimmille toimijoille Kamuxille ja Sakalle. KKV kuitenkin toteaa ongelmien koskevan alaa laajemminkin. Mikäli KKV päätyy aikanaan suosittamaan joitain toimia asiassa, näemme riskin kohdistuvan etenkin yhtiöiden lisäturvapalveluihin. Tässä vaiheessa emme näe kuitenkaan vaikutuksia ennusteisiin.
Vaihtoauton kunnon toteaminen kuuluu autokauppiaalle, hyvitetään oikea hinta siitä vikoineen, tunnistetaan riski autot ja mallit. Tätä kutsutaan myös nimellä AMMATTITAITO. Sen kehittyminen autoalalla vaatii vuosien kokemusta ja aitoa kiinnostusta. Parhaimmat automyyjät tekevät yleensä myös parasta katetta. Kaikkia kauppoja ei kannata tehdä. Ja parhaimmat kaverit eivät halua Kamuxille töihin koska se on vähän sama kuin olisit Alepan kassalla töissä.
Kamuxiin ja Sakaan kohdistuneet kuluttajaasiamiehen tutkinnat tai tietopyynnöt, on kyllä kolaus maineelle, jos sitä nyt enää on ollu. Nykyään tieto leviää valtavaa vauhtia ja jos menettää asiakkaiden luottamuksen ei sitä helpolla palauteta. Jos näitä kuluttajansuojan laiminlyöntejä nyt tutkitaan, on ne jatkuneet jo kauan.
Tietyllä tavalla kuluttajan näkökulmasta järjestelmä on rikki. Kuluttajansuojalaki on selkeä, mutta prosessit sen toteuttamiseksi ontuu. Autoliikkeet tietää vuosien ajalta käytänteet, minkälaisia kuluttajariitalautakunnan ratkaisuja on tehty. Pahin skenaario kaupalle on että kuluttajalta palautuu rikkinäinen auto nolla katteella. 0+0=0. Tämän takia ne välttävät kaupan purkua kuin ruttoa, autoja korjataan ja korjataan vaikka se tuntuisi järjettömältä, mutta jos se vain saadaan jäämään asiakkaalle on se liikevaihdon näkökulmasta parempi. Saadaan edes jonkinlainen kate kaupalle.
Niin tuo ontuminen. Eli kuluttajariitalautakunnan käsittelyajat ovat luokkaa 12kk. Jos autoliikkeen kanssa riidasta sovittava summa ei ylitä kohtuuttomuuden rajaa, ei kukaan jaksa odottaa, joutuu ostamaan tilalle auton ja siitä voi olla kulut suuremmat. Kohtuullisuuden ja kohtuuttomuuden raja kulkee jossain 2000€ paikkeilla, lautakunta sen ratkaisee tapauskohtaisesti. Näillä ykkös tonnien summilla kuluttajariitalautakunta todennäköisesti tekisi kuitenkin saman ratkaisun mitä autoliike on esittänyt, eli vuoden päästä tilanne on sama, mutta nyt omistat kaksi autoa, joista toinen on seisonut vuoden korjaamon pihalla. Eipä kannata. Joku juristi taisi joskus sanoa että käräjille ei alle 10 000€ riidan takia kannata edes lähteä. Sieltä toki saa oikeutta mutta se maksaa ja taas riskinä että voitat jutun osittain ja joudut maksamaan edes omat kulusi, on summa isompi kuin “pari tonnia”, ja taas odotetaan ja ostetaan ehkä tilalle auto ja sekin maksaa. Oikeusturva vakuutuksia on, mutta antaako vakuutusyhtiö luvan prosessiin ja ei sekään kaikkea korvaa.
Tässäpä ajatuksia ja tajunnan ahtautta aamusta.
Vaikka vähän lupailin, etten tuki ketjua omilla kokemuksilla, mutta kaverini onnistui väistämään tämän luodin:
Sylinterivika Porschessa (lähde: Tekniikan Maailma 7/2025)
Tapani Koski osti Kamuxilta toukokuussa 2020 vuoden 2007 Porsche Caymanin, jolla oli ajettu alle 90 000 kilometriä, ja vain kesäisin, mikä on tyypillistä tuon autoluokan autoille. Auto oli autoliikkeen myyjän omistuksessa.
”Auton vakuutettiin olevan täysin kunnossa. Tästä on olemassa sähköpostiviesti. Lisäksi myyjä sanoi olevansa koulutukseltaan automekaanikko ja kertoi pitäneensä autosta todella hyvää huolta”, kirjoitti Koski reklamaationsa perusteluihin.
Tarkastuksessa Porsche-autoihin erikoistuneessa liikkeessä oli nimittäin käynyt ilmi, että kahden sylinterin pinnoitteessa oli naarmuja. Korjaus maksaisi reilusti yli kymppitonnin ja jos jättäisi korjaamatta, olisi suuri riski, että sylinteristä irtoilevat pinnoitteen palaset joutuvat moottoriöljynkiertoon ja aiheuttavat täydellisen moottoririkon.
Autoliike kielsi kaiken vastuunsa ja vetosi auton ikään ja ja normaaliin kulumiseen. Koski vaati autoliikkeeltä joko kaupan purkua, vian korjaamista tai tuntuvaa hinnanalennusta. Porsche on arvokas auto käytettynäkin, kauppahinta oli ollut 31 900 euroa.
Kiistan ratkaisu löytyi auton vaihdosta. Kamuxilla oli suunnilleen samanikäinen mutta vähän edullisempi Ford Mustang GT, johon Koski sai vaihtaa Porschensa.
”Laskin että minun oli parempi ottaa tuossa kohtaa kolme tonnia takkiin kuin odottaa mahdollisesti pitkä aika kuluttajariitalautakunnan päätöstä auton kanssa, jota en voi käyttää.”
Kaverini oli ostamassa tuota autoa Tapani Kosken jälkeen Kamuxin Järvenpään liikkeestä. Kävin itse katsomassa auton ja huomasin, että öljyn taso oli liian matalalla suhteessa öljynvaihdon suorituksen aikatauluun ja sen jälkeen ajettuihin kilometreihin. Selvitin tietenkin auton historian ja huomasin että auto oli ollut Kamuxin omistuksessa, ollut yksityishenkilöllä ja palannut takaisin Kamuxille. Tämä sai hälytyskellot myös kilisemään. Myyjä väitti kirkkain silmin, että asiakas oli sittenkin halunnut Porschen sijaan Mustangin ja siksi oli tuonut auton nopeasti vaihtoon. Tarina ei kuulostanut uskottavalta. Ennen Tapania auto oli ollut Kamuxin myyjän autona ja poikkeava öljynkulutus oli varmasti tullut ilmi jo hänen aikanaan.
Kaverini jätti Porschen ostamatta.
Myöhemmin sama, helposti värimaailman perusteella tunnistettava yksilö, oli myyty toiselle asiakkaalle ja tuli erään Porscheihin erikoistuneen pääkaupunkiseudulla toimivan korjaamon halliin. Autossa todellakin oli sylinteripinnoitteessa naarmuja, Kamux tiesi sen autoa myydessään, mutta ei siitä huolimatta kertonut sitä ostajalle eikä osallistunut korjauskustannuksiin. Kustannukset olivat noin 1/3 auton kauppahinnasta. Auton Kamuxilta ostanut asiakas loppujen lopuksi tietääkseni myi auton rikkinäisenä eteenpäin korjaamolle, joka pystyi kunnostamaan auton kustannustehokkaasti omia osakanaviaan käyttäen ja hiljaista aikaa hyödyntäen.
Mielestäni tuossa olisi ollut Kamuxilla täysin selvä homma nostaa kädet pystyyn ja korjata auto jo heti sen jälkeen kun se oli myyty Tapani Koskelle. Sen sijaan alettiin ämpyillä ja venkoilla sekä myytiin vielä rikkinäinen auto eteenpäin ja kieltäydyttiin sen korjaamisesta uudelleen. En yhtään ihmettele että KKV tutkii toimintatapoja.
Huh huh…
Onhan noissa vanhoissa autoissa enemmän tai vähemmän piileviä vikoja, kaikissa, koska ne kuluvat käytössä.
Kuten Auto-Heikkilän autokauppias Härmästä TikTok videollaan kertoo, autokauppaa pidetään sosiaalitoimistona. Vanha auton (maksanut 10% uuden hinnasta) poikiessa autoliikeen pitäisi maksaa rempat…
KKV:n puoleen ei tosimiehet kylläkään käänny. Jos on tullut mokattua, on asia kärsittävä.
Joo vähän kärjistän, mutta on itselläkin kokemuksia ko. asioista.
Ostin Audin merkkiliikkeestä 60.000km ajetun A6, suomiauto ja kaikki hienosti myyjäliikkeen mukaan. No auto nostettiin renkaan vaihdon takia liikkeessä kaupanteon yhteydessä nosturille ja huomasin, että vetoakselin juuresta stefa vuotaa. Eipä maksanut remonttia merkkiliike. Sanoivat että stefan saa ilman, mutta työt pitää itse maksaa…(stefa euron ja työt 300€).
Että onhan näitä tapauksia.
Hauskinta on, että uusien takuunalaisten autojen kanssa jengi valittaa yhtä lailla…
Kyllä suomalainen valittaa osaa ja etsiä aina jotain muuta maksajaa mokilleen & kuluilleen.
Kyllä tässä on myös vinha pointtinsa, vaikka ketjua pidempään lukeneet tietävät, että en Kamuxia tai kumppaneita usein puolustele.
Rautakatteen ollessa alalla keskimäärin noin 500-800 euroa, ovat korjauskustannukset ja jälkikulut nousseet viime vuosina aivan sietämättömiksi. Jokainen voi laskea, miten kannattavaa se on myyjäliikkeelle korjailla näitä iskareita ja takajousia. Lisäksi asiakkaat tuovat todella härskisti rikki olevia autoja vaihdossa. Se kuntotarkastus on oikeasti hyvin vaikea tehdä ilman korjaamon apua. Ja jos korjaamo otetaan avuksi, se kaventaa jo ennestään kapeita marginaaleja, kun myös heille pitää se 100-300 euroa maksaa siitä työstä. Viimeinen tikki oli tämä virhevastuun pidentäminen vähintään vuoteen.
Ja oikeastaan tuo joku vm. 2007 Cayman on tästä hyvä esimerkki. Varmasti jokaiselle osapuolelle on enemmän tai vähemmän selvää, että tuon ikäinen korkeatekniikkainen auto ei vuonna 2020 ole enää täydessä iskussa. Toki Kamux myi sen myös tuon tarinan perusteella väärin.
Tämä kokonaisuus ei kuitenkaan ole hyvä kuluttajalle eikä myyjäliikkeelle. Tämä tulee väistämättä johtamaan hintojen nousuun ja katemarginaalien nousuun, koska markkina ei tätä menoa ole enää pitkään kannattava tehdä bisnestä autokaupalla.
Toisaalta, 13 vuotta vanha auto, jolla on ajettu vain 90tkm antaa odotuksen, että auto olisi varsin hyvässä kunnossa. Ja varsinkaan siinä ei olisi sellaista vikaa, jonka korjauskustannukset ovat 1/3 kauppahinnasta.
Tietyissä autoissa, esim. Porsche Cayenne e-hybridissä erään autoliikeketjun kokemuksiin perustuvat jälkimarkkinakulut ovat luokkaa 8ke/auto. Ei varmasti ole ensimmäisen kymmenen tai kahdenkymmenenkään myydyn auton kohdalla ole osattu ottaa tuota huomioon sisäänostohinnassa, mutta nykyisin ko. ketju sen tietää ja hyvityshinnat ovat sellaiset että kauppaa ei välttämättä synny. Riskienhallintaa sekin.
Jep. Kuten sanoin, myi Kamux tässä casessa tämän väärin. Mutta on myös selvää, että 13 talvea seisonnassa ollut auto ei varmasti ole enää “kunnossa” ja tuon hintaluokan autossa varaosat ovat äärimmäisen kalliita ja osaavat korjaajat vähissä, jolloin korjauskustannukset ovat suhteessa auton hintaan suuria.
Näin on. Toinen vastaava esimerkki on MB C350e, vm. 2014-2018 yli 100tkm ajettuina taitavat olla nykyään suurimmalle osalle liikkeistä aivan no go - tai ainakin katehauksi jätetään yli 6000 euroa.
Ai tosimies antaa autokaupan kusta silmään eikä puolusta oikeuksiaan? En itse ainakaan näe moisessa alistumisessa mitään miehekästä.
Saatoin ymmärtää väärin, mutta kuvittelin väitteen tarkoittavan, että tosimies tarkistaa ostamansa auton sen verran hyvin, että tarkistettujen kohteiden ulkopuolelta tulevat pikku risaukset katetaan normaalin laajennetun taloontulohuollon puitteissa ja muistetaan tarkistaa samat kohdat jatkossa tarkemmin?
Minä odotan 12-vuotiaalta autolta virheetöntä toimintaa vaikka käytön jäljet näkyvätkin jo.
Jos liikkeen osto- ja myyntihinnan välinen spreadi alkaa levitä myyjän vastuun vuoksi, se jättää aiempaa enemmän motiivia myydä oma auto ensin itse ja ostaa uusi tai uudempi vasta sen jälkeen suoraan rahalla.
Minä saan tuosta sen käsityksen, että valittaa ei saa vaan kaikki on pakko niellä jos auto ei ole uusi. Mielellään takuun alaisen auton takuutakaan ei pidä hyödyntää, vaan kuluista tulisi vastata itse.
Minulle ainoa syy ostaa käytetty auto liikkeestä on nimenomaan myyjän vastuu. Sen takia maksan liikkeelle autosta enemmän, kuin jos ostaisin sen yksityiseltä.
Ettei nyt liian kauas eksytä aiheesta niin todettakoon, että Kamuxilta olen ostanut kaksi autoa, ensimmäisen ja viimeisen. Senkin ostin luojan kiitos etämyyntinä jolloin palautin sen hippulat vinkuen ja purin kaupan. Kamux laittoi auton uudestaan myyntiin, eikä ilmoituksessa ollut mitään mainintaa olemassa olevasta moottorivauriosta.
Yritin muutama kuukausi sitten kirjoittaa tästä käytettyjen autojen kaupasta, miten tulot muodostuvat. Kuten silloin selitin, tässä kaupassa tienaa myyjä, mutta työnantaja sekä asiakas usein häviää. Syy on tosiaan se, että myyjän tuloihin ei yleensä vaikuta myytyjen autojen jälkikulut, kuten korjaaminen eli työt ja varaosat, mutta kaupan eli työnantajan katteisiin ne vaikuttavat isosti. Jos auto eli rauta myydään naurettavalla 500e bruttokatteella, niin tätä kaupanlajia tekemällä ei rikastu. Sen verran läheltä olen tätä katsonut, että käytetyn ostaminen muulla kuin tehdastakuulla ei itselleni käy. Tehtaan kanssa sentään joku roti vastuissa. Kamuxin tyyppiset firmat ei saa tarpeeksi katetta, että niissä olisi riittävät marginaalit hyvään asiakaskokemukseen ja siten retentioon eli että asiakas tulee takaisinkin, vaikka vähän autoa korjattaisiinkin.
Uudelleen lukien näen että sinunkin tulkintasi on mahdollinen. Ehkä näin tilanteen oman historiani kautta, koska huolella automalliin perehtyen ja ostettavan kohteen tarkistaen olen säästynyt pahoilta pettymyksiltä.
Totta kai myyjällä pitääkin olla vastuu sinun kokemasi tapauksen varalta, jossa kaupan kohteesta paljastuu vasta myöhemmin kohtuullisesessa tarkastuksessa huomaamatta jäänyt ongelma. Nämä pitääkin korjata myyjän vastuulla suomalaiskansallisen hevoskauppistyylisen puumäntähuijauksen perinteen katkaisemiseksi.
Jos nykykäytäntö muuttuu nykyistä suuremmaksi myyjän vastuuksi, sitten vaikutus markkinoihin riippuu myyjien suhtautumisesta. Liikkeen kannalta jo nyt samalla autolla on samana päivänä kaksi eri hintaa, ostohinta ja myyntihinta. Pahimmillaan osto- ja myyntihinnan välinen spreadi kasvaa mutta riitely jatkuu.
Parhaimmillaan autokauppa muuttuu enemmän saksalaistyyliseksi, jossa tunnettu myyjä ei pilaa mainettaan huijaamalla. Ensimmäinen saksantuontini karahti siihen, että autoa puolestani tarkastava agentti oli matkalla ja näki auton Etelä-Saksassa, mutta jäin nuolemaan näppejäni jonkun Berliiniläisen ostettua auton puhelinkeskustelun perusteella autoa näkemättä. Suomessa en vallitsevan kulttuurin vuoksi uskaltaisi tehdä tuollaista, mutta uudehkojen tehtaan vaihtoautotakuulla merkkiliikkeestä tarjottavien vaihdokkien kanssa se kuulostaa olevan arkipäivää Saksassa.
Tämä havainto tukee “Aloittelija5”:n sanomaa siitä, kuinka tehtaan tai sen valtuutetun myyjän kanssa asioidessa vastapuolena on toimija joka ei halua menettää mainettaan yhden auton vuoksi. Ei merkkiliike Saksassakaan kanna vastuutaan koska asiakkaat ovat kivoja kavereita, vaan koska luotettavuuden turvin voi laittaa vaihtarille lisää hintaa. Minusta nämä lisähintaiset saksalaisittain asiantuntevasti hinnoitellut ovat olleet varsin hyvä vaihtoehto uudelle, kun toissavuoden mallisen auton kohtuukilometreillä saa tehtaan vaihtoautotakuulla puolella uuden hinnasta.
Kamuxin ja Sakan tuotevastuun ongelma on siinä, että ne yrittävät aika vaikeaa asiaa, joka skaalautuu huonosti. Yksityisenä ostajana löydän tuhansien autojen valikoimasta juuri omiin (tai Rouvan) voimalinja-, varuste-, sisustusmateriaali- ja värivalintoihin sopivan auton jota on hoidettu hyvin koko ikänsä. Vaativallakin hakuseulalla on yksi sopiva auto löytynyt yleensä noin kuukaudessa. Myyntiin autoja tuova joutuu tekemään katteensa ostamalla, joten liikkeen ei kannata ostaa Saksasta mitään Junge Sterne takuuautoa merkkiliikkeestä, vaan jotain äkkivilkaisulla saman näköistä mahdollisimman halvalla. Hintaerolle lähtömaassa on yleensä syynsä, koska sielläkin päässä hinnoittelijana on ammattilainen.
Sakan/Kamuxin riski tuontiautoissa on siinä ammattilaisen hinnoittelijan näkemässä perustellussa hintaerossa, kun pitää ostaa mahdollisimman halvalla.