Maailma oli aika erilainen kun brittiläinen imperiumi oli vielä voimissaan, ja käytännössä kaikki valuutat oli silloin sidottu kultaan. Myös Punta. Eli elettiin kultakannassa, eikä niinkään fiat-reservissä kuten nykyään. Lopulta kyse on kuitekin ollut aina siitä kenellä on vahvin talous. Vahva talous ja korkea tuottavuus on mahdollistanut investoinnit kehitykseen ja myös armeijaan. Voimasuhteet ovat sitä myöten kehittyneet aikojen saatossa, mutta koitan välttää nyt uppoamasta kovin syvälle historiaan. Bretton Woodskin oli lopulta kultakanta, ja vasta Nixonin tempaus 1970-luvun alussa siirsi meidät nykytilanteeseen, missä rahanpainannalle ei ollut mitää ankkuria.
Mielestäni dollarin vahvuus ei ole kiinni siitä kuinka iso etupiiri Yhdysvalloilla on. Kyse on enemmän siitä miten taloutta ja rahapolitiikkaa hoidetaan. Sveitsillä ei ole etupiiriä ollenkaan, mutta valuutta sen kuin vahvistuu, koska asioita on tehty järkevämmin kuin muualla. Väitän, että valuutan vahvuus syntyy lähes yksinomaan talouden vahvuudesta ja sitä kautta valuutan kysynnästä ja tarjonnasta.
Sinänsä Yhdysvaltain etupiirin ja Naton laajeneminen Itä-Eurooppaan on tukenut Yhdysvaltain taloutta ja dollaria, koska nämä satelliitit on pakotettu suurinpiirtein samaan asemaan kuin Brittien siirtokunnat aikanaan. On pakko ostaa aseita Yhdysvalloista, on pakko ostaa lng:tä yhdysvalloista, on pakko kieltää kilpailevien tuotteiden käyttö kun parempia tuotteita saa halvemmalla muualta (esim kiinalainen verkkoteknologia). Missään näistä ei ole juuri järkeä maan itsensä näkökulmasta, mutta näin on pakko toimia poliittisista syistä. Eli tässä mielessä olet varmasti oikeassa, että Yhdysvaltain totaalinen vetäytyminen voisi aiheuttaa heille taloudellista haittaa, mutta ei se silti välttämättä dollaria heikennä jos raha- ja finanssipolitiikka vain on linjassa tämän kanssa. Tosin all in - vaihtoehdon ja täydellisen vetäytymisen välillä on myös muita vaihtoehtoja, jotka saattaisivat olla heille joka tapauksessa järkevimpiä pidemmällä aikavälillä, ja luulenpa, että tähän myös Trump pyrkii.
Mitä sitten tulee Yhdysvaltain sotilaalliseen suorituskykyyn, niin riittää kun katsotaan mitä Ukrainassa on tapahtunut. Edes yhdessä EU:n kanssa se ei ole kyennyt kilpailemaan venäläisten sotatarviketuotannon kanssa. Lisäksi toimitetuilla aseilla ei ole saatu aikaan juuri mitään konkreettista, mutta rahaa on palanut satoja miljardeja. Toki voidaan sanoa, että tämä on saattanut osin olla tarkoituskin, mutta yhtä kaikki suorituskyky on ollut huono, ja jos halutaan kehittää aseita, joilla saavuttaisi jonkin sortin etumatkaa tärkeimpiin kilpailijoihin, niin suurinpiirtein kaikkiin aselajeihin pitäisi investoida valtavasti, ja on silti epäselvää onko käytössä olevilla resursseilla mitään etumatkaa mahdollista saavuttaa. Lisäksi tietysti on se, että rahaa sotimiseen ei yksinkertaisesti ole johtuen fiskaalisesta tilanteesta, ja jo edellä mainittu kyvyttömyys kestää tappioita, joiden syntyminen toisella puolella maapalloa käytännössä ajaa kansan barrikadeille, ja hallinnon varmaan vaalitappioon.
En minä näe, että tässä keskustelussa olisi voittajia tai häviäjiä, tai että ainakaan EUR / USD kurssi olisi se millä tätä mitataan. EU:ssa ja euromaissa on omat ongelmansa, joilla on iso vaikutus edellä mainittuun. Jos joku mittari halutaan, niin sanoisin sen olevan USD / kulta kurssi. Mikäli kullan hinta taaloissa stabiloituisi tai jopa laskisi, olisi se nähdäkseni jonkin sortin torjuntavoitto nykyiselle hallinnolle, mutta epäilen sen olevan liki mahdotonta johtuen lähtöasetelmista mistä Trump joutuu aloittamaan. Toimeen on kuitenkin ryhdytty, ja yrityksen puutteesta mielestäni ei nykyhallintoa voi syyttää ensimmäisen kuukauden perusteella. Voi toki olla, että Trump myös haluaa heikomman dollarin, koska se helpottaisi vajeiden tasapainottamista, vahvistaisi Yhdysvaltain omaa teollista perustaa ja toisi työpaikkoja. Nämä kaikki ovat ymmärtääkseni olleet Trumpin agendalla jo vaalien aikaan.