Moi Juha!
Tässä päällimmäiset mietteet:
- Maailman suurin yksittäinen kullan omistaja on virallisten lukujen mukaan Yhdysvaltojen valtio, jolla on reilut 8133 tonnia kultaa. Seuraavaksi tulevat Saksa 3369 tonnia, Italia 2451, Ranska 2436, Venäjä 2113 ja Kiina 1852. Paino sanalla virallinen, koska siitäkin on paljon näyttöä, että Kiinalla on todennäköisesti lähemmäs 4000 tonnia kultaa varannoissaan, ja kuten muidenkin talouden lukujen kanssa, Kiinaan voi luottaa vaihtelevasti. World Gold Councilin arvion mukaan kaikesta maailman kaivetusta kullasta kultakoruissa on noin 47%, yksityissijoittajilla noin 21%, keskuspankeilla jne. 17% ja muut (teollisuus jne.) 14%.
2A. Kaikki segmentit (sijoittajat, keskuspankit, teollisuus, korut) ovat tällä hetkellä nettopositiivisia kullan kuluttajia (kaivostuotanto vastaa noin 80% kullan vuosikysynnästä, muu osa tulee kierrätyksestä), mutta etenkin idän keskuspankit ml. Kiina, Venäjä, Iran, Intia, Kazakstan, Uzbekistan jne. ovat aktivoituneet kullan ostamiseen. Lisäksi yksityissijoittajien kysyntä kullalle on kasvanut yli 5x siitä mitä se oli 20 vuotta sitten.
2B. Arviolta koko kultamarkkinan markkina-arvo on noin 7,8 biljoonaa euroa (7 800 000 000 000 EUR) ja fyysisen kullan sekä siihen sidottujen suorien johdannaisten vuosivolyymi on kultamarkkinoilta saatavan (epätäydellisen) datan mukaan noin 112 miljardia dollaria päivässä, joka on vain ~12 miljardia dollaria vähemmän kuin kaikkien S&P500 listan osakkeiden yhteenlaskettu päivävaihto. Ostajia ovat isossa kuvassa keskuspankit idässä sekä sijoittajat ympäri maailman ja myyjiä kaivokset sekä satunnaiset keskuspankit lännessä. Kullan hinta on selvästi manipuloitu ja tämä ohjaa kullan hintaa lyhyellä aikavälillä. Selitän tämän yksityiskohtaisesti lopputyöni kappaleessa 3.5. Pitkällä aikavälillä valuuttamarkkinoiden rakenteelliset muutokset ajavat kullan hintaa (4 kysymys).
3A. Kullan tarjonta on kasvanut noin 1% vuodessa viimeiset 20 vuotta. Tällä hetkellä kaivostuotannon ongelmana on kuitenkin kullan löytäminen ja kaivostoiminnan kasvavat kulut. Vielä 20 vuotta sitten keskimääräinen kultakaivos tuotti noin 5 grammaa kultaa per maatonni, siinä missä tällä hetkellä iso osa kaivoksista toimii 1g per tonni tasolla, joka oli ennen auttamattoman kannattamatonta. Maailman kaivettavissa olevat kultavarannot ovat Yhdysvaltojen geologiantutkimuslaitoksen arvion mukaan noin 50 000 tonnia. Kun huomioidaan, että kultaa kaivetaan tällä hetkellä noin 3300 tonnia vuodessa, riittävät nuo varannot noin 15 vuodeksi. Huom Huom! Kaikkea kaivettavissa olevaa kultaa ei olla vielä löydetty ja kartoitettu ja kultakaivoksen perustamisessa kestää yleensä noin 10-20 vuotta. Lisäksi vaikka maassa olisi kultaa 50 000 tonnia kaivettavissa, ei se tarkoita että sitä olisi taloudellisesti kannattavaa kaivaa. Ts. Kullan kaivostuotanto supistuu seuraavan 20 vuoden aikana huomattavasti ilman merkittävää teknologista läpimurtoa, joka ei ole mahdoton, mutta haastateltuani alan ammattilaisia, he eivät tällä hetkellä näe sellaista läpimurtoa, jolla kullan vuosituotanto ainakaan kasvaisi seuraavan 10 vuoden aikana. Ps. Tällä hetkellä ihmisen syvyyskaivuuennätys taitaa olla vuodelta 1970 eli siitä mielikuvaa kaivostoiminnan kehityksestä. Toki esim. robotiikka tuo omia etujaan kaivoskustannusten suhteen, mutta selitän lopputyössäni robotiikan muista ongelmista kultakaivostuotannon suhteen.
3B. Kullan tarjonta on varsin epäelastinen eli tarjonta ei kasva merkittävästi vaikka kullan hinta moninkertaistuisi. Kaivosten perustaminen on auttamattoman hidasta ja kun otetaan huomioon kullan tendenssi nousta nopeissa (3-10) vuoden piikeissä, tarjonta ei millään ehdi vastaamaan hinnan nopeaan nousuun. Lisäksi kun kullan hinta nousee, sillä on nykyisin suora korrelaatio sekä sijoitus että korukullan kysyntään (kertoo jälleen siitä että suurimmat korukullan kuluttajat - Intia ja Kiina - ostavat korukultaa sijoitustarkoituksiin) eli kullan hinnan noustessa kysyntä kasvaa eikä tarjonnalla ole mahdollisuutta vastata nopeasti nousevaan kysyntään.
Tiivistän: Kullan tarjonta tulee laskemaan seuraavan 10-20 vuoden aikana merkittävästi.
- →
Seuraavalle 5-10 vuodelle: Kullan tarjonta on supistumassa samalla kun kysyntä kasvaa. Keskuspankit idässä ostavat kymmenillä miljardeilla kultaa joka kvartaali ja ovat tehneet tätä jo 10 vuotta. Tämä viittaa siihen, että nämä maat valmistautuvat johonkin (tuskin kaikki idän keskuspankkiirit vain sattuvat tykkäämään keltaisesta. Kullan ostoille on varmasti hyvä syy). Itse uskon että kvantitatiivinen elvytys yhdistettynä negatiivisiin korkoihin on laukaisemassa kansainvälistä valuuttakriisiä, johon nämä maat varautuvat ja ostavat siksi suojaa inflaatiolta → fyysistä kultaa.
Keskuspankkien asema on kultamarkkinan suhteen ratkaiseva. Kiina on kasvattanut kansallisia kultavarantojaan jo 20 vuotta. Venäjä on kasvattanut omia varantojaan 2007 vuodesta. Nyt viimeisen 10 vuoden aikana mukaan on tullut Iran, Turkki, Malesia, Intia, Kazakstan ja monta muuta maata idästä. Viime vuonna myös Puola ja Unkari aloittivat kultaostot. Saksa, Itävalta, Alankomaat ja monta muuta maata Euroopassa on tuonut kultavarantojaan Yhdysvalloista sekä Britanniasta omalle maalleen.
Toukokuussa Venäjän keskuspankin johtaja Elvira Nabiullina kertoi, että Venäjän keskuspankki harkitsee kultataatun digitaalisen valuutan liikkeelle laskemista. Kesäkuussa Malesian pääministeri sanoi haluavansa kultataatun valuutan Aasiaan ja viime viikolla Iran ilmoitti konkreettisesti luovansa uuden kultataatun digitaalivaluutan, jotta Iran pyrkii kiertämään paremmin Yhdysvaltojen pakotteita.
Itselleni jo pelkät keskuspankkien kultaostot riittävät perusteluksi sijoittaa fyysiseen kultaan, koska minua fiksummat ihmiset ovat asiaa varmasti Venäjän ja Kiinan johdossa miettineet. Uskon vahvasti että Aasiassa ollaan palaamassa jonkinnäköiseen kultakantaratkaisuun (oli se sitten pelkästään valtioiden tasolla tai jokaiselle kaduntallaajalle) ja että tällä tulee olemaan merkittäviä inflatorisia seurauksia niissä maissa, jotka jäävät tämän järjestelmän ulkopuolelle.
Olen sanonut Arvopaperin haastattelussa, että uskon kullan hinnan nousevan 5000 dollariin 5-10 vuoden sisällä ja tämä pitää edelleen kutinsa. Lopputyöni kappaleessa 4.3 käyn läpi skenaarioita, joissa kullan hinta voi nousta jopa 10 000 dollariin ja yli.
Jos tuo lopputyö kiinnostaa, mutta vaikuttaa liian pitkältä niin lukemalla kappaleet 4.3 sekä 4.4 pääsee muutamalla kymmenellä sivulla bändille kultamarkkinan suuremmasta kuvasta.
Pahoittelut jokseenkin pitkästä vastauksesta