“Mitä ostettavaa enää on ? Kasku saatava Amerikasta/Intiasta Aasian sijaan.”
Kai yksityisiä brändejä on edelleen paljon. Perustajilla tunne side perustamiinsa brändeihin. Kun aika tulee irtaantua perustajat myyvät “mielellään” / tai ainakin hyvä vaihtoehto myydä LVHM:lle koska heillä on pitkä track record siihen että brändejä ei tuhota vaan vaalitaan ja saavat olla itsenäisiä.
Tottahan toki regulaatio määrittelee alhaisimman mahdollisen lunastushinnan, pörssikurssi josta hinta määritellään voi olla syystä tai toisesta alhaisella tasolla.
Aivan, käsitin, että @massimo n kysymys koitti löytää vastausta kysymykseen “Onko vaara että pääomistaja lunastaa kurssia pienemmällä hinnalla”. Kiitos tarkennuksesta.
Ostettavaa löytyy: suurempia brändejä (esim. Burberryn arvostus voi houkuttaa Arnaultia) ja pienempiä niche brändejä (esim. Cova kahvila Milanossa on LVMH:n omistuksessa). Myös Technogymin kaltainen yhtiö voisi sopia LVMH:n omistukseen.
Kering, Burberry, kellomerkkejä myös löytyy mitä tuollainen 500mrd jätti voisi imaista itseensä, tosin kelpuutetaan varmasti vain parasta ja ei kovin halpoja merkkejä.
Myös juomapuolelta voisi löytyä lisää, sikarit myös jne.
Hermes liian kallis, vaikka olisi superlaadukas.
Hermes kävisi, mutta Kering brändit ovat kyllä menettänyt arvoaan niin paljon, että en koskisi tähän. Kellot hyvä ajatus laajentua, mutta ei niin iso segmentti…
Yllättävän iso markkina…muutenkin muoti kivassa kasvussa
En usko, että Hermeksen suku, joka hallinnoi yritystä niin suostuu myymään osakkeita LVMH:lle sillä heillä oli ”käsilaukku sota” liittyen LVMH:n Hermes omistuksiin.
Kysein kiista alkoi siitä, kun 2010 LVMH paljasti omistavansa Hermeksestä jo 17 prosentin osuuden. Tämä ei Hermeksen suvulle käynyt, koska he pelkäsivät yritysvaltausta ja halusivat pitää yhtiön pääomistajuuden perustajan Thierry Hermèksen suvulla. Tästä alkoi kiista, jonka seurauksena he 2014 pääsivät sopimukseen, jonka mukaan LVMH hankkiutuu eroon suurimmasta osasta Hermeksen osakkeista, joita se on haalinut itselleen viime vuosikymmenen lopusta lähtien. LVMH jakoi Hermes osakkeensa omistajilleensa kiistan päätteksi.
Tuosta linkistä voi vielä lukea tarkemmin tästä jos heräsi mielenkiinto asiaa kohtaan.
Tulos tuli. Ei kovin hyvä mutta ilmeisesti pelättyä parempi. Alkuihmettelyjen jälkeen markkinakin näyttää kiittävän. Siitä hyvä kokonaisuus että jos joku alue laskee (timantit ja alkoholi) niin toinen nousee (hajuvedet ja retail)
Alla olevassa tviitissä käydään läpi LVMH:n Q1:stä. 
https://twitter.com/Quality_stocksA/status/1780511374214365504
Tämä ehkä kiinnostaa tässä ketjussa, pientä nettovoittomarginaalivertailua.
https://twitter.com/Quality_stocksA/status/1781965758509076791
Aktivoin hieman ketjua tällaisella lyhyellä katsauksella yhtiöstä.
https://x.com/QCompounding/status/1802317643807920185/photo/1
LVMH ja Hermès ovat johtavia luksusalan toimijoita, mutta niiden strategiat ja profiilit eroavat merkittävästi. Alla on tviitti näihin liittyen.
LVMH on maailmanlaajuinen jättiläinen, joka omistaa useita tunnettuja merkkejä kuten Louis Vuitton ja Moet & Chandon, lisäksi sillä on laaja, yli 5 000 myymälän verkosto. Hermès on 180-vuotias perheyritys, joka tunnetaan erityisesti korkealaatuisista nahkatuotteistaan kuten Birkin-laukuista.
Yhtiö korostaa eksklusiivisuutta ja perinteitä ja sillä on noin 300 myymälää maailmanlaajuisesti.
https://x.com/Quality_stocksA/status/1804899413548007587
Hieman tarkkaillut Burberryä “sillä silmällä”, mutta nyt kyllä poljetaan niin kovaa (ja aiheesta, alla osari), että pidän kädet kaukana. Myös yhtiön toimitusjohtaja Jonathan Akeroyd jättää yhtiön välittömästi. Yhtiö peruu tilikauden 2025 osinkonsa, joka jo karkoittaa ison osan palstan aktiiveista.
Neste, Witted ja Boreo opettivat kaikki sen, että ne limaiset sormet pidetään erossa näistä tikareista.
Huom: jos luet eteenpäin, muistat varmasti sen, että menneisyyden toistuvat tapahtumat eivät ole tae tulevasta.
Perinteisesti näissä syöksyissä on muotialalla palattu kurssin osalta ylemmäs. Ihmiset ovat taipuvaisia ostamaan luksusta, vaikka hetkittäiset markkinatilanteet olisivatkin epäedulliset yhtiölle. Yhtiön omassa suorittamisessa myös huomattavasti parannettavaa, eli pelkkä markkinan vastatuuli ja “liian kylmät säät” eivät tässä kohtaa kelpaa syyksi.
This time is different ja Burberrystä aika on jättänyt?
Ihan täysin en käsitä, että miten tuossa kokoluokassa pystytään pyörittämään luksusbrändiä tappiollisesti. Lähestulkoon yhtä karmeaa tekstiä kuin firman kuosit.
Tuon raportin ainut positiivinen puoli, eli osinkojen keskeyttäminen, saattaa sekin olla salaa negatiivinen asia: jos firma on niin ulapalla kuin miltä vaikuttaa, niin silloin osinkohanat pitäisi avata ja kaikki mahdollinen pääoma jakaa omistajille pois uppoavasta laivasta. Vääjäämätön konkurssipesä jääköön niiden huoleksi, jotka jäivät kaikesta huolimatta holdaamaan timanttikäsineen.
Mielenkiintoista olisi kuulla @Heikki_Keskivali ajatuksia yhtiöstä ja fiiliksiä tulosjulkkarin jälkeen. Jos nyt luen Sharevilleä oikein, niin hän on ostanut osaketta kesä-heinäkuussa hinnoilla 988 ja 894 GBP.
Moikka, oikein tulkitsit. Tykkään ajankäyttösyistä vastata laajemmin ketjujen tai artikkeleiden muodossa yhtiökohtaisiin ajatuksiin, mutta heitetään tällä kertaa hieman ajatuksia alle.
Aloin opiskelemaan laajemmin premium-/luksuskuluttajayhtiöitä niin sen vanavedessä halusin myös altistusta sektoriin. On veren kerjäämistä nenästä avata positio vaikeuksissa olevaan alisuoriutujaan, joka teknisessä mielessäkin vielä syöksykierteessä. Omistus on (onneksi) salkun pienemmästä päästä ja nyt -30% pinnan alla, tämän vuoden ylivoimainen alisuoriutuja salkussa. Koska itse odottanut heikkouden jatkumista niin positioon jätetty reilusti kasvatusvaraa, jos vire yhtiössä ja kohdemarkkinoilla paranee.
Kuuntelin Burberryn puhelun eilen. Iso ongelma tuntuu olevan, että toivat paljon uutta mallia downturniin. Nyt on sitten liikaa erilaista kamaa ja joutuu sitten discounttaamaan varastoja pois - perinteinen vähittäiskauppaongelma. Tähän varautumisessa toimitusjohtaja sitten möhli ja sai siirtyä.
Uusi CEO ei ainakaan puhelun perusteella tässä vaiheessa toisi mitään uutta strategiaa vaan lähinnä toteuttaisi säästöt ja olemassa olevaa strategiaa entistä paremmin. Luova johtaja Daniel Lee olisi kaiketi myös jäämässä. Ainakin osingon poisto oli hyvä veto vaikkakin tietty hallituksen. Tykkäsin myös kuinka ison liikkeen hallitus oli valmis kerralla tekemään, vaikka tietysti kurssi jo -75% huipuista (oma positio -30%) eli vahinkoa jo tapahtunut paljon.
Burberryllä on muutama todella ikoninen klassikko ja jossain törmäsin hyvin niiden uniikkiin kulmaan “luxury that protects from weather”, mistä oivana osoituksena niiden firman synnyttänyt “trench coat”. Sateisesta brittien saarista kannattaa tuolla tapaa ottaa mahdollisimman paljon irti. En pidä edes kovin vaikeana siirtää yli 150-vuotiaan tunnetun brändin fokusta takaisin juuriin ja päämäärätietoista kulukuuria päälle.
Burberryn arvostus on nyt karkeasti EV/GP < 2 ja EV/S < 1,2. Eihän noilla tietenkään mitään tee jos firma ei ikinä käännä tekemistä. Jos siinä onnistuu niin on mielenkiintoiset kertoimet huomioiden, että 20 vuoden ajan yrityksen liikevoittomarginaali yli 15% eikä mikään epäeettinen skandaali varsinaisesti yhtiöön ole iskenyt - lähinnä huono toteutus ja heikko (erit. kiinalainen) kuluttaja.
Kiinasta ovat viikon sisään varoittaneet nyt myös kellovalmistaja Swatch sekä Hugo Boss, joiden kurssit muistuttavat Burberryn vastaavaa. Burberry joukon heikoin toteuttaja tällä hetkellä, mutta osoittaa laajempaa ongelmaa sektorilla. Tietty high-end luxury (LVMH, Hermes) porskuttaa paljon paremmin, kun kohderyhmänä Burberrystä poiketen ultrarikkaat. Jatkan aiheen opiskelua ja tarkoitus on kärsivällisesti kärkkyä käännettä, vaikka fiksumpi ja osaavampi tekisi kaikki ostot juuri käänteen hetkellä tai pysyisi kokonaan poissa aina riskisestä käännetilanteesta. Itsestä ei siihen ole.
Tämän innoittamana omaa rentoa pohdintaa koskien kyseistä aihetta 
Mitä itse seurannut, niin on näkynyt brändien kiusallista identiteetin kamppailua aika yleisestikin. Itselläni tulee Burberryn touhusta hieman mieleen ehkä Ferragamo, vaikka ne eivät analogian tekoon ehkä ihan täysin sovikaan yhteen. Yhdessä kohtaa oli myös muotialalla jokin ihmeen keski-iän kriisi meneillään, johon Burberrykin hyppäsi mukaan vuoden 2018 reworkillaan.
Ferragamohan on vuodelta 2023 ollut myös noin -10%:n yleisessä luiskassa, joka tullut suurimmilta osin Yhdysvalloista (-19%) ja Aasiasta / “APAC” (-12%). Eurooppa kumminkin oli yllätyksellisesti sinnitellyt +3%:n kasvulla, vaikka Ferragamo ollut aiemmin erittäin suosittu paikoissa kuten Etelä-Amerikka (-7%), jossa vähittäiskaupan jalanjälki ja yleinen läsnäolo on ollut Aasian markkinan kanssa vastaavanlaista. Voisiko hinnoittelu olla tähän syynä? Euroopassa Ferragamo tarjoaa aika hyvällä - luksustuotteiden - hinta-laatusuhteella kirjon laadukkaita vaatekappaleita, hyvää brändipääomaa ja käsityötaitoa (ainakin miehille). Etelä-Amerikan hinnoittelulla ei voi sanoa samaa alueen Ferragamo intoilijoille.
Euroopalla on isompi osuus Ferragamon myynnistä maantieteellisesti, joten sillä tapaa heille ehkä positiivista.
Yksi ongelma mikä Ferragamosta tulee heti ainakin itselläni mieleen on ettei heillä ole ollut montaa uutta kunnon hittituottetta pitkään aikaan, joten he ovat samalla jääneet valokeilasta sivuun. Esim. Yhdysvalloissa on lähiaikoina ollut suurimmassa suosiossa ja eniten näkyvillä käytännössä Ferragamon logovyö ja nahkaloaferit (Bof…). Kyseiset tuotteet olivat kaiken lisäksi myös Etelä-Amerikassa laskussa. Tämänkaltaiset tuotteet ottavat myös tällä hetkellä lisäksi “quite luxury”-trendin (Here to stay?) suosion tuoman iskun, joten pelkästään kahden suosiota saaneen tuotteen varaan ei ehkä kannata laskea jalkojaan lepäämään. Varsinkin, kun Leather Goods (40%) ja Footwear (45%) ovat heidän pääkategoriansa.
Heidän toinen ongelma hittituotteiden puutteen lisäksi on se, että kuluttajan on erittäin vaikea saada selville mitä Ferragamo merkitsee brändinä, koska he eivät pitkään aikaan ole tienneet, eikä oikeastaan vieläkään tiedä, omaa identiteettiään nykyisessä raa’an kilpailun ja nopeiden liikkeiden markkinassa.
Ferragamolta löytyy tietty kiistattomat klassikkonsa, joita nykyisen nuorison isovanhemmat ovat pitäneet vuosikausia ennen heitä jo päällään. Näistä vain loppuu väistämättä jossain kohtaa hohtonsa ja tarvitaan jotain uutta. Ferragamo on tajunnut tämän ja ovat aloittaneet matkansa uudelleen brändäyksen parissa. Hieman pölyinen ja taka-alalle jäänyt Salvatore Ferragamo jatkaa nykyisin Ferragamo-esque linjallaan potkaisemalla Salvatoren nimestään.
Jotain oli ilmeisesti tehtävä ja brändi oli saatava uuteen uskoon.
)
Onnistumisia on heiltä nähty uudistumisen jälkeen esimerkiksi uuden Hug Bag-käsilaukun puolesta, joka saanut varmaankin eniten huomiota heille viimeiseen pariin vuosikymmeneen. Tästähän kiitos kuuluu paljolti uudelle ja nuorelle luovan puolen johtajalle Maximilian Davisille. Hän on onnistunut tuomaan uutta tuoretta, muodikasta ja streetwear(ish) tuulta tähän hieman vanhaan ja kankeaan papan “vaatekaapin niittiin”.Tämän suunnittelemisen taidon kun yhdistää siihen, että heiltä löytyy fantastinen osaaminen laukkujen, kenkien ja muiden leather goods-tuotteiden parissa (esim. Tramezza line), on tämä aika hyvä uutinen ja ehkä jopa jonkinlainen indikaattori siitä, mihin he voisivat kyetä jatkossakin.
Lisäksi heiltä löytyy myös vanha ja ikoninen historia muodin parissa, joten sieltä löytyisi isohkoa potentiaalia jatkossa kasvulle Fashion-kategorian ollessa tällä hetkellä alle 5% myynnistä. Ongelmanahan vain on se, että tämä on samalla erittäin vaikea paikka saada jalansijaa tai kuten aiemmin mainitsin, kukaan ei oikein tiedä mitä he brändillään symboloi ja ajaa takaa.
Mielenkiinnolla katselee heidän tulevia liikkeitä. Varmasti heillä tulee menemään ihan hyvin ja nyt himmaillaan yleisesti pre-corona tasoille että normaalimmalle luksuksen kasvutahdille. Ei pidä myöskään unohtaa, että lafka puskee kuitenkin miljardilla myyntiä, niin on siellä jotain tatsia hommaan.
Mutta jos hyppää itse Burberryn kimppuun ja mitä heidän touhuun tulee, niin eihän se nyt kovin raiteilla rullaamista ole ollut. Sähläämistä on nyt ollut varmaan viimeiset viitisen vuotta ainakin ja vuosi 2024 avattiin vetämällä tauluun retailin rumahkot luvut, jonka päälle nyt sitten toimarin vaihdos. Kohtuullisesti sanottuna, pientä turbulenssia.
Vuonna 2018 ajettiin aivan ojaan neljän viikon suunnittelun kestäneellä reworkilla.
Daniel Leen alla onneksi kelattiin vuoden 2018 Burberry hirvitys takaisin rantaan ja perattiin tästä geneerisestä luomuksesta sekoitus 1901 ja 1999 vuoden logojen väliltä.
Tässä kaiken säheltämisen keskellä on vain tapahtunut vähän Ferragamot. Eli halutaan olla her majesty´s vakuuttama historiallinen the trench ensimmäisen maailmansodan ajoilta nykyisellä maailmankuululla tartaanikuviollaan, mutta samalla trendikäs ja räikeä nykymuodin äpärä. Ei kuluttajalla ole enää mitään hajua minkälaisena brändinä Burberryä pitäisi. Nykyinen suuntaus ainakin on askel parempaan, koska se juuri palvelee: 1.) vanhoja lojaaleja asiakkaita, jotka hakevat British countryside attire:n yhtä historiallista peruspilaria ja; 2.) uusia ja todennäköisesti nuorempia kuluttajia yhdistäen nykymuodin suuntauksia formaalimman, ajattoman ja klassisen tyylin kanssa.
Vaikka jotain positiivista onkin heidän yrityksen ympärillä pyörivän sitkeän saaristolaisen syyssumun keskellä tapahtunutkin, nään ainakin itse muutamia ongelmia, jotka toki voi olla subjektiivisia.
Burberryltä löytyy kieltämättä tietynlainen monopoli trenssitakin historiaan. Kukaan ei pysty tuota kyseistä tunnetta ja mielikuvien yhdistämistä heiltä viedä, mutta tarvitseeko? Kilpailua löytyy trenssien osalta aivan valtava määrä. Löytyy Suit Supply, Ralph Lauren, Oscar Jacobson, Mackintosh jne… Näiden kanssa Burberry ei vain kykene heittämään “olemme paras”-korttia pelkän historian ja menneen (?) dominanssin valossa, jos siitä ei pystytä pitämään kynsin ja hampain kiinni.
Täyspuuvillainen Burberryn trenssitakki huitelee 2000 euron luokassa ja halvemmat polyesteria että viskoosia sekaan tuovat näköjään yli tuhannen euron hinnoissa. Se on aika kova hinta kilpailla. Burberryn vintage trensseillä on myös aika hyvä second hand kauppaaminen, joten pitkäikäiset vaatekappaleet näkee nykyisen trendin puolesta hieman nakerrusta. Tätäkään ei toki kannata liioitella, mutta sellainen henkilö jolla 1000-2000 euron hintalappu takille aiheuttaa vielä yhden yön läpi nukkumisen voi päätyä punninnassaan käytetyn vaihtoehtoon. Nyt uusien kuosien ja värien tullessa tätä ongelmaa ei toki voi - tietyllä tapaa - tulla ainakaan hetkeen, joka positiivista.
Punnitsisin myös harkiten Burberryn asemaa ”British countryside attire:n” ja “keliltä suojaavan luksuksen” parissa. Heidän hintalappuihin katsottuna löytyy jo paljon muitakin kovan sarjan vaihtoehtoja.
Esimerkiksi Italialainen Herno omistaa erinomaisen osaamisen ja kilpailukykyisen hinta-laatusuhteen tunnetullaan Laminar kokoelmallaan. Itse omistan käytettynä ostetun Hernon pikkutakkia mukailevan välikauden ulkotakin ja en näkisi mitään syytä vaihtaa kyseistä takkia Burberryn takkiin, vaikka niistä kovin tykkäänkin. Jos taas laittaisi ihan hieman enemmän rahaa kiinni, saisikin jo mallista riippuen Loro Pianan Storm System-takin. Ei varmaan ole vaikea arvata kumpi pesee lattioita toisella, kun otetaan esim. pelkkä brändipääoma huomioon.
Jos taas menee Brittien heritagen puolelle, niin itselläni tulee mieleen heti 1894 perustettu Barbour. Heillä taisi mennä niin, että 2023 oli myynnin puolesta ennätysvuosi (+20%), mutta voitto otti isoa osumaa “kustannuspaineiden” takia. Hehän ovat olleet Burberryn tapaan keulakuvana kuninkaallisten pukeutumisessa ja syvästi jäsentyneet maan pukeutumiskulttuuriin. Vaatteet ovat laadukkaasti valmistettuja ja ikuisesti muodissa, hintalappu on huomattavasti houkuttelevampi ja materiaalit kunnioitettavia. Ja jos etsii tämänlaista vaatekappaletta, niin tällä tyylisektorilta löytyy iso läjä laadukkaita kilpailijoita täyttämään kaappia: Johnstons of Elgin (1797), Fairfax & Favor (2013), Cordings of Piccadilly (1839), Tusting (1875), Alan Paine (1907), Westley Richards (1812), Hackett London (1983), Dubarry (1937), Joule & Sons (1977), Hunter Boot (1856) ja vaikka Ariat (1993). Nämä pienemmät yritykset kattavat jo hyvin päästä varpaisiin.
Burberry myy niillä kuuluisilla miljardeilla ja ovat olleet alalla pitkään, mutta nyt kyllä tarvitaan Ferragamon tapaan ns. Guccin Tom Ford nostamaan heidät uusiin sfääreihin. Se vanha hohto ei vain kestä ikuisesti ja ei varsinkaan silloin, jos sitä ei osata käyttää hyväksi uusien tuotteiden parissa. Sekään ei ominaan auta, että saadaan Natalie Campbell Burberryn mekkoon ja Brad Pitt pitämään heidän kalastajanhattua, jos firman muu toiminta hieman ruvella. Onneksi luovan puolen henkilöt voivat olla positiivisessa tapauksessa jopa täyskäännöksen mahdollistavia taivaan lahjoja.
Suunta on huomattavasti parempi, vaikka vielä ei tietenkään olla nähty sen pitkäaikaisia tuloksia. Homma on aika: saapi nährä
