Mikset olisi omistaja? (Blogi)

Vähän ajatuksia päätöksestäni avata positio Fiskarsiin

Jos oikeasti haluat lyödä rahoiksi pörssiosakkeilla, etsi joku yritys joka tekee mahdollisimman korkeaa pääoman tuottoa ja joka sijoittaa mahdollisimman suuren osan kassavirroista liiketoimintaan samalla tuotolla vuodesta toiseen, osta sen osaketta isosti ja sen jälkeen vain omista sitä. Tässä osakepoiminnan perusteet yhdessä lauseessa.

Harmillisesti tällaisia arvonluojia ei löydy joka kulmasta. Tämä johtunee pääosin siitä, että keskivertoa korkeampi pääoman tuotto edellyttää yritykseltä yleensä merkittäviä kilpailuetuja, jotta tuotto olisi kestävällä tasolla. Toisekseen liiketoimintaa pitäisi löytää “korkoa korolle”, ja mahdollisuus ylituottoon menee helposti pilalle jos yritys ei löydä investoitavia kohteita vaan ajautuu jakamaan ylimääräisiä varoja osinkoina pihalle.

Onneksi indeksin voittaminen ei ole ykköstavoitteeni, muuten ei olisi varmasti Fiskarsillakaan ollut asiaa rivien jatkoksi. En usko Fiskarin tenbäggeröivän nykysijoittajan sijoitushorisontin aikana, sillä yhtiö jakaa suuren osan tuloksestaan osinkoina eikä yhtiö nykytuloskunnolla tee mitään kirkkaasti sijoittajien tuottovaadetta ylittävää pääoman tuottoa. Miksi siis kiinnostuin ylipäätänsä yhtiöstä ja ostin sitä salkkuuni? (En kirjoita nyt yhtiöstä objektiivista esittelyä vaan pyrin lähestymään nimenomaan logiikaa ostolle, joten teksti sisältää pitkälti omia mietteitä ja ajatuksia).

Tiesin yhtiöllä menneen hyvin viime aikoina mutta luonnollisesti nykykertoimet saivat minut kiinnostumaan yhtiöstä lisää. Inderesin 2022 ennusteilla on puhdas p/e 11,2x, oikaistu p/e 10.6x, p/b 1.6x ja osinko 5,1%. Näillä voi tavallinen sijoittaja päästä jo melko pitkälle, sillä yhtiö on kohtuu pääomaintensiivinen, tuloskunto on terveellä tasolla eikä yltiöpäinen velka (tai ylisuuri kassa) tee markkina-arvosta liian harhaanjohtavaa. Voidaan tehdä nopea johtopäätelmä, että yhtiö treidaa alle lähiajan keskiarvonsa;

Tämä on ihan nollatason peruskauraa miljardiluokan yhtiöstä, jonka osake on lähtökohtaisesti suht tehokkaasti hinnoiteltu, joten täytyy sukeltaa syvemmälle. Koitin laskea myös Shillerin p/e:n, joka siis tarkoittaa nykyhinnan jakamista viimeisimmän 10 vuoden keskimääräisellä tuloksella, ja puhdas Shiller p/e olisi äkkiseltään laskettuna luokkaa 14,7x, joka on kans ihan kohtuullinen (historiasta löytyi hieman erilaisia kertaluontoisia tuottoja jotka yritin karsia pois). ROE meni viimeisen 10v keskiarvolla vähän päälle 10%. Vaikka yhtiön viimeiset 10 vuotta ovat niin häröä ja täynnä yrityskauppoja ja muodon hakemista, etten ainakaan itse ole siitä kovin selvillä (selvitellään…) niin en kokenut silti turhaksi tarkastella myös historiallisia lukuja.

Oman pääoman tuotosta sen verran (tiedän, että nämä pitäisi laskea tilikauden alun ja lopun keskiarvolla, mutta myönnän vetäneeni mutkat suoriksi ja olen laskenut tämän hetken tilanteen tai tilikauden lopun mukaan), että Inderesin ennusteella yhtiö tekisi 14,8% ROE:n tänä vuonna. On selvää, että pääoman tuoton täytyy vähintään ylittää sijoittajien tuottovaatimus, sillä tämä kuitenkin ratkaisee tuotot pitkässä juoksussa. Lisäksi tätä mittaria on hyvä käyttää, kun tarkastellaan yhtiön p/b:tä 1.67x (yhtiöllä oli H2:n mukaan omaa pääomaa per osake 10,04 euroa). Näin ollen markkinat antavat hinnan oman pääoman tuotolle 8,86% (jos näin voidaan muotoilla?), eli voidaan ajatella että tämä on se reaalinen tuotto, mikä osakkeesta on saatavilla, mikä on edelleen ihan ok tasolla. Kaikin puolin, p/b:n arvostus on tässä casessa mielestäni neutraalinen tai lievästi positiivinen.

Mennään varovaisimmalla skenaariolla ja todetaan yhtiön tekevän saman tuloksen kuin viime vuonna. Tällöin ROE olisi 10,67%, eli edelleen hyväksytty. Yhtiö sen sijaan tavoittelee vuoteen 2025 mennessä 15% ebit-marginaalia. Jos tämä toteutuisi nykyisellä opolla, ROE olisi karkeasti 19%. Tämä menee skenaarion ylälaitaan, mutta huomionarvoista on, että tätä yhtiö nimenomaan tavoittelee.

Minkälaista tuottoa tavoittelen tästä? Voidaan ajatella, että tuotto nojaa 5 prosentin mielestäni hyvin turvattuun osinkoon, ja kaikki lisä siihen päälle on vain plussaa. Yhtiö itse tavoittelee orgaanisesti noin 5% liikevaihdon kasvua, joten esimerkiksi 4% kasvulla tuotto-odotus on karkeasti 9%, eli samaa luokkaa kuin tämän meidän ROE:n kautta ajateltuna. Lisäksi tulostuotto (e/p) tälle vuodelle on 8,9% eli samoissa lukemissa mennään. On kuitenkin harvinaista, että näin laadukkaassa yhtiössä on mahdollista saada ostohinnalle yli 20% tuotto-odotus. Kuvitellaan, että ensi vuodelle yhtiö saavuttaa 13% ebitin ja liikevaihto kasvaa 4%, voisi puhdas nettotulos olla tällöin karkeasti 141 meur. Osingonjakoprosentin ollessa 60% osinko olisi 84,6 meur. Jos markkinat hyväksyisivät esimerkiksi Shillerin p/en:n 14,7x yhtiölle, markkina-arvo olisi 2073 meur. Tällöin osinko% olisi tasan 4% (2017-24 Inderesin keskiarvolla osinko% keskiarvo on myös 4%). Paljonko on nousuvaraa nykyhinnasta? 56,69%.
Entä, jos lähdetään hyväksymään 15,5x oikaistua p/e:tä, liikevaihto kasvaa 5% ja ebit on 15%? En suoraan sanoen kehtaa edes laskea. Mutta on hyvä pitää mielessä, että sijoittaja saa tällä hetkellä optiona yhtiön onnistumisen kasvu- ja kannattavuustavoitteissa sekä kertoimien lievän korjaantumisen ylöspäin.

Koska kyseessä on laadukas yhtiö, perusskenaariossa ja astetta heikommassakin tuotto-odotus on vähintään tyydyttävä, turvamarginaalia löytyy riittävästi ja optiona on myös paljon ärjympi tuotto-odotus ostohinnalle, tämä on mielestäni varteenotettava oston paikka, vaikkei yhtiön osake voittaisikaan vertailuindeksiä lyhyellä aikavälillä. Kyseessä on kuitenkin nimenomaan positiivisesta tuotto/riski-suhteesta kysymys. Se tarkoittaa sitä, että tuotto-odotus on riittävä yhtiön alhainen riskiprofiili huomioiden. Riskikorjattu tuotto-odotus on nimenomaan se ratkaiseva tekijä, mikä monelta sijoittajalta tuntuu unohtuvan. Yhtiö voi siis hävitä indeksille seuraavat 5 vuotta, mutta riskikorjattuna tämä voikin voittaa riskikorjatun indeksituoton. Ja vaikkei voittaisikaan, se on itselleni jotenkin tärkeää että sijoitus on ev+ ja lisäksi turvallinen, vaikken varsinaisesti tämänkaltaisia yhtiöitä omassa salkussa yleensä ylipainotakaan (jotka esimerkiksi suosivat kannattavuuden optimoimista, jakavat leijonaosan tuloksesta osinkoina ja joiden kasvu on rajallista). Viime aikoina ollaan saatu kokea, että riskikorjattuun tuottoon täytyy silti kiinnittää yksinkertaisesti enemmän huomiota.

No, mikä tässä yhtiössä sitten mättää, kun tällaisella miljardiluokan yhtiöllä on harvoin tapana treidata kovin pitkään aliarvostettuna? Lyhyesti sanoisin, että markkinat eivät todennäköisesti usko yhtiön nykyiseen ohjeistukseen eikä yleensä kunnianhimoisiin taloudellisiin tavoitteisiin. Voi myös olla, että markkinat odottavat vielä jotain isompaa koronakrapulaa tai inflaation ja kuluttajaluottamuksen heikentymisen iskevän vielä voimakkaammin yhtiön bisnekseen. Lisäksi sijoittajia saattaa kummitella yhtiön vuosien mittainen nollakasvu, jolloin yhtiö haki voimakkaasti muotoaan yritysjärjestelyjen kautta eikä fokusoitunut kasvuun.

Yhtiön johto on viime aikoina vaihtunut. Johto kokee, että yhtiö on laadukkaista brändeistä vihdoin rakennettu iskukuntoon ja nyt on aika fokusoitua kasvuun. Tämä ei ole pelkkää sanahelinää, sillä yhtiön liikevaihto on kasvanut 9 kvartaalia putkeen. Lisäksi yhtiö antoi selvän linjan, että he ovat varautuneet hyvissä ajoin heikkoon talousympäristöön tehostustoimilla joiden vaikutusta nähdään edelleen loppuvuodesta, ja näin ollen he pitäytyivät aiemmassa ohjeistuksessa, eli ebit kasvaa viime vuodesta. Itsellä on jotenkin luottoa nykyiseen johtoon ja yhtiön strategisiin liiketoimintamalleihin, sillä yhtiö on kasvanut ja tehnyt erinomaista tulosta todella karmivassa ympäristössä, ja ainakin itse näen jo pahimman inflaatiopiikin nimenomaan rauhoittuneen. Yhtiö on keskittynyt oman myymäläverkon rakentamiseen ja kaupalliseen erinomaisuuteen, joten hintojen korotus kulujen noustessa on heillä paljon mutkittomampaa kuin esimerkiksi verrokkiyhtiö Orthexilla. Yhtiön rahavirta oli todella ruma (-3,1meur) toisella kvartaalilla, mutta tähän oli syynä ilmeisesti varastotasojen nosto. Tähän kieltämättä toivon korjausta viimeistään H2:lla. On myös tietenkin totta, että osake on valunut osittain myös muun markkinan mukana alas, joka on ihan luonnollista. Lisäksi voidaan ajatella, että jos yhtiön kasvu jää tulevaisuudessa vaatimattomaksi tai jopa olemattomaksi, ehkä osake onkin nyt lähelle fair valueta, sillä nykyinen osinkotuotto ei kata edes inflaatiota.

Yhtiön erinomaisen brändivalikoiman ja lupaavan johtamisen lisäksi yhtiössä kiehtoo maantieteellinen hajutus ja suuri vastuullisuusteema, mutta näihin en ala syventyä tässä tekstissä sen enempää. Myös sen haluan sivuhuomiona mainita, että kuluttajatuotesektori on viimeisen 10 vuoden ajan ainakin ollut keskimäärin tuottoisimpia sektoreita. Tämä epämääräinen sivusto ainakin puoltaa tätä asiaa: Sectors & Industries - Performance - Fidelity.

Nopeasti voisin vielä joitain riskejä mainita, jotka voidaan jakaa osittain lyhyeen ja pitkään aikaväliin. Lyhyellä aikavälillä on selvää, että kuluttajaluottamuksen romahtaminen, hintojen nousu ja heikentyvä talousympäristö ovat yhtiön suurimpia mörköjä. Pidemmällä aikavälillä riskit muuttavat hieman muotoaan. Yhtiön brändit ovat kaikki kaikessa joten brändien mainehaitta on yhtiölle aina iso riski. Myös myyntimixin heikentyminen kuluttajien suosiessa heikomman katteen tuotteita brändiltään vahvojen tuotteiden sijaan voisi kolahtaa tuloksentekokykyyn. Ehkä todennäköisempänä riskinä näen kuitenkin kovenevan kilpailun ja halvemman hintaluokan aggressiivisemman markkinaosuuksien kasvun. Tämä riski luultavasti realisoituneekin aika ajoin joillain tuotesaroilla, joita vastaan tarvitaan jatkuvaa suojautumista. Myös oman myymäläverkon rakentamisessa on varjopuolensa, vaikka tällä hetkellä se vaikuttaakin voittajavalinnalta. Coca-Cola on tehnyt vähittäiskauppojen kanssa yhteistyötä iät ja ajat ihan hyvällä menestyksellä. Oman myymäläverkon rakentamisessa on riskinä mahdollisesti hitaampi kasvu, pääoman sitoutuneisuus ja ihmisten ostoskäyttytymisen muutos. Suomeksi sanottuna halutaan ostaa kaikki tavarat saman katon alta eikä ravata eri liikkeissä tai sitten suositaan verkkokauppaa. Kannattavuuden priorisointi tärkeiden investointien, esimerkiksi digitalisaation kustannuksella voikin kostautua, varsinkin jos yhtiö ei suostu muuntautumaan maailman mukana. Toisaalta yhtiö on myös panostanut voimakkaasti esimerkiksi verkkokauppaan sekä digitalisaatioon ja investoi käsittääkseni siihen myös jatkossa.

Pitkä teksti tuli taas vaikka piti vain pääkohtia käydä läpi. Erittäin lämmin kiitos lukemisesta, käytinkin koko vapaaillan tämän kirjoittamiseen (joka kyllä teki itsellekin hyvää hahmottamaan tätä casea). Heittäkää ihmeessä kommenttia!

43 tykkäystä

Hyvää analyysia. Minulle Fiskarsissa (kuten muissakin yhtiöissä) on tärkeää katsoa myös omistajia. Fiskarsin suuria omistajia ovat Ehrnroothit ja mm. Ingman Finance. He uskovat yhtiöön, miksen minäkin?

6 tykkäystä

Kiitos @Camelman! :ok_hand: Itsekin kans kurkkasin ensitöikseni omistajalistaa, sillä varsinkin pääomistajat on imo yks tärkeimmistä asioista firmassa. Mutta eipä siitä mitään hälyttävää kaiketi ollut, isoimmat omistajat joitain suomalaisia perheyrityksiä. Ei ole onneksi mikään rahastojen Fiskars.

Myös yrityskorttioptio jäi mainitsematta, mitä yhtiö myös pystyisi järjestämään vahvalla taseellaan. Jätin tämän osittain syystäkin mainitsematta sillä kävin nimenomaan läpi asioita, miksi itse ostin tätä, eikä M&A ollut juuri nyt tärkeimpiä ajureita itselleni. Muutenkin yritysjärjestelyjä on vaikea leipoa aina ennusteisiin. Mutta, tämäkin optio on olemassa ehdottomasti.

6 tykkäystä

Olipa mielenkiintoista pohdintaa pitkäaikaissijoittamisesta! Kiitos ajatuksistasi :yellow_heart:

Kyllähän tässä itsensä aika pölhöksi tuntee, kun on aloittanut kasvuyhtiöihin sijoittamisen tässä laskumarkkinassa ja huomaa, että tuoton tekeminen tässä markkinatilanteessa valitsemallani strategialla on koko ajan kauempana tulevaisuuudessa. Noh, netto-ostajana olen tietysti jatkanut kuukausittaisia ostojani ja teinkin muutama päivä sitten sellaisen huomion että

omistamieni yritysten YTD:t ovat pääsääntöisesti enemmän miinuksella kuin salkkuni YTD :grin: Olenkohan ymmärtänyt jotain väärin vai voiko tästä oikeasti vähän iloita :sweat_smile:

Mutta sitten pohdintaa.

Tämä taitaa koskea ylipäänsä kaikkia yrityksiä, mutta

tämä lause on etenkin kasvuyrityksiä metsästävälle sijoittajalle näinä aikoina huolta herättävä. Nyt kun usko kasvuyrityksiin on markkinoilla heikoilla, on varmaan todennäköistä, että yrityksiä saattaa sortua nopeammin kuin toisenlaisissa markkinatunnelmissa.

Ja saattaako näinä kuukausina käydä niinkin, että jokin kasvuyritys ostetaan herkemmin pois markkinoilta kuin muutoin? Olen miettinyt sitä, että vaikka olen sijoittanut johonkin yritykseen pitkällä tähtäimellä ja haluan olla mukana yrityksen kehitystarinassa, saattaakin käydä niin, että yrityksestä tehdään ostotarjous juuri nyt, kun kurssit ovat ehkä alhaisimmillaan. Ja kuinka paljon osakkeen kurssilasku vaikuttaakaan ostotarjouksessa määriteltyyn hintaan?

Yhteenvetona tästä pohdinnasta on siis noussut uusi uhkapilvi tällaiselle kärsivälliselle netto-ostajalle

“Jokainen kasvuyritys kohtaa näissä markkinatunnelmissa joko konkurssin tai alhaisella hinnalla tehdyn ostotarjouksen”

4 tykkäystä

Kiitos Pyörätär! :hugs::slightly_smiling_face:

Markkinoiden usko kasvuyhtiöihin vaikuttaa melko rajallisesti jonkun yrityksen elinkaareen. Ehkä voi olla että joku kasvuyhtiö menettää rahoitusmahdollisuutensa tai jotain jos kurssi on romahtanut, mutta pääsääntöisesti realistiset makrotekijät niittaavat enemmän yrityksiä. Likviditeetin heikentyminen merkittävänä tekijänä voi koitua monelle tuhoksi. Samaten korkojen nousu, jonka takia rahoituskustannukset nousevat tai ei haluta vivuttaa kriittisellä hetkellä liiketoimintaa, ja toki taantuma/talouden jäähtyminen, hintojen nousut jne voivat heikentää monien yritysten elinkaarta. En kuitenkaan olisi huolissani että joku konkurssiaalto iskee omaan salkkuun, jos on haalinut semmoisten yritysten osakkeita, joilla tase ja kassavirta on vahvalla pohjalla, eli että salkusta ei löydy mitään zombiyrityksiä. Olen tosin käsityksessä, ettei tämä talouden heikentyminen ole muutenkaan niitannut zombitaloutta niin paljon kuin aikasemmin pelättiin, tai ettei zombiyrityksiä olekaan niin paljoa. Mutta näinhän se taitaa mennä, että jos yritystä ei osteta pois tai se ei fuusioidu toisen yrityksen kans jne, on edessä viimeistään konkurssi. Tosin on Fiskarskin hienosti porskuttanut 400 vuotta ja saksalaisessa panimossa, missä tehdään nykyään Weihenstephaneria, on pantu olutta tuhat vuotta, joten kyllä liiketoiminnoille ikää voi kertyä. :slight_smile:

En myöskään huolestuisi siitä, että oma firma joutuu yritysoston kohteeksi ”huonolla hetkellä”. Yleensä yhtiön hallitus kertoo, kannattaako ostotarjoukseen suostua, ja kaikkein kämäisimpiä ostotarjouksia ei välttämättä edes julkisteta. Ei pätevä hallitus yleensä suosittele ostotarjouksen hyväksymistä, jos hinta ei ole kohdallaan. Toki joku firma voi ruveta aina nurkkaamaan jonkun yrityksen osakkeita ja tehdä ns. vihamielisen yritysvaltauksen, mutta ei piensijoittajan näistäkään kannata stressata, sillä joutuu niistä osakkeista silloinkin ostajayritys preemion maksaan. Paras just olisi että pari yritystä tappelisi omasta salkusta löytyvän yhtiön osakkeista ja huutelisi hintoja. :stuck_out_tongue:

Pahoittelut jos sisälsi jotain sekavuuksia, kirjoitin vähän nopeasti.

7 tykkäystä

Blogin perustamisesta vuosi: sijoitusuran kannalta merkittävät 12 kuukautta takana

Olen todella iloinen että saan kirjoittaa tämän lauseen: blogi täytti vuoden! Muistan elävästi, kun pistin blogin pystyyn ja mietin, että kuinkahan lyhyt (tai kuollut) tästäkin projektista lopulta tulee. Mutta kyllähän tämä on ihan kivasti elänyt, kun kommentteja on tullut 170 (joista omia 78, eli balttiarallaa reilu 6 kommenttia kuukaudessa) ja tykkäyksiä on kertynyt yhteensä 2,3 tuhatta. Tärkeintä tietenkin on minulle se, että laadukkuus on pysynyt ja mahdollisimman moni lukija on saanut blogista inspiraatiota tai voimia omaan tekemiseen, tai sitten muuten vaan viihtynyt. Todella lämmin kiitos tsempanneille ja aktiivisille lukijoille sekä kirjoittajille! Ajattelin tässä kirjoituksessa käydä läpi rullaavan 12 kuukauden ajalta salkun liikkeitä sekä muutenkin vähän kertoa ajatuksia ja mitä on tullut opittua viime ajoilta. Edelleen, jos ei kiinnosta lukea koko stooria, lue edes joitain kohtia.

Käydään salkkua ja sen liikkeitä lyhyesti läpi kuluneelta vuodelta. Tältä näyttää henkilökohtaisten salkkujen kehitys vuoden ajalta:

Blogin koko olemassaoloajan teemana on siis ollut inflaatio ja omistusten raju sulaminen. Vikat huiput nähtiin elokuun paikkeilla ja koko se aika kun blogi on ollut pystyssä, ollaan käytännössä vain lasketeltu. Vuoden tuotto lähenee -50% mutta tämä raja ollaan hitusen rikottu jos lasketaan tuotto huipuista. Olen aina hokenut että aina kannattaa varautua -50% romahdukseen, ja vaikka edelleen olen jollain ihmeen kaupalla ihan hyvillä tuotoilla ja indeksinkin olen voittanut tämän muutaman vuoden aikana, kyllä tämä silti on suoraan sanoen pienimuotoinen katastrofi. Vaikka uskon ainakin suurimmasta osasta salkkufirmoistani käyvän arvon olevan nykyhintaa korkeamman, on selvää että tässä on jouduttu aika isoja alaskirjauksia tekemään joidenkin positioiden kohdalla. Ei mahda mitään. Voin melko turvallisesti olettaa, että tämä vuosi alkaa olla pitkälti taputeltu, katsotaan josko ensi vuosi menisi paremmin sijoitusten osalta.

Mutta missään nimessä tämä ei ole ollut sijoitusurani turhin aikakausi - päinvastoin; mahdollisesti jopa tärkein aika ikinä. Olen nimittäin saanut tuta rankalla kädellä miltä tuntuu, kun raha alkaa paeta omista salkkufirmoista, eikä edes silmänräpäyksessä kuten koronakriisissä, vaan vieläpä tuskallisen pitkiä aikoja, mikä on kaikista pahinta. Tämä on tavallaan ihan tervettä, sillä jatkossa sitä osaakin olla jo varovaisempi sekä nöyrempi omaa osaamista, pääoman suojelun tärkeyttä ja markkinoita kohtaan. Lisäksi tässä vuoden aikana on tullut valtavasti oppia, miten välttää seuraavan kerran joitain kohtalokkaita sudenkuoppia. Nämä virheistä oppimiset ovat lopulta niitä, jotka kasvavat korkoa korolle omassa tekemisessä, mikäli sille haluaa antaa mahdollisuuden.

Positiot isoimmasta pienempään henkilökohtaisissa salkuissani ovat Efecte 14.5%, Harvia 13%, Admicom 9.5%, Talenom 9.3%, Revenio 8.4%, Qt 6.4%, Orthex 6%, Berkshire 5% ja alle 5% positioita; Kamux, TietoEvry, Inderes, Fiskars, Vincit, Witted. Sijoituksiin varattavaa käteistä on 10% koko portfoliostani. Ostoja on muodostunut rullaavan vuoden aikana 7 kappaletta ja myyntejä 3, joista ipo-pikavoittoja 2 kappaletta.


Haluan käydä tarkemmin läpi joitain yksittäisiä caseja, joten aloitetaan Harviasta, joka onkin antanut kovan selkäsaunan. Tässä näkyvät kaikki ostoni.


Lähdin tähän iloisesti reilu 5 euron hinnalla mukaan ja olinkin varma position ollessa aot:lla yli 1000% voitolla, että tästä ei voi muuta kuin voittaa. Väärässä olin, sillä viimeisimpien tankkausten ja laskun johdosta tämäkin positio on kokonaisuudessaan valunut jonkin verran pakkaselle. No, tämmöistä sattuu. Viimeisimmistä ostoista huomaa heti, että sokaistuin täysin aikaistetusta kysynnästä kun ostin tätä 40 euron hujakoilla, ja huippujen jälkeisissä laskuissa tartuin innokkaasti dippeihin luulessani niiden olevan ainutkertaisia ostopaikkoja. Eli tämä seikkailu meni minulta toistaiseksi täysin suteen. Mutta syytän tähän vauhtisokeuteen lankeamisesta vain ja ainoastaan täysin itseäni. Toki, pidän yhtiötä sisimmässään edelleen laadukkaana ja arvoa luovana, enkä missään nimessä halua luopua positiostani tässä kohtaa, joten kyydissä pysytään edelleen.

Mitä tästä tuli opittua? Sekö, ettei kannnata olla pitkäjänteinen edes laadukkaassa yhtiössä? Ei suinkaan. Näissä caseissa nimenomaan täytyy pitää sihti pitkällä, mutta pitää odotukset realistisina. Näin ollen kun omat odotukset ovat jokseekin todenmukaisia, sitä ei lähde helposti mukaan sijoittajamassojen lyhytaikaisiin sekoiluihin, missä ekstrapoloidaan lyhyen aikavälin hyvää - tai huonoa kehitystä pitkälle tulevaisuuteen. Kun osakkeen kuplaantumisen tai perusteettoman romahduksen oppii tunnistamaan, se luo todellisesti pitkäaikaiselle sijoittajalle tilaisuuksia lisäillä tai keventää hyvällä diilillä osaketta. Mikä voisi olla ihanteellisempaa kuin katsoa caseja pitkäjänteisesti mutta hyötyä silti osakkeen ylilyönneistä?

Tässä on Orthexin kaikki ostot, joista viimeisin on tehty 27.8.21, eli jo tovi sitten.

Kuten näkyy, tämäkin lässähti pahemman kerran. Tämä on itseasiassa tähänastisen sijoitusurani murskaavin tapaus, koska olen sijoittanut tähän absoluuttisesti enemmän kuin mihinkään ja tästä on tullut myös absoluuttisesti isoiten pataan kuin mistään muusta sijoituksesta. Eli tämä case on tuntunut ja lujaa omassa portfoliossani. Ehdottomasti tässä meni minulla pieleen se, etten malttanut istua tavallista suuremman käteiskassan päällä vaan roiskin hieman holtittomasti panosta tähän osakkeeseen. Olin myös selvästi liiallisen itsevarma casen erinomaisuudesta ja annoin riskeille liian vähän painoarvoa. Lisäksi arvioin yksinkertaisesti täysin väärin yhtiön kyvyn tehdä bisnestä myös heikommassa talousympäristössä tai raaka-aineiden noustessa. Annan tosin itselleni osittain anteeksi tähän miinan ajamisen, sillä tämä kriisi on mitä ilmeisemmin yllättänyt myös toimitusjohtajan, joka osti osaketta liki huipuilla (ja jatkanut ostoja myös pohjamudissa).

Tästä isoin oppi on ehkä kärsivällisyyden sekä tulevaisuuden epävarmuuden muistaminen ja kunnioittaminen. Sijoittaja tarvitsee kärsivällisyyttä ainakin kolmessa eri tilanteessa; omistaa kärsivällisesti hyvää bisnestä pitkät ajat, odottaa kärsivällisesti todellisia ostopaikkoja sekä kestää kärsivällisesti heikot ja epävarmat ajat, kuten nyt. Olen käsittääkseni melko hyvä istumaan bisnesten kyydissä mutta selvästi tarvitsen vielä harjoitusta pitämään pään kylmänä kun pitää odottaa parempia ostopaikkoja, vaikka se voi vaatiakin jopa vuosien odottelun. Kyllä jokaisen firman kohdalla aina hyviä lisäilypaiknoja tulee, eikä omasta tuottovaatimuksesta tarvitse lähteä tinkimään vaikka naapurit rikastuisivatkin ympärilläsi pikavoitoilla. Suomeksi sanottuna pitäisi siis välttää fomoa. Ymmärrän, tämä on äärimmäisen vaikeaa, mutta jotkut sijoittajat ovat tässä hyviä. Minä en ole.

Tiedän että positio pitäisi myydä, jos teesit purkautuvat. Orthexin näen kuitenkin edelleen laadukkaana ja kilpailuedut omaavana yhtiönä, joten koen etteivät omat teesini ole vielä purkautuneet tässä. Annan heikon ympäristön anteeksi ja pysyttelen ainakin toistaiseksi kyydissä.

Jos sijoittaja ostaa halpoja osakkeita laskumarkkinassa, hän on hyötynyt markkinatrendin muutoksesta, vaikka kalliit osakkeet olisivatkin jääneet myymättä kuplan huipuilla. Itse olen ratsastanut iloisesti kuplan päällä aina tähän päivään asti myymättä mitään, mutta olen kompensoinut tätä ostamalla muutamia halventuneita osakkeita. Jotkut ostot olen aloittanut aivan liian aikaisin, mutta löytyy sieltä myös joitain lupaaviakin diilejä, muun muassa Admicomin, Talenomin ja Fiskarsin ostoihin koskien.


Eli kaikin puolin tapahtumarikas, rankka ja todella opettavainen vuosi on ollut takana - ja jollain tavalla myös silmiä avaava oman osaamisen suhteen. Koen jotenkin, että sitä on ikään kuin hioutunut kärki omasta itsevarmuudesta markkinoilla. Itseasiassa tuntuu, että epäröin vähän jokaista vastaantulevaa casea vaikka vaikuttaisi miten hyvältä tai turvalliselta tahansa. Turvallisuudesta sen verran, että olen myös selvästi tarkempi, etten häviä rahaa kun etsin uutta sijoitusta, ja olen alkanut selvästi tinkiä aiemmista kunnianhimoisista vaatimuksista. En tiedä, voi olla että olen hieman pelästynyt tätä nykyistä laskua omassa portfoliossa.

Ehkä olen enemmän alkanut kallistua myös ajatukseen, että osakkeita on oikeasti hyvä myös toisinaan myydä ja kotiutella voittoja. Missä kohtaa tämä olisi hyvä suorittaa? Tietenkin riippuu tilanteesta, mutta itse olen sitä mieltä, että voittoja on turvallista kotiuttaa silloin, kun yhtiöllä ja koko taloudella menee hyvin, kun kertoimet ovat kireällä ja tuotto-odotus on yksinkertaisesti liian heikko. Sillä ei ole väliä, nouseeko osake vielä myynnin jälkeen, vaan sillä mikä on sijoituksen odotusarvo myynnin aikana (riskikorjattu tuotto-odotus). Ja toisinpäin osaketta voisi olla mieluisaa ostaa silloin, kun kaikki näyttää menevän huonosti ja osakkeeseen on hinnoiteltu mahdollisimman paljon negatiivisia skenaarioita. Joten kannattaa pitää oman talouden kassavirta positiivisena ja pyrkiä säilyttämään netto-ostajan rooli, kun muut myyvät osakkeita. Toisaalta olen aina varautunut ajatukseen, että jos tavoitteena on omistaa hyvää bisnestä pitkiä aikoja, tämmöisten rajujen tyrskyjen ja isojen laskujen läpi on vain jaksettava räpiköidä. Ei kannata ajautua synkkyyteen jos salkku on räjähtänyt totaalisesti, sillä rajut laskut kuuluvat pörssien normaaliin dynamiikkaan.

Kauheasti olisi asiaa vielä mitä kaikkea olen hokannut tässä vuoden aikana, mutta uskon käyneeni tärkeimmät pointit tässä läpi. Sen haluan vielä mainita, että toden totta sijoittaminen on rankkaa ja työlästä touhua. Se on pitkää prosessia, jossa edetään määrätietoisesti eteenpäin prosentti prosentilta. Vaikka tämä voi kuulostaa tylsältä - mitä se usein onkin, se on silti pelin henki. Juhliminen, helppojen voittojen tavoittelu ja jossain zonessa eläminen eivät kuulu sijoittajan maailmaan. Jokainen meistä on hyvä sijoittaja nousumarkkinassa, mutta pitkässä juoksussa lopulta ratkaisee miten sijoittaja selviytyy salkkunsa kanssa kun markkinat vetäisevät maton alta. Se on kuin yrityksen pyörittämistä, yritys on tuomittu konkurssiin jos se ei kestä ensimmäistä kriisiä tai taantumaa. Sen takia henkinen kantti, oma strategia ja oman riskinsietokyvyn tunnistaminen täytyy olla kunnossa markkinoiden stressitestien varalta, sillä konkurssiin ei kannata ikinä ajautua. Toisaalta elämää tämä vain ja kovasti tässä nahka paksuuntuu kun sijoittelee erilaisissa markkinaympäristöissä. Sen takia jos on ollut markkinoilla mukana kaikki nämä vuodet kauppasodista koronakriiseihin ja aina tähän päivään asti, kannattaa ehdottomasti onnitella itseään, vaikka salkku olisikin hieman ottanut dunkkuun. Jos et ole ajautunut täysin poikki, et ole menettänyt yhtään mitään. Tsemppiä jokaisen sijoitteluihin!

67 tykkäystä

Onneksi olkoon Kimi! :slight_smile:

Olen tyytyväinen, että olet sitkeästi pitänyt blogiasi, vaikka on ollut todella rankat ajat salkuillemme. Kirjoitat mielestäni aina hyvin analyyttisesti, mielenkiintoisesti ja selkeästi näistä sijoitusasioista. Näistä(kin) syistä blogisi on ollut tosi suosittu.

Tästä uusimmasta kirjoituksestasi sain vertaistukea, mikä on itselleni ainakin tärkeää ja tämän lisäksi sain hyvää pohdittavaa. Kirjoitat usein aika yksinkertaisista perusasioista, mitä useammat eivät tule varmaan ajatelleeksi, vaikka perusasioista tulisi aina lähteä liikkeelle. Jutussasi on myös hyviä ja opettavaisia esimerkkejä, jotka olet analysoinut hyvin.

Kyllä tämä on eräänlainen voitto ettei olla luovutettu, vaan ollaan jatkettu ja jatketaan sitkeästi. Toivottavasti mahdollisimman moni seuraa blogiasi ja lukevat esimerkiksi tämän sun tuoreimman kirjoituksen.

Kiitos hyvästä blogista ja hyviä sijoituksia Kimi! :slightly_smiling_face:

15 tykkäystä

Kiitos tästä. Pätee täsmälleen myös minuun, ja tarvitsisin tästä varmaan huoneentaulun tuohon viereen muistuttamaan asiasta. Poislukien ne pari kertaa kun olen poikennut sijoitusstrategiastani ja yrittänyt jotain veiviä, todennäköisesti suurimmat virheet on olleet juuri sitä, että olen pelännyt “hyvän” ostopaikan menevän ohi. Ts. horisontti on jossain viikkojen tai maksimissaan muutaman kuukauden päässä, vaikka on päättänyt pitää sen jossain vuosikymmen(i)en päässä. Ja käteinen on polttanut taskuissa.
Pitäisi itsekin varmaan tehdä vastaavat tarkastelut muutaman omistuksen osalta.

6 tykkäystä

Kiitos viestistä ja kannattaa ehdottomasti. :slight_smile: Tietenkin omaa tyhmyyttä nuo kämmit ei siinä, mutta toisaalta mukava aina havahtua niihin omiin virheisiin.

Omaa tyhmyyttä on myös heräteostokset lähikaupasta kun piti hakee eilen vain pari tuotetta mutta tarttuikin mukaan kassillinen. Perustelin sen sillä, että tarvitsen näitä tuotteita muutenkin mutta en tajunnut että menin muutenkin prismaan tänään. Vertailin sitten rangaistukseksi mitä ostin lähikaupasta hyperinflaatiohinnalla, ja minkä olis saanut hypermarketista halvemmalla. Valkoviinietikka oli 3 euroa mutta maksoin lähikaupassa 4e. Kananmunan kilohinta oli 3,5 - maksoin 4 (vielä hetki sitten näitäkin sai 2,7 eurolla). Tällaiset asiat pilaa päivän. Seuraan muuten melko tarkasti vapaan kananmunien hintakehitystä ja tartun aina semiaggressiivisesti tarjouksiin. Vedän meinaan huolella kananmunia, paistettuna, keitettynä, upotettuna, ja ikinä ei ole kolesterolit olleet koholla. Juon joka aamu vähintään yhden raa’an kananmunan, näin teki myös eräs nainen joka oli viimeinen elossa oleva 1800-luvulla syntynyt ihminen (eli 117 vuotiaaksi). Ja muutenkin tämä rituaali buustaa enemmän aamulla hereille kuin kahvi. Kerran unohdin tämän drinkin ja olin koko päivän vähän zombina, tajusin vasta iltapäivällä mikä unohtui aamulla tehdä. Voi olla että elimistö on vaan tottunut tähän, sillä olen jo vuosikymmenen ajan tehnyt näin. Ja kertaakaan en ole saanut muuten salmonellaa.

Olen ottanut tavoitteeksi pitää yhden puhelinvapaan päivän kerran viikossa. Just eilen pidin semmoisen ja oli meinaan todella vapauttava olo!! Suosittelen tätä erittäin lämpimästi kaikille. Huomasin seitsemän uutisista että pörssi on raketoinut, mietin että on ollut varmaan juhlapäivä foorumissa. ;D

13 tykkäystä

Kiitos, kiitos ja kiitos! :pray: :yellow_heart:

Tuntuu niin hyvältä, kun minun mielestäni kokenut sijoittaja sanoo tällaista ääneen. Ihmekös tuo, kun aloittelijana on hämmentynyt olo tällä hetkellä.

Olen paljon miettinyt tätä Mikset olisi omistaja -asiaa. Olen huolella pyrkinyt rakentamaan kasvusalkkuani ja oikein miettinyt, mitä yrityksiä salkkuuni haluan pitkään pitoon. Olen onnistunut siinä hyvin - omasta mielestäni erinomaisesti :sweat_smile: mutta

nyt, kun markkinat eivät ole samaa mieltä valinnoistani, on kieltämättä vähän ohkainen olo.

Muistan, kuinka varoittelit minua valitsemastani strategiasta blogisi alkumetreillä, ja kuinka sanoin että minähän en markkinatrendeistä piittaa😂

Noh, oppia on nyt tullut sen verran lisää, että tänään jo ymmärrän, miten vähän ymmärrän.

Mutta, mutta ja mutta, valitsemallani tiellä jatkan - paniikkimyyntejä vältellen - ja tarmokkuutta edelleen hakien. Tarmokkuus nimittäin ei ole vieläkään vaihtunut toiveikkuudeksi. :upside_down_face:

9 tykkäystä

Olen välistä lukenut Maamme kirjaa aina kun on fiilistä ollut, ja luin siitä jo tovi sitten luvun hallayöstä. Olen miettinyt sitä viime aikoina. Monelle nykyajan kaupungissa asuvalle ihmiselle hallayö on vain hauska syysilmiö, jolloin luonto kertoo omalla kielellään talven lähestymisestä. Harvoin sitä tulee edes ajatelleeksi, että tuollainen harmiton luonnonilmiö on ollut ennen vanhaan tuhoava vieras ja yhteiskunnan paha painajainen.

Jos on sattunut niin, että tuulee juuri oikeasta suunnasta ja halla on päättänyt valita tien juuri tietystä kohtaa peltojen läpi, moni ihminen on menettänyt tulevan sadon ja viimeistään keväällä tuhannet ihmiset näkevät nälkää. Hallan tiet ovatkin arvaamattomia; joskus halla saattaa tuhota vain osan pellosta, toisinaan se iskee naapuripeltoon mutta oma pelto saa olla rauhassa. Miettikää sitä maanmiestä joka illan viiletessä katselee taivaalle ja tuntee jäsenissään kylmän tappajan lähestyvän. Perheen kaikki tuleva ruoka makaa siinä edessä pellolla. Mene siinä sitten nukkumaan ja toivo aamulla, että pystyt elättämään pirtin väen vielä ensi vuonnakin. On se hurjaa ollut.

Saarijärven salomailla asui tilallansa hallaisella Paavo, perkas, hoiti ahkerasti maataan, mutta Jumalalta kasvun toivoi. Vaimoineen ja lapsineen hän siinä niukkaa leipäänsä söi hiess’ otsan, ojat kaivoi, kynti, touon kylvi.

Tuli kevät, nietos suli mailta, myöntänsä vei puolet orahista, tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä; tuli syksy, kaikki ryösti halla.

Tukkaa riistäin Paavon vaimo lausui:
Paavo parka, kovan onnen lapsi, sauvaan tartu, Herra meidät hylkäs; miero raskas, raskahampi nälkä.

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Koettelee, vaan ei hylkää Herra…

Pantiin leipään puolet petäjäisistä, kaksin verroin ojaa kaivoi Paavo…Tuli kevät, mut ei orahia vesi vienyt. Tuli kesä, raekuuro kulki, kaatoi maahan puolet tähkäpäistä. Tuli syksy, kaikki ryösti halla.

Pantiin toinen verta petäjäistä, kahta suuremmat loi ojat Paavo. Tuli kevät, nietos suli mailta, mutt’ ei orahia vesi vienyt. Tuli kesä, raekuuro kulki, mutt’ ei kaatunutkaan kaunis olki. Tuli syksy, halla kultaviljan koskematta korjaajalle säästi.

”Paavo, Paavo, riemull’ ota sirppi, nytpä meillä alkaa ilon päivät, syrjähän nyt petäjäinen silkko, rukihisen nyt mä leivän leivon!”

Vaimon käteen tarttuin Paavo lausui: Vaimo, vaimo, sit’ ei kuri kaada, joka toista hädässä ei hylkää. Pane leipään puolet petäjäisistä, veihän naapurimme touon halla.

(Runeberg)

23 tykkäystä

Hyvää Aleksis Kiven päivää! Aika surullista sikäli, että mies on suurin suomalainen kirjailija, mutta miehen elämä oli rankkaa, köyhää ja alkoholintäytteistä aina 38 ikävuoteen saakka, jolloin hänen päivänsä päättyivät mielisairauden ja totaalisen elimistön romahduksen pyörteissä. Hurjaa, että hänen kuuluisin teos >>Seitsemän veljestä>> oli julkaisuhetkellä todellinen floppi, joka haukuttiin ilman syytä pystyyn heti kättelyssä ja julkaisijakin keskeytti teoksen myynnin. Nyt teosta pidetään ansaitusti suomalaisuuden kirjallisuuden tienraivaajana ja Kiveä kansalliskirjailijana, mutta eipä mies päässyt tästä kunniasta nauttimaan.


Kiitos @Pyoratar viestistä! Huomaan selvästi, että olet myös mennyt eteeenpäin sijoittamisessa. Kun ymmärtää oman ymmärtämättömyytensä ja huomaa asiat, missä voisi kehittää iteään, altistaa itsensä kasvattamaan lisää omaa henkistä pääomaa, joka tietää tulevaisuudessa hyviä sijoituksia. Muistan myös, että varoittelin sinua kasvuyhtiöiden arvostuksista silloin joskus, mutta luulin olevani itse suojautunut jollain Harvian ja Orthexin osakkeilla. Pieleen meni! Lohdutuksena voin sanoa, että tässä pienen prosessoinnin jälkeen olen tullut johtopäätökseen, että tällaiset laskut vain kuuluvat sijoittajan elämään, eipä sen enempää.

Tässä on kaksi vaihtoehtoa, miksei markkinat ole samaa mieltä kanssasi. Joko markkinat ovat oikeassa, - tai sitten narratiivit ovat muuttuneet. Toivo narratiivien muuttumista. @musa_2 väläytti Sijoittamisen psykologia -ketjussa nerokkaasti, että sijoittajan kannattaisi harkita ostettavaksi osakkeita, joiden hän luulee menevän alaspäin. Tämä siksi, että silloin sijoittaja voi yrittää varmistaa, että markkinat ovat osakkeen kohdalla altistuneet samoille negatiivisille narratiiveille ja sentimentille kuin laskua odottava sijoittaja. Tällöin on siis hyvin mahdollista, että osakkeeseen on hinnoiteltu mahdollisimman vähän hyviä skenaarioita = ostopaikka. Tämän asian lukeminen ja sisäistäminen (sisäistämisprosessi tosin edelleen “käynnissä”) pisti ajatteluni aivan uusiksi!

Toisin sanoen, jos pelkäät jonkun osakkeen salkussasi jatkavan laskuaan ja löydät vielä paljon (mieluusti ulkoisia) syitä laskulle, kannattaa miettiä kahdesti painaako myyntinappia. On hyvin mahdollista, että myös muut sijoittajat ovat altistuneet samoille ajatuksille kuin sinä, joka tarjoaa kontraajalle nimenomaan hyvää paikkaa ostaa osaketta.


Strategian päivitystä. Olen ajatellut ottaa Buffettin neuvosta vaarin ja ottaa myös etenevissä määrin indeksisijoittamisen mukaan henkilökohtaiseen sijoittamiseen. Tämä tapahtuu ottamalla näkemystä S&P500 -indeksiin. Tähän on kaksi syytä; ensimmäinen on se, että haluan tulevaisuudessa hieman irrottautua Eurooppa-riskistä ja hajauttaa turvallisuuden vuoksi jenkkimarkkinoihin. Toinen syy on vähentää osakepoimintaa, mahdollisesti. En luultavasti koskaan täysin lopeta osakepoimintaa, mutta olen ajatellut vähentää sitä ja sen vaatimaa työntekoa tulevaisuudessa näillä spekseillä. Tarkoitus olisi ensisijaisesti vähentää rivien määrää salkussa, mutta olen silti halukas kasvattamaan jäljellä olevia omistuksiani, ja samalla tarkoitus olisi myös lisätä vähitellen indeksin osuutta salkussa. Aloitan indeksisijoittamisen jenkkeihin myös lasten salkussa.

Tällä hetkellä otan mieluusti näkemystä Eurooppaan kontratakseni markkinoita, ja vältellä tunnettuja turvasatamia. Näkemykseni mukaan Eurooppa on yleisesti suht halpa, vaikkakin tämäkin voi osoittautua ansaksi, jos tulosennusteet menevät uusiksi. Lähinnä näen kuitenkin houkuttelevia osakepoimintoja “meidän puolelta”, enkä missään nimessä halua skipata niitä, varsinkaan omalla pallokentällä. Jenkkimarkkina on käsittääkseni arvostuksen suhteen “melko neutraali”, mikäli olen ymmärtänyt katsomalla Vernerin Vartteja. Indeksijoittamisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole lyödä sen suuremmin vetoa markkinoiden ajoittamisesta, vaan se olisi pikemminkin orjallista, melko säännöllistä, pitkäjänteistä sekä ajallista hajauttamista ja sen tarkoitus on nimenomaan vähentää työnteon määrää sijoittamisessa. Toki haluan altistaa itseni nykyistä enemmän myös jenkkimarkkinoiden seuraamiseen, ja tämä onnistuu hyvin ottamalla omalla rahalla näkemystä sieltä. Ja toki jos opportunistisia tilaisuuksia ilmenee, että raha pakeneekin yhtäkkiä jenkeistä Eurooppaan tms, voin poiketa säännöllisistä sijoitussummista ja mahdollisesti esimerkiksi suurentaa panosta jenkkeihin, tai muuta. Tämä vaatii vielä vähän pohdiskelua mutta tällaista nyt alustavasti.

13 tykkäystä

Oli hauska sateenkaari tossa hiljattain ja lähetin huvikseen paikallislehteen kuvan :stuck_out_tongue:
rainbow

Aika läpällä kirjoitin ton tekstin, mutta yks keskiviikkoaamu 5.10. oli oikeasti melko omituinen; todella oranssi ja lähes pilvetön taivas, puiden latvat ihan jähmettyneinä ja sitten toi täydellinen sateenkaari vielä, jotenkin harmoninen ja mystinen ilmanala. Mutta tunnin päästä oranssisuus vaihtui synkkään harmauteen ja vettä tuli ihan saavista ja kauhea myrsky, ja se sade jatkui kauan.

Varattiin extempore hotelli Ruissalon kylpylästä ja lähdetään sinne huomenna aamulla. Nyt kalasteleen pojan kanssa, sit pakkailua ja aamulla lähtö. Tarkoitus olis vähän kylpeä ja keskittyä perheeseen, ja katsella maisemia. Ruissalossa sijaitsevaa kukkarokiveä täytyy käydä aina vilaseen, Suomen suurin siirtolohkare. Mutta varsinainen syy Turkuun lähtemiseen on eräs jännittävä tapaaminen, ja jos aikaa jää ja aikataulut natsaa niin erään foorumilaisen näkeminen matkan varrella.

Taas tuli osakkeita ostettua ja rahatilanne on nyt semmoinen, että kauheasti ei enää osakkeita ostella. Nyt on hyvä laittaa koneet ja foorumit kiinni pariks päivää, nähdään!

21 tykkäystä

Tein ensimmäistä kertaa carbonaran (tai sitä muistuttavan ruoan)

Kun viimeksi söimme perheen kanssa jotain makaronimössöä, eikä edes täysjyvämakaronia vaan jotain halpaa, vaaleaa ja pilalle keitettyä makaroninkaltaista soosia, lupasin vaimolleni etten enää ikinä koske makaroniin (paitsi ehkä poikkeustilanteissa). Tämä surullinen ilta olikin lopulta sysäys pastojen ihmeelliseen maailmaan.

Kun ostovoima heikkenee, voi olla fiksua tehdä itse ruokaa niin paljon kuin mahdollista ja säästää. Olen jostain kuullut, että ihmiset ovat jopa menettäneet ruoanlaittotaidon kaikenmaailman wolttien ja foodoorien takia. Tämä on ajatuksena kauhistuttavaa.

Sain joskus Kapen ja Jaskan keittokirjan lahjaksi ja tämä on inspiroinut sekä opettanut minua ihan perus kokkaushommissa todella runsaasti. Olen aina tykännyt syömisestä ja ruoan tekemisestä, mutta tämän kirjan myötä alkoi kokkaaminen jokseenkin tositarkoituksella kiinnostamaan. Kokkaamisen kun ei tarvitse olla vakavaa, mutta siinä voi ja kannattaa aina yrittää tosissaan. Hyvän ruoan syöminen on kuitenkin aina jonkinlainen makuelämys ja elämä on vain liian lyhyt huonon ruoan syömiseen, eikä huolellisesti tehtyyn ruokaan edes mene vastoin uskomuksia sen enempää aikaa kuin hutiloiden tehtyyn.

Tästä kirjasta sitten bongasin pastaosion ja yhtäkkiä alkoi pastaruoat kiinnostamaan, mitä olen jostain syystä aina vältellyt. Otin homman haltuun ja tein sitten ensikertaa carbonaran hieman omilla aineksilla.

Carbonaraan tarvitaan:
300g fettuccinea
2 kananmunaa
Merisuolaa, mustapippuria
90g Pancettaa/pekonia
Parmesaania/pecorinoa
(öljyä)

Vaikka pastaruoat yksinkertaisuudestaan huolimatta vaativat tekijältään varmuuden tekemiselleen, carbonara on mielestäni todella maanläheinen ja helppo ruoka tehdä, eikä siinä mennyt kuin 15 minuuttia tehdä se. Korvasin tosin fettuccinen tagliatellella, koska kaupasta oli jostain syystä fettuccine loppu. Toisin kuin jossain italialaiskeittiössä niin meidän kyökissä tämä ei aiheuttanut toimenpiteitä, sillä käytännössä puhutaan lähes samankaltaisesta pastasta jos ei kysytä italialaisilta. Toisekseen pancetta korvattiin pekonilla joka on myös OK. Mutta täytyypä ensi kerralla kokeilla silti oikeaa pancettaa (ja fettuccinea)…

Ensin laitetaan niin isoon kattilaan mitä löytyy runsaasti vettä ja keitetään pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Hyvä nyrkkisääntö on noin 1 litra vettä 100 grammaa pastaa kohti tai 1 osa pastaa ja 2 osaa vettä. Edelleen hyvä määrä pastaa on 100 grammaa henkeä kohden, jos pasta on pääruokana. Keitin itse suunnilleen 300g pastaa 4 hengelle, joista yksi oli alle 2v syömäri, ja määrä oli ihan tarpeellinen. Keitä vesi lisäten runsaasti merisuolaa ja odota veden kiehumista ennen kuin lisäät pastan. Keitä pasta jatkuvasti kiehuvassa ja väljässä vedessä, ettei kattilaan ilmesty väsynyttä klönttiä. Lisää tilkka öljyä jos haluat, tämä ei ole pakollista eikä ehkä ilmeisesti edes yleinenkään tapa kokkien keskuudessa, mutta itse lisäsin hieman oliiviöljyä. Keitä välillä sekoittaen 5-7min tai kunnes pasta on al dente. Kannattaa seurailla ja maistaa vähän väliä loppumetreillä onko pasta jo tullut hyväksi.
Kun pasta on kypsä, ota 1 desi keitinlientä talteen ja valuta pasta siivilässä. Älä huuhtele pastaa juoksevassa vedessä.

Sitten silputaan pekoni (voit tehdä tämän myös samalla kun keitinvesi lämpenee). Ilmeisesti pekonia voi myös leikata Fiskarsin saksilla mutta leikkelin sen veitsellä puisen leikkuulaudan päällä. Otin puolet 175g Amerikan pekoni -pakkauksesta, mutta jos olet pekonin ystävä, voit leikata sitä enemmän. Muista, että leikkuulaudalla ei säilytetä yhtikäs mitään, vaan misat heitetään suoraan leikkelyn jälkeen lautaselle tai pannulle. Yleensä vielä huuhtelen laudan nopeasti samantien käytön jälkeen. Tykkään pitää leikkuulaudastani hyvää huolta.

Lisää pekoni ja pieni loraus rypsiöljyä ekaks kylmälle pannulle, ja sitten vasta liesi kuumaksi. Ruskista pekoni rapeaksi ja heiluttele pannua välillä saadaksesi pekoniin tasaisen rapeuden.

Riko kaksi kananmunaa ja ota keltuaiset talteen. Proteiinirikas valkuainen luonnollisesti niellään kurkusta alas.

Kun pekoni on rapea, lasketaan lämpöä ja lisätään joukkoon pasta sekä tilkka sivuun otettua keitinlientä jotta paistuminen lakkaa, sitten sekoitetaan. Lopuksi otetaan pannu sivuun ja joukkoon sekoitetaan keltuaiset, joilla saadaan carbonaraan seksikäs kiilto. Keltuaisen kypsentämistä on ehdottomasti varottava. Itse tosin tein niin, että heitin pekonit, munat ja keitinvedet tarjoilukulhoon (tässä kohtaa heitetään mukaan myös parmesaani, jota minulla ei nyt ollut), sekoitin, lisäsin pastan, sekoitin lisää ja maustoin pippurilla (tarvittaessa voi myös suolaa lisätä). Tein tämän variaation siksi, että näin eliminoidaan riski munan kypsymiselle ja samalla taideteos saatiin heti omaan tarjoilukulhoonsa.

Muista: maista, maista, maista. Ennen kuin tarjoilet tätä herkkua, maista ja varmista, että tuotoksessa on tarpeeksi suolaa ja pippuria. Pasta kun ei oikein pääse oikeuksiinsa ilman suolan makua.

Vinkkinä sanon, että tähän voi kuulemma lisätä yhtä hyvin myös kerman tuomaan kastikkeen virkaa. Kerma heitetään ilmeisesti liedelle, kun pekoni on rapeaa. Täytyy kokeilla ensi kerralla. Toinen vinkki mikä tuli mieleen, että vastoin järkeä pastan voi tehdä myös etukäteen ja heittää vaikka yöksi jääkaappiin. Eli pastan ei tarvitse olla uunituoretta kun sitä tarjoillaan!

Tuli sitten mielettömän hyvää! Ainoa huono puoli tässä oli se, ettei tätä juurikaan jäänyt huomiselle syötäväksi, niin kuumille kiville tämä meni. Jos porukkaa kiinnostaa niin kerron joskus, mikä on minun lempi iltapalani ja miten teen sen. Tämä on hävyttömän helppo ja yksinkertainen tekele, mutta tajuttoman hyvää ja ehkä hieman tuntemattomampi systeemi, ainakin omien empiiristen havaintojen perusteella.

13 tykkäystä

Ajatuksenjuoksua. Tuskin olen ainoa, joka on tuskaillut omistusten kanssa viimeiset puoli vuotta ja odottanut edes jotain lohdunkipinää markkinoilta, taloudesta, geopolitiikasta tai yrityksiltä. Jossain kohtaa ajatus meni todella synkäksi, ja tästä ”innostuneena” ostelin sitten osakkeita. Pimeintä on nimittäin juuri ennen auringonnousua. Kun mikään ei näytä hyvältä, kannattaa ostaa. Sen takia tavallaan tykkäänkin, kun lehdissä maalaillaan ihmisten peloteltaviksi kauhukuvia kuluttajaluottamuksen romahtamisesta ja taantumasta, niin kuin viime aikoina on ollut.

Nyt tilanne on hiljaksiin kääntynyt. Tuskailut on ikään kuin tuskailtu enkä jaksa juuri välittää, mihin suuntaan kurssit menevät, sillä jonkinlainen optimistinen rauhallisuus on vallannut mielen. Luotan tavallaan siihen, että kaikki päättyy ihan hyvin ja hyvä tästä tulee. Harvoin tilanne nimittäin on niin katastrofaalinen, kuin miltä se näyttää tai miltä media antaa sen ymmärtää. Olo on kuin sijoittajilla vuonna 2017, - mitään ei oikein tapahtunut, kurssit vain nousivat hiljakseen. Tähän olotilaan pitäisi jokaisen sijoittajan pyrkiä. Olenko ainoa, joka tuntee näin? Tilannetta on ehkä helpottanut se, että salkkufirmat ovat pääosin porskuttaneet ihan hyvin tähän asti (täytyy tsekata tilanne kun q3 on käyty kokonaan läpi meikäläisellä), jonkinlainen laskun kulmakerroin on hieman rauhoittunut ja kääntynyt jopa nousuksi salkussa, ja ehkä edelleen se että olen vieläkin katsonut yhtiöitä melko pitkälle. Myönnän, että joissain caseissa olen ”jännityksen vuoksi” katsonut ja ennakoinut ensi kvartaalia/loppuvuotta jne., mutta pääosin olen edelleen siellä 3-5 vuoden päässä.

Käteissaldo on sitten kivasti imuroitu markkinoille. Jos todella kovia paikkoja tulee, olen valmis repimään muutamiin ostoihin vielä hätävarakäteistä, mutta pääosin, näillä panoksilla nyt mennään. Jenkki-indeksiin olen lyönyt erittäin varovaisia summia, ja näitä summia on tarkoitus jatkaa pitkässä juoksussa. Jenkkitalous on todella arvaamaton tällä hetkellä, enkä uskalla hirveää näkemystä sinne juuri nyt ottaa. Toisaalta indeksisijoittamisessa pyrin välttämään liian aggressiivista ajoittamisen yrittämistä ja pitää homman nimenomaan konservatiivisessa ajallisessa, säännöllisessä hajauttamisessa.

Aika menee kyllä nopeasti. Tyyliin mitä tahansa asiaa muistelee, minkä kokee että se on tapahtunut ihan hiljan, niin tajuaa vaan että siitäkin on jo 2 vuotta tai 3 vuotta. Vuodet vetää ohi ja silti tuntuu ettei ”mitään” saa aikaan. Ei se tavallaan haittaa, hyvä vaan että aika menee nopeasti, ihan sama sitten mitä elämässään on saavuttanut. Pääasia että on yrittänyt parhaansa. Sijoittamisenkin aloitin yli 6 vuotta sitten. Olen sellainen persoona, että kun jostain asiasta innostun, suuntaan siihen täysillä energiaa muutaman kuukauden ja sitten kun olen asiassa semihyvä, innostus lopahtaa ja kokeilen jotain muuta. Toisinaan tosin saatan harjoittaa jotain asiaa yllättävän kauan, koska ajattelen yleensäkin elämässä (enkä vain sijoittamisessa) asioita melko pitkälle ja haluan kehittyä asioissa pitkäjänteisesti. Mutta lopulta viimeistään parin vuoden jälkeen on yleensä ollut aika kokeilla jotain muuta ja palata mahdollisesti saman asian pariin myöhemmin. Välillä tämä ärsyttää minua.

Mutta osakesijoittaminen on notkunut tasaisesti yllättävän kauan elämässäni, ehkä siksi koska että tämä on tällaista luovaa peliä, missä oma osaaminen ja tarmokas opiskelu palkitaan. Innostus on vähän rauhoittunut, että mikskään analyytikoksi en haaveile, mutta tässä tämä menee kivasti.

Tilasin timanttipuikon ja kohta alkaa raivokas veisten teroittelun opiskelu (todennäköisesti hetkellinen innostuminen vain)… timanttipuikko on tosin lähes ikuinen ja takuuvarmasti tarpeellinen sijoitus, ajattelen sitä sijoituksena. Hyvä investointi, sillä sen avulla veitset pysyvät iskussa ja yleensä käytössä pidempään.

18 tykkäystä

Olet pohtinut blogissasi perusteellisesti pitkäaikaissijoittamista, omistamisen syvintä olemusta ja toisaalta oikea-aikaisen ostamisen ja myymisen merkitystä tuottovaatimuksen osalta.

Näitä on opettavaista lukea ja pohdintasi osoittavat, että tämä sijoittajana onnistuminen vaatii melkoista eri näkökohtien yhtäaikaista mieltämistä. Ei tosiaan helppoa, mutta eipähän mielenkiinto helpolla tähän harrastukseen lopahda. :blush:

Sanotaan, että viisas sijoittaja vaihtaa sijoitusstrategiaansa tilanteiden ja trendien muuttuessa - mieluiten niitä ennakoiden eikä fomoa seuraten.

Noh, kyllähän minäkin olen muutamia kertoja yrittänyt väliaikaisesti muuttaa yhdellä OST:n kulmalla strategiaani ja hyötyä tästä laskumarkkinasta muutenkin kuin keskihintaa laskemalla.

Ja kuvitella, olen kaksi kertaa onnistunut ostamaan halvalla ja myymään kalliilla muutaman päivän pidon jälkeen niin, että välittäjäkulujen jälkeen jäin 10% voitolle. Kyllä tuntui hyvältä, ja käväisi jo mielessä, josko olisin jotain oppinut. Mutta. Kyllähän se taisi vain olla hyvää tuuria kerrassaan ja YTD näyttää totuuden. :sweat_smile:

Onko sinulla käynyt mielessä, että yrittäisit hyötyä tästä laskumarkkinasta ja näistä erikoisista kurssireaktioista?

3 tykkäystä

Sorry Pyörätär kun kesti vastata. :slight_smile:

Olen pohtinut laaja-alaisesti vähän kaikenlaista. Uskon, että mitä avoimempi sijoittaja on uusille ajattelumalleille ja toimintatavoille, sen parempi. Jokaisen pienenkin liikkeen takana on hyvä olla mahdollisimman paljon harkittuja ajatuksia ja eri skenaarioiden pohtimista. Tämä pätee muuhunkin kuin sijoittamiseen. Ihminen on sellainen että ennen kuin hän päättää tehdä jonkun uuden asian, hän ensin kuvittelee tämän asian toteuttamista turvallisessa mielikuvituskentässä, ja jos tapahtuu teon jälkeen hyviä asioita, ihminen toteuttaa tämän teon sitten oikeassa elämässä.

Sijoittamisessa olen pyrkinyt pitämään peliliikkeeni mahdollisimman pieninä ja ajatukset liikkeiden takana mahdollisimman kattavina. Omille toimeksiannoille kannattaa joskus hahmotella jonkinlainen expected value, eli onko liike edes positiivinen odotusarvoltaan. Jos koet, että mitä enemmän veivaat osakkeita sen enemmän tienaat, silloin ostoja/myyntejä kannattanee lisätä, niin kauan kun ev pysyy positiivisena. Itselläni se menee todella herkästi tappiolle mm. hyvin rajoittuneiden taitojen ja ajanpuutteen (joka estää tarpeellisen perehtymisen ja tutkimisen) vuoksi, joten minun on parempi pitää liikkeeni mahdollisimman vähäisinä ja mennä sinne, missä vahvuuteni pääsevät loistamaan (omista yhtiötä joiden holdaaminen on ev+). No, ei hommat yleensä näin mekaanisia ole, oikeasti sijoittaminen on pitkälti jonkinlaista taidetta missä monet viivat ovat veteen piirrettyjä. Mutta omat vahvuudet ja heikkoudet kannattaa tunnistaa.

Olet oikeassa, että toisinaan sijoittajan on aika säätää strategiaa maailman muuttuessa, mutta itselläni strategian muuttaminen on hidasta kuin tähtien liikkeet taivaalla. En usko, että suht toimivan strategian aggressiivinen suunnanvaihto suuntaan ja toiseen tai yleensä voimakkaat näkemyksen otot tuottaa hedelmällisiä tuloksia keskivertosijoittajalle, ellet ole Timontti tai Eka ja tiedät osapuilleen, mitä olet tekemässä. Monet ammattisijoittajat vetävät eteenpäin hajautetulla salkulla riskejä nimenomaan karttaen, varautuen hieman eri skenaarioihin koska tiedostavat ”etteivät tiedä mitään”. Pyrin itsekin mielummin tähän. En käsittänyt väärin toteamustasi että strategiaa pitää säätää, olen tästä samaa mieltä ja pientä viilausta itseasiassa olen tehnytkin strategialleni tässä hiljattain. Mielessä on ”taas” vähän lisäviilausta ja haluisin kertoa tästä joskus, mutta en tunge sitä tähän viestiin. :smile:

Ja tästä päästään lopputulemaan että minun ei ole oikein järkevää lähteä hyötymään tästä laskusta millään erikoisilla konsteillla esimerkiksi johdannaisilla tai shorttaamalla, koska puutteelliset taidot tai tarkemmin sanoen liian heikko näkemys tulevasta. Aina jossain on härkämarkkina ja paras olisi sijoittaa sinne. Itse olen tylsimys ja yritän hyötyä laskusta ostamalla hyvää bisnestä alle käyvän arvon. Harvoin osakekurssi seuraa täsmälleen käypää arvoa vaan kurssi nimenomaan heiluu käyvän arvon ympärillä toisinaan melko villisti. Olen melko epävarma tiedostamaan missä osakkeen tarkka käypä arvo on ja siksi pyrin välttelemään myymistä, ainakin koko position tyhjentämistä, heti kun arvostus on hieman koholla hyvässä firmassa (ellei sitten oikeasti mennä arvostuksen suhteen yli). Kuten mainitsin, sijoittaminen on myös vähän taidetta ja jonkinlainen täsmällinen lukittuminen ”myyn tämän koko roskan kun p/e on 15” on mielestäni vähän hassua, koska eihän kukaan tiedä onko tämän osakkeen täsmällinen arvo ”p/e 15x”. Yhtä hyvin se voi olla 14,7 tai 16,8. (Myös näitä ”tämä on vitosen lappu” huutelijoita on yllättävän paljon :smile:). Mutta kun kurssi menee selvästi käyvän arvon alapuolelle, pyrin ostamaan. Sen takia meninkin melko tukevalla osakepainolla läpi tämän vuoden enkä myynyt huipuilla, sillä myönnän että kasvavan ja kilpailuetuja omaavan firman myyminen kun arvostus on hieman keskiarvon yläpuolella voi olla myös hätäinen liike, enkä tavallaan edes säti itseäni etten lähtenyt myymään. Harva sitä oikeasti tietää milloin ollaan huipuilla ja osake on -oikeasti- kallis, kukaan ei vaan myönnä ettei tiedä.

Laittoman vastuutonta höpöttämistä.

11 tykkäystä


Menin katselemaan Kuuta (mutta ajattelemaan aivan muuta), heh.

Ekaa kertaa menin leikkiin tosiaan putkella Kuun valossa. Sikäli ihan kiva kun ei ollut niin pimeetä + sai vähän Kuutakin ihailla. Se on kyllä oikeesti aika komee kaikkine noine kraattereineen jne. Paras on silti ehkä niin pimeä ympäristö kuin mahdollista, kyllä se kuu silti häikii aika paljon vaikka laskeva olikin.

Oli siellä taivaalla kaikkea muutakin taas, esim muutama tähtikuvio mitä en ollut ennen niin huomannut ja toki muutama planeetta joista Jupiter luonnollisesti kirkkaimpana, ja mahdollisesti Neptunus siinä vieressä minkä näki vaan putkella. Ja tietenkin Mars hyvin kirkkaana taas joka oli vasta eilen ihan Kuun vieressä mutta tänään jo paljon kaueampana. Ja tähdenlentoja näkyi paljon. Ei varmaan enää putkeileen tänä vuonna.

14 tykkäystä

No mutta nyt me saadaan kaikki kryptot kyykkyyn! Kyllä kaikkien eri kryptojen haalijat jo ymmärtävät, että omistavat pelkkää ilmaa, jos siis hyvin käy, mutta kun eivät edes ilmamolekyyliäkään omista. Voi heitä.

Eiköhän perusteta LUNATIC-coin. Ero meidän virtuaalikolikossa muihin verrattuna on, että me sentään asetetaan kaukoputki jokaiseen maailman pääkaupunkiin, paitsi Suomessa kahteen kaupunkiin. Siis Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja tulevaan pääkaupunkiin Tampereelle. Sieltä voi kukin sitten katsoa läänityksiään kuussa.

Mitä enemmän Lunatik-kolikoita ostat, sitä enemmän omia LUNATIC-läänityksiäsi voit kuussa nähdä uusilla 7D-omenalinsseilläsi, tarjolla ihan pian, luulisimme. Perhealennus jopa 25%! Osta heti, sillä tämä tarjous ei toistu.

Tässä bisnesideaa mutustellessanne, laittakaa heti lisää rahaa Juurikille tänne kuun pimeälle puolelle, kiitos. :comet:

4 tykkäystä

:smile: Kun luin ton eka ihan unenpöpperössä olin hetken että mitähän se Juurikki taas hupsuttelee. Mutta tarkemmin ajateltuna joku tommonen ei kuulosta edes kovin mahdottomalta. Voit ostaa jonkun maapalan kuun pinnasta parilla ziljoonalla (ja myydä vaikka eteenpäin) ja jokainen maapala sisältää jonkun ylöspäin suunnatun mainostaulun missä voit mainostaa mitä huvittaa. Sitten kun katselet putkella kuun pintaa niin se on täynnä kaikkia McDonaldsin ja Coca-Colan ja ”Welcome to the Nasdaq” -mainoksia, että ihan kun jotain Time Squarea tiirailisi. Sitten niihin valotauluihin voi vaikka omia mielipiteitään kirjoittaa ”laillistakaa se!!” tms 100% sananvapaudella. Ihminen on kyllä niin pösilö että en kyllä ihmettelis tällaista.

5 tykkäystä