Mikset olisi omistaja? (Blogi)

Olet pohtinut blogissasi perusteellisesti pitkäaikaissijoittamista, omistamisen syvintä olemusta ja toisaalta oikea-aikaisen ostamisen ja myymisen merkitystä tuottovaatimuksen osalta.

Näitä on opettavaista lukea ja pohdintasi osoittavat, että tämä sijoittajana onnistuminen vaatii melkoista eri näkökohtien yhtäaikaista mieltämistä. Ei tosiaan helppoa, mutta eipähän mielenkiinto helpolla tähän harrastukseen lopahda. :blush:

Sanotaan, että viisas sijoittaja vaihtaa sijoitusstrategiaansa tilanteiden ja trendien muuttuessa - mieluiten niitä ennakoiden eikä fomoa seuraten.

Noh, kyllähän minäkin olen muutamia kertoja yrittänyt väliaikaisesti muuttaa yhdellä OST:n kulmalla strategiaani ja hyötyä tästä laskumarkkinasta muutenkin kuin keskihintaa laskemalla.

Ja kuvitella, olen kaksi kertaa onnistunut ostamaan halvalla ja myymään kalliilla muutaman päivän pidon jälkeen niin, että välittäjäkulujen jälkeen jäin 10% voitolle. Kyllä tuntui hyvältä, ja käväisi jo mielessä, josko olisin jotain oppinut. Mutta. Kyllähän se taisi vain olla hyvää tuuria kerrassaan ja YTD näyttää totuuden. :sweat_smile:

Onko sinulla käynyt mielessä, että yrittäisit hyötyä tästä laskumarkkinasta ja näistä erikoisista kurssireaktioista?

3 tykkäystä

Sorry Pyörätär kun kesti vastata. :slight_smile:

Olen pohtinut laaja-alaisesti vähän kaikenlaista. Uskon, että mitä avoimempi sijoittaja on uusille ajattelumalleille ja toimintatavoille, sen parempi. Jokaisen pienenkin liikkeen takana on hyvä olla mahdollisimman paljon harkittuja ajatuksia ja eri skenaarioiden pohtimista. Tämä pätee muuhunkin kuin sijoittamiseen. Ihminen on sellainen että ennen kuin hän päättää tehdä jonkun uuden asian, hän ensin kuvittelee tämän asian toteuttamista turvallisessa mielikuvituskentässä, ja jos tapahtuu teon jälkeen hyviä asioita, ihminen toteuttaa tämän teon sitten oikeassa elämässä.

Sijoittamisessa olen pyrkinyt pitämään peliliikkeeni mahdollisimman pieninä ja ajatukset liikkeiden takana mahdollisimman kattavina. Omille toimeksiannoille kannattaa joskus hahmotella jonkinlainen expected value, eli onko liike edes positiivinen odotusarvoltaan. Jos koet, että mitä enemmän veivaat osakkeita sen enemmän tienaat, silloin ostoja/myyntejä kannattanee lisätä, niin kauan kun ev pysyy positiivisena. Itselläni se menee todella herkästi tappiolle mm. hyvin rajoittuneiden taitojen ja ajanpuutteen (joka estää tarpeellisen perehtymisen ja tutkimisen) vuoksi, joten minun on parempi pitää liikkeeni mahdollisimman vähäisinä ja mennä sinne, missä vahvuuteni pääsevät loistamaan (omista yhtiötä joiden holdaaminen on ev+). No, ei hommat yleensä näin mekaanisia ole, oikeasti sijoittaminen on pitkälti jonkinlaista taidetta missä monet viivat ovat veteen piirrettyjä. Mutta omat vahvuudet ja heikkoudet kannattaa tunnistaa.

Olet oikeassa, että toisinaan sijoittajan on aika säätää strategiaa maailman muuttuessa, mutta itselläni strategian muuttaminen on hidasta kuin tähtien liikkeet taivaalla. En usko, että suht toimivan strategian aggressiivinen suunnanvaihto suuntaan ja toiseen tai yleensä voimakkaat näkemyksen otot tuottaa hedelmällisiä tuloksia keskivertosijoittajalle, ellet ole Timontti tai Eka ja tiedät osapuilleen, mitä olet tekemässä. Monet ammattisijoittajat vetävät eteenpäin hajautetulla salkulla riskejä nimenomaan karttaen, varautuen hieman eri skenaarioihin koska tiedostavat ”etteivät tiedä mitään”. Pyrin itsekin mielummin tähän. En käsittänyt väärin toteamustasi että strategiaa pitää säätää, olen tästä samaa mieltä ja pientä viilausta itseasiassa olen tehnytkin strategialleni tässä hiljattain. Mielessä on ”taas” vähän lisäviilausta ja haluisin kertoa tästä joskus, mutta en tunge sitä tähän viestiin. :smile:

Ja tästä päästään lopputulemaan että minun ei ole oikein järkevää lähteä hyötymään tästä laskusta millään erikoisilla konsteillla esimerkiksi johdannaisilla tai shorttaamalla, koska puutteelliset taidot tai tarkemmin sanoen liian heikko näkemys tulevasta. Aina jossain on härkämarkkina ja paras olisi sijoittaa sinne. Itse olen tylsimys ja yritän hyötyä laskusta ostamalla hyvää bisnestä alle käyvän arvon. Harvoin osakekurssi seuraa täsmälleen käypää arvoa vaan kurssi nimenomaan heiluu käyvän arvon ympärillä toisinaan melko villisti. Olen melko epävarma tiedostamaan missä osakkeen tarkka käypä arvo on ja siksi pyrin välttelemään myymistä, ainakin koko position tyhjentämistä, heti kun arvostus on hieman koholla hyvässä firmassa (ellei sitten oikeasti mennä arvostuksen suhteen yli). Kuten mainitsin, sijoittaminen on myös vähän taidetta ja jonkinlainen täsmällinen lukittuminen ”myyn tämän koko roskan kun p/e on 15” on mielestäni vähän hassua, koska eihän kukaan tiedä onko tämän osakkeen täsmällinen arvo ”p/e 15x”. Yhtä hyvin se voi olla 14,7 tai 16,8. (Myös näitä ”tämä on vitosen lappu” huutelijoita on yllättävän paljon :smile:). Mutta kun kurssi menee selvästi käyvän arvon alapuolelle, pyrin ostamaan. Sen takia meninkin melko tukevalla osakepainolla läpi tämän vuoden enkä myynyt huipuilla, sillä myönnän että kasvavan ja kilpailuetuja omaavan firman myyminen kun arvostus on hieman keskiarvon yläpuolella voi olla myös hätäinen liike, enkä tavallaan edes säti itseäni etten lähtenyt myymään. Harva sitä oikeasti tietää milloin ollaan huipuilla ja osake on -oikeasti- kallis, kukaan ei vaan myönnä ettei tiedä.

Laittoman vastuutonta höpöttämistä.

11 tykkäystä


Menin katselemaan Kuuta (mutta ajattelemaan aivan muuta), heh.

Ekaa kertaa menin leikkiin tosiaan putkella Kuun valossa. Sikäli ihan kiva kun ei ollut niin pimeetä + sai vähän Kuutakin ihailla. Se on kyllä oikeesti aika komee kaikkine noine kraattereineen jne. Paras on silti ehkä niin pimeä ympäristö kuin mahdollista, kyllä se kuu silti häikii aika paljon vaikka laskeva olikin.

Oli siellä taivaalla kaikkea muutakin taas, esim muutama tähtikuvio mitä en ollut ennen niin huomannut ja toki muutama planeetta joista Jupiter luonnollisesti kirkkaimpana, ja mahdollisesti Neptunus siinä vieressä minkä näki vaan putkella. Ja tietenkin Mars hyvin kirkkaana taas joka oli vasta eilen ihan Kuun vieressä mutta tänään jo paljon kaueampana. Ja tähdenlentoja näkyi paljon. Ei varmaan enää putkeileen tänä vuonna.

14 tykkäystä

No mutta nyt me saadaan kaikki kryptot kyykkyyn! Kyllä kaikkien eri kryptojen haalijat jo ymmärtävät, että omistavat pelkkää ilmaa, jos siis hyvin käy, mutta kun eivät edes ilmamolekyyliäkään omista. Voi heitä.

Eiköhän perusteta LUNATIC-coin. Ero meidän virtuaalikolikossa muihin verrattuna on, että me sentään asetetaan kaukoputki jokaiseen maailman pääkaupunkiin, paitsi Suomessa kahteen kaupunkiin. Siis Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja tulevaan pääkaupunkiin Tampereelle. Sieltä voi kukin sitten katsoa läänityksiään kuussa.

Mitä enemmän Lunatik-kolikoita ostat, sitä enemmän omia LUNATIC-läänityksiäsi voit kuussa nähdä uusilla 7D-omenalinsseilläsi, tarjolla ihan pian, luulisimme. Perhealennus jopa 25%! Osta heti, sillä tämä tarjous ei toistu.

Tässä bisnesideaa mutustellessanne, laittakaa heti lisää rahaa Juurikille tänne kuun pimeälle puolelle, kiitos. :comet:

4 tykkäystä

:smile: Kun luin ton eka ihan unenpöpperössä olin hetken että mitähän se Juurikki taas hupsuttelee. Mutta tarkemmin ajateltuna joku tommonen ei kuulosta edes kovin mahdottomalta. Voit ostaa jonkun maapalan kuun pinnasta parilla ziljoonalla (ja myydä vaikka eteenpäin) ja jokainen maapala sisältää jonkun ylöspäin suunnatun mainostaulun missä voit mainostaa mitä huvittaa. Sitten kun katselet putkella kuun pintaa niin se on täynnä kaikkia McDonaldsin ja Coca-Colan ja ”Welcome to the Nasdaq” -mainoksia, että ihan kun jotain Time Squarea tiirailisi. Sitten niihin valotauluihin voi vaikka omia mielipiteitään kirjoittaa ”laillistakaa se!!” tms 100% sananvapaudella. Ihminen on kyllä niin pösilö että en kyllä ihmettelis tällaista.

4 tykkäystä

Uskalla elää, uskalla epäonnistua!

Voin melko turvallisesti todeta, että minuun on kasvatettu jossakin määrin ideologia, että elämä kannattaa rakentaa lähtökohtaisesti ajatuksella, että riskejä kaihdetaan niin paljon kuin mahdollista ja taloudellinen selusta turvataan niin hyvin kuin osataan, sillä mitä tahansa voi aina tapahtua. Tässä ei ole sinänsä mitään väärää. On vain velvollisuus, että ihmiselle opetetaan pienestä pitäen elämään järkevästi ja ottamaan vastuu omista teoistaan. Näin rakennetaan yhteiskuntia. Ymmärrän lisäksi täysin, että vanhemmat ikäpolvet tunsivat esimerkiksi 90-luvun laman nahoissaan ja näkivät omin silmin, kun yksi sun toinenkin meni taloudellisesti poikki, jonka vuoksi he haluavat varoittaa meitä. Aina joku ampuu itsensä rahojen loputtua tai tekee muuta typerää. Eräs taloudellisesti melko hyvässä asemassa ollut sukulaiseni lähti takaajaksi 80-luvun lopulla jonkun ystävänsä kasvavan ja kannattavan kuljetusliikkeen rahoituksessa. Kun lama iski ja työt tekivät katoamistempun, pankki vain totesi yrityksen ja yrittäjän olevan rikki jonka jälkeen pankki iski kyntensä tähän onnettomaan sukulaiseeni. Ensin lähti rahat ja sen jälkeen lähti talo, sitten terveys, lopulta elämä päättyi yllättävään sydäninfarktiin eräänä kevätpäivänä puutarhan tuolilla.

Mutta elämää voi elää rohkeasti olematta kuitenkaan typerä. Onni pitää huolen niistä, jotka pitävät huolta itsestään. On petollista myös tukahduttaa ihminen oman ideologian valtaan ja runtata hänet väkisin yhteiskunnan rattaisiin. On selvää, että tästä ei tule mitään. Jos ihminen pakotetaan elämään toisen sävelien mukaan, on seurauksena usein kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että aikuistuttuaan ja kypsyttyään tarpeeksi ihminen ei enää kuuntele toisten antamia säveliä reaktioista huolimatta ja alkaa tanssia lopulta omien nuottien tahtiin. Toinen vaihtoehto on, että ihminen kuuntelee auliisti toisten neuvoja, mutta ajan myötä kaunaistuu ja katkeroituu sisältäpäin, jotka voivat aiheuttaa todella kammottavia tuhoja. Tai sitten molemmat vaihtoehdot toteutuvat. Tyypillinen tällainen asetelma voisi olla, että perheessä on tyttö, joka tuntee suurta paloa moottoritekniikkaan ja hän haluaa opiskella autoasentajaksi, mutta tämä ei tule kuuloonkaan perheelle, jonka suvussa jokainen on suorittanut ylioppilastutkinnon.

Älkää käsittäkö väärin. En koe, että juuri minut oltaisiin muovattu johonkin tiettyyn muottiin. Mutta yhtä minuun iskostettua ajattelumallia haluan lähteä kritisoimaan, ja se on riskien välttely. Tässä tapauksessa voimme mieltää riskin epäonnistumisen mahdollisuudeksi, jonka toteutumisella on jokin hahmoteltavissa oleva todennäköisyys. Tämähän on aivan kamala tapa lähestyä asioita! Eihän epäonnistuminen ole ollenkaan huono asia, se on hyvä asia. Se on elämän suola. Epäonnistuminen nimenoman opettaa meitä toimimaan ensi kerralla toisin ja ottamaan huomioon lisää tärkeitä asioita, mitä emme aikaisemmin nähneet sokeudeltamme. On selvää, että jokaisessa asiassa tapahtuu aina epäonnistumisia, vaikka projekti muuten tulisikin valmiina maaliin. Koen epäonnistuvani itsekin pienissä asioissa varmaan joka päivä. Tarkoittaako tämä sitä, että minun pitäisi luovuttaa elämisen suhteen?

Tämän takia tykkään sijoittamisesta, koska tässä lajissa joutuu väkisin sietämään riskiä ja jatkuvaa epävarmuutta eli sitä, että jonkun asian toteutuminen tietyllä tavalla ei ole varmaa, että sen lopputulos on ennustamaton tai että sillä yleensä on todennäköisyys myös toteutua jollain toisella tavalla, joka on vieläpä usein ei-toivuttu skenaario. Tässä lajissa tulee myös tutuksi tuotto-riski -suhde. Tätä suhdetta kannattaa soveltaa elämässä muutenkin. On hyvä punnita päätöksen teossa aina molemmat vaihtoehdot ja niiden toteutumisen todennäköisyydet. Mitä tapahtuu, jos epäonnistun, ja kuinka todennäköistä se on? Mutta mitä minä saan, jos onnistun? Onko minun järkevää kantaa epäonnistumisen riski, jos onnistuminen tuo sitä ja tätä sen todennäköisyys on tämä?

Kuvitellaan esimerkki, että sinulla on 80.000 euroa pääomaa ja haluat perustaa sen avulla oman bisneksen mistä olet aina haaveillut. olet 70% varma (100% varmuutta ei olekaan, tämä kuvitteellinen 70 prosenttiakin on jo melko korkea), että tämä suunnitelmasi onnistuu odottamallasi tavalla. Jos tämä suunnitelmasi toteutuu, voisit saavuttaa unelmasi ja saada sen avulla leipää pöytään. Voisit moninkertaistaa tuon alkuperäisen 80 tonniasi. Mutta sinun täytyy ottaa riski ja laittaa 80 tuhatta likoamaan, jonka voisit yhtä hyvin pitää pankkitilillä pahan päivän varalle tai jota voisit käyttää takauksena asuntolainalle. Jos taas epäonnistut, menetät vain 80.000 euroa ja ehkä 2-3 vuotta elämästäsi, mutta olet silti saanut tämän parin vuoden aikana valtavasti oppia yrittäjyydestä ja ties mistä. Ja tulipa kokeiltua ainakin tätä projektia eikä tarvitse elää siinä epätietoisuudessa, että entä jos olisit onnistunutkin tuossa yrityksen perustamisessa.

Juttelin kerran ystäväni kanssa, ja hän totesi hienosti, että oma potentiaali kannattaa tunnistaa ja pyrkiä täyttämään. Jos päätät tehdä esimerkiksi laitosmiehen töitä joka päivä 8 tunnin ajan aina eläkeikään saakka ja maksat samalla asuntolainaasi, ei ole mieltä lähteä muuttamaan elämässä mitään jos tämä asetelma tyydyttää sinut täysin. Sen sijaan jos tuntuu, että et yksinkertaisesti saa henkeä, kun nykyinen työ tai mikä tahansa ulkoinen voima kuristaa omaa potentiaaliasi, asialle kannattaa tehdä jotain ja pian. Jos vastustat tätä voimaa, saatat saada vastaukseksi kieltäviä reaktioita, mutta oletpa ainakin vastustanut jotain ideologiaa, olet lähempänä taas omia unelmiasi ja olet karistanut mahdolliset kaunaisuudet taas itsestäsi.

Entä jos olet vain aivan liian pelokas epäonnistumisille ja epävarmuudelle? Tähän olisi helppo vastata, että ala sijoittamaan. Mutta epävarmuudelle voi altistua joka päivä monella tapaa. Jos ajat auton nokka edellä aina ruutuun, peruuta se ensi kerralla. Jos auto jäi vähän vinoon (mutta se on silti ruutujen välissä), vielä parempi. Pue eriparisukat jalkaan. Saavu pari minuuttia myöhässä tapaamiseen. Maksa mobiililähimaksulla ostoksesi, jos et ole ennen uskaltanut tehdä niin. Epävarmoille ja epämukaville asioille on hyvä altistua turvallisessa ympäristössä. Jos et osaa käyttää mobiililähimaksua ja joudut pyytämään kassaneidiltä apua, hän auttaa sinua kyllä, mutta hän saattaa pitää sinua sen jälkeen pöllönä, jonka jälkeen et voi enää ikinä astua siihen kauppaan. Tai sitten voit, eihän sillä ole väliä, mitä hän sinusta ajattelee. Tietääpähän ainakin kuinka onneton olet nykytekniikan kanssa. Luultavasti hän ei silti edes kiinnitä huomiota siihen, että hän joutui auttamaan sinua.

Miten tästä eteenpäin? En tiedä mitä itse aion tehdä elämässäni, mutta yksi asia on varma: aion antaa hieman erilaiset eväät omille lapsilleni. Aion opettaa heille, että heidän tehtävänä on täyttää oma paikkansa väkevästi täällä maan päällä ja tehdä sitä, mitä he voivat tehdä sydämellään, riippumatta siitä mitä sillä tienaa. Tehkää sitä mihin teidät on luotu, kunhan se on laillista ja se saa teidät loistamaan. Mutta jos et tiedä, mitä haluat elämältäsi, se ei suinkaan haittaa ja siitä ei pidä mennä paniikkiin. Ihminen on niin monimutkainen olento, että hän harvoin tietää, mitä hän täsmälleen tarvitsee, joten kannattaa pitää mieli avoinna. Aina ei tarvitse lähteä toteuttamaan mitään. Kehenkään ei satu ja kukaan ei häviä mitään, jos päähäsi tulee vain idea, jota alat hautomaan ja muovailemaan pikku hiljaa. Kannattaa elää avoimin mielin, pitää ovet auki moneen juttuun. Tarkkaile etenemistäsi ja tilaisuuksiasi kuin haukka. Monet tilaisuudet tulevat vain kerran elämässä eteesi ja ne menevät sokeiden ihmisten ohi ennen kuin kukaan huomaa mitään. Kannattaa olla tarkkana. Tämän kaiken opettaminen ei ole mielestäni ideologista. Kuka tietää, ehkä tämä olikin se lopullinen tarkoitukseni?

Ja epäonnistukaa, Luojan tähden, epäonnistukaa välillä! Tämä on tärkein oppini lapsilleni.

23 tykkäystä

Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! Se sai minutkin oivaltamaan, miksi tämä sijoittaminen on niin kiehtovaa! :pray:

Elämässä on monia asioita, joihin voi vaikuttaa. Olemalla utelias, ahkera ja päämäärätietoinen voi ansaita hienoja asioita. Asiat etenevät usein loogisesti. Astumalla toisinaan epämukavuusalueelle saattaa kehittyä.

Tämä sijoittaminenkin on osoittautunut asiaksi, johon voi vaikuttaa omilla toimillaan, todellakin!

Voi epäonnistua monin tavoin; hätiköidä, sählätä, tulkita väärin, lukea väärin, kuulla väärin, luulla väärin, laskea väärin.

Voi myös onnistua ja vaikuttaa siihen itse tai onnistua täysin itsestä riippumattomista syistä. Voi onnistua ostamaan ja myymään tuottavia yhtiöitä oikeaan aikaan.

Mutta ei tämä loogisesti etene. Altistu riskeille, koveta pääkoppaa. Kestä tappioita. Nauti voitoista. Luonne kehittyy. Kasvata itsekuria.

Varmoja valintoja ei taida olla.

Turvaa selustasi. Nuku hyvin. Älä luule itsestäsi liikoja.

Ole ylpeä itsestäsi, että aloitit sijoittamisen. Et ainakaan ole liian pelokas ja epävarma altistaaksesi itseäsi riskeille. Saatat tosiaan kehittyä uskaltauduttuasi epämukavuusalueelle - ihmisenä ja ehkä myös sijoittajana.

Ole valmis häviämään, ole valmis voittamaan.

Kirjoituksesi sai minut vielä pohtimaan yhtä asiaa.

Entä, miten tarina etenee, jos miettisi,

mitä ihminen haluaa?
mitä ihminen tarvitsee?
mitä ihminen ansaitsee?

Onko viisas se, joka haluaa vain niitä asioita, joita tarvitsee?

Onko viisain se, joka tyytyy siihen, mitä ansaitsee?

Vai onko tämä ajatus jo liian kaukana sijoittamisesta? :slightly_smiling_face:

10 tykkäystä

Aamen. :slight_smile: Kiva kuulla että tykkäsit tuosta tekstistä. Et ole ensimmäinen joka antoi positiivista palautetta tekstiin liittyen. Kiitos kaikille palautteiden antajille. :revolving_hearts: Hauska kun en varsinaisesti edes luonnostellut tai hautonut päässä tuota mitenkään. Oli vain hetki omaa aikaa joten keitin puoli pannua kahvia ja olin aikeissa katsella jotain ylen luontodokkaria tai Tanskalaista maajussia (älkää kysykö), kunnes yhtäkkiä alkoi ajatukset leikkaan. Avasin sitten nopeasti läppärin ja pursotin tuon koko tekstin kertalaakista teksikenttään, heh. Toivon vain, etten antanut väärää kuvaa mistään. Oikeasti olen saanut unelmakasvatuksen ja olen ikuisesti kiitollinen siitä. Luultavasti omissakin kasvatusmetodeissa on varmasti joitain puutteita (mitä vain en näe vielä), ja joita lapseni kyseenalaistavat isoina, ja se on ihan ok minulle. Se on itseasiassa tuohon tekstiin liittyen just siistiä nähdä asioita elämästä laatikon ulkopuolelta ja havahtua kaikenlaisiin asioihin.

Luulen että olet kans hyvin ajattelevainen persoona, niin kuin minäkin. Hyvää pohdintaa sinulta kaikin puolin ja olet mielenkiintoisten asioiden äärellä, johon ei itsellänikään täsmällisiä vastauksia löydy. Jos tuosta tekstistäsi pitäisi päättää niin oman näkemyksen mukaan viisautta vois olla nimenomaan se, että haluaa sitä mitä vain tarvitsee. Olen välillä rypenyt todella sitkeissä kaunaisuuksissa mutta sitten kun tajuaa taas elämän realiteetit ja huomaa mitä kaikkea oikeasti on saanut - paljon enemmän mitä tarvitsee, suoranaisen merkityksen, niin tulee ihan levollinen olo. Tuo ansaitsemisjuttu on vähän vaikea selittää. Elämme kuitenkin äärimmäisen anteeksiantamattomassa ja epäreilussa maailmassa missä ansaitsemista ei juuri tunneta. Onko 16h päivittäin töitä paiskiva yksityisyrittäjä ansainnut yrityksensä konkurssin ja avioeron? Onko kehitysmaassa nälkää näkevä lapsi ansainnut kohtalonsa? Ei tietenkään. Vaikea kuitenkin sanoa, missä se raja menee aina. Onko lapsi ansainnut vain leivän pöytään vai lipun korkeakouluun jenkkeihin? Onko yrittäjä ansainnut ahkeruudellaan elannon vai miljoonabisneksen? Jos taas saat mitä ansaitset ja tyydyt siihen, eli nallekarkit on mennyt onnekkaasti tasan kohdillasi, ei pitäisi olla ongelmia. Mutta katkeraksi ei saa tulla jos ei saa ansaitsemaansa. Vain se ratkaisee mitä sinä teet (paremmin kuin toiset). Usein, ei aina mutta usein, ihmiselle sattuva onnettomuus (oli se onnettomuus sitten taloudellinen tai lähes mikä tahansa) on pitkälti tämän ihmisen omaa syytä. Tämä oikeastaan pitäisi olla peruslähtökohta jokaiselle asialle. Muinaiset israelilaiset syyttivät kaikesta itseään. Tietenkin, jos satut joutumaan tapaturmaiseen autokolariin jonkun ulkopuolisen rattijuopon takia niin ei se tietenkään ole sinun syysi, mutta jos et osaa hoitaa asioitasi sen jälkeen vaan ajaudut käyttämään huumeita koska jäit koukkuun kipulääkkeisiin ja olet vihainen tälle rattijuopolle ytimiä myöten lopun ikääsi, se on omaa syytäsi.

Huh vähän lähti mopo keulimaan, en tiedä oliko tästä jaarittelusta mitään iloa kenellekään. :slight_smile: Asiasta kukkaruukuun tekisi mieli joskus kirjoittaa taas ruuhkavuosista ja sijoittamisesta. Ehkä jonain päivänä. Tämä lapsiperhearki, se on kyllä oikeasti aika rankkaa. En osaa edes kuvitella joitain yksinhuoltajia tai uusioperheitä. Ikää ei ole edes kolmeakytä ja välillä tuntuu, että joku varhaisdementia iskee kun ei muista mitään.

Tällainen tykitys, korjailen typot huomenna jos jotain pistää silmään, nyt koisiin. Niin kuin Pyörätär totes: nuku hyvin. Se kuulosti hyvältä.

10 tykkäystä