Mikset olisi omistaja? (Blogi)

Kimi.Heikkila · Lokakuu 30, 2022, 12.56pm

Sorry Pyörätär kun kesti vastata.

Olen pohtinut laaja-alaisesti vähän kaikenlaista. Uskon, että mitä avoimempi sijoittaja on uusille ajattelumalleille ja toimintatavoille, sen parempi. Jokaisen pienenkin liikkeen takana on hyvä olla mahdollisimman paljon harkittuja ajatuksia ja eri skenaarioiden pohtimista. Tämä pätee muuhunkin kuin sijoittamiseen. Ihminen on sellainen että ennen kuin hän päättää tehdä jonkun uuden asian, hän ensin kuvittelee tämän asian toteuttamista turvallisessa mielikuvituskentässä, ja jos tapahtuu teon jälkeen hyviä asioita, ihminen toteuttaa tämän teon sitten oikeassa elämässä.

Sijoittamisessa olen pyrkinyt pitämään peliliikkeeni mahdollisimman pieninä ja ajatukset liikkeiden takana mahdollisimman kattavina. Omille toimeksiannoille kannattaa joskus hahmotella jonkinlainen expected value, eli onko liike edes positiivinen odotusarvoltaan. Jos koet, että mitä enemmän veivaat osakkeita sen enemmän tienaat, silloin ostoja/myyntejä kannattanee lisätä, niin kauan kun ev pysyy positiivisena. Itselläni se menee todella herkästi tappiolle mm. hyvin rajoittuneiden taitojen ja ajanpuutteen (joka estää tarpeellisen perehtymisen ja tutkimisen) vuoksi, joten minun on parempi pitää liikkeeni mahdollisimman vähäisinä ja mennä sinne, missä vahvuuteni pääsevät loistamaan (omista yhtiötä joiden holdaaminen on ev+). No, ei hommat yleensä näin mekaanisia ole, oikeasti sijoittaminen on pitkälti jonkinlaista taidetta missä monet viivat ovat veteen piirrettyjä. Mutta omat vahvuudet ja heikkoudet kannattaa tunnistaa.

Olet oikeassa, että toisinaan sijoittajan on aika säätää strategiaa maailman muuttuessa, mutta itselläni strategian muuttaminen on hidasta kuin tähtien liikkeet taivaalla. En usko, että suht toimivan strategian aggressiivinen suunnanvaihto suuntaan ja toiseen tai yleensä voimakkaat näkemyksen otot tuottaa hedelmällisiä tuloksia keskivertosijoittajalle, ellet ole Timontti tai Eka ja tiedät osapuilleen, mitä olet tekemässä. Monet ammattisijoittajat vetävät eteenpäin hajautetulla salkulla riskejä nimenomaan karttaen, varautuen hieman eri skenaarioihin koska tiedostavat ”etteivät tiedä mitään”. Pyrin itsekin mielummin tähän. En käsittänyt väärin toteamustasi että strategiaa pitää säätää, olen tästä samaa mieltä ja pientä viilausta itseasiassa olen tehnytkin strategialleni tässä hiljattain. Mielessä on ”taas” vähän lisäviilausta ja haluisin kertoa tästä joskus, mutta en tunge sitä tähän viestiin.

Ja tästä päästään lopputulemaan että minun ei ole oikein järkevää lähteä hyötymään tästä laskusta millään erikoisilla konsteillla esimerkiksi johdannaisilla tai shorttaamalla, koska puutteelliset taidot tai tarkemmin sanoen liian heikko näkemys tulevasta. Aina jossain on härkämarkkina ja paras olisi sijoittaa sinne. Itse olen tylsimys ja yritän hyötyä laskusta ostamalla hyvää bisnestä alle käyvän arvon. Harvoin osakekurssi seuraa täsmälleen käypää arvoa vaan kurssi nimenomaan heiluu käyvän arvon ympärillä toisinaan melko villisti. Olen melko epävarma tiedostamaan missä osakkeen tarkka käypä arvo on ja siksi pyrin välttelemään myymistä, ainakin koko position tyhjentämistä, heti kun arvostus on hieman koholla hyvässä firmassa (ellei sitten oikeasti mennä arvostuksen suhteen yli). Kuten mainitsin, sijoittaminen on myös vähän taidetta ja jonkinlainen täsmällinen lukittuminen ”myyn tämän koko roskan kun p/e on 15” on mielestäni vähän hassua, koska eihän kukaan tiedä onko tämän osakkeen täsmällinen arvo ”p/e 15x”. Yhtä hyvin se voi olla 14,7 tai 16,8. (Myös näitä ”tämä on vitosen lappu” huutelijoita on yllättävän paljon ). Mutta kun kurssi menee selvästi käyvän arvon alapuolelle, pyrin ostamaan. Sen takia meninkin melko tukevalla osakepainolla läpi tämän vuoden enkä myynyt huipuilla, sillä myönnän että kasvavan ja kilpailuetuja omaavan firman myyminen kun arvostus on hieman keskiarvon yläpuolella voi olla myös hätäinen liike, enkä tavallaan edes säti itseäni etten lähtenyt myymään. Harva sitä oikeasti tietää milloin ollaan huipuilla ja osake on -oikeasti- kallis, kukaan ei vaan myönnä ettei tiedä.

Laittoman vastuutonta höpöttämistä.

Kimi.Heikkila · Marraskuu 12, 2022, 9.48pm

Menin katselemaan Kuuta (mutta ajattelemaan aivan muuta), heh.

Ekaa kertaa menin leikkiin tosiaan putkella Kuun valossa. Sikäli ihan kiva kun ei ollut niin pimeetä + sai vähän Kuutakin ihailla. Se on kyllä oikeesti aika komee kaikkine noine kraattereineen jne. Paras on silti ehkä niin pimeä ympäristö kuin mahdollista, kyllä se kuu silti häikii aika paljon vaikka laskeva olikin.

Oli siellä taivaalla kaikkea muutakin taas, esim muutama tähtikuvio mitä en ollut ennen niin huomannut ja toki muutama planeetta joista Jupiter luonnollisesti kirkkaimpana, ja mahdollisesti Neptunus siinä vieressä minkä näki vaan putkella. Ja tietenkin Mars hyvin kirkkaana taas joka oli vasta eilen ihan Kuun vieressä mutta tänään jo paljon kaueampana. Ja tähdenlentoja näkyi paljon. Ei varmaan enää putkeileen tänä vuonna.

Juurikki · Marraskuu 13, 2022, 10.50pm

No mutta nyt me saadaan kaikki kryptot kyykkyyn! Kyllä kaikkien eri kryptojen haalijat jo ymmärtävät, että omistavat pelkkää ilmaa, jos siis hyvin käy, mutta kun eivät edes ilmamolekyyliäkään omista. Voi heitä.

Eiköhän perusteta LUNATIC-coin. Ero meidän virtuaalikolikossa muihin verrattuna on, että me sentään asetetaan kaukoputki jokaiseen maailman pääkaupunkiin, paitsi Suomessa kahteen kaupunkiin. Siis Suomen entiseen pääkaupunkiin Turkuun ja tulevaan pääkaupunkiin Tampereelle. Sieltä voi kukin sitten katsoa läänityksiään kuussa.

Mitä enemmän Lunatik-kolikoita ostat, sitä enemmän omia LUNATIC-läänityksiäsi voit kuussa nähdä uusilla 7D-omenalinsseilläsi, tarjolla ihan pian, luulisimme. Perhealennus jopa 25%! Osta heti, sillä tämä tarjous ei toistu.

Tässä bisnesideaa mutustellessanne, laittakaa heti lisää rahaa Juurikille tänne kuun pimeälle puolelle, kiitos.

Kimi.Heikkila · Marraskuu 14, 2022, 8.13am

Kun luin ton eka ihan unenpöpperössä olin hetken että mitähän se Juurikki taas hupsuttelee. Mutta tarkemmin ajateltuna joku tommonen ei kuulosta edes kovin mahdottomalta. Voit ostaa jonkun maapalan kuun pinnasta parilla ziljoonalla (ja myydä vaikka eteenpäin) ja jokainen maapala sisältää jonkun ylöspäin suunnatun mainostaulun missä voit mainostaa mitä huvittaa. Sitten kun katselet putkella kuun pintaa niin se on täynnä kaikkia McDonaldsin ja Coca-Colan ja ”Welcome to the Nasdaq” -mainoksia, että ihan kun jotain Time Squarea tiirailisi. Sitten niihin valotauluihin voi vaikka omia mielipiteitään kirjoittaa ”laillistakaa se!!” tms 100% sananvapaudella. Ihminen on kyllä niin pösilö että en kyllä ihmettelis tällaista.

Kimi.Heikkila · Marraskuu 14, 2022, 11.45am

Uskalla elää, uskalla epäonnistua!

Voin melko turvallisesti todeta, että minuun on kasvatettu jossakin määrin ideologia, että elämä kannattaa rakentaa lähtökohtaisesti ajatuksella, että riskejä kaihdetaan niin paljon kuin mahdollista ja taloudellinen selusta turvataan niin hyvin kuin osataan, sillä mitä tahansa voi aina tapahtua. Tässä ei ole sinänsä mitään väärää. On vain velvollisuus, että ihmiselle opetetaan pienestä pitäen elämään järkevästi ja ottamaan vastuu omista teoistaan. Näin rakennetaan yhteiskuntia. Ymmärrän lisäksi täysin, että vanhemmat ikäpolvet tunsivat esimerkiksi 90-luvun laman nahoissaan ja näkivät omin silmin, kun yksi sun toinenkin meni taloudellisesti poikki, jonka vuoksi he haluavat varoittaa meitä. Aina joku ampuu itsensä rahojen loputtua tai tekee muuta typerää. Eräs taloudellisesti melko hyvässä asemassa ollut sukulaiseni lähti takaajaksi 80-luvun lopulla jonkun ystävänsä kasvavan ja kannattavan kuljetusliikkeen rahoituksessa. Kun lama iski ja työt tekivät katoamistempun, pankki vain totesi yrityksen ja yrittäjän olevan rikki jonka jälkeen pankki iski kyntensä tähän onnettomaan sukulaiseeni. Ensin lähti rahat ja sen jälkeen lähti talo, sitten terveys, lopulta elämä päättyi yllättävään sydäninfarktiin eräänä kevätpäivänä puutarhan tuolilla.

Mutta elämää voi elää rohkeasti olematta kuitenkaan typerä. Onni pitää huolen niistä, jotka pitävät huolta itsestään. On petollista myös tukahduttaa ihminen oman ideologian valtaan ja runtata hänet väkisin yhteiskunnan rattaisiin. On selvää, että tästä ei tule mitään. Jos ihminen pakotetaan elämään toisen sävelien mukaan, on seurauksena usein kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen on se, että aikuistuttuaan ja kypsyttyään tarpeeksi ihminen ei enää kuuntele toisten antamia säveliä reaktioista huolimatta ja alkaa tanssia lopulta omien nuottien tahtiin. Toinen vaihtoehto on, että ihminen kuuntelee auliisti toisten neuvoja, mutta ajan myötä kaunaistuu ja katkeroituu sisältäpäin, jotka voivat aiheuttaa todella kammottavia tuhoja. Tai sitten molemmat vaihtoehdot toteutuvat. Tyypillinen tällainen asetelma voisi olla, että perheessä on tyttö, joka tuntee suurta paloa moottoritekniikkaan ja hän haluaa opiskella autoasentajaksi, mutta tämä ei tule kuuloonkaan perheelle, jonka suvussa jokainen on suorittanut ylioppilastutkinnon.

Älkää käsittäkö väärin. En koe, että juuri minut oltaisiin muovattu johonkin tiettyyn muottiin. Mutta yhtä minuun iskostettua ajattelumallia haluan lähteä kritisoimaan, ja se on riskien välttely. Tässä tapauksessa voimme mieltää riskin epäonnistumisen mahdollisuudeksi, jonka toteutumisella on jokin hahmoteltavissa oleva todennäköisyys. Tämähän on aivan kamala tapa lähestyä asioita! Eihän epäonnistuminen ole ollenkaan huono asia, se on hyvä asia. Se on elämän suola. Epäonnistuminen nimenoman opettaa meitä toimimaan ensi kerralla toisin ja ottamaan huomioon lisää tärkeitä asioita, mitä emme aikaisemmin nähneet sokeudeltamme. On selvää, että jokaisessa asiassa tapahtuu aina epäonnistumisia, vaikka projekti muuten tulisikin valmiina maaliin. Koen epäonnistuvani itsekin pienissä asioissa varmaan joka päivä. Tarkoittaako tämä sitä, että minun pitäisi luovuttaa elämisen suhteen?

Tämän takia tykkään sijoittamisesta, koska tässä lajissa joutuu väkisin sietämään riskiä ja jatkuvaa epävarmuutta eli sitä, että jonkun asian toteutuminen tietyllä tavalla ei ole varmaa, että sen lopputulos on ennustamaton tai että sillä yleensä on todennäköisyys myös toteutua jollain toisella tavalla, joka on vieläpä usein ei-toivuttu skenaario. Tässä lajissa tulee myös tutuksi tuotto-riski -suhde. Tätä suhdetta kannattaa soveltaa elämässä muutenkin. On hyvä punnita päätöksen teossa aina molemmat vaihtoehdot ja niiden toteutumisen todennäköisyydet. Mitä tapahtuu, jos epäonnistun, ja kuinka todennäköistä se on? Mutta mitä minä saan, jos onnistun? Onko minun järkevää kantaa epäonnistumisen riski, jos onnistuminen tuo sitä ja tätä sen todennäköisyys on tämä?

Kuvitellaan esimerkki, että sinulla on 80.000 euroa pääomaa ja haluat perustaa sen avulla oman bisneksen mistä olet aina haaveillut. olet 70% varma (100% varmuutta ei olekaan, tämä kuvitteellinen 70 prosenttiakin on jo melko korkea), että tämä suunnitelmasi onnistuu odottamallasi tavalla. Jos tämä suunnitelmasi toteutuu, voisit saavuttaa unelmasi ja saada sen avulla leipää pöytään. Voisit moninkertaistaa tuon alkuperäisen 80 tonniasi. Mutta sinun täytyy ottaa riski ja laittaa 80 tuhatta likoamaan, jonka voisit yhtä hyvin pitää pankkitilillä pahan päivän varalle tai jota voisit käyttää takauksena asuntolainalle. Jos taas epäonnistut, menetät vain 80.000 euroa ja ehkä 2-3 vuotta elämästäsi, mutta olet silti saanut tämän parin vuoden aikana valtavasti oppia yrittäjyydestä ja ties mistä. Ja tulipa kokeiltua ainakin tätä projektia eikä tarvitse elää siinä epätietoisuudessa, että entä jos olisit onnistunutkin tuossa yrityksen perustamisessa.

Juttelin kerran ystäväni kanssa, ja hän totesi hienosti, että oma potentiaali kannattaa tunnistaa ja pyrkiä täyttämään. Jos päätät tehdä esimerkiksi laitosmiehen töitä joka päivä 8 tunnin ajan aina eläkeikään saakka ja maksat samalla asuntolainaasi, ei ole mieltä lähteä muuttamaan elämässä mitään jos tämä asetelma tyydyttää sinut täysin. Sen sijaan jos tuntuu, että et yksinkertaisesti saa henkeä, kun nykyinen työ tai mikä tahansa ulkoinen voima kuristaa omaa potentiaaliasi, asialle kannattaa tehdä jotain ja pian. Jos vastustat tätä voimaa, saatat saada vastaukseksi kieltäviä reaktioita, mutta oletpa ainakin vastustanut jotain ideologiaa, olet lähempänä taas omia unelmiasi ja olet karistanut mahdolliset kaunaisuudet taas itsestäsi.

Entä jos olet vain aivan liian pelokas epäonnistumisille ja epävarmuudelle? Tähän olisi helppo vastata, että ala sijoittamaan. Mutta epävarmuudelle voi altistua joka päivä monella tapaa. Jos ajat auton nokka edellä aina ruutuun, peruuta se ensi kerralla. Jos auto jäi vähän vinoon (mutta se on silti ruutujen välissä), vielä parempi. Pue eriparisukat jalkaan. Saavu pari minuuttia myöhässä tapaamiseen. Maksa mobiililähimaksulla ostoksesi, jos et ole ennen uskaltanut tehdä niin. Epävarmoille ja epämukaville asioille on hyvä altistua turvallisessa ympäristössä. Jos et osaa käyttää mobiililähimaksua ja joudut pyytämään kassaneidiltä apua, hän auttaa sinua kyllä, mutta hän saattaa pitää sinua sen jälkeen pöllönä, jonka jälkeen et voi enää ikinä astua siihen kauppaan. Tai sitten voit, eihän sillä ole väliä, mitä hän sinusta ajattelee. Tietääpähän ainakin kuinka onneton olet nykytekniikan kanssa. Luultavasti hän ei silti edes kiinnitä huomiota siihen, että hän joutui auttamaan sinua.

Miten tästä eteenpäin? En tiedä mitä itse aion tehdä elämässäni, mutta yksi asia on varma: aion antaa hieman erilaiset eväät omille lapsilleni. Aion opettaa heille, että heidän tehtävänä on täyttää oma paikkansa väkevästi täällä maan päällä ja tehdä sitä, mitä he voivat tehdä sydämellään, riippumatta siitä mitä sillä tienaa. Tehkää sitä mihin teidät on luotu, kunhan se on laillista ja se saa teidät loistamaan. Mutta jos et tiedä, mitä haluat elämältäsi, se ei suinkaan haittaa ja siitä ei pidä mennä paniikkiin. Ihminen on niin monimutkainen olento, että hän harvoin tietää, mitä hän täsmälleen tarvitsee, joten kannattaa pitää mieli avoinna. Aina ei tarvitse lähteä toteuttamaan mitään. Kehenkään ei satu ja kukaan ei häviä mitään, jos päähäsi tulee vain idea, jota alat hautomaan ja muovailemaan pikku hiljaa. Kannattaa elää avoimin mielin, pitää ovet auki moneen juttuun. Tarkkaile etenemistäsi ja tilaisuuksiasi kuin haukka. Monet tilaisuudet tulevat vain kerran elämässä eteesi ja ne menevät sokeiden ihmisten ohi ennen kuin kukaan huomaa mitään. Kannattaa olla tarkkana. Tämän kaiken opettaminen ei ole mielestäni ideologista. Kuka tietää, ehkä tämä olikin se lopullinen tarkoitukseni?

Ja epäonnistukaa, Luojan tähden, epäonnistukaa välillä! Tämä on tärkein oppini lapsilleni.

Pyoratar · Marraskuu 23, 2022, 6.17pm

Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta! Se sai minutkin oivaltamaan, miksi tämä sijoittaminen on niin kiehtovaa!

Elämässä on monia asioita, joihin voi vaikuttaa. Olemalla utelias, ahkera ja päämäärätietoinen voi ansaita hienoja asioita. Asiat etenevät usein loogisesti. Astumalla toisinaan epämukavuusalueelle saattaa kehittyä.

Tämä sijoittaminenkin on osoittautunut asiaksi, johon voi vaikuttaa omilla toimillaan, todellakin!

Voi epäonnistua monin tavoin; hätiköidä, sählätä, tulkita väärin, lukea väärin, kuulla väärin, luulla väärin, laskea väärin.

Voi myös onnistua ja vaikuttaa siihen itse tai onnistua täysin itsestä riippumattomista syistä. Voi onnistua ostamaan ja myymään tuottavia yhtiöitä oikeaan aikaan.

Mutta ei tämä loogisesti etene. Altistu riskeille, koveta pääkoppaa. Kestä tappioita. Nauti voitoista. Luonne kehittyy. Kasvata itsekuria.

Varmoja valintoja ei taida olla.

Turvaa selustasi. Nuku hyvin. Älä luule itsestäsi liikoja.

Ole ylpeä itsestäsi, että aloitit sijoittamisen. Et ainakaan ole liian pelokas ja epävarma altistaaksesi itseäsi riskeille. Saatat tosiaan kehittyä uskaltauduttuasi epämukavuusalueelle - ihmisenä ja ehkä myös sijoittajana.

Ole valmis häviämään, ole valmis voittamaan.

Kirjoituksesi sai minut vielä pohtimaan yhtä asiaa.

Entä, miten tarina etenee, jos miettisi,

mitä ihminen haluaa?
mitä ihminen tarvitsee?
mitä ihminen ansaitsee?

Onko viisas se, joka haluaa vain niitä asioita, joita tarvitsee?

Onko viisain se, joka tyytyy siihen, mitä ansaitsee?

Vai onko tämä ajatus jo liian kaukana sijoittamisesta?

Kimi.Heikkila · Marraskuu 25, 2022, 7.02pm

Aamen. Kiva kuulla että tykkäsit tuosta tekstistä. Et ole ensimmäinen joka antoi positiivista palautetta tekstiin liittyen. Kiitos kaikille palautteiden antajille. Hauska kun en varsinaisesti edes luonnostellut tai hautonut päässä tuota mitenkään. Oli vain hetki omaa aikaa joten keitin puoli pannua kahvia ja olin aikeissa katsella jotain ylen luontodokkaria tai Tanskalaista maajussia (älkää kysykö), kunnes yhtäkkiä alkoi ajatukset leikkaan. Avasin sitten nopeasti läppärin ja pursotin tuon koko tekstin kertalaakista teksikenttään, heh. Toivon vain, etten antanut väärää kuvaa mistään. Oikeasti olen saanut unelmakasvatuksen ja olen ikuisesti kiitollinen siitä. Luultavasti omissakin kasvatusmetodeissa on varmasti joitain puutteita (mitä vain en näe vielä), ja joita lapseni kyseenalaistavat isoina, ja se on ihan ok minulle. Se on itseasiassa tuohon tekstiin liittyen just siistiä nähdä asioita elämästä laatikon ulkopuolelta ja havahtua kaikenlaisiin asioihin.

Luulen että olet kans hyvin ajattelevainen persoona, niin kuin minäkin. Hyvää pohdintaa sinulta kaikin puolin ja olet mielenkiintoisten asioiden äärellä, johon ei itsellänikään täsmällisiä vastauksia löydy. Jos tuosta tekstistäsi pitäisi päättää niin oman näkemyksen mukaan viisautta vois olla nimenomaan se, että haluaa sitä mitä vain tarvitsee. Olen välillä rypenyt todella sitkeissä kaunaisuuksissa mutta sitten kun tajuaa taas elämän realiteetit ja huomaa mitä kaikkea oikeasti on saanut - paljon enemmän mitä tarvitsee, suoranaisen merkityksen, niin tulee ihan levollinen olo. Tuo ansaitsemisjuttu on vähän vaikea selittää. Elämme kuitenkin äärimmäisen anteeksiantamattomassa ja epäreilussa maailmassa missä ansaitsemista ei juuri tunneta. Onko 16h päivittäin töitä paiskiva yksityisyrittäjä ansainnut yrityksensä konkurssin ja avioeron? Onko kehitysmaassa nälkää näkevä lapsi ansainnut kohtalonsa? Ei tietenkään. Vaikea kuitenkin sanoa, missä se raja menee aina. Onko lapsi ansainnut vain leivän pöytään vai lipun korkeakouluun jenkkeihin? Onko yrittäjä ansainnut ahkeruudellaan elannon vai miljoonabisneksen? Jos taas saat mitä ansaitset ja tyydyt siihen, eli nallekarkit on mennyt onnekkaasti tasan kohdillasi, ei pitäisi olla ongelmia. Mutta katkeraksi ei saa tulla jos ei saa ansaitsemaansa. Vain se ratkaisee mitä sinä teet (paremmin kuin toiset). Usein, ei aina mutta usein, ihmiselle sattuva onnettomuus (oli se onnettomuus sitten taloudellinen tai lähes mikä tahansa) on pitkälti tämän ihmisen omaa syytä. Tämä oikeastaan pitäisi olla peruslähtökohta jokaiselle asialle. Muinaiset israelilaiset syyttivät kaikesta itseään. Tietenkin, jos satut joutumaan tapaturmaiseen autokolariin jonkun ulkopuolisen rattijuopon takia niin ei se tietenkään ole sinun syysi, mutta jos et osaa hoitaa asioitasi sen jälkeen vaan ajaudut käyttämään huumeita koska jäit koukkuun kipulääkkeisiin ja olet vihainen tälle rattijuopolle ytimiä myöten lopun ikääsi, se on omaa syytäsi.

Huh vähän lähti mopo keulimaan, en tiedä oliko tästä jaarittelusta mitään iloa kenellekään. Asiasta kukkaruukuun tekisi mieli joskus kirjoittaa taas ruuhkavuosista ja sijoittamisesta. Ehkä jonain päivänä. Tämä lapsiperhearki, se on kyllä oikeasti aika rankkaa. En osaa edes kuvitella joitain yksinhuoltajia tai uusioperheitä. Ikää ei ole edes kolmeakytä ja välillä tuntuu, että joku varhaisdementia iskee kun ei muista mitään.

Tällainen tykitys, korjailen typot huomenna jos jotain pistää silmään, nyt koisiin. Niin kuin Pyörätär totes: nuku hyvin. Se kuulosti hyvältä.

Kimi.Heikkila · Joulukuu 14, 2022, 7.08pm

Heippa hei. Minun on pakko tunnustaa jotain. Rakastan talvea! Pakkasta, lunta! Näitä kun löytyy niin olen iloinen. Ainakin lunta, sitä pitää olla. Kuulin tosin Poudalta, että lumet saattaa lähteä ensi viikolla, ja muutenkin pukkaa joulua silloin, joten nopea lumikenkävaellus täytyy suorittaa nyt tänä viikonloppuna. Ei ole vaihtoehtoja. Ja sitten täytyy kentälle ehtiä. Jessus että tykkään talvesta.

Ja suoraan sanoen pimeyskään ei haittaa jos lumi valaisee maisemat. Ensi viikolla on talvipäivänseisaus, sitten lähdetään taas kevättä kohti. Tämä on siis se aika vuodesta kun ollaan niin kaukana kesästä kuin mahdollista eikä mitään valoa näy tunnelin päässä. Silloin on paras mennä heilumaan metsään, tuntea oikein luissaan sen äärimmäisen hiljaisuuden ja sydäntalven lumon kunnon pakkasessa uinuvan luonnon keskellä, ääniä imevän kinoksen ja tykyn ympäröimänä. Jo tammikuussa, varsinkin helmikuussa, on liian myöhäistä, kevään merkkejä on jo silloin liikaa.

Henkkohtaisten salkkujen omistusjakauma näyttää NN:ssä tätä nykyä tältä;

En nyt jaksa vetää suurempaa yhteenvetoa, ja eipä tässä juuri ihmeempää olekaan sattunut. Pieniä lisäilyjä tehty pitkin vuotta nykyisiin positioihin ja yksi EcoUpin myynti löytyy kuluneelta vuodelta. Neljä suurinta omistusta haukkaa puolet portfoliosta ja nysistä koostuva häntä on melko pitkä, mitä pitäisi joskus ehkä vähän siivota pois tai sitten vaihtoehtoisesti lähteä kasvattamaan. Yllättäen käteissaldo on alhaisempi kuin koskaan. ;D Osakerivejä on 13 ja totta tosiaan yksi Usa indeksikin sieltä yrittää nostaa epätoivoisesti päätään. Tätä yritän ruokkia pitkässä juoksussa aina välillä mutta tällä hetkellä en lappaa sinne suuntaan rahoja hirveästi, johtuen Usan yleisistä arvostuksista ja Amerikan kuumasta taloudesta. Ehkä pidemmällä juoksulla tämä Usa-indeksi edustaa jonkinlaista painoa ja toivottavasti siihen mennessä rivien määrä olisi yleisesti hieman alhaisempi. Olenkin yleisesti sitä mieltä, että lähes jokaisella sijoittajalla pitäisi joku SP500-nurkka löytyä salkusta. Edelleen jatkaisin omistajana hyvissä firmoissa mutta keskitetymmin ja isommilla painoilla. Berkshire edelleen edustaa myös osaltaan USA-nurkkausta, jota on löytynyt varmaan lähemmäs kolmen vuoden ajan salkusta. Toisinaan olen loppuvuodesta siivoillut salkkua turskasta tai viime kädessä hyödyntänyt verovapaan tonnin, mutta nyt taitaa jäädä kikkailut käyttämättä.

Joulunaika on kiireistä, joten tuskin päivittelen blogia kauheasti ennen sitä. Kovasti olisi ideoita kirjoittelulle, täytyy tässä kyhäistä joskus vähän pidempi setti. Rauhaisaa joulun odotusta!

Kimi.Heikkila · Joulukuu 18, 2022, 2.57pm

Tuli tongittua alelaaria. Löytyi nimittäin kinkku 6,9 €uron kilohinnalla. Jopa ihan reilun kokoinenkin tuli hommattua, sillä jotenkin alkoi ärsyttään kun olen aina säästellyt sitä kinkkua joka vuosi että varmasti riittää. Nyt ei jaksa säästellä vaan laipoida meneen vaan heti kun tulee uunista pihalle. Kauhea kinkkuhimo nimittäin ollut tässä jo jonkun aikaa.

Mites se paistetaan? Oma suosikki: Sulata kinkku kunnolla, 100 astetta uuniin, kinkku paistopussiin kamara ylöspäin, reikä pussin kulmaan ja eikun paistomittari keskelle ja uuniin. Olen laittanut aina vähän vettä uunin pohjalle johki vuoalle mutta tämä ei tuskin ole mikään merkityksellinen jos on paistopussi. Kinkku heti pihalle 73 paikkeilla, siitä samantien folioon ja vaikka ulos pakkaseen jäähtymään, se tekee kinkulle hyvää. Näillä eväillä kinkusta tulee juuri sellainen mukavan kostea ja mehevän kypsä. Kuivan ja ylikypsän kinkun syöminen kun ei ole minun juttu. Mutta makunsa kullakin.

Ja kuorrutus! Tein viime vuonna laittoman hyvän kuorrutuksen. Muistaakseni sekoitin perus Prisman Dijon hunajasinappia, Villen ärjyä sinappia hyvin varovasti, hieman hunajaa ja hyppysellinen sokeria keskenään ja sen levitin kinkun ympärille, sit korppujauhoa. Sitä vähän ruskisti parissasadassa muutaman minuutin, että pinta ruskistui. Se oli ihan sairas silloin, täytyy yrittää tehdä samanlainen.

Kamalaa tää loppuvuoden stressi mutta glögi ja kinkun paisto kompensoi hyvin. Glögit on kans hyviä, nyt on testissä Poikain parhaiden tekemä. Kai se finaali pitää katsoa.

Lisään tähän sulatuksesta vielä sellaisen itse keksimän jipon, että olen itse tykännyt aina ‘pyöritellä’ kinkkua jääkapissa, eli toisin sanoen kääntää kinkku aina ympäri vaikka kerran vuorokaudessa. Tämä edesauttaa sitä, että kinkku sulaa tasaisesti joka suunnasta, liemet eivät valu pakkauksen pohjalle vaan levittyvät tasaisesti, ja suola samaten levittyy tasaisemmin pitkin kinkkua. Tämä rituaali on siis itse keksimä enkä tiedä, huomaako tätä edes maistaessa jos menis johki laboratorioon sokkotestiin. Mutta tärkeää ennen paistoa on joka tapauksessa se, että kinkku on tasaisesti sulanut, eikä niin että se on pinnalta 10 astetta ja pohjasta jäässä. Sillä mitä tasaisemmin ja lähemmäs optimilämpötilaa sulanut kinkku, sitä pienempi riski että se kypsyessä sylkee nesteet pihalle ja kuivuu. On hyvä myös huomioida, että liian hätäinen sulaminenkin voi johtaa siihen, että nesteet vyöryvät kinkusta pihalle ennen aikojaan. Lisäks suolan ‘tasaantuminen’ on yksi oikeaoppisen sulattamisen tavoitteista. Ja huoneenlämpöön siis ennen paistoa. Paistomittarin kans on helppo pelata eli kun sisälämpötila on noin 10 astetta niin uuniin, mutta kannattaa varautua siihen että aikaa saattaa mennä siinä noin tunti per kilo.

Nämä ohjeet lähinnä muistutuksena itselle.

Pyoratar · Joulukuu 29, 2022, 11.11am

Kirjoittelit tästä strategian säätämisestä aiemmin. Oletko tätä ehtinyt miettiä?

Olisi kiinnostavaa kuulla pohdinnoistasi, koska toisaaltahan yleisesti todetaan, että keskivertosijoittajan ei kannata liikaa luulla osaavansa ja tällaisilla vahvoilla näkemyksenotoilla. osaamaton sijoittaja voi aiheuttaa salkulleen enemmän tuhoa kuin lisätuottoja.

Ja kukahan meistä muuten edes on keskivertosijoittaja

Olisko keskivertosijoittajan 2022 vuoden YTD vain miinus 25% - 35%? Vai onko tällaisena vuonna enemmän sattumalla merkitystä tuottoihin? Tällaista vastausta sitä ainakin itse aloittelijana toivoisin

Ja vielä yksi kysymys, johon en kahvihuoneesta saanut koskaan vastausta: Voiko menneiden vuosien YTD-lukuja saada jälkeenpäin selville? Vai kannattaako ne aina merkitä itselleen muistiin kunkin vuoden viimeisenä päivänä?

Kimi.Heikkila · Joulukuu 29, 2022, 12.24pm

Kiitos kysymyksestä. Vastaan tähän nopeasti kun en ole kotona. Itseasiassa tämä indeksin ottaminen mukaan on osa tätä strategian hienosäätöä, eli ajatuksena on ottaa hieman enemmän näkemystä jenkki-indeksiin ja mahdollisesti samalla hieman karsia rivejä salkusta. Syynä tähän olisi nimenomaan tämä oma osaamattomuus, eli indeksisijoittamisella kompensoidaan omia näkemyksen ottoja, ja toisaalta myös nykyinen elämänvaihekin on osasyy että indeksisijoittaminen alkaa jollain tasolla kiinnostamaan. Tämä hienosäätö on jäänyt toistaiseksi erittäin marginaaliseksi mutta puhun nyt >5v aikajänteellä tapahtuvasta asiasta. Toden totta toimivaa strategiaa on sinänsä turha säätää, mutta joskus siihen on tarvetta ulkoisten tekijöiden johdosta (oma ikä, lapset, työtilanne tms jne) ja jos näin on niin sitten asialle pitää tehdä jotain. Voidaan siis sanoa että jos ihminen aloittaa sijoittamisen 20 vuotiaana ja lopettaa sen seitenkymppisenä, olisi melko outoa jos koko sen ajan strategia olisi pysynyt täysin samana.

Mutta ettei homma ajautuisi liian tylsäksi niin on mulla muitakin säätöhommia ollut mielessä. Amerikasta sen verran että sieltä olisi kiva joskus sipaista jotain yksittäistä osaketta, esim jotain jolla syvät vallihaudat, kasvutilaa tai muuta, vaihtoehtoja olisi lukuisia. Tällä hetkellä salkun pohjalla on maannut muutama Berkshiren B-osake joku kolmisen vuotta. Eli näkemyksen otto Amerikkaan kiinnostaisi. Mutta luulen, ettei ole em. elämäntilanteesta jne johtuen nyt juuri kaikkein ajankohtaisin asia.

Toinen on mitä haluaisin ottaa joskus arsenaaliin on vieraalla pääomalla sijoittaminen, eli vivuttaminen. Tätä on tullut aina välillä punnittua mutta siihen se on yleensä jäänyt. Ensisijaisesti jos on strategiat ja suunnitelmallisuus kunnossa sekä yleensä oma talous kunnossa eli pohjataso kaikin puolin mallillaan niin pientä harkittua vivuttamista on mielestäni turha pelätä, kunhan muistaa kunnioittaa. Suomalaisia kans aina pelotellaan kaikella velkarahalla ja salmonellalla. Kuitenkin jos mielii vaurastua ja aloitusrolli on melko suppea sijoitusuran alussa, miksei sitä vaurastumista voisi kiihdyttää velalla. Kuitenkin tosi on, että moni hyviin hilloihin päässyt on nimenomaan sitä vipua käyttänyt, harkitusti ja oikealla hetkellä. Tai siis ottaako ylenpalttista riskiä tavoitellakseen 20% tuottoa vai hilaako riskiä paljon alemmaksi tyytyäkseen 10% tuottoon mutta ottamalla vipua x2 määrän? Ainoa asia mikä tässä ei houkuta on velan ottaminen osakkeita vastaan, eli asiaa täytyy pohtia vielä.

Sellasta. Voi olla että korjailen tätä vielä.

Kimi.Heikkila · Joulukuu 29, 2022, 1.39pm

Saattoi muuten olla että tuo indeksin ottaminen oli ns. jo käsiteltyä tietoa mutta tulipa tuossa muutakin infoa strategiajuttuihin liittyen.

Kyllähän ne varmasti saa omalta välittäjältä. Nordnetissä ainakin voi päättää aloitus- ja loppupäivämäärän minkälaista otosta haluaa tarkastella. Ytdhän meinaa ‘year to day’ eli tuottoa vuoden alusta tähän päivään asti, eli tarkoitit varmaan 1v tuottoa? Ja Nordnetissähän on saatavilla mm vuositiliotteet valmiiksi niputettuna muutamalta menneeltä vuodelta. Mutta koskaan ei tietenkään ole pahasta itsekään kirjailla ylös lukuja.

Meni tämä vuosi miten päin tahansa niin tuskin se kertoo vielä sijoittajasta paljoakaan. Viime vuodet on kyllä ollut sellaisia että beesaamalla ja fomottamalla on moni pärjännyt ihan hyvin, mutta nyt ollaan palattu maan pinnalle. Mutta jos tämä vuosi nyt meni pieleen, mutta pää on silti kestänyt ja suunnitelmassa pysytty niin kertoohan sekin jo jotain. Kunhan muistaa ettei mene tän selkäsaunan jälkeen paniikiin ja myy pikkuvoitolla salkkuaan tyhjäks hyvistä osakkeistaan uuden nousumarkkinan juurella. Kyllä ne osakkeet taas jonain päivänä kiinnostaa ihmisiä. Tämä oli päivän tärkein oppi.

Kimi.Heikkila · Tammikuu 2, 2023, 8.19am

Myin Kamuxit…

Kuten sanoin, myin Kamuxit tänä aamuna pois. Halusin avata tätä myyntiä hieman enemmän joten levitin kortit pöydälle tänne blogin puolelle.

(punainen myyntipylpyrä ei ole päivittynyt vielä)

Kuten näkyy avasin tästä position syksyllä -19 ja tein toisen pienen lisätankkauksen koronadipissä. Onneksi lisäilyt olivat pieniä ja yhtiö edusti vain 3% koko portfoliosta. Tosin jos olisi tuotoille halunnut niin olisi sitä voinut ostaa rohkeammin ja myydä esimerkiksi hieman aiemmin. Tällä(kään) kertaa tuotoille ei päästy sillä osake lähti salkusta -20% turskalla ennen osinkoja. Toisaalta tuhot voisivat olla paljon massiivisempiakin, joten tämä seikkailu jälleen osoitti turvamarginaalin tärkeyden ja sen, että ostohinalla onkin väliä.

En todellakaan koe olevani tarpeeksi pallon päällä yhtiön suhteen, versus monet muut foorumilaiset, joten sinänsä minun on vaikea sanoa, miksi tähän tilanteeseen päädyttiin ja en myynyt aiemmin. Ostaminen oli melko helppoa monesta syystä johtuneen halvan hinnan vuoksi ja mehukkaan casen ansiosta. Kamuxin ipo meni niin pieleen kun voi mennä ja rahastot dumppasivat osaketta surutta laitaan. Siinä sai silloin käytännössä kaiken kasvuoption liki ilmaiseksi. Se miksi annoin myynnin venyä näin pitkälle johtui pitkälti siitä, että en nähnyt Kamuxin varsinaisten “teesien” purkautuneen missään kohtaa (kilpailuedut pieniin jobbareihin nähden, kasvumahdollisuus euroopassa…), vaan laitoin yhtiön epäonnen puhtaasti ulkoisten ja poikkeuksellisten talousympäristöjen piikkiin ja keskityin tutkimaan itse yhtiön kehitystä. Näinhän se pitääkin tehdä, mutta kyllä tästä casesta jotain isompaakin oppia olisi kiva saada mukaansa. Pitää miettiä vielä tätä.

Mutta nyt tämä viimeisin negari muutti tilannetta jo liikaa. Ei negarissa sinänsä ole vikaa yhtiön aiempi ohjeistus huomioiden, mutta kieltämättä negarin ajankohta ja varsinkin sen suuruus huolestutti minutkin. Yhtiö oli ehtinyt tehdä oikaistua liikevoittoa Q3 mennessä 15,4 meur, joten nyt oikaistua liikevoittoa tulisi viimeiseltä kvarttelilta 0,4-5,6 meur. Viime vuonna tehtiin Q4:lla oik. voittoa 9 meur, joten lasku on raju kieltämättä. Ymmärrän toki, että lasku on äreä, jos yhtiö on tehnyt vikalla kvartilla isot alaskirjaukset, mutta se ei selitä täysin tuota haarukan erikoista leveyttä, mikä myös huolestuttaa minua.

Yhtiön oma pääoma on reilu 100 miljoonaa, eli tältä vuodelta on odotettavissa jotain 15% ROIta (vikalta kvartilta ROI pyörii jossain 1-17% hujakoilla). Luku on sikäli ihan ok vielä, mutta kyllä siinä aika kaukana aletaan olla niistä 30% pääoman tuotoista. Onko enää paluuta samoihin tuottoihin vai onko trendi vain alaspäin?

Hyväksyn täysin, että kannattavuus ottaa väliaikaisesti hittiä kasvusta, mutta nyt liikevaihtokin alkaa hyytyä. En edelleenkään tuppaa säikähtämään, jos jollain yhtiöllä vuosi tai pari menee penkin alle, mutta eniten tässä ehkä pelottaa ajatus, että yhtiön johto ei itsekään oikein tiedä missä yhtiö menee. En osaa sanoa missä kiikastaa. Onko yhtiö yksinkertaisesti kasvanut liian isoksi, jotta sitä voisi enää järkevästi hallita? Jos näin on, tilanne on silloin luonnollisesti katastrofi. Joka tapauksessa, se että yhtiöllä olisi jotain rakenteellisia ongelmia yhtiön sisällä, alkaa saamaan entistä enemmän lihaa luiden päälle. Toivottavasti olen väärässä.

Myyntipäätös ei silti ollut helppo, sillä olen miettinyt että mikä on ollut Pajuharjun motiivi lähteä Harviasta Kamuxin johtoon, ja ennen kaikkea, mitä Pajuharju mahtaa saada yhtiön sisällä aikaiseksi? Tämä on selvästi positiivinen asia osakkeenomistajille, mutta seurailen itse yhtiön tekemistä nyt sivusta ja olen valmis hyppäämään kyytiin sitten kirkkain mielin, jos niikseen on.

Myyntipäätös ei myös siltäkään osin ollut helppo, sillä näen edelleen Kamuxilla rakennuspalikat vallata euroopan automarkkinat ja luoda arvoa omistajille myös kasvamalla. Täytyy muistaa, että nykyinen ympäristö toden totta on poikkeuksellisen vaikea, joten on hyvin vaikea sanoa, onko Kamuxin ongelmat vain ulkoisista syistä johtuvia. Toivon tietenkin, että on, ja että Kamux luonnollisesti selviää niistä suhteellisena voittajana. Katsotaan hypätäänkö tähän kyytiin vielä joskus. Vihainen en ole kenellekään, tällaista tämä osakepoiminta on. Päinvastoin, olen suorastaan innoissani että pääsin taas munaamaan oikein kunnolla ja miettimään jotakin yhtiötä hieman syvällisemmin. Tämä vähän kuin herätti minua taas uudestaan.

Sikäli en pistä pahitteeksi nostaa vähän saldoa tässä kohtaa, sillä on hyvin mahdollista, että tässä aukeaa vielä hyviä ostopaikkoja lähitulevaisuudessa. En varsinaisesti kilju riemusta pörssien lähiajan suunnan suhteen tällä hetkellä, vaikken tosin kovin bearishkaan ole. Tulipas saakeli tekstiä yhdestä myynnistä, mutta tulipa samalla avattua sanainen arkku.

Kimi.Heikkila · Tammikuu 16, 2023, 1.25pm

Ruuhkavuodet ja sijoittaminen 2.0: Pahin on ohi, mutta nyt ei sovi gonahtaa…

Olen välistä kirjoitellut, miten olen onnistunut vaihtelevalla menestyksellä leipomaan osakeharrastuksen lapsiperhearkeeni. Homma ei ole helppoa, mutta mielestäni osakesäästämisestä kannattanee pitää kiinni myös toiminnan kannalta epäedullisissa elämäntilanteissa. Jos luovutat sijoittamisen suhteen koska saat lapsia, katkaisetko korkoa korolle -ilmiön raksuttamisen seuraavaksi mahdollisen irtisanomisen tai aviokriisin takia? Elämä harvoin toimii niin, että sinulla on aikaa panostaa täysillä johonkin tiettyyn peliin, ellet halua tehdä siitä prioriteetti ykköstä. Itselleni osakesäästäminen on kuitenkin jonkinlainen synonyymi säästämiselle eli taloudenhoidolle, eikä tätä osa-aluetta sovi jättää hungingolle missään kohtaa. Parempi siis pitää kiinni siitä harrastuksesta ja säätää mielummin strategia itselleen sekä elämäntilanteelle sopivaksi, ja yleensäkin yrittää toimia jokapäiväisessä elämässä jokseekin johdonmukaisesti.

Tuntuu, että olen päässyt pikku hiljaa jonkinlaisen rajan yli. Perheen pyörittäminen ei olekaan niin energiaa vievää enää. Tietenkin asioille alkaa syntyä rutiinia, mutta selvästi on myös havaittavissa jonkinlaista “takaisinmaksua”, kun esikoinenkin jo suoriutuu joistain asioista mitkä ennen nakitettiin meikäläiselle. Siinä kohtaa kun pojalta onnistuu kahvinkeitto, on kasvatus maksanut lopullisesti itsensä takaisin. Mutta, olen huomannutkin laiskistuvan melko selvästi ja suorastaan ajattelevan itseäni enemmän, kun asioissa pääsee nykyään niin vähemmällä.

Ja tässä tulee se sudenkuoppa mikä pitää tiedostaa. Tässä kohtaa nimenomaan ei pidä jäädä lepäämään laakereilleen. Töitä täytyy edelleen tehdä lasten kasvatuksen suhteen ja nyt jos koskaan täytyy olla läsnä lasten kanssa. Oman käsityksen mukaan lapset erkaantuvat vanhemmistaan usein siksi, koska vanhemmat alkavat ajatella enemmän omaa napaa kun lapset eivät roiku sylissä enää. Eli haukkana täytyy olla edelleen, vaikka joissain asioissa pääsisikin helpolla.

On ehkä muutenkin hyvä tiedostaa yleisen tendenssin olevan se, että ongelmat nimenomaan suurenevat ajan myötä. Kun et ehdi muuta tekemään kuin vaihtamaan vaippoja ja siivoamaan sotkuja, saatat helposti ajatella että kyllä tämä aika helpottaa joskus. Mutta siinä kohtaa kun metsästät kullannuppuasi kaupungilta keskiyöllä toivoen, ettei hän ole kokeillut mitään muuntohuumeita, alat ehkä kaivata niitä “rankkoja” aikoja. Jos joskus murehdit, miten opetat syömään lapsesi sotkematta, nyt murehdit, tuleeko hän kyliltä hengissä kotiin.

En nyt sano, että jokainen lapsi ajautuu käyttämään huumeita, mutta kyllä niitä kummasti monet nuoret käyttävät. Kyllä, myös “hyvien” perheiden lapset. “Meidän lapsi ei käytä” onkin varmasti yksi vaarallisimmista lauseista mitä vanhempi voi päästää suustaan. Niin tai näin, ajautui ihminen typeryyksiin tai ei, nuori tuppaa joka tapauksessa uhmaamaan usein auktoriteettia ja hakemaan omaa identiteettiään muista ihmisistä ennen kuin hän itsenäistyy lopullisesti. Tämä välivaihe onkin sitten vanhempien näkökulmasta mielenkiintoista, näin ainakin voisin siis kuvitella. Ja jos ei muuta niin voihan sitä ajaa mopolla vaikka kolarin tai jotain, mikä pitää vanhemmat epämukavassa olotilassa, kun lapsi ei ole näköetäisyydellä.

Ja sitten se taloudellinen puoli. Kun rahaa paloi ennen vaippoihin ja sellaiseen, siinäkin syntyi joku harhakuva että pienet lapset rasittavat kukkaroa. Tämänkin myytin voi lytätä toteamalla, että kun lapset kasvavat, silloin he vasta alkavat syömään ja käydä harrastuksissa. Tällä(kään) saralla ei siis varmasti ole helpotusta luvalla.

Koska tästä touhusta ei varmaan koskaan pääse helpolla, kun yhden ongelman selättää niin toinen on jo nurkan takana, muistin että parhaiten tästä lasten kasvattamisestakin selviää suhtautumalla siihen siten, että yksinkertaisesti nauttii siitä. Se on varmaan ainoa ratkaisu, ja tämän muistettuani päivät ovatkin menneet paljon mukavammin. Välillä sitä toden totta tulee unohdettua, että ei piru, tästähän pitäisikin loppupeleissä nauttia.

Toinen, miten olen onnistunut suht hyvin nauttimaan milloin mistäkin tekemisestä, varsinkin ruuhkavuosi + sijoittaminen -kombinaation jälkimmäisestä osasta, on se, että ei suhtaudu aivan jokaiseen asiaan “suorituksena”. Tämä pätee niin ikään osareiden lukemiseen, meditaatioon tai lähes mihin tahansa luovaan tekemiseen. Jos jokaiseen asiaan suhtautuu suorituksena “minun täytyy tehdä tämä”, se jostain syystä alkaa maistua melko siltä itseltään. Kai aivot tulkitsee jokaisen pakolla tehdyn asian jotenkin ankeana. Ainakin olen huomannut, että jos annan käskyn aivoille että “minun täytyy lukea tämä osari”, heti stressitasot nousevat ja sellaista. Parempi olisi suhtautua osarin lukemiseen että “haluan lukea tämän, luen sen kun ehdin.”?

Edelleen selvää silti on, että nykyään minulla on hitusen enemmän aikaa kuin ennen, joka näkyy siinä että on ollut aikaa myös enemmän sijoitusharrastukselle ja muutenkin itselleni, joka on kieltämättä tervetullutta. Jossain kohtaa se sijoittaminenkin taisikin ajautua hieman liian passiiviseksi, mutta nyt olen huomannut jälleen jotain varovaista aktivoitumista. Jo pelkästään se, että on toisinaan aikaa vain olla, jo se voi auttaa tekemään parempia sijoituksia, kun aivot eivät tee duunia aivan koko ajan. Sijoitukseen menevän ajan ei siis tarvitse välttämättä edes lisääntyä, jotta tulokset paranevat. Jos mietitään kuinka paljon käytän sijoitusjuttuihin aikaa vaikka viikossa, puhutaan ehkä korkeintaan muutamasta tunnista, jos siitäkään, riippuen tuloskaudesta. Se on edelleen todella vähän, mutta sillä määrällä ajattelin silti mennä.

Nämä vinkit jälleen muistina lähinnä itselleni. Sisällöntäytettä…

Kimi.Heikkila · Tammikuu 28, 2023, 6.02pm

Täytyy sanoa, etten ole mikään alkoholijuomien kovinkaan suuri ystävä. Väkeviä ei varsinkaan ole tullut raahattua kotiin moneen vuoteen. Muistan että viimeksi tuli yleensä väkevää otettua kun tilasin viime vuoden kesällä snapsin kymppivuotista Laphroaigia ruoan jälkeen ravintolassa.

Mutta kuulin ystävältä eräästä likööristä joka on sen historian ja perinteiden puolesta niin uniikkia tavaraa, että pakko oli mennä hakeen sitä pullo ja kurkata samalla miltä se oman kylän alko näyttää. Tämä juoma kantaa nimeä Chartreuse.

Kyseessä on siis likööri, jota tehdään ikivanhalla reseptillä Ranskan Voironissa. Tämän juoman historiakin on aika mielenkiintoinen ja vähän ehkä sekava, enkä oikein tiedä mikä siitä on jotain perimätietoa ja mikä kylmää faktaa. Mutta tosiaan huhu kertoo, että 1605 jotkut munkit saivat luostariinsa juoman reseptin lahjoituksena ranskalaiselta marsalkalta. Resepti oli melko monimutkainen ja aineet vaikeasti saatavilla (jotkut raaka-aineet sijaitsivat kuulemma vuorilla ja ulkomailla), joten juomaa ei heti lähdetty valmistamaan, mutta vasta vuonna 1737 siitä saatiin toimivaa tavaraa, jota munkit alkoivat myöhemmin myydä terveysliköörinä.

Kun Ranskassa syttyi vallankumous, munkit joutuivat pakenemaan vainoja jättäen juoman valmistuksen kesken, mutta onnistuivat jotenkin säilömään tämän erittäin salaisen reseptin vainojen yli ja 1816 likööriä alettiin tehdä uudelleen. Nämä munkit tosin karkotettiin Ranskasta jälleen ja he perustivat uuden tislaamon Espanjaan samalla reseptillä, jota he olivat varjelleet. Kuitenkin kävi sitten niin, että Ranska yritti tuottaa tätä samaa juomaa niillä munkkien vanhoilla vehkeillä mitkä jäivät Ranskaan, mutta epäonnistui valmistuksessa ja jotkut merkilliset liikemiehet ostivat tämän tismaamon ja lahjoittivat sen Espanjassa majailleille munkeille, ja näin juoman valmistuksen toiminta voitiin taas aloittaa Ranskassa kun munkitkin uskaltautuivat/saivat luvan palata takaisin kotiinsa. Tämä tislaamo sittemmin tuhoutui maanvyöryssä 1935 jonka jälkeen uusi tislaamo perustettiin Voironin lähelle, missä se kaiketi sijaitsee nykyäänkin.

Ei toi historia välttämättä niin kiintoisa ole ehkä kaikille. Ainakin itseäni kiehtoo tuossa juomassa se, että sen resepti on nykyäänkin äärimmäisen varjeltu ja tuosta valmistuksesta vastaa edelleenkin vain kaksi munkkia, joiden tiedossa on toi resepti. Lisäksi juoma on monimutkaisen valmistustavan lisäksi melko monipuolinen; sen valmistuksessa käytetään yli 130 ainetta, sisältäen mm. yrttejä, siemeniä, hedelmiä, kukkia jne. Valmistuksessa käytettävät aineet ovat täysin luontaisia. Nämä aineet käsittääkseni puhdistetaan huolella jonka jälkeen niistä tehdään seos, joka uutetaan viinirypäleistä uutetussa alkoholissa. Liemi tislataan jonka jälkeen sitä kypsytetään tammitynnyrissä usean vuoden maailman suurimmassa/pisimmässä (164m) liköörien kypsytyskellarissa. Aikamoista. Mutta tuo valmistustapa on edelleen aika mysteeri, ettei siitä kauheasti tiedetä.

Mutta pidemmittä puheitta, täytyypä alkaa maistelemaan. Tässä kohtaa on varmaan melko soveliasta sulkea foorumi tai ainakin lakata näpyttelemästä. Toi on meinaa 55 volttista.

Kimi.Heikkila · Tammikuu 31, 2023, 6.28pm

Tiedättekö te sen tunteen kun hiotte jonkun suunnitelman tai minkä tahansa asian huolella kuntoon - ja kun olette vasta taputelleet pölyt käsistä niin sitten tulevat aivot paikalle ja bustaavat oikein vahingoniloisena jonkun vuotavan reiän tästä teidän aikaansaannoksesta, jota täytyy sitten ruveta korjailemaan tai prosessoimaan?

Näin kävi taas minulle, kun salamaniskusta tajusin kuinka vaarallinen tämä minun valitsema sijoitusratekia todellisuudessa on. Saakelin aivot.

Kaikki oikeastaan lähti siitä kun myin onnettomana Kamuxit kolmen vuoden holdin jälkeen. Mahdollisuus olisi ollut ollut no, ainakin helposti sadan prossan tuottoon, mutta minä holdasin sitkeästi - vain myydäkseni -30% tappioon.

Siis hetkinen. Holdasin osaketta, 3 vuotta, tuotto kävi parhaimmillaan lähes +200 prosentissa, ja tarina päättyy siihen kun myyn koko roskan 30 pinnan tappiolla. Okei, julmaa, mutta tuon yli pääsin vielä helposti, kun olen omaksunut jollain tasolla tämän pelin luonteen. Tämä ei siis saisi vielä lannistaa, muuten on pitkä ja kivinen tie opittavana sijoittajana.

Mutta sitä edellinen myynti oli EcoUp ja sekin jollain -30% tappiolla. Se nyt oli sellainen tietoinen rosvoretki mutta sitten aloin kelata, että enpä ole kauheasti voitolla myynyt osaketta viime aikoina.

Eka ajattelin että ei tässä ole hätää, koska sijoitushorisontti on pitkä kuin mikä ja hillopurkki siintää sitten tuolla, koska holdailen hyviä arvoa luovia bisneksiä. Mutta sitten aloin tarkemmin miettimään; jokainenhan yhtiö kohtaa jossain kohtaa lopun tai tekee vähintään henkisen kuoleman. Jos tavoitteenani on holdata pitkään osakkeita ja pitää myyntikriteerinä sitä, että myyn jos bisnes tökkii, siinähän saattaa käydä niin että päädyn myymään järjestäen jokaisen osakkeen salkusta pois kamalalla tappiolla. Välillä salkkuun osuu jotain kultakaivoksia jotka tuottaa satoja - tuhansia prosentteja, mutta siinä kohtaa kun fundamentit ovat muuttuneet, bisnes tökkii, ne satojen prosenttien tuotot ovat lähes vääjäämättä menneet ohi siinä kohtaa. Toki saatan löytää salkkuun jonkun once of lifetime -sijoituksen, mutta että sellainen eksyy juuri minun salkkuun, sille voikin sitten miettiä todennäköisyyttä. Ja lopulta tämäkin yhtiö yskäisee jonain päivänä niin pahasti että tuotot valuvat hetkessä veke, niin kuin esim Facebookissa.

On siis muutama vaihtoehto. On mahdollista keräillä Kamuxin kaltaisia pommeja ja ottaa niistä tuotot irti sekä ajoittamalla että verisellä työllä. Toinen on, että etsin oikeasti hyviä firmoja mutta en holdaa niitä niin pitkään että niistäkin sammuu kokonaan lamppu. Näissä tapauksissa voi myydä hyvällä hinnalla, jos osaa analyyttisen tutkiskelun jälkeen havaita niissä jotain ennen markkinoita, tai sitten keventää näitä kylmästi kuumassa markkinassa korkeilla kertoimilla. Tässä on tosin iso riski, että tuottoja jää paljon pöydälle, mutta minkäs teet. Kolmas vaihtoehto on löytää joku Berkshiren kaltainen firma, joka luo arvoa vaikka maailma ja markkinaympäristö kääntyisi ylösalaisin vähän väliä. Tämä yhtiö luultavasti raksuttaisi arvoa hiekkahoitoon asti, joten myymisestä ei paranisi heti murehtisia. Ja todennäköisyys että tällaisen löytää ennen muita, no, luultavasti hirvi tippuisi taivaalta niskaan ennen kuin löytäisin tällaisen.

Joskus ajattelin että kunhan omistaa hyviä firmoja niin ei tämä kovin huonosti voi päättyä, ellei maapalloa uhkaa jokin asteroidi-impakti tai jotain. Mutta tarkemmin ajateltuna pitkään holdaaminenhan on vaarallista kuin mikä, ja mitä pidempään holdaat, sen dramaattisemmin osakelistasta tippuu järkeviä firmoja, ja sitä todennäköisemmin sinä valikoit juuri niitä keskinkertaisia yrityksiä salkkuun. Ellet sitten, yllätys yllätys, tee jälleen kotiläksyjä kovasti ja töitä jokaisen poiminnan, ja eritoten myynnin, eteen.

Niin ja tavallaan olen tiedostanutkin tämän ongelman jonka vuoksi osiltaan olen aloittanutkin indeksisijoittamisen SP500 -indeksiin. No, nähdäkseni kyseinen indeksi on nyt sijoittajien suosiossa ja indeksin tulostuottoa on melko vaisua verrata vaikkapa korkoihin. Eli ketuiks meni sekin.

Ei voi kun Elastista siteerata ja todeta, että “jos ois helppoo, kaikki tekis niin”.

Eli yhteenveto; tältäkään valitsemaltani polulta ei löytynyt oikotietä onneen, eikä edes “myyn sitten kun yhtiön suunta muuttuu” -ratekiasta. Holdaat tai swingtreidaat, töitä saat tehdä pirusti päästäksesi tuotoille, varsinkaan ylituotoille. Tätä touhua kannattaa kyllä harkita vakavasti (herran jestas mikä mua vaivaa).

GARP87 · Tammikuu 31, 2023, 6.42pm

Erittäin hyvä kirjoitus - tähän nähdäkseni sopii hyvin Buffetin ensimmäinen sääntö- älä häviä rahaa. Olen käsittänyt asian juuri siten, että malttaa olla myymättä tappiolla ja katsoa huonon suhdanteen yli. Se onko Kamux niin hyvä bisnestä kun n. miljardin liikevaihdolla tehdään 20-30 miljoonaa nettotulosta voi jokainen kysyä itseltään… niillä kasvuprosenteillahan koko keissiä onkin perusteltu mm. analyytikoiden toimesta ja mitä tapahtuu kun kasvu ei jatkukaan samoilla luvuilla huonossa markkinassa…

Oma sudenkuoppa välttää, on olla myymättä omat tappiolla olevat Voxturini, jossa todella tähtäin itsellä n. 5 vuoden päähän. Omissa ennusteissa kasvun jäädessä Voxturissa vuosien mittaan n. 50 prosenttiin vuodessa. Olen ainakin siinä tehnyt oman Due Diligenceni avustetusti kyllä, mutta riskiä pitää sietää ja arvonvaihteluita seurata pää kylmänä… ja joo tiedostan, että 9/10 vastaavasta keissistä ei realisoidu tuotoksi, mutta haluan katsoa tämän kortin…

Kimi.Heikkila · Tammikuu 31, 2023, 6.50pm

Kiitos GARP87 palautteesta ja hei, olen todella iloinen jos muutkin oivalsivat tuosta jotain tai vaihtoehtoisesti ovat jostain asiasta eri mieltä, olen erittäin halukas kuulemaan muidenkin kommentteja.

Itseasiassa katselen myös itsekin omia poimintoja tai yhtiöitä yleensä sinne 5 vuoden hujakoille. Tämä hieman rajaa riskiä että holdaa firmaa konkurssiin asti ja 5 vuodessa nyt ehtii aika hyvin yhtiö todistaa sanansa tai takoa arvoa jos se on arvoa luotu tekemään. 5 vuodessa myös heikot suhdanteet pitäisi yleensä mennä ohi. Ja voihan sitä 5 vuoden holdausajan jälkeen katsella jälleen casea sinne pidemmälle ja pysyä kyydissä taas mukana.

Heti alkoi GARPin vastauksen jälkeen ajatukset taas raksuttaan lohdullisempia seikkoja.

Juippi · Tammikuu 31, 2023, 7.23pm

Tuo on hyvä toteamus, että jokaisen yhtiön tie päättyy joskus. Elämä on täynnä riskejä ja epävarmuustekijöitä. Pienempiä kuolemia nähdään, kun jonkun yhtiön, minkä tahansa, menestys perustuu yhteen tekijään. Tämä on helppo nähdä peliyhtiöissä, jotka julkaisevat hitiksi nousevan pelin ja lypsävät brändistä vuosien varrella kaiken irti. Olen joskus miettinyt että miksi puolijohdevalmistaja Intel on niin halpa, että se treidaa P/E kympillä. Yhtiöhän on kaikkea sitä mitä moderni maailma tarvitsee ja se treidaa kuin mikäkin parhaat päivänsä nähnyt arvoyhtiö. Sitten ymmärsin ettei yhtiötä voi arvottaa menneen perusteella. Sillä hetkellä kun yhtiö ei julkaisekaan markkinoille uutta ja parempaa mikroprosessoria, sillä ei ole myytävää.

Pidin UPM:ää vakaana ja hyvin johdettuna yhtiönä. Sitten kuulin toimitusjohtaja Jussi Pesosen esityksen jollain sijoittajapäivillä. Hän sanoi että UPM:n vanhat liiketoiminnat tuottavat hyviä kassavirtoja eikä niihin enää investoida. Tulevaisuus on kehitteillä olevissa biomateriaaleissa. Näinhän nämä asiat toimivat, ettei satavuotiaassa firmassakaan ole yli ajan muuta samaa kuin nimi, jos sekään.

Investoinnit kilpailukykyisyyteen eivät ole sen helpompia. Voitiinko sanoa, että Nokian Renkailla oli kilpailuetu tehtaiden ollessa Venäjällä? Miten näitä sotia laittaa mihinkään excel-taulukkoon? Onko Olvilla enää kasvunäkymiä kun Itä-Eurooppa on jumissa? Omistamiensa yhtiöiden investointeja pitäisi pystyä myös arvioimaan, koska tulevat tuotot riippuvat niiden onnistumisesta. Tästä näkökulmasta pelkästään toteaminen että jonkun yhtiön liikevaihto kasvaa tuntuu hassulta.

Warren Buffett on usein todennut tykkäävänsä sijoittaa bisneksiin joiden luonne ei muutu. Hän sanoo, että ihmiset syövät samalla tavalla Wriggleysin purkkaa ja juovat Coca-Colaa yli ajan. Washington Post oli aikanaan hyvä sijoitus, mutta ei ole enää internet-aikana sitä. Charlie Munger puolestaan on sanonut, ettei hänen nuoruudessaan olleista menestyjistä ole jäljellä enää mitään. Sijoittaminen on vaikeaa.

Pyoratar · Helmikuu 4, 2023, 3.05pm

Olen seurannut blogiasi tiiviisti alusta asti ja ottanut kirjoituksistasi monia näkökulmia omaan pohdintaani.

Arvostan todella avoimuuttasi

Tässä lukijana ikään kuin sivustakatsojana pääsee seuraamaan yhtä tarinaa siitä, miten sijoittajana kehittyminen voi edetä ja miten moninaisia pohdintoja siihen liittyy.

Oma sijoittajantaipaleeni on vielä alkumetreillä ja siksi niin monta kysymystä vielä pyörii mielessä.

Rohkenen kuitenkin pohtia tässä ääneen, miten suuri merkitys näillä trendeillä ja sentimenteillä on tähän sijoitusstrategian valintaan.

Eikös tuo laadukkaiden yrityksien pitkään holdaaminen juuri kestävässä nousumarkkinassa olekin varsin toimiva strategia? Ja on ollutkin sitä jo sinunkin salkussasi?

Mutta nyt kun suhdanteet ja markkinaympäristö on muuttunut, tulee niin monia yllättäviä tekijöitä, ettei niihin mitenkään voi varautua - ellei tosiaan ole taitava tai onnekas ajoittaja?

Kun minä vielä olen tässä oppirahojen maksuvaiheessa , kasvusijoittajana ja vielä näissä markkinatunnelmissa, ajattelisin, että minun pitäisi tavallaan kehitellä näille kasvuyrityksille oma sijoitusstrategia ja laatuyrityksille omansa.

Esimerkiksi jotain sellaista, että nyt kun kasvuyritykset ovat saaneet kunnolla osumaa, pitäisi niihin juuri nyt uskaltaa sijoittaa ja sitten, kun trendi kääntyy niille taas suosiolliseksi, pitäisi todellakin malttaa olla myymättä niihin ensimmäisiin kunnon nousuihin.

Ja viisasta olisi sitten valita omaan salkkuunsa näitä molempia yritystyyppejä - kasvua ja laatua - sopivasti hajauttaen.

Tässä siis noviisi-kasvuyrittäjän pohdintaa omasta tilanteestani. Pitäisi tavallaan osata olla holdaaja kulloisenkin trendin oikeassa vaiheessa. Oliskin tää näin helppoa