Mikset olisi omistaja? (Blogi)

Alokas haastattelee -haastattelusarja on kyllä osoittanut monta kertaa erinomaisuutensa, koska joka haastiksesta on tarttunut aina jotain uutta ajatusta tai oppia. Kyllähän jengi päivittelee esim sijoitusstrategioitaan suht avoimesti omassa ketjussaan, mutta tämän haastiskonseptin suola taitaa olla siinä, että siinä on vain yksi henkilö aina valokeilassa aina tasaisin väliajoin, jolloin tähän haastiksen lukemiseen asennoituu jotenkin eri tavalla ottaen kylkeen aina sen kuuluisan kupin kuumaa.

Kun luin viimeksi @Yu_Gong1 haastiksen (pingataan ystävällisesti), jotenkin samaistuin hänen sijoitustyyliinsä. Oikeastaan olen samaistunut useamman haastateltavan kanssa monessa asissa, mutta Yun haastiksen jälkeen aloin taas prosessoimaan/pohtia uudestaan omaa strategiaani tai yleensä sijoitustapaani.

Oma tapani etsiä sijoituksia on ollut jossain välimaastossa “lue analyysejä, mutta lue vain suurinpiirtein niitä. Tee omia tutkimuksia, mutta tee vain suurinpiirtein niitä”. Mitä jos lähtisinkin reilusti liikkeelle ajatuksesta “tämä analyytikko tietää minua enemmän tästä yrityksestä, joten eikö minun kannattaisi kaiken hötön sijaan keskittyä lukemaan enemmän analyysejä sekä analysoimaan >>niitä>> ja analyytikoita?”

Sekä tapa etsiä sijoituksia että sijoituskriteerit vaikuttivat Yulla vain nin kauniilta ja yksinkertaisilta. Ja lukijat tietävät, että rakastan yksinkertaisuutta. Pitäisikö itsekin vain löytää osakkeita yksinkertaisten mutta tehokkaiden menetelmien (analyysien ja eri materiaalien) avulla ja olla Yun tapaan kiinnostunut vain ja ainoastaan yhdestä asiasta: Onko tämä yhtiö tarpeeksi laadukas juuri minun salkkuuni pitkäaikaiseksi sijoitukseksi?

Siinäpä pulma. Tärkeintä on löytää itselleen se mielekkäin tapa. Mutta lukekaa nyt edes Alokkaan haastatteluja.

17 tykkäystä

Kiitos paljon Kimi kauniista sanoistasi! :slight_smile:

Olet ottanut noista haastatteluista paljon irti sellaista, mitä olen toivonutkin ihmisten siitä saavan. :muscle:

Jokaisesta haastattelusta oppii aina jotain ja sitten jostain haastateltavista löytyy hyviä samaistumisen kohteita juuri itsellensä. Haastateltavia on laidasta laitaan erilaisia, mutta jokaisella on jotain erilaista annettavaa ja siksi mielestäni on hyvä esimerkiksi fiksun konkarinkin kuunnella tuoreampia sijoittaja + toki päinvastoinkin.

Mielestäni myös Sijoituskästin @Kevin:in ja Teemun sijoittajahaastatteluista saa todella paljon oppia ja ajatuksia, eli suosittelen niitäkin kuuntelemaan. He ovat parempia haastattelijoita kuin minä, koska ovat fiksumpia ja tietävät enemmän sijoittamisesta kuin meikäläinen, eli tilatkaahan heidän tubekanava. Suosittelen kuuntelemaan myös heidän uutta sarjaansa Kästi & Keskiväli, jossa kästiläiset ja @Heikki_Keskivali höpisevät sijoittamisjutuista. :slight_smile:

Olen itse yksinkertainen kaveri, joten siksi yritän pitäytyä aina yksinkertaisissa asioissa, koska itse en ainakaan saa kovinkaan paljoa irti hifistelemällä. :slight_smile:

12 tykkäystä

Just näin @Sijoittaja-alokas

Kirjoitetaan vielä nopea juttu. Olen alkanut nimittäin jälkifuntsia tuota Admicomin ostoa. Saattaa pitää paikkansa, että osakkeen hinta ei ole nyt päätä huimaava ja että nyt on hyvää aikaa rakentaa Admicom-possaa kun rakennussektorilta tulee lähinnä konkurssi- ja rakennuskustannusuutisia. Omasta riskinsietokyvystä ja strategiasta riippuu sopiiko Admicom yleensä omaan salkkuun, mutta on mielenkiintoista havahtua siihen, että omasta riskinsietokyvystä ja erityisesti tuottovaateesta riippuu myös pitkälti se, millä tavalla position rakentaa (jos sen on päättänyt rakentaa). Ottaako riskiä nyt ja rakentaa positiota osakkeen hinnan ollessa alhainen, vai odottaako konkreettisia todisteita strategian toimivuudesta. Tällöin riski pääoman menetykselle on pienempi, mutta mahdollisen kurssinousun myötä tuottokin jää silloin kapeammaksi, portfolioteorian mukaisesti. On myös mahdollista avata positio nyt ja lisätä hyviin uutisiin. Fiksut tekevät niin.

Olen empiirisesti tullut tulokseen, että riskiä kannattaa ensisijaisesti laskea vaikkakin tuottojen kustannuksella. Mukaan ehtii aina myöhemmin. Kun Talenom listautui eikä sen omien prosessien toimivuudesta ollut juuri näyttöä, osaketta sai kahmia liki ilmaiseksi. Kun Talenomin automatisoidut prosessit alkoivat tuottaa tulosta, osake oli varmaan jo moninkertaistunut, mutta silloinkaan ei ollut myöhäistä lähteä mukaan. Sen sijaan jos yhtiön suuret visiot eivät toteudukaan (esim case EcoUp), sijoittaja välttää taas yhden pääomia tuhoavan miinan, kun ei lähtenyt mukaan ennen konkreettisia onnistumisia.

Admicomin tapauksessa soudan siis hieman vastatuuleen ja olen tukevasti jo nyt mukana, mutta olen toisaalta ollut jo iposta asti. Yhtiön kassavirta raksuttaa silti vahvasti ja vakavimmat kilpailijat loistavat poissaolollaan, joten sinänsä näen riskini rajatuksi. Mutta yhtä hyvin olisin voinut odottaa vielä strategian etenemistä, myönnettäkööt. Tässä kohtaa astuu oma riskinsietokyky kuvioon. Kannattaa tehdä selväksi, mitä riskiä sietää ja mikä on oma tuottovaatimus. Näiden tekijöiden johdosta kaksi aivan eri sijoittajaa saattavat päätyä ostamaan aivan samaa osaketta, mutta vain eri aikaan.

PS. En siltikään usko, että rakennusalan konkurssit kusevat ratkaisevasti Admicomin hiileen. Tätä konkurssiaaltoa ollaan rummutettu käytännössä iposta asti ja kun vanhoja yrityksiä poistuu (ja myöhemmin uusia tulee), se tietää myös sukupolven vaihdosta yrittäjissä. Mitä nykyaikaisempi yrittäjä → sen todennäköisemmin hän ottaa bisnekseen jonkun softan avuksi. Rakennusyritysten hidas päivittyminen on Admicomille hyvä asia.

19 tykkäystä

Oli tarkoitus kirjoittaa yhdestä aiheesta, olin jo melko pitkälläkin siinä, mutta tajusin ettei yksinkertaisesti ole juuri nyt voimia sen loppuunsaattamiseksi. Olen ollut hieman liian monen projektin kimpussa viime aikoina ja olen sitä myöten huomannut olleeni tavallista kiukkuisempi ja poissaolevampi perhettäni kohtaan, joten nyt lienee hyvä tunnistaa tosiasiat ja keskittyä vaihteeksi perheeseen taas enemmän ja pistää toissijaiset projektit jäihin. Väsyttää lisäks vaan pirusti esim poikien valvomisen ja kaiken vuoksi, pitää nukkua enemmän ja paremmin. En ole montaakaan kertaa elämäni aikana, mahdollisesti koskaan ennen joitain yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, ollut näin väsynyt varsinkaan näin pitkään.

Toi väsymys on siitä kelju että pitkässä juoksussa siihen tavallaan turtuu ja sitten kun yhden hyvin nukutun yön jälkeen kuvittelee olevansa taas energiavarastot täynnä, todellisuudessa siitä kriittisimmästä väsymyksestä on saatu hiottua vain joku 10%. Sitten sitä täyttää taas päivät kaikella mahdollisella aktiviteetilla voimain tunnossa vetäen itsensä ihan piippuun asti, eli siihen tilaan, mihin on tavallaan itsensä totuttanut. Aivot eivät enää muista mitä oli todellinen pirteys ja hyvinvointi.

No, tuskin itse olen niin akuutissa levontarpeessa, mutta tavallaan ymmärrän miksi ihmiset ajautuvat burnoutteihin joista toipuminen on monitasoinen ja pitkä prosessi. On ehdottoman tärkeää tunnistaa omat rajat, sillä sitten kun on liian myöhäistä, siitä kärsivät kaikki.

Ja on tämä jatkuva kiire ja vähäinen lepo aiheuttanut kaikenlaisia hajamielisyyksiä. Raha-asiat on ollut välillä ihan ulapalla. Onneksi ei mitään luottokorttihässäköitä ole tullut mutta yleinen budjetointi on jäänyt todella vähälle. Olen joka kuukausi yrittänyt aloittaa talouteni budjetoinnin alusta, vain huomatakseni etten jaksanutkaan pitää kirjaa menoista. Kuun alussa aina uusi startti. Sen takia en nähnyt säästölippaan käyttöä ollenkaan huonona asiana.

Yksi lasku ehti mennä perintään kun en yksinkertaisesti muistanut sen olemassaoloa. Sitten eilen tuli perintätoimistolta kirje, että olen maksanut laskun kaksi kertaa ja joku random kympin muistutuslisä. Ei muuta kuin soittoa sinne ja selvitys, että todellakin sieltä pitäisi tulla rahaa minulle päin ja sen kympin perinnän voi repiä. Kuinka hajamielinen ihminen voi olla kun makselee laskuja tuplasti.

Ja jotkut asiat olen ignoorannut silkkaa välinpitämättömyyttäni. Tuossa oli lompakkokin kateissa varmaan pari viikkoa, ei löytynyt vaikka kuinka pengoin kaikki paikat, ja siltikään töin tuskin edes välitin missä se menee, kun oli puhelimen suojakotelossa kuitenkin tärkeimmät kortit. No sitten se lompakko löytyi jostain takin taskusta, mutta huolestuttavaa oli etten jaksanut edes välittää onko se jäänyt johki bussipysäkille vai mihin.

Ja liikunta on luonnollisesti jäänyt vähälle, eiköhän siinäkin tule taas joskus aktivoitua.

No, mutta ei mitään, pari viikkoa nyt perhe-elämän nauttimista eikä mitään muuta. Tänään torijuhliin perheen kans ja sit viettelemään hyvää vappua. Kyllä tämä iloksi muuttuu.

Rauhaisaa vappua jokaiselle. :pray:

30 tykkäystä

Pimeyden ytimeen on nimensä veroinen opus

Kirja nimeltään Pimeyden ytimeen: Tutkimusmatka Tor-verkon rikollisuuteen ja sen kirjoittaja sekä toimittaja Aarno Malin tuli minulle oikeastaan sattumalta tutuksi, kun klikkasin MTV:n uutissivulla otsikkoa, joka kertoi kirjailijan joutuneen terapiaan tutkittuaan systemaattisesti Tor-verkon sisältöä.

Kirjailijalla oli motiivinsa kirjoittaa tämä opus, sillä Tor-verkko yhdistetään usein huumekauppaan, mutta medialta ja yleisöltä jää usein huomioimatta, että arviolta 80% pimeän verkon liikenteestä liittyy lapsipornoon. Kirjailija lyö kirjassa useita pimeän verkon huhuja urbaaniksi legendoiksi, kuten livestriimattuja murhahuoneita, mutta valitettavasti kaikista pahimmat huhupuheet kirjailija yllättäen todistikin ihka eläväksi, koko maailmaa koskettaviksi asiaksi.

Sen takia syntyi tämä kirja, koska vain kirjan muodossa kirjailija päätteli tuovansa viestin esille tarpeeksi kattavasti ilman ennakkosensuuria. Ja tämän kirjan minä luin, jotta ymmärtäisin paremmin, mihin maailmaan kasvatan omia lapsiani.

Nyt piti vain heittää sijoitushommat sivuun ja kirjoittaa tästä kirjasta pari sanaa.

Katsaus suomalaiseen nettihuumekauppaan

Malin väittää tuntevansa suomalaisen Tor-verkon huumekaupan paremmin kuin kukaan muu ja iso siivu kirjasta koluaakin tätä aihetta. En oikein ole aluksi tuntenut juuri kiinnostusta tästä aiheesta ennen kirjan lukemista, mutta havahduin kuinka ainutlaatuista tietoa kirjailija onkaan haalinut itselleen matkan varrella tutkittuaan huumeverkkoa ja kuinka sopulimaisesti eri mediat kirjoittavatkaan aiheesta. Kirja pitää sisällään melko kattavan kuvauksen Suomen huumeverkkoskenen historiasta, joten opus sisältää sinänsä arvokasta historiallista tietoa aiheesta.

Kaksi puolta

Tor-verkko on oikein käytettynä sikäli hieno keksintö, että sen avulla kuka tahansa pääsee esimerkiksi ihmisoikeuksia loukkaavassa valtiossa tavalliseen globaaliin verkkoon vapaasti lukemaan vaikka länsimaalaista mediaa tai pitämään yhteyttä sukulaisiin ilman pelkoa siitä, että joku viranomaistaho tietää asiasta. Viimeistän tänä päivänä onkin helppo ymmärtää salatun verkon tarpeellisuus muun muassa Venäjällä tai Kiinassa. Tor-verkon tai pimeän verkon toiminta perustuu globaalisti hajautettuihin välityspalvelimiin, joten viranomaisen tai valtion on itsessään lähes mahdoton jäljittää verkossa surffailevaa käyttäjää pelkästään palvelimien avulla.

Tämä hienous tietenkin kerää myös rikollisuutta ympärille tai yleensä kaikkea, mikä ei kestä tavallista päivänvaloa. Toimittaja kertookin törmänneensä Tor-verkossa mitä kyseenalaisimpiin tai suorastaan laittomiin asioihin, esimerkiksi palkkamurhapalveluihin. Eräässä luvussa kirjailija yritti itse testimielessä eräällä sivulla järkkäytyä palkkamurhaajaksi tai ottaa yhteyttä ihmiskauppiaisiin, onnistumatta kuitenkaan kummassakaan. Nämä tarinat kirjassa olivat kieltämättä ihan mielenkiintoisia.

Tavalliset normit ylittävä pahuus

Pimeä verkko on myös siitä ainutkertainen, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa myös sadistiset pedofiilit pallon joka kolkasta ovat yksinomaan sen avulla päässeet verkostoitumaan toisiinsa ja jakamaan toisilleen mitä kamalinta materiaalia. Urbaani legenda, mistä kirjailija oli kuullut ja minkä kirjailija halusi pakonomaisesti selvittää myytiksi oli hurtcore eli lastenkidutusporno, mutta kuten mainittua, tätä materiaalia kirjailija yllättäen löysi. Ja paljon.

Tuo kirjan koko lapsiluku ja erityisesti hurtcoresta kertova osio oli kyllä pysähdyttävää luettavaa. Kirjailija oli silti osannut käsittämättömän absurdin aiheen keskellä kuvata asioita hyvinkin ammattimaisen asiallisesti ja suorasanaisesti, pysymällä hienosti kultaisella keskitiellä. Järkyttävyyksillä ei mässäilty, mutta niitä ei myöskään juuri vähätelty.

En halua liikaa paljastaa kirjaa, mutta pahinta minusta ei siltikään ollut kirjassa ne yksittäiset caset vaan se kokonaisuus minkä kirja paljasti; kuinka laajasta, jopa Suomeen asti kantautuvasta ilmiöstä lopulta puhutaan ja kuinka tämä kirjailija todisti näiden hirviöiden tukevan sekä neuvovan toisiaan ja antamalla toisilleen yleisen hyväksynnän teoilleen. Aivan kuten mekin täällä foorumilla keskustelemme mistä löytää parhaimmat sijoitukset, hurtcore-yhteisö keskustelee omissa foorumeissaan siitä, miten raiskata ja tappaa ihminen jäämättä kiinni. Erityisen jännä ja raaka ilmiö. Jälleen kerran, raakuudesta huolimatta ainutlaatuista ja mielenkiintoista faktaa oli jälleen tarjolla.

Esimerkiksi jännä, muttei kuitenkaan niin yllättävä fakta oli muun muassa se, ettei tyypillinen sadistinen murhaaja olekaan se kaupungin syrjäytynein kylähullu vaan päinvastoin; se on juurikin se tuiki tavallinen, mahdollisesti korkeassa asemassa työskentelevä veronmaksaja, jota kaikki pitävät kunnon kansalaisena. Sen takia nämä ihmiset eivät useinkaan jää kiinni, koska niillä on epäilyksiä herättämätön kiiltokuva ja usein rahaa, joka mahdollistaa suunnitelmien toteuttamisen.

Ilman kryptoja verkon rikollinen toiminta romahtaisi

Kuten rikollisuuden yleensä, myös Tor-verkon rikollisuuden taustalla on useimmiten raha. Kirjaa lukiessa en varsinaisesti yllättynyt pimeän verkon rahavirran kulkevan luonnollisesti kryptovaluuttojen muodossa, jotka ovat teknologisen anonymiteetin vuoksi kuin luotu tähän tarkoitukseen. Suosituin valuutta on arvatenkin bitcoin, mutta räikeimmissä tapauksissa voidaan käyttää myös modernimpia kryptovaluuttoja bitcoinin alkukantaisesta teknologiasta johtuvan jäljitettävyysriskin vuoksi. Tästä huolimatta kyllä silti esimerkiksi laittomien asesivustojen kaupankäynti hoidetaan ihan hienosti myös bitcoineilla. Monet ihmiset ovat tehneet itsestään miljonäärejä pimeässä verkossa joko huijaamalla tai muilla moraalittomilla keinoilla. Kannattaa miettiä, haluaako tukea tällaista toimintaa millään tapaa.

Kirjailija Linnan juhliin ja kirjan sisältö rohkeasti yleisön tietoisuuteen

Oikeastaan kirjailija teki tämän vuosien tutkimustyön käytännössä ilman korvausta vain varoittaakseen ihmisiä jostain, mitä kukaan ei halua edes ajatella olevan olemassa. Lisäksi kun miettii kirjailijan laittaneen oman psyykkisen ja fyysisen terveyden likoon tämän kaiken edessä, tällaisesta teostahan mies pitäisi palkita kuin Olympian kisojen voittajan ikään.

Kuten kirjailija, niin myös itsekin totean olevani tietämätön miten tuota pahuutta vastaan voisi taistella. On silti parempi kaikkien olevan tietoinen Tor-verkon rikollisuudesta kuin vain niiden rikollisten. Jos edes jokainen vanhempi lukisi tämän opuksen, silläkin uhalla että jollain herkemmällä saattaisi mennä pasmat lopullisesti sekaisin, miettikää kuinka paljon pedofiilien työ vaikeutuisi, kun yhtäkkiä jokainen vanhempi alkaisi taatusti suojella enemmän omia lapsiaan.

Tuskin pahuutta pystyy koskaan kitkemään täysin ihmisestä, mutta aina sitä kannattaa pyrkiä vastustamaan. Pelkkä typerä hyväuskoisuus ei johda minkään. Kuten Einstein sen totesi, maailma on vaarallinen paikka elää, koska hyvät ihmiset eivät toimi. Varmasti tätäkin pahuutta vastaan voi taistella, vaikkakin sitten huolehtimalla enemmän muista ja epäilemällä kaikkea. Mutta vihollista vastaan on hankalaa taistella, jos ei tiedä vihollisen olemassaolosta. Siksi suosittelen lukemaan kirjan, mutta kannattaa nyt ainakin vähän henkisesti valmistautua ennen sen lukemista.

22 tykkäystä

Kyselysi kahvihuoneella kirjan luettavuudesta herätti uteliaisuuden ja luin myös itse tuon kirjan. Melko samalla tavalla tuli kirjaa mietittyä ja etenkin huumekauppa osuuden koin itsekin hyvin mielenkiintoiseksi. Eli kiitokset kirjavinkistä (vaikka tietyt kohdat olivatkin hyvin surullista ja ikävää luettavaa)!

Itseäni jäi myös pohdituttamaan kirjailijan rooli tuossa huumeskenessä, koska ei voi sanoa ihan passiviseksi tarkkailijaksi. Eli tarjoaa myös elementtejä etiikan ja moraalin pohtimiseen. Tuo arviosi tuosta huumeskene osuudesta on mielestäni erittäin osuva, eli arvokasta historiallista tietoa.

Ja tuon toiseen teeman käsittelyn myös summaat todella hyvin. Nostamiesi teemojen lisäksi ihmetytti kirjoittajan yrittäessä hakea näkemiensä asioiden käsittelyyn tukea ja miten heikosti se sujui - jotain noissa tilanteissa mennyt pahasti pieleen.

7 tykkäystä

Iso kiitos palautteesta @KohtiVapautta :pray: Täytyy myöntää että pelotti helvetisti painaa enteriä ton tekstin kirjoituksen jälkeen ja ottaa yhteisön reaktio vastaan, koska olemme sijoitufoorumilla ja aihe oli osittain todella arka, mutta sitten ajattelin että fuck it, pakko tämä on julkaista.

Täytyy onnekseen muistaa että totes toi kirjailija myös tohon lapsiosioon liittyen netissä pyörivän kaikkea huhua, mikä ei yksinkertaisesti pitänyt paikkansa. Voi myös olla mahdollista että jotkut materiaalit olikin shopattuja tai manipuloita, tai muuten creepypastamaisesti nerokkaasti peloteltuja (esim joku vanha valokuva pääsiäispupuks pukeutununeesta viattomasta isistä parkuva lapsi sylissä jossain perheen pääsiäisjuhlissa). Kaikkeen kannattaa suhtautua verkossa varauksella, ja 100% varmasti jossain foorumillakin monet puhuneet vain lämpimikseen kaikkea kamaluuksia, mikä ei ole pitänyt alkuun kutinsa. Ja onhan niitä tekijöitä myös jäänyt kiinni eri tavoilla, vaikka Tor-verkossa onkin toiminut.

Ja vaikka jossain hurtcore-sivustoilla kävijämäärät saattoivat heilua jopa kymmenissätuhansissa, väkisinkin joukkoon mahtuu myös muuta jengiä kuin pelkkiä sairaita ihmisiä, esim viranomaisia tai muuten uteliaita ihmisiä. Aina sellainen kauhu tai yleinen pelko kiehtoo ihmisiä. Sen takia me katselemme kauhuelokuvia tai muistamme pörssiromahdukset paremmin kuin kurssinousut.

Ja se vielä, että kirjailija puhuu nimenomaan menneestä aikamuodosta, eli niitä yhteisöjä ei kaiketi enää ole nykyisellä muodollaan. On tosin mahdollista, että he ovat jossain muualla…

Ja kiitos kaikille yv viestien lähettäjille kun kyselin aiemmin kirjasta. Itseasiassa eräs henkilö totesi tuon huumeosion sisältän historiallisesti arvokasta tietoa, tai jtn tuon sorttista ilmaisua käytti, ja siihen ilmaisuun kans samaistuin.


Kirjoitin joskus jättäytyväni pois pitkäaikaisesta duunipaikasta kun oli haaveena kokeilla muita juttuja. No, nyt on pitänyt varautua siihen, että kesän jälkeen lähdetään etsimään taas uutta paikkaa työpaikan taloudellisten syiden vuoksi. :grinning: Pitäis oikeasti varautua siihen ja metsästellä työpaikkoja. Ei vaan oikein ole nyt jaksanut ja suoraan sanoen lyö ihan tyhjää, mitä sitä haluaisi edes tehdä jolla vielä elättäis perheen, jos pitäis vaihtaa maisemaa. Yleensä on kyllä ollut aina jonkinlainen päämäärätietoisuus mutta nyt on kompassi ihan hukassa. No mut sekin on jo jotain, jos osaa luetella jonkun työn mitä ei missään nimessä halua tehdä. Jos jollain on jotain hyviä ideoita heittää tai kaipaa lojaalia monitoimimiestä niin ota yhteyttä.

13 tykkäystä

Tiedätkö…

Ei välttämättä ole mikään paha juttu olla tietämätön, mitä haluaa. Silloin oikeastaan voi olla aika avoin sille, mitä on tarjolla.

Suosittelen lämpimästi olemaan suunnittelematta vielä liikaa ja kokeilemaan jotain, mikä on mukavuusalueen ulkopuolella, mutta kuulostaa kauhean jännittävältä. Voi olla, että kaikkia huomisen ammatteja ei tänään edes vielä tiedetä.

Start of something new…

11 tykkäystä

Miehen haastattelu on Herrasmieshakkerit -podcastissa. En nyt muista podcastin sisältöä ulkoa, koska sen kuuntelemisesta taitaa olla jo kolme vuotta. Muistaakseni kuitenkin avasi miten ja miksi pystyy toimimaan rikollisten parissa darknetissa ja miksi hänelle kerrotaan asioita ja niin edelleen.

Karmeaa tavaraa kyllä ja taidan jättää itse kirjan lukematta vaikkakaan mikään kirjoittamasi ei valitettavasti tullut yllätyksenä.

E: Lisätty linkki podcast-jaksoon.

6 tykkäystä

Tunnetko salkkuyhtiösi osakekurssin? Ei ehkä kannattaisi

En edes tiennyt Talenomin osakekurssin treidaavan pre-koronan aikaisissa huipuissa, ellei joku olisi asiasta ystävällisesti maininnut. Olen kyllä jossakin määrin tietoinen, miten Talenomin strategia etenee ja ehkä joskus minulla saattaa olla jopa jokin aavistus osakkeen arvostuskertoimista, mutta osakekurssin tarkka käyttäytyminen on mennyt minulta melko lailla ohi.

Sijoittajien ei muuten kannattaisi innostua liikaa putoavista puukoista eli laskeneista kursseista. Kun Nokian ja Talvivaaran bisnes alkoi aikoinaan sulamaan alta, kasvoi suomalaisten kotitalouksien määrä omistajalistoilla rajusti sitä mukaan kun yhtiöiden kurssit laskivat. Tämä kuulostaa Nokian ja Talvivaaran historian tunteville aivan järjettömältä, suorastaan surulliselta. Ja niinhän se onkin. Jos suomalaiset olisivat nimittäin malttaneet keskittyä enemmän näiden kahden yhtiön fundamentteihin eikä tehdä ostopäätöstä hintakaavion perusteella, suomalaisilla kasvaisi tälläkin hetkellä varmasti ihan erilainen vauraus.

Mutta ihminen ei opi. Koko ajan, aivan jatkuvasti, joku tulee aina hehkuttamaan laskenutta kurssia todeten sen olevan ostopaikan. Joskus se voi jopa ollakin, mutta jos on aivan pakko käyttää osakekurssia sijoituspäätöksen tukena, suosittelen harkitsemaan ennemminkin nouseviin kursseihin ostamista. Paras olisi silti tehdä ostopäätös kylmästi fundamentteihin ja osakkeen arvostukseen perustuen, ei osakekurssiin - oli osake sitten millaisessa nousutrendissä tai vapaapudotuksessa tahansa.

On tosin täysin luonnollista pitää laskenutta osaketta automaattisesti edullisena, tästä kiitos kognitiivisen vinouman nimeltä ankkurointivaikutuksen. Jos joku osake on maksanut ennen 10 euroa ja nyt se maksaa 5 euroa, ankkurointivaikutus saa aikaan tiedostamattoman tunteen, että osakkeen kuuluisi palata takaisin 10 euroon. Ankkurointivaikutuksella on oma paikkansa ympäristössä, missä tapahtuu säännönmukaisia asioita, mutta niinkin kaoottisessa paikassa kuin osakemarkkinoilla ankkurointivaikutus kannattaa tunnistaa mahdollisimman tehokkaasti vain sijoitustoimintaa haittaavaksi tekijäksi. Täysin eroon siitä vinoumasta tuskin koskaan pääsee.

Jos tunnet salkkufirmasi kurssikäyrän, jotain on vialla

Kuvittele, että törmäät vaikkapa internetissä jonkin satunnaisen osakkeen osakekurssiin esimerkiksi viimeisen viiden vuoden ajalta, ja kyseessä on sattumoisin sinun lempiyhtiösi osakekurssi. Tunnistaisitko osakekurssin välittömästi tutun yhtiön kurssikaavioksi, vaikkei missään mainittaisiin yhtiön nimeä?

Mikäli sijoittaja tunnistaa salkkufirmojen kurssigraafin hienosti vaikka kuukausitasollakin, olisi hänen syytä olla huolissaan. Se saattaa nimittäin indikoida sijoittajan kuluttavan yksinkertaisesti liikaa aikaa osakekurssin käyttäytymiseen tai muuhun epäolennaiseen, joka vie huomion pääasiallisesta tekemisestä.

Lisäksi kurssin jatkuva tuijottaminen lisää huomattavasti riskiä sille, että ostopäätöksetkin tehdään sen avulla antaen primitiivisille vinoumille vallan temmeltää pään sisällä. Varsinkin laskenut kurssi, riippumatta siitä kuinka paljon yhtiö tuhoaa omistaja-arvoa, vaikuttaa houkuttelevan yksityissijoittajat omistajalistalle, joten osakekurssin perusteella sijoittaminen ei näytä sopivan juuri kenellekään tavalliselle sijoittajalle, varsinkaan suomalaiselle piensijoittajalle.

Sijoittaminen on sinällään yksinkertaista, mutta ei helppoa. Ei ainakaan niin helppoa, että joku negatiivista lisäarvoa tuottava kuvaaja kertoo, kannattaako osaketta ostaa vai ei. Osakepoimijalta odotetaan hieman työläämpää ponnistelua.

Back to basics, kaikki keinot osakkeiden seulomiselle ovat tietenkin sallittuja, mutta älkää tehkö lopullista sijoituspätöstä osakekurssiin perustuen, vaan arvostuskertoimien sekä tulevaisuuden näkymien. Ja varokaa putoavia puukkoja.

24 tykkäystä

Tampereen keskustassa on kyllä raikas tunnelma varsinkin pelipäivinä.

Oma mieli ei tosin kauhean raikas ole jos sinne autolla koittaa tunkea samaan aikaan. Oli aika varattu kiropraktikolle ydinkeskustasta ja luulin lähteneeni ajoissa ajeleen, kun tiesin täsmälleen mitä reittiä ajan. Paitsi että pelipäivinä areenan ympäristö on suljettu. Vattu, ei muuta kun lähde kiertämään koko keskusta ja varo kännisiä jalankulkijoita. Olen kyllä itsestäni ylpeä että vaikka olin sekunnilleen ajoissa vastaanotolla, en edes hermoillut auton ratissa. Normaalisti olisin kyseisessä tilanteessa räjähtänyt tuhat kertaa.

Kuten sanoin minulla on (ehkä) työt lopussa, joten ajattelin ottaa sairaskassasta ilon irti ja käydä näyttämässä kassan piikkiin eräällä maineikkaalla kiropraktikolla jumiin mennyttä niskaa, mikä aiheuttanut erilaisia ongelmia ja pääkipua. Varsinkaan oikealle puolelle pää ei tuntunut kääntyvän ollenkaan.

Sieltä löytyikin joku jumiutunut nikama. Vaikea selittää mitä se praktikko kokonaisuudessaan oikein teki mutta liikeradan testillä ja erilaisilla hermotesteillä se jumi todettiin kuitenkin aika näppärästi. Eka piti nostaa esim vasen käsi vaakasuoraks, kääntää pää sivuun ja nostaa vähän leukaa. Voima pysyi kädessä. Sama juttu oikealle kädelle. Käsi suoraks, voima pysyy. Pää käännetään, ei vieläkään mitään. Sitten leukaa hieman ylös: voima katoaa, käsi lörpähtää. Wtf…

Sitten mentiin lantioon, sielläkin oli jotain pientä virheasentoa, mutta ei mitään dramaattista eikä lähdetty sitä sen enempää ihmettelemään. No, niska avattiin kuitenkin jollain manipulaatio/pakottamismetodeilla ja saatiin liikerata ihan ok mallilleen.

Mutta seuraavalla käynnillä liikerata oikealle puolelle vaikutti olevan taas vajavainen. Nyt kaveri alkoi tosissaan miettimään mikä sen niskan vetää jumiin ja voisko se lantio sittenkin liittyä koko hommaan. Sitten keksin sanoa sille että mullahan on ollut oikea käsi/olkapää aavistuksen liikerajoittunut ja kipeä varmaan jo 5 vuotta, kun humalapäiten kaaduin rähmälleni. En koskaan mennyt näyttämään kättäni kenellekään. Ajattelin ääneen johtuisko niskajumi siitä.

Katsottiin käsi. Kiitos mitään vammaa ei löytynyt; käsi oli puhtaasti vain traumatisoitunut onnettomuudesta ja erittäin ikävällä 2min hermohieronnalla sekä liikeratojen pakottamisella saatiin avattua liikerata takaisin + jotain saliliikkeitä antoi.

Vuosien käsikipu: korjattu. (!!!) Nyt pystyn nosteleen taas lapsia syliin ilman käden varomista!!!

Mutta niskajumi ei johtunut silti siitä, joten takas lähtöruutuun. Nyt kaveri laittoi mut makaamaan ja jotenkin se päätyi kokeilemaan kantapään toimivuutta. Okei, jalka ylös, ei voimia, yks napakka lyönti nyrkillä kantaluun kylkeen ja yks kaks, jalka ylös ja voima pysyi. Siellä kantaluussakin oli siis jotain häikkää ja sitten se päätteli, että voisko ton kantapään linkittää tonne lantioon ja niskaan. Kunnon rutinaa ja hakkaamista tms sitten kantaluuhun/jalan vetämistä ja sitten hermotestit. Voima pysyy jaloissa. Käsi ylös, niskan asento, voima pysyy! Lantion virheasento parempi. Niskan liikerata: palautui. Voilà!!

Kyllä siinä edelleen annettiin myös niskalle vielä kerran manipulaatiota, mutta siis juurisyy lantion ja niskan oikottelulle taisi johtua kantaluusta tai jostain sieltä, olenko nyrjäyttänyt sen joskus tai jotain. Luoja tietää.

Tossa toi sekava tarina nyt lyhykäisyydessään. Mutta mikä taikuri oikeasti. Kahdella käynnillä saatiin tämä case melko lailla korjattua, mutta saattaa olla että käyn vielä kerran testauttaan paikat.

Ja hitto muuten tajusin kun autolla lähdin ajaan että mitä kummaa, kun tsekkaan kuolleen kulman oikealle puolelle, minun tarvitsee kääntää vain päätä, ei koko kroppaa. Todella härö tunne siis kaikin puolin! Jotenkin korostui minkälainen kokonaisuus ihmisen kroppa on ja kuinka kehon osista oikeasti kannattaisi pitää huolta venytyksillä jne.

Sairaskassa tämän lystin tosiaan maksoi, mutta mietin että eikö oikeasti kela korvaa yleensä mitään kiropraktikkokäyntejä. Miettii kuinka paljon jossain Suomessakin kertyy sairaspoissaoloja jostain selkävaivoista minkä joku kiropraktikko pystyis helposti hoitaan. Että olisi varmaan vähän terveellisempää/järkevämpää/yhteiskunnalle taloudellisempaa kuin joku perus ibuprofeenikuuri. Kyllä tohon systeemiin pitäisi ehdottomasti tulla muutos. Jonkinlainen pilotointi ainakin pitäisi aloittaa.

Mutta kerrankin joku lääketieteen ammattilainen paransi minusta oikeasti konkreettisesti jotain.

22 tykkäystä

Tätä lukiessa tuli mieleen näkemäni twiitti sijoitusmaailman ykkösgurusta Stanley Druckenmilleristä:

Erityisesti tämä kohta:

But all those things are secondary to the one thing separating Druckenmiller from nearly every trader: He doesn’t let his broader macro view inhibit his ability to make money in markets.
Druck may be bearish on markets/the economy.
But he’s a slave to price action.
If markets are moving higher, Druck is likely long, and in big size.
Just look at his two largest positions: • Nvidia $NVDA • Eli Lilly $LLY Think about that for a second.
These are Druck’s two largest positions, yet he’s spent this entire year calling for a Hard Landing. That is what separates Druck from everyone else. He doesn’t need to reflect his macro views into his portfolio. All he wants to do is make money. Period.

Mulla on ihan sama pessimistinen näkemys markkinoista kuin Druckenmillerillä, mutta meidän salkkuja ja tuottoja erottaa tänä vuonna isolla tavalla se, että itse olen taistellut tämän vuoden nousua vastaan karhunäkemykseni vuoksi ja kärsinyt sen takia paljon, kun taas Druckenmiller on nauttinut isosti irrationaalisesta kurssikäyrien nousumomentumista teknologiaosakkeissa täysin karhunäkemyksestänsä huolimatta.

Jos kurssigraafi vetää osaketta ylöspäin fundasta riippumatta, niin onko sijoittajan kuitenkaan järkevää lakata tuijottamasta kurssigraafia vai pitäisikö kenties pikemminkin katsoa sitä entistä tarkemmin? :cowboy_hat_face:

26 tykkäystä

Mahtavaa että joku kerrankin haastaa kirjoituksiani! Pistää itsekin miettimään asioita vielä kerran. Like it!

Stanley on kyllä legenda äijä. Häntä vastaan on yhtä mahdoton haastaa vasta-argumenteilla kuin Amerikkalaisen alkuperäiskansan jälkeläistä, joka väittää kaikkien muiden Amerikassa asuvien olevan laittomia maahanmuuttajia. :slight_smile:

“All he wants to do is make money”. Tämä on se sijoittamisen juurisyy ja joskus vaikuttaa, että moni kokee paremmaksi pysyä tavoilleen/strategialleen jääräpäisesti uskollisena kuin tehdä rahaa, ja itsekin toisinaan sorrun tähän. Eihän se raha tiedä, miten se on saatu. Toisaalta koen itse tärkeäksi sen, että on siellä missä on odotettavissa itselle tyydyttävä tuotto-odotus eikä mene poikki, ja tässä mielessä kurssigraafi ei anna mitään lisäarvoa. Rahaa voi tehdä joka kvartaali ratsastamalla milloin minkäkin kuplan päällä välittämättä tuotto-odotuksesta, mutta jos seuraavalla kvartaalilla kaikki voitetut pääomat menetetään, hommassa ei ole mieltä. Siksi pitkällä aikavälillä muodostuvat voitot merkkaavat itselle enemmän.

Druckenmillerillä ei tosin kokemusta ole pääoman pysyvästä menetyksestä, mutta hän onkin Druckenmiller. :smile: Tietenkin, kuten itsekin jossain viestissäsi mainitsit, miksei jokainen voisi pyrkiä samaan kuin Druck. Se on täysin mahdollista. Kunnianhimoa peliin.

Moni meistä ei silti ole. Siksi tykkään funtsia asioita, mihin monet tavalliset sijoittajat kompastuvat. Liki aina, tai no aina, kun juttelen jonkun ei-foorumistin kanssa osakkeista, keskustelu kääntyy siihen kuinka se osake romahti 10 euroon, ja sitten nousi 70 euroon. Hinnat muistetaan jopa ulkoa. Luonnollisesti myös sijoituspäätökset on tehty näihin hintoihin vedoten. Sitten kun kysytään, että minkälaista pääoman tuottoa yhtiö tekee, tai mikä on realistinen ebit-marginaali pitkässä juoksussa ja minkälaista ebittiä kilpailija tekee, niin menee sormi suuhun. “Osakemarkkina on täynnä ihmisiä, jotka tietävät kaiken hinnan, mutteivät minkään arvoa” (Philip Fisher, kirjasta Viisas Sijoittaja toim.huom.).

Ja harva se päivä joku kaveri pingaa ja sanoo että ostin yhtiötä x koska sekin on laskenut jo tämän verran, ja sitten tuutataan säästöt menemään taas yhteen luuseriin ja arvoansaan, onhan sijoittaminen järkevää.

Niin että monet pääsisivät yksinkertaisesti helpommalla/parempiin tuottoihin unohtamalla kurssigraafit ja käyttämällä senkin ajan yhtiöiden tutkimiseen. Toki, Druckenmilleriin on hyvä pyrkiä, mutta kyllä se jonkinlaista johdonmukaisuutta vaatii. Muuten me kaikki olisimme Druckenmillereitä.

Mutta, siinä mielessä samaa mieltä kanssasi, jos käytät kurssia sijoituspäätökseesi, suosi edes nousevia kursseja.


Olisi aika tehdä taas pientä salkkupäivitystä ihan itseään varten, että vähän voi taas mennä itseensä ja kerrata että mitä olisi pitänyt tehdä, ja mitä olisi pitänyt jättää tekemättä. Ei nyt suinkaan mitään verneripulkkinenmaista katselmusta, mutta jonkinlaista silti. Katsotaan ehtiikö viikonloppuna, on taas tuhat hommaa tekemättä eikä jaksa välttämättä kaikkia tehdä kun pitäis levätä väsymys pois. Toisaalta vaikea saada unta kun rästityöt painaa mielessä. Onpas noidankehä.

17 tykkäystä

Joo, varmasti valtaosalle sijoittamista harjoittamista tämä touhu on varsin pintapuolista ja keskitytään aivan liikaa siihen kurssikäyrään, minkä vuoksi suurin osa mm. Inderesin harjoittamasta sijoitusviestinnästä pyrkii opettamaan ihan niitä sijoittamisen perusasioita ja siirtämään fokuksen kurssikäyrän tuijottelusta täysin kohti yrityksen fundamentteja.

Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että moni tätä harrastusta hieman pidemmälle vienytkin sijoittaja jämähtää jumiin sinne fundamentteihin eikä enää osaa huomioida että se on kuitenkin lopulta kurssikäyrän liike, mistä valtaosa sijoittajan tuotoista muodostuu. On tietysti tärkeää että kehittyy fundamenttisijoittajana ja pystyy tekemään sen ratkaisevan loikan sieltä P/E-luvuista ja RoE:ista kassavirtoihin, mutta ne eivät itsessään vielä riitä mikäli haluat puristaa kaiken tuoton markkinoista. Jossain kohtaa on melkeinpä pakko palata takaisin niihin kurssikäyriin, mikäli haluaa kehittyä sijoittajana jonnekin tuonne Druckenmiller-Mäkinen -akselille.

Usein tulee takaraivoon tunne että moni muutaman sijoituskirjan lukenut sijoittaja on sellaisella ajattelutavalla liikenteessä, että hän olisi ikään kuin noussut bulleromudasta aidoksi sivistyneeksi sijoittajaksi ja jättänyt ne kurssikäyriä tuijottavat barbaarit kauas taaksensa, ylenkatsoen kaikkia niitä jotka kehtaavat miettiä osakekurssia fundamenttien sijaan. Siksi minäkin aina välillä tykkään hieman haastaa fundamenttien autuutta saarnaavia, koska sieltä kurssikäyrien tuijottelusta voi varmasti löytyä paljonkin opittavaa, jos vain pitää mielen avoimena ja uskaltaa heittäytyä tuoton pimeälle puolelle :cowboy_hat_face:

Liian pitkä; en lukenut -meemi zoomereille

27 tykkäystä

Eka on varmasti täysin oikeassa, että jos haluaa maailman huipulle, niin asia on varmasti juuri niin kuin Eka kirjoitti.

Mutta mietitäänpä kuitenkin asiaa hieman laajemmin.

Kuulantyönnössä on pakitustyyli, pyörähdystyyli ja viimeisimmän me:n tehnyt mies opetteli oman tekniikan, jossa on myös ristiaskeleita.
Ristiaskel-pyörähdys tekniikka saattaa olla tehokkain, onhan sillä tehty me 23.56 metriä. Se saattaa olla myös vaikein, kun pyörähdys ja ristiaskeleet pitää osata yhdistää.

Mutta pakittamalla ja pyörähdystekniikalla on myös työnnetty yli 23 metriä. Jos sijoittamisessa on tarkoitus ostaa halvalla ja myydä kalliilla, kuulantyönnössä on tarkoitus tuottaa pienessä ringissä liikesarja, jossa kuulan taakse mahdollisimman paljon voimaa, joka suuntautuu eteenpäin.

Sinänsä sama, millä tekniikalla sen tekee, kunhan toteutus onnistuu. Jopa maailman huipulle voi päästä monella erilaisella tekniikalla.

Buffettin erikoisheiniä ei ole kurssikäyrät. Suomalaisista sijoittajista esim. Jarkko “Randomwalker” Aho on menestynyt klassisena fundamenttisijoittajana.

En usko, että Mäkisen tasoiseksi treidaaja-fundamentti-sijoittajaksi on mahdollista kehittyä tekemällä samalla päivätyötä. Ellei päivätyö liity suoraan sijoittamiseen/treidaamiseen ja kehitä siinä ohessa. Käytännössä pitäisi jo nuorena siirtyä täysipäiväiseksi ammattilaiseksi. Mikko on sanonut, että treidaaminen on nuorten miesten laji, ja on varsin kuluttavaa. Oma arvio on, että hyväksi fundamenttisijoittaksi kehittyminen onnistuu hiukan vähemmällä työmäärällä ja on omaksuttavissa “harrastuspohjalta” päivätyön ohessa, kunhan paneutuu asiaan riittävän vakavasti. Ehkä ihan samanlaisia tuottoja ei tule, koska ei esim. voi hyödyntää samalla tavalla laskevia kursseja kuin treidaaja, mutta aika hyviin tuloksiin on mahdollisuus silti yltää. Hyvä puoli omistamiseen perustuvassa sijoittamisessa on, että ei tarvitse päivisin istua ruudun edessä vahtimassa kurssikäyriä, vaan hiukan vähempi ajankäyttö voi riittää, ellei sitten halua keskittyä tutkimaan yhtiöitä päivät pitkät.

23 tykkäystä

Ihmisillä on sellainen luontainen tarve tehdä tulosta. Se taitaa meillä monilla olla kirjoitettu geeneihin.

Otetaan esimerkiksi mustikoiden poiminta. Jotkut sanovat käyvänsä mustikassa nauttiakseen luonnossa liikkumisesta ja mikäli mustikkametsä ei ihan takapihalla ole, tyypillisesti bensanhinnan myötä mustikoiden keräämiselle syntyy bensan muotoinen hinta, joka ei pärjää kovin hyvin pakastemarjojen tuotto/energian käyttö -suhteelle.

Kuitenkin…

Kun käyn mustikassa, mitähän ihmiset ensimmäisenä kysyvät, kun palaan metsästä?

”Paljonko sait?”

Jos vastaan vaikka

10l

”Aika hyvin”

:sweat_smile:

Sitten arvaatko mikä on heti seuraava kysymys:

”Poimitko käsin vai koneella?”

Kysyykö kukaan, paljonko metsässä oli mustikkaa poimittavaksi. Toisinaan kyllä. Jos menisi vaikka itsekin perässä. Tilastoja hukkaan heitetyistä mustikkasadoista ei kovin pitkään muistella. Toisinaan kyllä harmittaa, kun thaimaalaiset käyvät niitä poimimassa.

Seuraavaksi kysyn teiltä aukeeko teille, mitä itse meinaan? Jätän tämän vain tähän hautumaan.

Lukekaa analyysia ja tehkää hyviä osakepoimintoja. :sweat_smile:

7 tykkäystä

Jep äärimmäisen hyvä pointti ja hyvä muutenkin. Olen yrittänyt pitää omalla tavallani valokeilassa strategiaa, missä keskitytään pitkäaikaiseen omistamiseen, ja uskon tämän sopivan monelle juurikin ajankäytön vuoksi (on siinä toki muitakin hyviä puolia - on myös yrityksellekin vain hyvä että mahd. moni sijoittaja haluaa pysyä kyydissä pitkäjänteisesti, yrityshän muodostuu omistajista), mutta tietenkin, sitä ei voi liikaa korostaa, että strategioita on niin paljon kuin sijoittajiakin. Jokaisen täytyy valita se oma tapansa.

Ja tämä voi olla vähän laimea toteamus, mutta itsellä ei ole edes juuri tarvetta päästä tässä hommassa huipulle paistatellen talouslööpeissä tai lyödä välttämättä edes indeksiä (vaikka olisihan sen voittaminen toki suotavaa). Kunhan jollain aikavälillä voittaisi edes inflaation hyvällä marginaalilla se olisi jo hyvä. Raha tulee odottaessa, ei toimiessa (Viisas sijoittaja).

Mutta toi Ekan näpäytys oli silti hyvä, ja kyllä siinä varmasti joku totuuden siemen oli.

13 tykkäystä

Olen tätä viime aikoina paljon pohtinut ja tullut siihen lopputulokseen, että ajallisesti sijoittaminen voi jopa vaatia enemmän aikaa kuin päivätreidaus, vaikka sijoittamisessa toki on paljon joustoa milloin sen ajan käyttää. Vaikka saisitkin jotain kautta kasattua sen huippusalkun jota holdaa mielellään tarvittaessa vaikka silmät kiinni pitkäjänteisesti, niin kaksi harmillista ilmiötä toimivat jatkuvasti sinua vastaan. Ensinnäkin osa salkun sijoitusideoista mätänee olosuhteiden muutoksen vuoksi väistämättä, vaikka ne ostohetkellä olisivat kuinka priimaa. Toiseksi osa salkun sijoitusideoista tulee syödyksi ja silloin osakkeiden pitämisellä salkussa ei enää tee ylituottoa. Koska käteinen omaa negatiivisen tuotto-odotuksen, niin sijoittajallahan pitäisi siksi jatkuvasti olla uusia A-luokan sijoitusideoita valmiina, joihin laittaa tämä äkisti vapautuva pääoma.

Sijoitusideoillakin on kuitenkin harmillisesti elinkaari. Osa löytämistäsi ideoista on löytöhetkellä vielä raakileita, joilla voi kestää kuukausista vuosiin ennen kuin ne kypsyvät sijoituskelpoisiksi, jos silloinkaan. Toisiin kypsiin ideoihin et välttämättä ehdi sijoittaa pääomien puutteen vuoksi, jolloin niistä ehtii tulla ylikypsiä ja ne pitää valitettavasti heittää roskikseen. Näin ollen sijoittajan täytyykin jatkuvasti olla tutkimassa uusia osakkeita, etteivät uudet A-luokan sijoitusideat missään vaiheessa lopu kesken

Oman kokemukseni mukaan vain kaksi osaketta sadasta on aidosti jollain tasolla sijoituskelpoisia. Näin ollen jos haluaa kasata kymmenen huippuosakkeen salkun kahdella varaidealla ja viidellätoista raakileidealla, pitää käydä läpi (10+2+15) * 50 = 1350 osaketta läpi. Minulla ei ainakaan tähän ole mitenkään aikaa osa-aikaisena sijoittajana, jonka vuoksi en varmaan tule ikinä kykenemään kasaamaan kymmenen osakkeen salkkua.

Ihminen on tunnetusti laiska eläin, joka aina etsii oikopolkuja ja hopealuoteja tavoitteenaan päästä mahdollisimman helpolla ja eräs klassinen tapa yrittää ratkaista tämä jatkuva tarve penkoa uusia sijoitusideoita on pyrkiä pidentämään osakkeen omistusaikaa jolloin uusia sijoitusideoita ei tarvitse niin usein. Silloin yleensä sijoittaja jostain syystä usein vaikuttaa päätyvän pelaamaan varman päälle ja maksamaan järkyttävää ylihintaa sellaisista firmoista jotka ovat jo todistaneet olevansa huippuyrityksiä. Tämän vuoksi olen jossain määrin yhä enemmän skeptisempi pitkäjänteisiä sijoittajia kohtaan ja pikkuhiljaa alkanut päässäni usein korvata sanan laatu sanalla laiska. Onkin aina hieman huvittavaa lukea miten laiskaorientoitunutsalkunhoitaja käyttää päivänsä etsien uusia laiskaosakkeita salkkuun :cowboy_hat_face:

19 tykkäystä

Samaa mieltä Eka. Ei ole mitään helppoa tapaa päästä huipputuloksiin.

Silti olen hiukan eri mieltä siitä, että sijoittajan olisi jatkuvasti tutkittava uusia sijoituskohteita. Prosessi voi mennä esim. näin

  • alussa tutkii yhtiöitä ja tekee listaa yhtiöistä, joita haluaa omistaa
  • jossain vaiheessa, kuukausien, vuosien saatossa seurantalistalla on mukava määrä yhtiöitä
  • jokaisella yhtiöllä on joku rajahinta (kun tuottovaatimus täyttyy) josta osto-ohjelma alkaa
  • jos sijoittajan tuottovaatimus on korkea, listan yhtiöihin tulee ostotilaisuuksia aniharvoin. Ei välttämättä edes joka vuosi. Moneen ei koskaan.
  • kun ei ole ostettavaa, odotetaan ja kerätään rahaa. Käteinen ei saa olla sijoittajalle ongelma, jos taskussa polttelee, strategia ei toimi. Seurataan omistuksia ja listalla olevia yhtiöitä esim. tulosrapsojen kautta. Voidaan tutkia myös uusia yhtiöitä ja muokata listaa. Itsestä kiinni, kuinka pitkää seurantalistaa haluaa ylläpitää.
  • kun ostopaikka tulee, käteinen laitetaan töihin

Tässäkin tavassa on omat hyvät ja huonot puolet (riskit ja mahdollisuudet). Pitää myös osata tunnistaa paremmat yhtiöt heikommista. Monet ostot ajoittuvat väkisin huonoihin aikoihin ja kriiseihin, jolloin hyviäkin yhtiöitä voi saada halvalla. Itselle tämä olisi kuitenkin helpompi tie kuin Mikko Mäkiseksi oppiminen, joka ei käytännössä ole minulle mitenkään mahdollista. Osittain tätä on tullutkin aiemmin sovellettua. Nyt on ollut vähän uusia tuulia, jotka ovat vielä huomattavasti tätäkin laiskempia. Niiden tulokset tai tuloksettomuudet selviävät joskus tulevaisuudessa. :smiley:

16 tykkäystä

Pitkäjänteinen holdaaminen ei ole mielestäni mitenkään huono tyyli tehdä rahaa, etenkin kun huomioi sijoittajien varsin monimuotoiset tavoitteet, rajoitteet ja luonteenlaadut. Mutta se on sitten totta, että kyseinen tyyli tarjoaa päivänselviä sudenkuoppia sijoittajan kiusaksi.

Olet sijoitustyyliltäsi jopa poikkeuksellisen vaativa, joten uskon kyllä. Sama pätee ainakin osittain myös pitkäjänteiseen holdaamiseen: jos rajoittaa itsensä pitkiin sijoitusperiodeihin yksittäisissä osakkeissa, niin tuo “sijoituskelpoisten” ideoiden määrä pitää pudota dramaattisesti. Voidaan miettiä esimerkiksi sitä, kuinka moni osake tarjoaa mahdollisuuden 10 prosentin vuosittaisen kokonaistuoton 10 vuoden aikajänteellä vs. 1 vuoden aikana. Ero on ihan valtava, ja siksi olenkin täysin samaa mieltä siitä, että holdaajan salkun täytyy olla hyvin keskitetty ja tarkoin kriteerein laadittu. Jos haluaa poimia omat huippuideansa salkkuun, niin paljon potentiaalia menee hukkaan liian pienillä positioilla. On silti hyvä muistaa, että jokaiselle ei keskittäminen sovi, joko itsensä tai muiden asettamien rajoitusten vuoksi.

Jos aihetta miettisi vähän pidemmälle, niin yksi hyvä kysymys voisi olla “milloin pitkäjänteisyydestä tulee ongelma sijoittajalle?”. Keksin heti muutaman vastauksen:

  • kun sijoituskohteen ennustaminen hankaloituu liikaa tai muuttuu mahdottomaksi sijoitushorisontin takia
  • kun ajautuu yhtiövalikoimissaan liian tehokkaaseen osaan markkinaa
  • kun ylimaksaa sijoituskohteen pitkän aikavälin näkymistä (käsi pystyyn virheen merkiksi)
  • kun tekee virheellisen osakepoiminnan, mutta ei suostu myymään pitkäjänteisyyden takia (käsi myös tässä pystyyn)

Näistä ongelmista keskimmäiset kaksi ovat varmasti relevanteimmat tähän keskusteluun. Jos sijoitushorisontti on oikeasti vaikkapa elämänmittainen eikä myyntinappia halua käyttää, niin oikeasti relevantit sijoituskohteet tällä päivämäärällä ovat luultavasti yksinumeroinen määrä firmoja globaalisti (pl. sijoitusyhtiöt sun muut rahastoihin verrattavissa olevat firmat). Se johtaa väkisinkin juuri siihen mitä sanoitkin, eli veriseen kilpailuun siitä kuka saa maksaa korkeimpia kertoimia kahden prosentin osinkotuotosta ja prosentin liikevaihdon kasvusta jenkkilän large capeissa. En tiedä, onko se varsinaisesti laiskuutta, mutta odotusarvoilla ei kuitenkaan pääse juhlimaan. Kun näin yksityissijoittajia täällä suurimmaksi osaksi ollaan, niin on melko lailla järjetöntä rajoittaa omaa sijoitusuniversumiaan turhaan (olit sitten pitkäjänteinen tai et).

Tämä pätee kaikkeen sijoittamiseen, mutta pitkässä pelissä on toki tuhoisampaa olla väärässä ideansa suhteen. Yllä jo viittasinkin hieman, että holdaamalla väen väkisin huonoa ideaa pitkäjänteisyyden vuoksi pääsee lähinnä kirjoittamaan Sijoitusvirheisiin. Sijoittaminen on kuitenkin siitä kivaa, että vaikka tyylisi olisi mikä, niin turvamarginaali pelastaa varsin monissa tapauksissa isoimmilta vahingoilta - eli jos saat salkkuun hyvää halvalla jo valmiiksi ja olet ideasi kanssa riittävän oikeassa, niin pitkäjänteisyydestä tulee luultavasti etu verrattuna lyhyen pelin peluuseen. :grin: Jos taas ei tuolloin ole pitkäjänteinen ja myy jonkin tietyn tuottotavoitteen kohdalla / väärän tulkinnan perusteella, niin tekee luultavasti valtavan virheen. Sijoittajan kurimuksena voi toki olla parin vuoden heikompi jakso ja sijoituksen annualisoidun tuoton heikkeneminen, mutta… noh, jos nyt sallitaan anekdootit, niin onhan niitä huonompiakin lopputuloksia:

Nostat kuitenkin hyvän pointin esille: huippuideasta voi tulla hyvä idea, ja se muutos täytyy kyetä näkemään niin fundamenteista kuin ihan arvostuskertoimistakin. Esimerkki omasta salkusta: Sampo-sijoitukseni CAGR on tällä hetkellä järkyttävän kova, mutta sen osalta arvostuskertoimien tuoma vetoapu tuottoihin on jo käytetty, ja jatkossa tuotot täytyy tulla bisneksen kehityksen kautta. Mutta tässäkin pääsee taas valuaatioon: jos on maksanut jo alussa huokean hinnan bisneksestä, niin parin vuoden kuivempi jakso tuskin on mahdoton ongelma edes tuottohakuiselle sijoittajalle. Jos haluaa “optimoida”, niin pitkän ajan holdarikin voi aina myydä siivun sieltä, toisen täältä, ja lukita hieman voittoja ja vapauttaa pääomaa uusiin kohteisiin. Samaten jos yhtiön fundamentit heikkenevät merkittävästi, niin on syytä miettiä myyntinapin käyttöä aktiivisesti - samat säännöt pätevät lyhyen tähtäimen sijoittamiseenkin. Tavallaan tästä voisikin tehdä tulkinnan, että pitkäjänteisyys yhtiön omistajana voi olla etupäässä seuraus poikkeuksellisen hyvästä onnistumisesta sijoituksessa, sillä silloin yhtiön on täytynyt menestyä hyvin pitkään ja olla jatkuvasti houkutteleva kohde sijoittajalle - muutenhan se olisi mennyt myyntiin!

Tuohon yllä kirjoittamaani on tietysti helppoa vastata sillä, että vaatiihan se joka tapauksessa työtä löytää halvalla hyviä sijoituskohteita ja pysyä kärryillä siitä, ovatko ne vielä hyviä ja kelvollisia sijoitusperiodin keskelläkin. Noh, mikäpä sijoitustyyli ei vaivannäköä vaatisi. Enimmäkseen haen tässä kuitenkin sitä, että pitkäjänteisyyden suurimmat sudenkuopat sijoittajalle ovat vältettävissä

Mitä tällä lätinällä yritän sanoa on se, että pitkäjänteisyydessä on ongelmansa, mutta ne ovat vältettävissä. Lisäksi lienee hyvä tarkentaa, että jokaiselle ikiholdarille on takuulla joskus hyötyä siitä, että miettii myös lyhyttä peliä - ei kannata rajoittaa omia mahdollisuuksiaan turhaan, kun siitä ei tyylipisteitä ole tiedossa.

14 tykkäystä