Pimeyden ytimeen on nimensä veroinen opus
Kirja nimeltään Pimeyden ytimeen: Tutkimusmatka Tor-verkon rikollisuuteen ja sen kirjoittaja sekä toimittaja Aarno Malin tuli minulle oikeastaan sattumalta tutuksi, kun klikkasin MTV:n uutissivulla otsikkoa, joka kertoi kirjailijan joutuneen terapiaan tutkittuaan systemaattisesti Tor-verkon sisältöä.
Kirjailijalla oli motiivinsa kirjoittaa tämä opus, sillä Tor-verkko yhdistetään usein huumekauppaan, mutta medialta ja yleisöltä jää usein huomioimatta, että arviolta 80% pimeän verkon liikenteestä liittyy lapsipornoon. Kirjailija lyö kirjassa useita pimeän verkon huhuja urbaaniksi legendoiksi, kuten livestriimattuja murhahuoneita, mutta valitettavasti kaikista pahimmat huhupuheet kirjailija yllättäen todistikin ihka eläväksi, koko maailmaa koskettaviksi asiaksi.
Sen takia syntyi tämä kirja, koska vain kirjan muodossa kirjailija päätteli tuovansa viestin esille tarpeeksi kattavasti ilman ennakkosensuuria. Ja tämän kirjan minä luin, jotta ymmärtäisin paremmin, mihin maailmaan kasvatan omia lapsiani.
Nyt piti vain heittää sijoitushommat sivuun ja kirjoittaa tästä kirjasta pari sanaa.
Katsaus suomalaiseen nettihuumekauppaan
Malin väittää tuntevansa suomalaisen Tor-verkon huumekaupan paremmin kuin kukaan muu ja iso siivu kirjasta koluaakin tätä aihetta. En oikein ole aluksi tuntenut juuri kiinnostusta tästä aiheesta ennen kirjan lukemista, mutta havahduin kuinka ainutlaatuista tietoa kirjailija onkaan haalinut itselleen matkan varrella tutkittuaan huumeverkkoa ja kuinka sopulimaisesti eri mediat kirjoittavatkaan aiheesta. Kirja pitää sisällään melko kattavan kuvauksen Suomen huumeverkkoskenen historiasta, joten opus sisältää sinänsä arvokasta historiallista tietoa aiheesta.
Kaksi puolta
Tor-verkko on oikein käytettynä sikäli hieno keksintö, että sen avulla kuka tahansa pääsee esimerkiksi ihmisoikeuksia loukkaavassa valtiossa tavalliseen globaaliin verkkoon vapaasti lukemaan vaikka länsimaalaista mediaa tai pitämään yhteyttä sukulaisiin ilman pelkoa siitä, että joku viranomaistaho tietää asiasta. Viimeistän tänä päivänä onkin helppo ymmärtää salatun verkon tarpeellisuus muun muassa Venäjällä tai Kiinassa. Tor-verkon tai pimeän verkon toiminta perustuu globaalisti hajautettuihin välityspalvelimiin, joten viranomaisen tai valtion on itsessään lähes mahdoton jäljittää verkossa surffailevaa käyttäjää pelkästään palvelimien avulla.
Tämä hienous tietenkin kerää myös rikollisuutta ympärille tai yleensä kaikkea, mikä ei kestä tavallista päivänvaloa. Toimittaja kertookin törmänneensä Tor-verkossa mitä kyseenalaisimpiin tai suorastaan laittomiin asioihin, esimerkiksi palkkamurhapalveluihin. Eräässä luvussa kirjailija yritti itse testimielessä eräällä sivulla järkkäytyä palkkamurhaajaksi tai ottaa yhteyttä ihmiskauppiaisiin, onnistumatta kuitenkaan kummassakaan. Nämä tarinat kirjassa olivat kieltämättä ihan mielenkiintoisia.
Tavalliset normit ylittävä pahuus
Pimeä verkko on myös siitä ainutkertainen, että ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa myös sadistiset pedofiilit pallon joka kolkasta ovat yksinomaan sen avulla päässeet verkostoitumaan toisiinsa ja jakamaan toisilleen mitä kamalinta materiaalia. Urbaani legenda, mistä kirjailija oli kuullut ja minkä kirjailija halusi pakonomaisesti selvittää myytiksi oli hurtcore eli lastenkidutusporno, mutta kuten mainittua, tätä materiaalia kirjailija yllättäen löysi. Ja paljon.
Tuo kirjan koko lapsiluku ja erityisesti hurtcoresta kertova osio oli kyllä pysähdyttävää luettavaa. Kirjailija oli silti osannut käsittämättömän absurdin aiheen keskellä kuvata asioita hyvinkin ammattimaisen asiallisesti ja suorasanaisesti, pysymällä hienosti kultaisella keskitiellä. Järkyttävyyksillä ei mässäilty, mutta niitä ei myöskään juuri vähätelty.
En halua liikaa paljastaa kirjaa, mutta pahinta minusta ei siltikään ollut kirjassa ne yksittäiset caset vaan se kokonaisuus minkä kirja paljasti; kuinka laajasta, jopa Suomeen asti kantautuvasta ilmiöstä lopulta puhutaan ja kuinka tämä kirjailija todisti näiden hirviöiden tukevan sekä neuvovan toisiaan ja antamalla toisilleen yleisen hyväksynnän teoilleen. Aivan kuten mekin täällä foorumilla keskustelemme mistä löytää parhaimmat sijoitukset, hurtcore-yhteisö keskustelee omissa foorumeissaan siitä, miten raiskata ja tappaa ihminen jäämättä kiinni. Erityisen jännä ja raaka ilmiö. Jälleen kerran, raakuudesta huolimatta ainutlaatuista ja mielenkiintoista faktaa oli jälleen tarjolla.
Esimerkiksi jännä, muttei kuitenkaan niin yllättävä fakta oli muun muassa se, ettei tyypillinen sadistinen murhaaja olekaan se kaupungin syrjäytynein kylähullu vaan päinvastoin; se on juurikin se tuiki tavallinen, mahdollisesti korkeassa asemassa työskentelevä veronmaksaja, jota kaikki pitävät kunnon kansalaisena. Sen takia nämä ihmiset eivät useinkaan jää kiinni, koska niillä on epäilyksiä herättämätön kiiltokuva ja usein rahaa, joka mahdollistaa suunnitelmien toteuttamisen.
Ilman kryptoja verkon rikollinen toiminta romahtaisi
Kuten rikollisuuden yleensä, myös Tor-verkon rikollisuuden taustalla on useimmiten raha. Kirjaa lukiessa en varsinaisesti yllättynyt pimeän verkon rahavirran kulkevan luonnollisesti kryptovaluuttojen muodossa, jotka ovat teknologisen anonymiteetin vuoksi kuin luotu tähän tarkoitukseen. Suosituin valuutta on arvatenkin bitcoin, mutta räikeimmissä tapauksissa voidaan käyttää myös modernimpia kryptovaluuttoja bitcoinin alkukantaisesta teknologiasta johtuvan jäljitettävyysriskin vuoksi. Tästä huolimatta kyllä silti esimerkiksi laittomien asesivustojen kaupankäynti hoidetaan ihan hienosti myös bitcoineilla. Monet ihmiset ovat tehneet itsestään miljonäärejä pimeässä verkossa joko huijaamalla tai muilla moraalittomilla keinoilla. Kannattaa miettiä, haluaako tukea tällaista toimintaa millään tapaa.
Kirjailija Linnan juhliin ja kirjan sisältö rohkeasti yleisön tietoisuuteen
Oikeastaan kirjailija teki tämän vuosien tutkimustyön käytännössä ilman korvausta vain varoittaakseen ihmisiä jostain, mitä kukaan ei halua edes ajatella olevan olemassa. Lisäksi kun miettii kirjailijan laittaneen oman psyykkisen ja fyysisen terveyden likoon tämän kaiken edessä, tällaisesta teostahan mies pitäisi palkita kuin Olympian kisojen voittajan ikään.
Kuten kirjailija, niin myös itsekin totean olevani tietämätön miten tuota pahuutta vastaan voisi taistella. On silti parempi kaikkien olevan tietoinen Tor-verkon rikollisuudesta kuin vain niiden rikollisten. Jos edes jokainen vanhempi lukisi tämän opuksen, silläkin uhalla että jollain herkemmällä saattaisi mennä pasmat lopullisesti sekaisin, miettikää kuinka paljon pedofiilien työ vaikeutuisi, kun yhtäkkiä jokainen vanhempi alkaisi taatusti suojella enemmän omia lapsiaan.
Tuskin pahuutta pystyy koskaan kitkemään täysin ihmisestä, mutta aina sitä kannattaa pyrkiä vastustamaan. Pelkkä typerä hyväuskoisuus ei johda minkään. Kuten Einstein sen totesi, maailma on vaarallinen paikka elää, koska hyvät ihmiset eivät toimi. Varmasti tätäkin pahuutta vastaan voi taistella, vaikkakin sitten huolehtimalla enemmän muista ja epäilemällä kaikkea. Mutta vihollista vastaan on hankalaa taistella, jos ei tiedä vihollisen olemassaolosta. Siksi suosittelen lukemaan kirjan, mutta kannattaa nyt ainakin vähän henkisesti valmistautua ennen sen lukemista.
Pitäis oikeasti varautua siihen ja metsästellä työpaikkoja. Ei vaan oikein ole nyt jaksanut ja suoraan sanoen lyö ihan tyhjää, mitä sitä haluaisi edes tehdä jolla vielä elättäis perheen, jos pitäis vaihtaa maisemaa. Yleensä on kyllä ollut aina jonkinlainen päämäärätietoisuus mutta nyt on kompassi ihan hukassa. No mut sekin on jo jotain, jos osaa luetella jonkun työn mitä ei missään nimessä halua tehdä. Jos jollain on jotain hyviä ideoita heittää tai kaipaa lojaalia monitoimimiestä niin ota yhteyttä.