Eihän asunnon omistusosuudella ole mitään merkitystä jos avioehtoa ei ole. Vai mikä logiikka tässä on takana?
3 tykkäystä
Eiköhän avioehto ole enemmän sääntö kuin poikkeus nykyään.
Meilläkin on se tilanne, että ensimmäinen asunto ostettiin 60/40, jotta saatiin riittävän hyvä asunto. Nyt vuosien jälkeen olisi varallisuuden osalta parempi ostaa seuraava asunto myös 60/40, mutta kun ensiasunnon hyöty on vielä toisella käyttämättä, niin täytynee järjestellä 50/50 omistusosuudet. Se on vähän vielä mietinnässä miten saadaan homma onnistumaan ilman kohtuutonta lainarasitusta toiselle.
5 tykkäystä
Maksukyky on eri, jos toinen tienaa 2500e ja toinen 6000e kuukaudessa. Jos pariskunta haluaa ostaa kalliin asunnon ja tarvitsevat 500.000 euroa asuntolainaa, niin onhan sillä vaikutusta ostavatko he talon 50/50 vai 30/70 omistussuhteessa. Vähemmän tienaava tuskin edes saisi pankista puolta tuosta lainasta omiin nimiinsä kun pankki katsoisi maksukyvyn olevan max 150.000e joka olisi 30/70.
3 tykkäystä
Elääkö joku parisuhteessa, missä on lapsiakin erillisillä rahoilla? 
7 tykkäystä
Noita omistussuhteita kun tarpeeksi vääntää etukäteen, niin saattaa päästä poikamieheksi 
. Pikaisen kyselyn perusteella n.10 tutusta niin yhdellä on avioehto, uskon sen edelleen olevan ainakin köyhien kesken vieläkin harvinaisuus, ikävä kyllä.
Mutta, tehkää nyt ainakin testamentti ajoissa, kun vielä latva toimii…sen voi tehdä nuorenakin ja sitä voi muuttaa 
8 tykkäystä
Meillä on 50/50 talo ja puoliso ei käytännössä ollut töissä lainaa hakiessa ja nykyäänkin tuloero on sanotaanko merkittävä. Ei tuo pankkitätiä haitannut kun laskettiin koko talous yhteen.
3 tykkäystä
Ei oo testamenttia eikä avioehtoa. En ole ollut koskaan todistettavasti kiinnostunut toisen omaisuudesta enkä ole jatkossakaan. Lisäksi kun ennen nykyistä avioliittoa ei ole suuremmin omaisuutta ollut ja tulot ovat samaa luokkaa, avioehtokin on kohdallani merkityksetön. En sinänsä olisi kokenut sitä mitenkään ongelmaksi, jos puoliso olisi sellaisen halunnut.
Testamenttikin on turha, koska edunsaajina ovat jo ilmankin vaimo ja lapsi automaattisesti.
7 tykkäystä
OT: Leski ei itseasiassa ole edunsaaja, vaan rintaperilliset 1/n-osuuksin. Leski saa mahdollisesti tasinkoa avioliiton purkautuessa ja ikuisen asumisoikeuden yhteiseen kotiin.Hän ei kuitenkaan peri mitään, mikäli rintaperillisiä on elossa, ellei testamentilla toisin määrätä. Testamentillakin voi ohittaa vain puolet rintaperillisten osuudesta. Hänellä on oikeus lakiosaan (1/2n).
13 tykkäystä
Testamenttihan ei ole missään tapauksessa turha.
Itse (ja puolisoni) esim. haluamme, että jälkeemme jäänyt omaisuus jää lapsillemme, joten suljemme lasten mahdolliset, tulevat puolisot pois perinnöstä.
15 tykkäystä
Hyvä pointti. Unohtui mainita, että meillä on lisäksi ristiin +100k henkivakuutukset, ettei kumpikaan jää ongelmiin asuntolainan kanssa.
@Paalu tuo on varmasti asia mihin jossain vaiheessa pitää palata, kunhan poika ensin ohittaa vaippaiän.
5 tykkäystä
Testamentti “auttaa” esim. sellaisissa tapauksissa jos lapselle tulee ero, niin sillä voidaan halutessa sulkea lapsen perintösuus pois hänen puolisolta jos/kun omaisuutta jaetaan. Jos sillä ei ole väliä niin sitten ei ole.
Itsellä on n.2,5 kertaa suuremmat ansiot kun puolisolla, mutta kaikki on 50/50, vaimo kasvattunut 4 lasta kun minä olen tehnyt uraani, muillakin asioilla on arvoa kuin rahalla, ainakin minulle ja varmaan monelle muullekin 
27 tykkäystä
Eihän se näin mene. Kuten alla todettu lasketaan tulot yhteen.
5 tykkäystä
70/30 jaettiin talolaina. Puhtaasti idea että olin ensiasunnon ostaja ja vaimo ei. Vainsiirtoveron säästö + suurin osa lainasta ensiasunnon ostajalle etu. Tuo jakauma osui myös hyvin alkupääoman suhteen mitä laitettiin asuntoon 65k/20K.
3 tykkäystä
Tuskin tämä koskaan on ihan näin mustavalkoista. Meilläkin kaikki yhteinen on samasta potista, mutta kaikki omat hankinnat ovat omilla rahoilla. Asuntolaina on vaan hiukan hankalampi miettiä. Se on mahdollista ottaa 50/50 ja vaikka kahdella erillisellä lainalla, mutta siinä tapauksessa toinen saa lainansa paljon aikaisemmin maksettua. Itse ehkä tekisin näin ja maksaisin myöhemmin vaikka kaikki lapsen kulut, ulkomaanreissut yms.
4 tykkäystä
Voi olla monimutkaisempia tilanteita joissa toisella on vaikkapa perittyä omaisuutta ja toisella korkeat tulot. Näissä tapauksissa tulojen puolittaminen on haastava tilanne jos ja kun omaisuudelle ei tehdä samoin. Kukin keissi on yksilöllinen enkä viisastelisi toisten puolesta miten hommat hoidetaan.
11 tykkäystä
Juuri näin, se mikä käy toisille ei ehkä käy toisille.
Meillä on ollut 23v liiton ajan yhteiset rahat ja yhteinen säästötili vaikka olen ansainnut noin 75% tuloistamme. Tilipäivänä maksan kaikki laskut, jätän vaimon tilille x euroa ja itselleni x euroa ja loput säästöön/osakkeisiin. Käyttörahaa siirrellään keskenämme jos tarvitsee ja molemmilla on käyttöoikeus tileihin.
Silloin kun vaimo on ollut kotiäitinä tai muutoin osa-aikatyössä, on hän hoitanut puolestaan kotia enemmän joten koen perhe-elämän kokonaisvaltaiseksi tiimityöksi.
Vaimo tykkää järjestelystä kun hänen ei tarvitse hoitaa mitään rahaan liittyvää eikä asiasta ole tarvinnut riidellä. Tosin, molemmat olemme säästäväisiä luonteita. Tärkeintä kai on löytää ratkaisu jonka kumpikin kokee toimivaksi ja oikeudenmukaiseksi.
38 tykkäystä
Toki kukin tyylillään, mullekin tuollainen tasajako on itsestäänselvyys. Mutta oletetaan että toinen tienaa 5000€ ja toinen 2500€ ja tasajako ei käy? Kumman tulotasolla siinä eletään ja kuinka älyttömästi siinä saadaan aikaiseksi tappelua aiheesta raha?
Kaamein esimerkki minkä olen nähnyt oli kun isukki ajeli uudella passatilla ja äiti kuskasi lapsia 300e Mazda 323.
8 tykkäystä
Toki joo, mutta en ainakaan itse keksi kuinka tuo lapsiperheessä toimii. Tyyliin mennään nyt ulos syömään, äiti jää pois tuossa mäkin kohdalla ja muut jatkaa oikeaan ravintolaan?
@Gazza Ei sitä kerättyä omaisuutta tarvitse alkaa jakamaan, mutta en usko että eri elintaso toimii missään parisuhteessa.
1 tykkäys
Heitän oman arkielämän esimerkin miten tuloerot ja menot tasataan omassa ruokakunnassani: Minä parempituloisena maksan käytännössä kaikki laskut (vastikkeet, sähkö, auto jne) omista tuloistani ja näiden suhteesta pyöräytetään “kuukauden prosentti.” Puoliso siirtää omista tuloistaan vastaavalla prosentilla yhteiselle käyttötilille ruokaa ja yhteisiä satunnaisia menoja (esim. ravintolaillat) varten.
Käytännössä toimii kuten ylimääräinen vero ja ainakin meidän perheessä hyvin toimiva ratkaisu. Ei aiheuta riitaa rahasta.
Lisäksi tällä tyylillä jo tuloverotuksen progressiivisuus tasaa tilejä kummasti kun “kuukauden prosentti” otetaan nettotuloista.
Lisäyksenä vielä: Toki esimerkiksi äitiysloman aikana tuloerot ovat luonnollisesti epänormaalin suuret jolloin laskujen lisäksi osallistuin könttäsummalla yhteisen käyttötilin täydentämiseen.
8 tykkäystä
Meillä on ruoka+bensatili mihin menee tonni kuussa. Sitten laskutilille menee valtaosa tuloista. Sieltä maksetaan kaikki yhteiset kulut ja hankinnat ja sinne myös kerätään koko ajan pientä puskuria.
Lopuksi molemmille jää kuukaudessa muutama satanen tee mitä huvittaa rahaa, nyt kun vaimo on hoitovapaalla. Sama homma oli käytössä jo ennen lasta, hummausrahaa vain jäi molemmille reilusti enemmän. Näissä siis myös aina sama summa molemmille.
Ei ole tarvinnut kertaakaan tapella rahasta sen jälkeen kun tällainen systeemi vuosia sitten luotiin.
7 tykkäystä