Juna kulkee siltikin aina eteenpäin, kunhan osaa olla oikeaan aikaan mukana, vaikkapa vain salaa käärmeksen iskemistä ja pettymyksistä huolimatta:
Olipa mainio biisi. Jos vetäisen omasta taikahatusta sen parhaan rock-piisin niin valinta on tämä Don Henley - The Boys Of Summer (Official Music Video) - YouTube Jethro Tullit, JJ Calet ja Sexsmihtit päälle, mutta tämä se on.
Tämähän menee ihan kaksinpuheluksi, mutta vielä yksi nuoruusmuisto ennen sammumistani. Kiitos hyvästä keskustelunavauksesta! Aknestik - Suomirokkia - YouTube
…Se oli silloin…
Ehkäpä se yksi kaikkien aikojen valonhäiväbiisien kuningas, mikä me kaikki muistetaan, ikuisesti…
Tuulesta kuuluu, ei ole kaikki kohdallaan
yksi uupuu, eikä oikein jaksa toinenkaan
Kuuta vasten voi nähdä suden ulvovan…
…vaan ei aamukasteen nousevan lehtiin pihlajan
Huutamalla voi saada kiven itkemään
vaan ei puhumalla toista anteeksi pyytämään, pyytämään
- ja niinpä meillä tuulta kylvetään
Lisää metallia kansalle:
Uuden levyn radiohitti.
Ensimmäinen biisi jonka mielestäni opin laulamaan kohtuullisesti vuosia sitten. (autossa, yksin, kukaan ei kuule eikä tule kuulemaan, paitsi ehkä liikennevaloissa)
Kyllä iskelmä on hieno musiikin genre, totesin jälleen kerran kuunnellessani lauantai-illan ratoksi tyylilajin suuria klassikoita:
Niinpä niin…
Näin Vorttumia, Nordeaa ja varsinkin Lundmarks-Nokiaa siinä reunalla ihmetellessä laitettakoon:
Surullinen suden hetki
Yö repii hepenetkin
Tihkuvat ikenetkin
Minulle hymyilee…
Lakanoissa leijui veren tuoksu
Sirkkeli vai sameat karahvit
Keskimatkan amok-juoksu
Vai pappilassa pullakahvit…
Työ repii hepenetkin
Tihkuvat ikenetkin
Minulle hymyilee…
Kuka kyyditsee mut ikuiseen(=aikojen saaton vastaansanomattomaan kurssinousuun)
Kuljettaja(=shortsiot) levyt (silti) valitsee
Aa-a(=aina)
…Saapuvat ristiretkin
Perille hakemaan…
Noh, ainahan sitä voisi olla ns. “ikävämmin”…
Eli tätähän sitä lähes, jos ilmaisu sallitaan, aina näissä vääjäämättömissä kurssialhoissa soitetaan:
Hämähäkit hiuksistas
Pahat paarmat kaulaltas
Sahalaidat peitoltasi pois…
Uusi viikko, uusi arki
Aamuhartaus hiljainen
Lokeroissa lempikarkit(=vaikkakin)
Valo(=kurssien) taittuu läpi jään…
Eikä ajat muutu, täällä lapset laulaa saa
ja pahan puoli syödäkseen saa pahaa omenaa
kun viimein ilta saapuu isoäiti hyräilee
“kaunis kotkan käsi”
Selät hopeaiset alas varisee
paine matalampi myötätuulen halkaisee
Jokin vinossa on - muiden ahdingon
näen vaan en välitä ja poskeni pullistan…
Kourasta tuntee kämmenen
ryhdistä het` suoraselkäisen
Akanoita jyväin kovat kyljetkin kavahtaa
Sana on miehen mittainen, se luista ei
vaikka kultainen on kivetyksen
alla kutsuvan kulkueen…
Odottanut olen tulevaa,
odottanut olen,
nyt kulutan mennyttä aikaa
jota uruilla unholan juhlitaan…
Pohdiskelin pitkän aikaa kuka lauloi tämän mestariteoksen, mutta tulipa löydettyä.
Ei hitsi mitkä vokaalit!