Rahastohuolet tuovat ainakin suurimmille pankeille myös huomattavia tuloja. Jo rahastojen lunastuksista syntyvät palkkiot tuovat äkillisen tulovirran pankeille, vaikka tietysti ylläpitokulujen laskutus vähenee. Lunastusten seurauksena “sijoittaja” ällistelevät käteisensä kanssa. Epäluulo ajaa ainakin aluksi rahat käyttelytileille, joka tarkoittaa erittäin halpaa rahaa pankeille, Tätä rahaa voidaan kanavoida eteenpäin pankkien tulosta kasvattaviin kohteisiin yrityksille ja markkinakorkoihin. Tovin päästä “sijoittajia” alkaa tympimään olematon tuotto käyttelytileillä ja “muisti pätkii riskien suhteen” ja alkaa paluu rahastoihin ja jälleen pankki höylää mukavat tuotot merkintämaksuista. Eli pankki voittaa aina - kuten kasino konsanaan.
Ehkä olen poikkeus, kun en omaa yhtään rahastoa merkintä- ja lunastuspalkkioilla ja se vääristää mielikuvaani, mutta nykypäivänä taitaa suuri osa rahastoista olla ilman merkintä- ja lunastuspalkkioita. Ainakin mitä on tullut vastaan. Olen lukenut myös, että monessa rahastossa on myös luovuttu niistä viime vuosina kilpailun ja ihmisten valistuneisuuden kasvaessa esim. S-pankissa. Että siinä suhteessa en usko rahastojen ja loppupeleissä niitä hallitsevien tahojen hyötyvän rahastojen veivaamisesta erityisemmin. Toki nyt uutisissa olevat erikoisrahastot ovat varmasti eri asia näidenkin kulujen suhteen.