Talouselämä jatkaa hyvää raportointia ja haastatteluja:
Oheisen tekstin perusteella ei kyllä itsellä ainakaan luotto nouse pankin omien selvitysten tasoon ja ihmettelen miten kehdataan kehua pankin luottokantaa ja todeta ettei merkittäviä kokonaisuuksia ole tulossa.
Joo haastattelu ei lisännyt luottamusta muuten kuin että Alameri lienee liikkeellä vilpittömin mielin. Särähti myös korvaan akordisuunnitelmasta puhuttaessa että Alameri ja Liiri ”lukivat esillä olevasta asiasta lehdestä”…
Joitain pieniä ja ei niinkään pieniä yllätyksiä voi tosiaan tulla vielä esiin. Tutkimukset ja oikeusprosessit vievät vuosia, mutta oma arvaukseni on että ihme jos lopussa ei häkki heilahda
Hallituksen puheenjohtaja Jaakko Ossa julisti jo heinäkuussa, että pankin lainakanta on “täysin puhdas”:
Tässä kohtaa voisi tietysti joku kysyä, miksi luottokannan läpikäyntiä on jatkettu tämän vuoden alkuun saakka, kun asia oli selvä jo viime heinäkuussa.
IlkkaPohjalainen uutisoi keskiviikkona Fincapin oman pääoman menettämisestä:
https://ilkkapohjalainen.fi/talous/fincap-menetti-osakepääomansa-omaspllä-kiinnityksiä-yritykseen
Juttu on maksumuurin takana, mutta siinä kerrotaan mm. ettei Raimo Sarajärvi halua kommentoida Fincapin tilannetta ja OmaSp:n yrityskiinnityksistä, sekä yhtiön omistajista:
Olen tässä ketjussa tuonut aiemminkin esiin, että kokonaisuuden hahmottaminen Fincap-konsernista on hankalaa puuttuvien konsernitilinpäätöksien johdosta. Se on kuitenkin helpohkosti selvitettävissä, että Fincap-emon taseen vastaavaa-puoli koostuu pääosin sijoituksista ja saamisista konsernin liittyviltä yhtiöiltä:
Ilmoitusta oman pääoman menettämisestä voi pitää varsin dramaattisena, sillä viimeisimmän tilinpäätöksen mukaan omaa pääomaa oli lähes 10m€:
Ja vierasta pääomaa 19m€, josta reilut 15m€ oli pankkilainoja:
Pankkilainoihin annetut vakuudet koostuvat mitä ilmeisemmin pantatuista tytäryhtiöiden osakkeista ja yrityskiinnityksistä. Mitään “kovaa” vakuutta ei noiden 15m€ lainojen vakuudeksi ole asetettu:
Fincap-konserniin kuuluvista yhtiöistä Armas Palvelukiinteistöillä on yli 19m€ lainaa OmaSp:sta, joiden vakuutena on 15m€:n yrityskiinnitys ja kaksi kiinteistöä:
Tässä on pintaraapaisu siitä, minkälaisilla vakuuksilla OmaSp on tätä kokonaisuutta rahoittanut. Fincap-konsernin kuuluvilla tytäryhtiöillä ja niiden omistamilla asunto- ja kiinteistöyhtiöillä on x-määrä lainoja OmaSp:sta edellä mainittujen lisäksi, mutta niiden määrän tarkka selvittäminen on ulkopuoliselta täysin mahdotonta.
Tähän kokonaisuuteen liittyvissä yhtiöissä on tapahtunut viime aikoinakin merkittäviä muutoksia. Katsooko pankki näitä muutoksia vain sivusta kun assetit vaihtaa omistajaa, vai toimiiko se aktiivisesti pankin ja sen omistajien etua turvaten? Tähän asti nähdyn perusteella en ole oikein vakuuttunut pankin toiminnasta.
Iso kiitos jälleen loistavasta taustatyöstä. Mielenkiinnolla odotan tulevia virallisia “käräjiä”. Uskomatonta että tälläistä on tapahtunut pankissa vielä 2020-luvulla, vaikka tämän kokonaisuuden mahdollistaneet tekijät ovat jo kaikkien tiedossa. Olen jutellut useamman jo eläkkeellä olevan pankin johtotehtävissä toimineen henkilön kanssa ja kaikki ovat yhteen ääneen sanoneet, että luulivat tämän kaltaisten asioiden jääneen - 80 - 90 luvulle.
Hyviä kommentteja. Se Ossan kommentti, että luottokanta on käyty läpi “luotto luotolta” tuntuu ihan heitolta, jolla luottamus pankkiin palautuisi. Normaalisti konttorit joutuvat raportoimaan neljännesvuosittain järjestämättömistä luotoista. Siis luotoista, joissa on korko-, viivästyskorko-, tai lyhennysrästiä. Ja niiden vakuuksista. Jokaisen luoton läpikäyminen vakuuksien ja asiakkaan nykyisen maksukyvyn mukaan on mahdoton tehtävä. Jos luotonanto on ollut holtitonta tulee varmasti viiveellä ongelmia. OmaSpn luottotappiot - 24 olivat 84M€, joista ohjeiden vastaiseen toimintaan liittyi 64M€. Lisäksi Q1 ohjeiden vastaiseen toimintaan vuodelta 2024 lisää 9M€, joita ei ollut tilinpäätöksessä. Q1 pankki kertoi jatkavansa aktiivista luottojen hallintaa erityisesti edelleen keskeneräisten selvitysten osalta.
Pari viikkoa sitten mm. Iltalehti uutisoi SJK:n saaneen 4 miljoonan euron jättipotin:
Asiaa hieman perkaamalla selviää kyseessä olleen osakeanti, jossa SJK:lle annettuja lainoja ja pääomalainoja muutettiin osakkeiksi. Suurimmat merkinnät annissa tekivät Gapcon ja Wall-Yhtiöt, joiden osuus annista oli n. 3,5m€:
Erityisen mielenkiintoisen asiasta OmaSäästöpankkiin liittyen tekee Gapconin rooli osakeannissa, kun katsotaan Gapconin vuoden 2023 tilinpäätöstä ja sen liitetietoja:
Sarajärven, Kotamäen ja mitä ilmeisemmin myös OmaSp:n mielestä SJK:n lainat muuttuvat kuranteiksi, kun ne vaihdetaan osakkeiksi. Loppuosa noista epäkuranteista saatavista on Vendo-kiinteistövälitykseltä, joista toimintaa jatkavat yksiköt on vaihtaneet omistajaa.
Tilintarkastajallakin on ollut hieman sanottavaa:
Gapconin taseessa on nyt pelkästään SJK:n osakkeita n. 4,5m€ arvosta, yhtiön omat pääomat on nollilla ja lainaa OmaSp:sta lähes 10m€.
Minusta olisi pankilta paljon rehdimpää ottaa tuo potkupalloseura omaan haltuun, kuin jatkaa sen omistajien rahottamista. Stadionin 10 miljoonan velat ei tule koskaan liiketoiminnan tuotoilla maksetuksi.
E: Epäselvyyksien välttämiseksi lienee hyvä tarkentaa, ettei stadionin-yhtiön 10m€ lainat ole suoraan yhteydessä SJK:n kanssa, vaikka senkin taustalla häärii samat tahot. Stadionin tulevaisuus on kuitenkin kiinteästi sidoksissa SJK:n pelaamiseen liigassa.
Finanssivalvonta on ainakin itselleni uutena asiana alkanut julkistamaan tiivistelmät tekemistään tarkastuksista:
OmaSp:n Likviditeettiriskin hallintaa koskevan tarkastuksen tiivistelmä on julkaistu huhtikuussa:
Tarkastuksessa tehtiin kolme suuren merkittävyyden havaitoa asiaan liittyen, joista ensimmäinen oli:
Toinen havainto on mielenkiintpoinen, etenkin ulkoistamiseen liittyen. Olisi mielenkiintoista tietää, keneltä pankki tuon palvelun ostaa ja liittyykö Krogerukselta ostetut palvelut tähän asiaan:
Kolmas merkittävä havainto koski pankin resursointeja:
Itselleni tämän tarkastusraportin tuloksista vahvistuu entisestään kuva siitä, että pankin organisaatio on pienen maalaispankin tasolla. Tästä on pitkä matka uskottavaksi ja pörssikelpoiseksi pankiksi. Henkilökunnasta potkittiin ja savustettiin Pasien aikana kaikki pitkän linjan ammattilaiset ulos ja tilalle palkattiin pikkutyttöjä ja -poikia jakamaan rahaa ulos.
Pääasiahan oli kasvu eli luottojen myynti. Myynninhän nuo tytöt ja pojat osaavat ja sitten tuo ikävä puoli eli riskien hallinta ei tietysti myyjiä ole koskaan kiinnostanut. Eipä tuntunut kiinostavan koko organisaatiota eli johtoa j hallitustakaan riskit ja niiden hallinta pohjoismaiden kovimman kasvun kiimassa. Paljonkohan riskipitoisesta kasvusta maksettiin tulospalkkioita aikanaan myyjille ja johdolle ja pakittiin muuten?
Nimenomaan. Ja niitä luottojahan onkin sitten myyty. Kellonaikaa tai muodollisuuksia miettimättä. Palaan vielä Rintasen pariskunnan esimerkkiin, jossa puhutaan tällä kertaa surullisen kuuluisan Siscon Uuteenkaupunkiin rakentamasta luhtitalo-yhtiöstä:
"Antti Rintanen huomasi kohteen huutokaupassa vain tuntia ennen huutokaupan päättymistä. Alkoi jännitysnäytelmä, jossa tarjouksen jättäminen oli vain minuuteista kiinni.
24 asunnon luhtitalokokonaisuuden ostohinta oli lopulta 1,1 miljoonaa euroa. Pankin hyväksymä välittäjän arvio oli 1,9 miljoonaa.
Koska asunnot kelpasivat pankille vakuudeksi lähes sellaisenaan, Rintasille jäi maksettavaksi kaupantekohetkellä vain varainsiirtovero, 40 000 euroa. " (HS 20.12.2021)
Toisaalla Rintanen on kertonut olleensa muistaakseni ilta-aikaan yhteydessä Oma Säästöpankin pankinjohtajaan tuosta kaupasta ja vastauksena oli tullut samantien tyyliin “antaa palaa”. Niin ikään toisaalla Rintanen on kertonut, että kohdetta huutaessaan hän ei edes tiennyt mikä on luhtitalo.
Että tältä pohjalta miljoonalainoja virka-ajan ulkopuolella.
Samassa Hesarin artikkelissa kerrotaan myös: “He ostivat eläkkeelle jäävältä asuntosijoittajapariskunnalta 13 asuntoa. Pariskunta halusi myydä osan reilun sadan asunnon portfoliostaan eläkepäiviä varten. (…) Rintaset saivat pankista rahoituksen 80 prosentille kauppahinnasta. Loput 20 prosenttia he sitoutuivat maksamaan myyjälle viiden vuoden aikana. Näin he eivät tarvinneet kauppaan käsirahaa, ja ainut maksettavaksi jäänyt kulu oli varainsiirtovero.”
Nämä asunnot sijaitsivat käsittääkseni Kouvolassa.
