Siis mielestäni luototappiot Q1 oli kurissa, vaikka @Kasper_Mellas on toista mieltä.
Varauksia toki tekivät ja eihän niitä ihan ilman jonkun todennäköisyyden perustetta tehdä, mutta mutta …
Ossan uskottavuus on mennyt jo aikoja sitten, Q1 osari viimeinen niitti pitkässä pettymysten sarjassa. Oikeassa pörssiyhtiössä PJ olisi jo vaihtunut, mutta hyväveliverkosto Liedon Säätiön johdolla puolustaa kavereitaan viimeiseen asti.
Olen samaa mieltä. Vanhat kuprut on käsitelty ja kirjaukset tehty ainakin suurelta osin. Lopun hoitaa viranomaiset. Silti yhtiön ja sen johdon katse on edelleen lukittunut peruutuspeiliin. Mitään uusia avauksia tai positiivisia uutisia ei ole yli vuoteen näkynyt. Omaa pääomaa on ja tulostaso edelleen kohtuullinen, mutta se ei tule kestämään jos liiketoimintaa ja ansaintaa ei kehitetä ja katsetta siirretä kohti tulevaisuutta. Suurin riski ei ole enää (alaskirjausten jälkeen) turtion lainasalkussa vaan pankin jämähtämisessä pyörimään vanhojen ongelmien ympärille. Kulujen räjähdysmäinen kasvu on toinen huolenaihe näin omistajan vinkkelistä.
Potentiaalia olisi mutta se ei nykymenolla realisoidu. Surullinen esimerkki oli Q4/2024 raportti jossa pankin keskeisin aikaansaannos oli esitutkintapyyntö poliisille, jolla ilmeisesti pyritään hillitsemään tällä palstalla käytävää keskustelua ja aivan turhaan.
eQ hieno esimerkki siitä miten tulee toimia vaikeuksien keskellä (markkina sakkaa, rahastoja suljetaan). Korkean profiilin tj nimitys ja osake lentää. Muutaman omistaja säätiön suhmuroinnit tietenkin estävät vastaavat rekrytoinnit tämän putiikin osalta.
Tässä muutama ajatus näkemysten taustalla:
Keskeinen tunnusluku OmaSp:n lainakannasta on erääntyneiden ja järjestämättömien luottojen osuus lainakannasta. Tämä on noussut jo 8,2 %:iin (raportissa oli hieman virheellisesti 8,5 %, joka oli laskettu lainojen nettoarvoista). Luku on joka kvartaali kasvanut Q4’23 lähtien, mikä kertoo siitä, että asiakkaiden maksuvaikeudet ovat lisääntyneet. Osaltaan tämä linkittyy paljastuneiden väärinkäytösten alaiseen kantaan, mutta viime vuoden Q2:sta luku on yli kaksinkertaistunut. Näin ollen riskejä on realisoitunut tai realisoitumassa myös “normaalista” lainakannasta. Tätähän myös yhtiön johto on avoimesti sanonut.
Toinen keskeinen luku on kattamisaste (tehdyt alaskirjaukset vaiheen 3 luottoihin/vaiheen 3 luottojen bruttomäärä). Tämä on OmaSp:llä tällä hetkellä 25,8 %. Vertailun vuoksi Nordealla vastaava luku on 34 %, ja pidän Nordean luottosalkkua selvästi matalariskisempänä. Vaikea sanoa, mikä oikea taso olisi, mutta vaikea tästä on sellaista johtopäätöstä tehdä, että OmaSp:n kaikki riskit on jo alaskirjattu ja huomioitu luottotappiovarauksina varsinkin, kun suurimmat varaukset kohdistuvat yritysluottoihin (joissa varaukset ovat vielä keskiarvoa matalammat). Eli ei viime kvartaalin luottotappiokehitystä voida mielestäni laittaa sen piikkiin, että varmuuden varuilta rakennetaan riittäviä puskureita kasvavia maksuvaikeuksia varten. Lopulta OmaSp:n nykyiset varaukset voivat toki osoittautua turhankin varovaisiksi, mutta tuskin kukaan tätä pystyy luotettavasti arvioimaan.
Viime kvartaalin luottotappiot olivat lisäksi korkeat millä mittarilla tahansa (annualisoituna yli 1,4 % lainakannasta). Vertailun vuoksi vastaavia lukemia printattiin pohjoismaisten suurempien pankkien (Danske, DNB, Nordea, Swedbank, SEB, Handelsbanken) keskuudessa viimeksi finanssikriisissä, jolloin Swedbankin luottotappiot olivat 1,9 % lainakannasta. Danskella luottotappiot nousivat huipuissaan 1,5 %:iin vuonna 2009 ja säilyivät korkeina usean vuoden.
Ja kun OmaSp:n tunnusluvut kehittyvät joka kvartaali väärään suuntaan, on raportista vaikea hopeareunusta löytää. Toki on jälleen muistutettava, että kyllähän OmaSp:ltä puskureita löytyy (~120 MEUR vakavaraisuuden minimirajaan), ja tämän päälle operatiivinen liiketoiminta tikkaa Q1:n run-ratella tuollaiset 25–30 MEUR tulosta. Aika rajuiksi saavat luottotappiot kasvaa, jotta nämä muodostaisivat todellisen ongelman pankin vakavaraisuudelle, enkä tällaista itse odota. Eli tästä kulmasta tilanne on myös minun mielestäni “hallinnassa”, kuten asian muotoilit.
Toisaalta mikään ei myöskään viittaa siihen, että luottotappioiden taso olisi ripeästi tulossa alas takaisin historiallisiin tasoihin, joten kannattavuus lienee paineessa jatkossakin kun aiempia riskejä sulatellaan. Tähän kun päälle huomioidaan perälaudan kuntoon laittamisen seurauksena reippaasti kasvanut kulutaso (Q1:llä vertailukelpoiset kulut +28 % y/y), on pankin “normalisoitukin” kannattavuus laskenut aika lailla. Lisäksi taseessa on vielä noin 19 MEUR edestä pankin tekemiä kiinteistösijoituksia, joita on jouduttu viime vuosina pääomittamaan ja osittain alaskirjaamaan. Näin ollen ei ole poissuljettua, että nykyisetkin arvot osoittautuisivat turhan optimistisiksi kiinteistöjen yleisesti haastava tilanne huomioiden. Näitä seikkoja ja korkeaa riskitasoa myös suosituksemme heijastaa nykyisestä matalasta tasepohjaisesta hinnoittelusta huolimatta.
Jokainen kvartaali taas on uusi tarkastuspiste tilanteen kehittymiselle, ja kuten uusi toimitusjohtajakin on sanonut, ei luottamus palaudu puhumalla vaan tekemällä. Seurataan siis tilanteen kehittymistä, ja ainakin itse haluan nähdä selkeää ja pysyvämpää kohentumista tunnusluvuissa, ennen kuin olen valmis julistamaan riskit selätetyiksi. Jos riskiä sietää ja uskoo haasteiden olevan väliaikaisia, voi tästä toki tuottoisan sijoituksen saada, nykyinen tasepohjainen hinnoittelu 0,5x kun ei rimaa erityisen korkealle aseta.
Luottotappiot alaskirjataan saamisten arvonalentumisina sitä mukaa, kun ne
käyvät todennäköisiksi. Lopulliset luottotappiot on eräänlainen täsmäytyskirjaus
sen jälkeen, kun kaikki perintätätoimet on loppuunsaatettu ja konkurssipesät
selvitetty ja jako-osuudet tilitetty. Jos arvonalentumiskirjaukset ovat
olleet riittäviä, lopullista luottotappiota ei jää kirjattavaksi. Usein tulee jopa
palautusta, jos varovaisuussyistä saamiset on alaskirjattu nollaan ja konkurssipesältä saadaankiin hiluja takaisin. Nyt OmaSp on kirjannut Q1:llä lopullisia luottotappioita n. 1,2 meur. Eli ei hirveän paljon, mutta nämä ovat kuitenkin asiakkaista, jotka ovat ajautuneet maksukyvyttömyyteen jo vuosia sitten, matalien korkojen aikana.Alaskirjaukset eivät ole olleet riittäviä.
Nykyisistä ongelma-asiakkaista lopulliset luottotappiot on kirjattavissa ehkä 3-5 vuoden kuluttua, jos vakuuksien realisointi sujuu normaalisti. Nyt, kun kiinteistömarkkinat ovat edelleen jäässä ja vakuuksia ei kyetä realisoimaan. Lopullisten luottotappioiden lopputulemaa ei kyetä kirjaamaan pitkiin aikoihin.
Vaikka OmaSp on nyt tehnyt mittavia alaskirjauksia, ongelmat eivät sunkaan ole ohi. Ongelma-asiakkaat ja niiden luotot pyörivät järjestemissä, vakuudet odottavat
realisointia. Asikasvastuulliset ovat aikaisemmin saaneet keskittyä uusasiakashankintaan, Nyt aika alkaa kulua ongelma-asiakkaiden paimentamiseen. Ongelma-asiakas vie henkilökunnan työaikaa 10 -kertaisen määrän verrattuna terveeseen asiakkaseen. Luottotappioiden tsunami
voi olla vasta tulossa, jos kehitys jatkuu tätä rataa.
Olen siitä samaa mieltä, että loputtomiin ei voi jäädä tuleen makaamaan. Kun prosessit on saatu kuntoon, ei pitäisi olla mitään syytä, miksei lainakantaa voitaisi palauttaa taas kasvuun. Uusi toimitusjohtaja Alameri olikin Q1-haastattelussa luottavainen, että prosessit ovat nyt vähintään riittävällä tasolla, jotta uudessa luotonannossa voidaan varmistua riskitason järkevyydestä. Ymmärrettävää on toki, että nykytilanteessa fokusta menee yhä sisäisten prosessien kehittämiseen.
Toinen kysymys tietysti on se, että mistä kasvua saadaan. Uskon, että osa pankin korkeista marginaaleista on seurausta myös hyvästä hinnoitteluvoimasta kaikista suurimpien kasvukeskusten ulkopuolella (korkeamman riskin ohella). Näissä maksuhalukkaissa asiakkaissa voisi olla yhä potentiaalia, sillä esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kilpailu on jo selvästi kireämpää. Koitetaan tästä onkia tietoa kvartaalihaastatteluissa. Aihe on ajankohtainen viimeistään ensi vuodesta alkaen, sillä loppuvuoteen mennessä pitäisi käsitykseni mukaan likviditeettiä vielä jonkin verran vahvistaa. Yksi keino tähän on luotonannon supistaminen.
Hyvä hinnoitteluvoima = annetaan lainaa asiakkaille, jotka niitä eivät vastaavilla vakuuksilla saisi mistään muusta pankista.
Jos halutaan vielä parempaa hinnoitteluvoimaa, aletaan keskittymään vakuudettomiin kulutusluottoihin.
Se ratkaisematon ongelma on, että maakunnissa sen asunnon vakuusarvon pitäisi olla niin olematon - tai lisävakuuksien vaade niin merkittävä - että se käytännössä kuihduttaa lainamyynnin. Tai sitten vaihtoehtoisesti jatketaan tutuksi tulleella linjalla, eli myönnetään lainaa vanhaan tapaan ja vakuuksien riskisyys pidetään tapissa.
Maksuvaikeuksia toki voidaan vähentää keskittymällä esim. hyvätuloisiin omaa kotia ostaviin asiakkaisiin, ja sitä kautta hyväksyä vakuuskannan riskisyys, mutta sehän rajaa jo potentiaalisia asiakkaita paljon.
En näe OmaSP:llä mitään kilpailuetua. Se ei ole kilpailuetu, että imuroidaan muille pankeille kelpaamattomat asiakkaat.
Minusta on todella hienoa, että Kasper avasit ajatuksiasi laajemminkin analyysin taustalla myös täällä foorumilla!
Nuo mainitsemasi pankin 19 m€ kiinteistösijoitukset on jäänyt viimeisen vuoden aikana turhankin vähälle huomiolle. Lisäksi oikea summa on alkuperäisten sijoitusten perusteella yli 30 m€, kun mukaan lasketaan pankin 5m€ sijoitus Fincap Fund II -rahastoon.
Näistä sijoituksista suurin on City Kauppapaikat Oy, jolla on lähes 50m€ lainaa Nordeasta. Yhtiö on ollut viime vuodet tappiollinen ja sen kassavirta on ollut negatiivinen korkotason noustessa. Yhtiö omistaa vanhentuneita kauppakeskuksia ja minun on vaikea kuvitella sen selviytyvän edes Nordean lainoistaan ennen puskutraktoreiden saapumista.
GT Invest omistaa puolestaan välillisesti Fincap Asunnot Oy:n kautta YIT:n myymättömäksi jääneitä asuntoja ympäri Suomen. Asunnot ovat yhtiölainoitettuja ja yhtiöiden kassavirta tulee olemaan negatiivinen tästä “ikuisuuteen” vuokraustoiminnalla. Tässä on 6m€ reikä taseessa.
Deleway Projects on kummallinen viritys, johon on siirretty muutama ilmeisesti pankin aiemmin omistama kiinteistö Lappeenrannassa. Kumppaniksi on löytynyt yllättäen Fincapia lähellä olevat tahot.
Fincap Fund II -rahasto on puolrstaan syvissä vaikeuksissa ja pankki tuskin tulee siitä omiaan pois saamaan. Tästä ei ole virallisesti raportoitu sanallakaan, vaikka pankki on rahaston suurin yksittäinen sijoittaja n.30% osuudella panoksista.
Tuosta taulukosta näkee aika selkeästi, että toteutuneet luottotappiot on nimenomaan niitä toteutuneita luottotappioita. Vasta siinä vaiheessa, kun kirjataan toteutunut luottatappio niin se pienentää odotettavissa olevien luottotappioiden määrää. Mikäli lopullisia luottotappioita ei Q1:n aikana olisi ollut niin odotettavissa olevien luottotappioiden määrä olisi ollut vähän suurempi ollen 133 767 + 1 291 - 138 = 134 920.
Luottotappiovarauksien kirjaukset ei voi yksinään olla riittävä toimenpide, koska muuten ne jäisi pyörimään tuonne raporttiin ikuisesti vaikka luottotappioita realisoituisi.
Tässä vielä ajatuksia tuohon luottokannan kehitykseen liittyen.
Ensinnäkään hinnoitteluvoima ei ole sama kuin kilpailuetu. Hinnoitteluvoimaa voi löytyä pankkisektorilla alueilta, joissa muut pankit eivät ole kiinnostuneita toimimaan. Tähän voi johtaa liian suurten vakuusriskien ohella pienempi kasvupotentiaali, joista jälkimmäinen olisi OmaSp:n kannalta hyväksyttävä syy näillä alueilla toimia.
Lainakannan kääntäminen kannattavasti kasvuun ei ole OmaSp:n kohdalla mikään helppo temppu. Riskisempää lainakantaa sulaa hiljalleen joko alakirjauksin tai takaisinmaksuina. Tämä pitää saada jotenkin korvattua, muuten lainakanta ja tuotot pysyvät laskussa. Markkinaosuus on kuitenkin nykykoossa matala, joten en pidä tätä missään nimessä mahdottomana. Tätä voi ajatella niinkin, että markkinaosuutta hyvälaatuisissa luotoissa pitää kasvattaa, jotta liiketoiminta pysyy edes paikallaan. Vanha kanta ei toki hetkessä sula, vaan yritysvastuutkin ovat maturiteetiltaan usean vuoden pituisia.
Järkevää liiketoimintaa voi löytyä kehyskunnista, joissa paikallista kilpailua ei juuri ole ja osa asiakkaista on mahdollisesti halukkaita maksamaan palvelusta. Nythän on mahdotonta sanoa, mikä osa lainoista on laadultaan heikkoa ja mikä ei. Tuskin esimerkiksi Liedon asuntolainoissa on merkittäviä riskikeskittymiä. Lainan riskihän voi myös olla korkeampi, jos korkeampi marginaali enemmän kuin kompensoi tämän. Toki sellaisten kohteiden luotottaminen, joiden vakuusarvo lähenee nollaa, ei tietenkään ole järkevää pankkitoimintaa. Suomesta löytynee kuitenkin yhä alueita, joissa kilpailu ja läsnäolo pankeilla on matalaa ja asuntojen hintakehitys järkevää. Tätä en toki varmaksi voi sanoa., ja vähintäänkin potentiaalisen markkina koko on rajallinen. Jotain täytyy kuitenkin keksiä, sillä kilpailu pääkaupunkiseudulla korkeammalla kulurakenteella ja matalammilla marginaaleilla ei ole taloudellisesti toimiva yhtälö. Kaikki tämä johtaa toki väistämättä siihen, että kasvu jää jatkossa maltilliseksi ja selvästi historialukuja matalammiksi. Samalla kannattavuus on selvästi aiempaa vaatimattomampaa.
Paras skenaario tietysti olisi, että nyt tehdyt varaukset ovat liian varovaisia ja kannan todellinen riskitaso osoittautuisi pelättyä matalammaksi. Tällöin pankki voisi palata kohtuu nopeastikin takaisin parempaan kannattavuuteen ja jatkaa luotonantoa lähes entiseen malliin (miinus väärinkäytökset ja muut ylilyönnit). Tämän vaihtoehdon todennäköisyys on omissa silmissäni laskenut viime aikoina huomattavasti.
Lisäksi onnistumiset varainhoidon saralla auttaisivat tuottojen kääntämisessä takaisin kasvuun.
Joka tapauksessa OmaSp:n tuottoerienkin kehityksen arviointi on nyt tosi haastavaa. OmaSp:ltä puuttuu siten keskeiset pankkiosakkeen hyvät ominaisuudet: vakaus ja ennustettavuus.
Deleway Projects Seinäjoelta eli näitä pohjalaiskytkentöjä. Omistaa Lappeenrannassa keskustassa Lappeenrannan Keskustalo Oy:n joka on tyhjillään ja odottaa purkua sekä lisäksi Lappeenrannan Foorumi Oy:n, joka on myöskin ongelmakiinteistö.
Omasp:n kasvu ja toiminta on olllut lähtökohtaisesti vinoutunutta. Asiakkaat, jotka eivät ole saaneet muualta luottoa on otettu asiakkaiksi ja saatu sitten ylisuurta marginaalia ylisuurella riskillä. Painopiste on ollut alueilla, joissa kiinteistövakuuksien arvot ovat sulaneet. Vakuuksia vloimakkaasti yliarvostettu ja unohdettu realiteetit. Ylisuurten marginaalien on sanottu johtuvan hyvästä palvelusta, josta asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Onkohan joku uskonut tuota väitettä todeksi. Reaalimaailmahan toimii ihan toisin. Pankin tiedottaminenkin on rummuttanut tuota estoitta. Aikansahan tuota kaikkea voi tehdä, mutta nyt sitten on totuuden hetki koittanut, ja pankki on pehmeä sisältä ja on ollut sitä niin hallinnon kuin johdonkin suhteen. Ongelmavyyhden selvittäminen vie monia vuosia ja ilmeisesti läheskään koko longelmakenttä ole vielä tullut esiin, vaan yritetaan pitkittämällä ja osia hoitamalla selvittä sotkua. Hallinnolta ja johdolta vaadittaisiin nyt realismia ja suoraselkäisyttä, jos sitä on.
Hallintohan on valitsijoidensa tuote ja tähän asiset näytöt ovat todella surkeat. Tietenkään hyväntahtoiset amatöörit säätiöissä eivät ole osanneet perehtyä asioihin eli ei ole ollut ammattimaista otetta lainkaan, kuten jäljet kertovat. Isännättömän rahan ongelma on tullut karusti esiin, kuten aikaisemminkin säästöpankeissa. Nyt tarvittaisiin ammattimaista otetta kaikilla tahoilla. Enää ei voida toimia kyläpankkien menttaliteetilla ja periaatteilla ja olla hallinnossa jollakin palkkiopaikalla.
Kuka asuntolainan nostoiässä oleva ihminen käy nykyään pankkikonttoreissa ja millaisista palveluista he ovat valmiita maksamaan? Paikallinen palvelu löytyy sieltä taskusta matkapuhelimen muodossa, ja suurilla pankeillakin on kyllä aivan riittävä ymmärrys ja luottamus kasvukaupunkien kehyskuntiin. Ja niillä on myös paremmat nettipankit ja paremmat digitaaliset palvelut.
Uskon kyllä siihen, että kun vaikka pariskunta lähtee ostamaan sitä ensiasuntoa, on sillä oman kylän pankilla tietty kilpailuetu, jonne ne kerätyt kolikot lapsuudessa vietiin tai jonne matkattiin mummon kanssa kirjaamaan eläketulot pankkikirjalle. Mutta samalla myös väitän, että nykyään niitä asuntolainatarjouksia pyydetään entistä ahkerammin, ja vähintäänkin netistä googletellaan “oikeaa” marginaalia (ei mennä nyt siihen, että tietenkin marginaali on aina asiakaskohtainen).
Ja toistamisen uhallakin: Mitä parempi asiakas (tulot/vakuudet), sitä kilpailukyvyttömämpi OmaSP lainatarjouksissaan on.
Näin se tietenkin on. Kaiken tälläkin palstalla luetun perusteella, jos olisin OmaSP:n omistaja, olisin erittäin huolissani siitä, kuinka paljon niitä tappioiksi muuttuvia riskejä vielä ilmaantuu. Ja ainakaan tähän asti ei ole tarvinnut kriittisesti tarkastella omaa viimeisen vuoden toitottamaani näkemystä, että tämä ei ollut vielä tässä. Etenkin käyttäjän @ValkoinenPeura viestit kannattaa jokaisen pankkia sijoituskohteena miettivän lukea aina toisinaan kertauksen vuoksi läpi, sekä vertailla niitä pankin tarjoamaan tietoon. Ainakin tähän asti niistä on saanut paremman käsityksen pankin todellisesta tilanteesta kuin pankin omasta sijoittajaviestinnästä.
Olen edelleen sitä mieltä, että OmaSP antaa sijoittajille liian ruusuisen kuvan tilanteestaan. Olkoonkin, että korkotason lasku voi kyllä kriittisellä hetkellä muodostua joidenkin korttitalojen pystyssä pysymisen kannalta pelastukseksi.
Olen myös sitä mieltä, että pankin epäterve omistajarakenne luo pysyväisluonteisen ongelman ja sijoittajariskin. Tai jyrkemmin ilmaistuna, se tekee pankista sijoituskelvottoman pörssiyhtiön.
Juu kyllä tämä tiedossani oli, mutta virityksestä ihmeelisen tekee sen toteutus. Omasp on sijoittanut kertomansa mukaan tähän himmeliin alunperin 2m€, jolla he ovat saaneet 49% omistusosuuden yhtiöstä. Tämä sijoitus on kirjattu SVOP-rahastoon, josta oli tappioiden myötä sulanut jo vuoden 2023 lopussa 1/3-osa, vaikka pankki on ylläpitänyt himmeliä lisäsijoituksilla yhtiöön:
Pankki on edelleen ilmeisen luottavainen yhtiön tulevaisuudesta, sillä uusimman osavuosikatsauksen mukaan se antoi 50t€ lisää rahaa yhtiölle ja omistuksen arvokin säilyi ilmeisesti ennallaan:
:
Yhtiöstä 51% omistaa Deleway Oy, joka ei ole sijoittanut euroakaan yritykseen,sillä kaikki rahoitus on tullut pankilta:
Pankki on rahoittanut myös liikekumppaniaan Deleway Oy:tä yli kymmenellä miljoonalla eurolla. Tilikauden 2023 aikana uutta lainaa nostettiin lähes 5m€, jolla hankittiin mm. käyttöikänsä päähän tulleita hoivakotikiinteistöjä. Myyjänä kaupoissa oli Fincap ja sen lähipiiriyhtiöt:
Edes negatiivinen oma pääoma ei pankkia ole hidastanut tämän kultakimpaleen rahoittamisessa, sillä jo kertaalleen pakkohuutokaupatun ja tyhjänä olevan hotellin todennäköinen luovutushinta ylittää sen tasearvon, jonka perusteella oma pääoma on positiivinen:
Tässä on kyse varsin pienistä euromääristä, mutta itselleni on aika vaikea löytää luottamusta pankkiin, kun näitä pieniä juttuja löytyy aina kun sontakasaa tonkaisee.
E: Lisätään nyt tähän vielä linkki tuohon ym. hotellin myynti-ilmoitukseen:
Jos pankki supistuu, se tarkoittaa yleensä että uutta luottoa ei anneta ja vanhoja maksetaan pois. Tällä on kahdenlaisia luonnollisia seurauksia
- Ongelmaluottojen %-osuus kasvaa (koska niitä määritelmällisesti ei makseta pois, kuten terveitä lainoja) ja
- Vakavaraisuus paranee (koska oma pääoma säilyy ennallaan mutta lainakanta pienenee)
Oma Säästöpankin huono maine on kyllä huomattu laajasti ja kilpailijat käyttävät sitä hyväkseen. Turkuun avattiin tällä viikolla Aito Säästöpankin konttori. Aito Säästöpankin tase oli viimeksi 1,4 miljardia euroa ja voitto 17,3 miljoonaa euroa sekä vakavaraisuus 24,9%. Luvut ovat niin tuttuja ja lähes samat kuin OmaSplle myydyn Liedon Säästöpankin.
Tämä on jo neljäs säästöpankki Turussa. Heti Liedon Spn kaupan jälkeen avattiin Someron Säästöpankin ja Kalanti-Pyhärannan säästöpankin konttorit. Juuri ennen Liedon Spn kauppaa Lieto oli ostanut Mietoisten Säästöpankin. Miksei Lieto jatkanut samalla linjalla? OmaSpn heikkoudet tiedetään nyt. Ehkä silloin myynnin aikaan ei. Joka tapauksessa paineet Turun seudulla on kovat ja ihan varmasti nämä toiset säästöpankit iskevät juuri OmaSpn asiakkaisiin.
Alalla toimijoiden keskuuudessa on ollut jo pitkään tiedossa Omasp:n toimintamalli ja riskinottaminen. Ei siis ongelmat tulleet heille yllätyksenä.Ei ole voinut olla niin, että Liedon Sp:n johto ei olisi niitä tietänyt. Olisikohan vain niin, että ilmavat puheet kasvusta ja kannattavuudesta sekä pörssiyhtiöstatus hämäsivät Liedonsp:n hallinnon. Erityisesti varmaan avainasemassa oli pankin hallituksen pj eli nykyinen Omasp:n hallituksen pj. Monessa säästöpankissa hallinto on ollut täysin amatöörejä ja siksi vaikuttamiselle alttiita. Heikko hallinto yhdessä vauhdikkaan riski- ja kasvuhakuisen johdon kanssa johti nykyiseen tilanteeseen Omsp:ssa. Ihmetystä suuresti herättikin aikoinaan, että Liedonsp meni mukaan, vaikka sen toimiva johto olikin hoitanut pankkia taitavasti ja menestyksellisesti.
Argumentteina olivat kiristyvä sääntely ja säästöpankkiliiton suuret maksut. Kyllä se pankki olisi voinut jatkaa siinä kuin Aito Säästöpankkikin. Luulen, että eivät kyllä tienneet OmaSpn politiikasta. Tietysti se oman pääoman, joka alkuun oli 160 miljoonaa euroa säätiöittäminen houkutti. Jos OmaSpn ongelmat olisi olleet tiedossa ei kauppaa varmaankaan olisi syntynyt. Ja Sydänlammi teki kyllä hyvän tarjouksen.
Olen jo usea vuosi sitten muutamien kilpailijapankkien johtohenkilöiden kanssa käymieni keskustelujen pohjalta ymmärtänyt mikä on ollut Omasp:n kasvun ja johdon toiminnan logiikka. Eli on ollut varsin yleisesti tiedossa toimintaperiaatteet ja mihin se yleensä johtaa vuosien saatossa tehtyjen empiiristen havaintojenkin perusteella. Ihmettelenkin, että Liedonsp:n päättäjät eivät olisi tienneet Omasp:n politiikkaa. Mikäli ei todellakaan tiennyt, niin on jäänyt kotiläksyt tekemättä mietittäessä yhdistymista ja irtautumista “pahasta” säästöpankkiryhmästä. Olisikohan kuitenkin voinut olla niin, että tehty 160 miljoonan euron tarjous sekä paikka pörssiyhtiön hallituksessa olisi sumentanut viileän harkinnan. Lisäksi tiestysti Sydänlammin rehvakkaat puheet ovat olleet lisänä. Taisi käydä kuin hiirelle, että ei pystynyt vastustamaan mahdollisen herkkupalan houkutusta ja päätyi loukkuun.
Omasp tarvitsi Liedonsp:n hyvää tulosta sekä vähäriskisiä tuottavia tase-eriä paikkaamaan pankin jo selviä havaittuja ongelmia, jotka tietysti oli Sydänlammin tiedossa, ja siksi teki tarjouksen, josta Liedonsp:n hallinto ei malttanut kieltäytyä.
Eihän Liedolla ollut mitään tarvetta saati kiirettä liittyä Omasp:iin.
Joskus malttikin olisi valttia. Hyväkään tarjous ei välttämättä ole kuitenkaan paras ajassa.
Säästöpankki on omistajaton pankkisysteemi, siellä ei ole omistajan henkilökohtainen omaisuus kiinni, siksi päättäjinä voi olla kasa amatöörejä, joita voi viedä kuin pässiä narussa.