Kyllä tässä edessä on halpatuotantomaaksi joutuminen, kun katsoo meidän näköalatonta politiikantekemistä. Politiikan ammattilaisilta ja virkamiehiltä puuttuu osaaminen, visio/näkemys (tai se näkemys on epäonnistunut talouden kasvun perspektiivistä) ja näiden seurauksena pelikentän market makereilta (nuo mainitut yhdessä) uudistumiskyvyttömyys. Yksityinen sektori näillä setupeilla sitten taipuu säästöliekille - näkyy mm investointien vähyytenä, vaikka maailmalla on meneillään teknologian murros tai jopa harppaus. Nyt tiputetaan paskat pois menestysrattailta ja tällä meiningillä me ei olla mukana.
Mua ihmetyttää puoluekentän vaihtoehdottomuus. Mitä eroa kokoomuksella ja demareilla on? Kokoomuksen johdolla tässä on nostettu ties kuinka montaa veroa - ALV heti ensimmäisenä. Tämän hallituksen verolinjauksien takana oli kokoomusjohto.
Hyvinvointivaltio - se on sosiaalidemokraattinen tavoite, jonka myös kokoomus jakaa - pakkoko yli 80% puolueista on olla demareita prklprkl. Ehkä tavoitteen täyttyminen on syy, miksi mihinkään suuntaan ei haluta mennä, vaan paremminkin juustohöylätään.
Tietysti tommoseen poimitaan vertailuun ne maat joissa maksetaan paljon, mutta ei se ole Euroopassa edes vaikeata. Jopa Puolassa IT osaajien palkka rupeaa olemaan Suomen tasolla.
Ehkä Suomen isoin ongelma on, että palkka on rekryn yhteydessä aikalailla tärkein juttu. Haitari junnun ja huipun välillä on korkeintaan 150% (poikkeuksia lukuunottamatta). Siis haitarilla meinaan alan huipun palkka suhteessa just koulusta valmistuneen ekaan työpaikkaa. Ero tehokkuudessa on ihan eri kokoluokkaa, mutta sitä ei erityisemmin haluta tunnistaa.
Sen takia harvassa firmassa täällä edes harkitaan luoda tiimiä joka koostuisi täysin maailmanluokan huipuista. Toki kuka haluaisi, kun johtajatkin on pitkälti valittu samoin perustein.
Onnittelut uudesta työpaikasta! Itsekin olen pallotellut ajatuksella, että olisi joskus kiva päästä ulkomaille töihin ja Sveitsi on vaikuttanut erittäin potentiaaliselta vaihtoehdolta. Olen kuitenkin muutaman puolitutun kautta ymmärtänyt, että usein kielitaito (saksa, ranska) olisi tärkeä osa työkalupakkia, jos haluaa unelmoida työpaikasta Sveitsistä. Oma alani mitä luultavimmin painottuisi rahoitusalalle, joten työllistymismahdollisuudet pitäisi olla ihan hyvät.
Jos mahdollista, haluaisitko jakaa vähän tarkemmin, millä keinoin onnistuit saamaan Sveitsistä työpaikan? Mitä kanavia pitkin työnsaanti olisi mahdollista? Jos olet valmis jakamaan, niin tarkemmin miltä alalta? Odotetaanko ranskan/saksan kielen osaamista vai riittääkö englanti?
Genevessa asuneena, siella parjaa hyvin ilman ranskaa, mutta sen osaaminen avaa kylla aivan eri ovia kuin pelkalla englannilla toimiminen. Palkkaukseen piti kommentoida ettei tuo 110k ole valitettavasti kovinkaan kummoinen summa Genevessa. Maisterin papereilla moni vastavalmistunut aloittaa 120-150k luokassa privapuolella. Jarjestoilla toki veroetuja jotka tasapainottavat eroa hieman.
Sveitsiläisiin työpaikkoihin on paljon hakijoita - työkokemuksen on oltava kova saadaksesi mahdollisuuden. Moni iso Sveitsiläinen finanssitalo on jo vuosia siirtänyt perus finanssihommat itäeuroppaan, kun kustannuksia ei muuten saada alas - paikalliset työpaikat ovat siis asiantuntija tason paikkoja.
Sveitsiläiset paikalliset puhuvat yleensä sujuvasti Saksaa, Ranskaa ja Englantia, joten jos noita ensin mainittuja ei löydy on siinä mielessä muita jäljessä. Peruselämässä kyllä pärjää kaupungeissa, maaseutua lukuunottamatta, Lontoolla.
Palkat on kovat, verot alhaisemmat, mutta Zürichissä ja Genevessä vuokraan menee n. 2000 CHF kuukaudessa + esim. lastentarha paikat on samanverran kuukaudessa per muksu. Jos olet perheetön, niin silloin yhtälö toimii tietysti paremmin.
Palkkoja ei yleensa loydy tyoilmoituksista, mutta mainitsemiani palkkoja saa mm. laake, kemia, oljy, ja rahoitusalalta. Kilpailu on tietenkin kovaa, mutta onnistumisesta palkitaan.
Juu, jos talon haluat viidelle, niin ollaan > 4000 per /kk. Lisätään etuna, että Sveitsissä ei ole pääomaveroa, tosin Suomesta lähettäessä olet muistaakseni 3 vuotta vielä pääomavero “kanissa” Suomessa.
Hieno tarjoushan tuo on - mutta komppaan kermajeesusta että Svetisissä kaikki on kallista ja kovin korkea ei palkka (siis palkka ilman muksujen koulutusetua) ole. Noin nyrkkisääntö on kai on että Suomen 100 TEUR / brutto Vuosi on noin 200 TCHF Sveitsissä, jotta päästäisiin samoille elintasoille.
Juurikin nain, palkan ja elamantason korotus on hieno, mutta Sveitsi on vain erittain kallis maa. Kalleus vain korostuu frangin vahvuuden takia → Ranskassa kannattaa kayda ruoka ja muilla ostoksilla. Ferney-Voltaire on vartin paassa Geneven keskustasta esimerkiksi.
Hain yhtä työpaikkaa, ilmoituksessa oli palkkahaitari mainittuna. Myöhemmin haastattelussa selvisi että autoetu oli laskettu siihen mukaan. Oliko se oikein tehty? Mielestäni autoetu on “etu” jos sitäkään. Palkka on palkkaa, eikä siihen kuulu autoetu?
En päässyt niin pitkälle että palkasta olisimme neuvotelleet. Okei, mielestäni yleensä puhutaan erikseen pslkasta ja autoedusta vaikka veroja maksetaan molemmista. En olisi välttämättä hakenut jos olisin tiennyt asiasta.
Molempia tapoja kohtaa työelämässä. Osa on tottunut palkasta sopiessa puhumaan pelkästä rahapalkasta, jolloin luontoisetujen verotusarvo lisätään siihen päälle. Toiset taas ovat tottuneet puhumaan kokonaispalkasta, jolloin luontoisetujen arvo vähennetään rahana maksettavasta palkasta. Mikäli tehtävässä ei edellytetä autoedun ottamista (ts. autoetu on valinnainen työntekijälle), on kokonaispalkan suuruus aivan eri luokkaa jos auton verotusarvoa ei huomioida rahapalkassa.
Myös kiinteän korvauksen maksaminen ylitöistä on mahdollista. On siis hyvä kiinnittää huomiota siihen, sisältääkö palkka jo korvauksen ylitöistä. Moni työnantaja toki yhä nykyään edellyttää ylitöiden tekemistä ilman erillistä korvausta, vaikka palkan ei ole sovittu sisältävän korvausta ylitöistä.
Miten se menee lainsäädännön mukaan, useimmat tekee kiltisti pidempää päivää ilman korvausta mutta ilman työntekijän suostumusta ketään ei voi pakottaa tekemään ylitöitä? Ymmärrän toki että jotkut työt vaatii joustamista. Suunnittelupuolelta kuullut kauhutarinoita pitkistä päivistä ilman korvausta ja suht huonolla palkalla. Työnhakijan näkökulmasta aika hankala yhtälö jos hakee työtä ja tiedossa ei ole paljon ylityötä joutuu oikeasti tekemään
Ylityöt vaativat joka kerta työntekijän suostumuksen. Ketään ei voi siihen pakottaa.
Itselle on eräs työntekijä yrittänyt painostaa ylitöihin koska “kaikki muutkin tekee”. Sanoin asiasta painokkaasti kerran ja ilmoitin mahdolliset jatkotoimet, pyytäminen (käskemisyritykset) loppuivat siihen.
Työsopimuslain mukaan työsopimuksessa on mainittava työaika, tai se on ilmoitettava muutoin kirjallisesti työntekijälle.
Työaikalain mukaan “Säännöllinen työaika on enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.”
Tämä on se työaika, josta on sovittu, ja jota vastaa työsopimuksessa sovittu palkka.
Työsopimuksessa voidaan sopia palkkaan sisältyvästä ylityökorvauksesta, mutta tämä on eriteltävä euromääräisesti.
Työnantaja ei voi edellyttää työntekijöiltä ylityön tekemistä ilman korvausta. Venyä toki kannattaa, kunhan myös työnantaja venyy vastaavasti.
Yllä olevaan on poikkeuksia. Kuitenkin aina täytyy muistaa työlakien olevan työntekijän suojelemiseksi säänneltyä, epäsymmetristä lainsäädäntöä. Ei siis voi keksiä itse omia tulkintoja, joilla lain pakottavat säännökset eivät koskekaan juuri meidän tilannetta.
Sitten on ylityöt vs liukuva työaika. Jos työt kestävät nyt joskus pidempään, niin menee liukuvien piikkiin. Jos taas pitäisi vaikka vkl tehdä töitä tai vastaavaa, voi kyseessä olla ylityöt.
Eipä sitä voi oikein tipauttaa hanskoja, kun on kentällä ja kello lyö neljä, mutta töitä yhä tehtävänä. Tai voi toki, mutta ei sitä hyvällä katota, muiden työntekijöiden tai työnantajan toimesta.
Liukuva työaika on nimenomaan työntekijälle annettava etu joka antaa hänelle vapauden suunnitella päiväänsä. Tämä ei sido häntä jäämään töihin suunnittelemansa kotiinlähtöajan jälkeen. Edellisessä työssäni minulla oli liukuva työaika ja erikseen pyydetyt iltahommat veloitin aina ylitöinä. Kuten kuuluukin.
Nämä on näitä. Minuakin on tosiaan katsottu pahalla kun en suostunut laittomaan painostukseen. Joku on omasta mielestään vastuuntuntoinen kun tekee näin, toisten mielestä hän heikko ja ohjailtavissa. Ja korostan, että pyytää saa aina. Vaatiminen on eri asia. Minulla on vaimo ja pieniä lapsia, ensisijainen vastuuni on heille. Ei työnantajalle tai kollegoille eivätkä näiden mielipiteet ohjaile toimintaani.
Liukuva on etu ja vastuu, ja se on niin työntekijälle kuin yritykselle. Työntekijä yksin ei suunnittele mitään koskaan, vaan siihen liittyy niin projektit, asiakkaat, työnantaja yms. sidosryhmät kuin myös työntekijä itse.
Ei ole mitään laitonta painostusta mukana, jos et saa omia töitä tehtyä suunnitellussa ajassa, jolloin sen tekeminen mahdollisesti venyy pidempään. Tuossa vaiheessa omat työt muille (joilla myös ne miehet/vaimot ja lapset) sälyttäminen on kovin itsekästä. Mutta kuten sanoit, nämä on näitä. Oma napa vs tiimi, jossa autetaan toisia. Tiedän itse ainakin millaisessa porukassa tahtoisin tehdä töitä mieluummin.
Jotenkin kuullostaa hyvin yhdentyyppisestä näkökannasta esitetyltä kommentilta. Olen ollut töissä jossa asiantuntijat arvioivat projektin työmäärän ja aina käskettiin tehdä puoleen aikaan, sitten ihmeteltiin kun alkuperäinen arvio olikin oikea. Kerran ton vielä ymmärtää, mutta kun se on toistuvaa tilanne korjaantuu vasta, kun asiantuntijat tajuavat tuplata arviot.
Olin joskus 25v sitten töissä helpparissa jossa työvuoro loppui puhelinlinjojen sulkeutuessa. Paitsi etteivät sulkeutuneet, vaan kaikki jonoon jo ehtineet piti hoitaa pois. Vaikka menisi toista tuntia se piti tehdä, ja siitä syntyneitä liukumia ei taas saanut ollenkaan joustavasti käytettyä kun väki oli optimoitu niin tiukasti.
Eli liukumat ovat etu vain jos se toimii molemmin päin, ja koko työaika / kuvio mietitty jokseenkin järkevästi.
Sanoisin, että nykyisessä työnkuvassa toimii ihan hyvin… Paitsi, että edellinen esimies ei jaksanut hyväksyä kirjauksia jotka liukumista syntyi ja pyysi vaan pitämään itse kirjaa. Esimies vaihtui, ja uusi ei hyväksynyt järjestelyä vaikka olin ottamassa vaan pari päivää vapaata ja niitä olisi paljon. Olisi voinut kysyä edelliseltä esimieheltä, mutta ei jaksanut.