Alan normi käytäntö on kärjistäen se, että joku (esim kustantajalta) repii perseestään arvion milloin on homma pitäisi olla valmis, sitten devaajat sanoo että tää aikataulu on muuten mahdoton, sitten johto sanoo että eikä oo ja kyllä se siitä ku vähä vaan tsempataan. Seuraavaksi sitten tämä menee ja kertoo saman julkaisijalle, mistä tieto välittyy myös omistajille sekä pelaajille. Sitten tätä leikkiä toistetaan about 8 kertaa ja lopulta todellisuus voittaa. Joko peli julkaistaan paskana tai sitten julkaisua lykätään.
Ei toki joka firmassa homma mene näin, mutta tää ala on ihan helvetin toksinen ja mikään ei muutu kun jengiä joka haluaa tehdä pelejä löytyy aina ja pelaajat ostaa vaikka peli olis täysi raunio. Worst case on se että julkaisija pesee kätensä ja heittää devaajat bussin alle (Saber ja PD3). Tässä sirkuksessa vanhat palaa loppuun ja sitten uudet otetaan tilalle ja repeat alusta.
Vanha vitsi on että pelialalla palkat, edut ja työkulttuuri on huonompia ku muissa IT hommissa, mutta pelialalla “saa” tehdä pelejä.