Olen huolissami suomen kielen tulevaisuudesta, enkä ole yksin ja se on hieno asia. Itse käytän kieltä monesti huostaanottokelpoisesti, koska en malta pysyä koira haukkuu ulkona tai pallo on punainen -tason lauseissa. Kyvykkyyteni lisätä palloon liikettä tai koiraan adjektiiveja alkaa kuitenkin jo kolkutella oikein kirjoittamisen rajoja; olen kusessa jo puolipilkuissa kuten muutkin.
Hyvä self-help keino on lueskella ja kuunnella mitä kieli on. Wittgensteinin mukaan kielipelien sekoittuminen on iso syy ihmisten ja kielen ongelmiin. Tämä on yksi kiva tiivistys aiheesta:
Toinen sivuava hauska teos on Ezra Poundin ABC of reading:
Hauskaa siinä on että podcast-aikajänteellä sietämätön vanha ukko jorisee sekavan nykymittakaavassa lukukelvottomasti siitä miten kieli on ajattelun keskeinen osa jonka ymmärtäminen on kauhea savotta.
Kirja toki sisältää ajattomia helmiä kuten Literature is news that stays news.
Kevyt pahoittelu että tämä nyt lipsahtaa kielenhuoltoketjuun. Mutta mielestäni on hyvä pohtiessa käyttääkö paria binäärinen/ei-binäärinen vai kaksinapainen, yksijakoinen, kaksiosainen/monisyinen,muunsukupuolinen,monimutkainen… pitää mielessä että viime kädessä olennaisinta on kuka puhuu ja kenelle.
Pilkunviilaus tai suorastaan intohimoisempi kohtelu on oma pelinsä ja älkää käsittäkö väärin, se on paljon viihdyttävämpää kuin Tennis tai Roller Derby. Tämä ei ole kritiikki sitä kohtaan ja sitä on aina sekä ilo että opettavaista (tässä kohti suomen kieli asettaa rajoja pedagogiseen verrattuna) lukea. tai (kumpi sitten ei nykykielessä käytettynä olekaan sarkastinen lukijalle)
Edit. Tekstin alkuosaa korjattu @vellux tarkkasilmäisen opastuksen ansiosta.
“ollaan säännöllisesti huolissaan”, luin äsken. Siis omistusliitteen kera huolissaan. Omistusliite on kuin pronomini, joten sillä on aina korrelaatti, johon se viittaa. Nyt kun “ollaan”, ollaan passiivissa, jolloin subjektia ei ole, siis tekijää, johon omistusliite viittaisi. Siksi pitäsi sanoa “ollaan huolestuneita”, tai sitten aktiivissa, esim. olen huolissami, olet huolissasi jne.
On tietenkin aikamoista niuhotusta, jos jokaiseen yleiskielen runteluun puututaan, mutta kun täällä kerran on sellainen ketju, niin mikä ettei. Onhan toki selvää, että kirkas yksiselitteisyyteen pyrkivä viestintä on arvo sinänsä, varsinkin jos esim. vaikkapa kaupankäyntiin liittyvistä teksteistä puhutaan.
Viilataanpa nyt vielä ketjun teeman mukaisesti, sillä on myös ilmauksia, joissa suffiksi on leksikaalistunut sanan osaksi eikä ole merkitykseltään refleksiivinen:
Tavallisesti omistusliite ei voi viitata passiivimuotoisen verbin (kuten syödään ) persoonaan ’joku’. Siksi sellaiset lauseet kuin ”Huoneessa syödään eväitään” eivät ole selviä. Kuitenkin olotilaa kuvaavissa huolissaan -, pahoillaan -tyyppisissä ilmauksissa omistusliite on passiivilauseissakin mahdollinen:
Juontaja sanoi, että kunnissa ollaan peloissaan. (~ Juontaja sanoi, että kunnissa pelätään.)
Asiasta oltiin hämillään ja hyvin pahoillaan. ~ Asiasta oltiin hämmentyneitä ja sitä pahoiteltiin.
Tullissa ollaan huolissaan lisääntyneestä lääkkeiden nettitilaamisesta. ~ Tullissa ollaan huolestuneita. ~ Tulli on huolissaan.
Kuuntelin kelpo Sampopodin ja kiinnitin huomiota sanan sivuuttaa virheelliseen käyttöön jota olen kuullut joskus ennenkin. Jonkin asian sivuuttaminen tarkoittaa sen ohittamista tai huomiotta jättämistä (“ministeri sivuutti kysymyksen korruptioväitteistä”). Kun taas jotain asiaa sivutaan se tarkoittaa että asiaa käsitellään ohimennen mutta ei sen tarkemmin (“mielipidekirjoitus sivusi myös yleiskaavan ongelmia”).
tai 
(kumpi sitten ei nykykielessä käytettynä olekaan sarkastinen lukijalle)